YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Kansallinen älyliikenteen strategia
Liikenne- ja viestintäministeriö
Älyliikenne strategiassa asetetaan – aivan oikein – riittävän kovat tavoitteet: vuonna 2020 Suomen liikennejärjestelmä maailman edistyneimpiä ja tehokkaimpia. Tätä vaaditaankin esimerkiksi suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta. Strategiassa asetetut tarkemmat tulostavoitteetkin tuntuvat hyvin asetetuilta.
Tavoitteena tulee olla strategian mukaisesti tehokkuuden, turvallisuuden ja ympäristöystävällisyyden lisääminen. Tavoitteeseen pyrkiminen ei saa kuitenkaan tapahtua millä hyvänsä hinnalla eikä se saa olla itseisarvo: Kustannus–hyöty -suhteen on oltava riittävän hyvä. Palveluiden tulee vastata kysyntään sekä olla asiakasystävällisiä ja toimivia. Lisäksi täytyy kiinnittää huomiota asiakkaiden tietoisuuteen ja valmiuteen älyliikennepalveluiden suhteen: tiedotuksen ja koulutuksen potentiaalinen tarve.
Rajallisten markkinoiden ja resurssien Suomessa ei myöskään ole varaa kalliisiin epäonnistumisiin, joten Suomen tulee ennen kaikkea pyrkiä seuraamaan kansainvälistä kehitystä, käyttämään kaikki oppi hyödyksi muiden ratkaisuista ja vaikuttamaan kansainväliseen kehitykseen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Suomi voisi samalla olla eturintamassa liikennejärjestelmän osalta ja edelläkävijäkin joiltakin osin.
Älyliikenteen strategiassa asetetaan visioksi: Puhtaampi liikenne – Turvalliset ajoneuvot ja väylät. Ennakoidut kuljetukset – Informoidut liikkujat. Visio on erinomainen ja siinä kiteytyy hyvin älykkään liikenteen mahdollisuudet monelta näkökannalta.
Tieto- ja viestintätekniikan soveltaminen liikennejärjestelmiin mahdollistaa näkökannan laajentamisen liikenneverkoston rakentamisesta ja ylläpidosta matkojen ja kuljetusten toimintaan entistä suuremmassa määrin. Toisin sanoen liikenne- ja logistiikkainfrastruktuurista ja -palveluista kyetään jatkossa ottamaan entistä enemmän irti, joka johtaa tehokkuuden ja tuottavuuden kasvuun. Toki älyliikenne ei saa johtaa väylästön rakentamisen ja ylläpidon heikkenemiseen, vaan myös tähän puoleen tarvitaan lisäpanostuksia. Toisin sanoen älyliikenteeseen panostaminen ei saa syödä väylänpidon ja väyläinvestointien rahoitusta, vaan riittävä julkinen panostus molempiin on turvattava. Myöskään liikennejärjestelmän neliporrasperiaate ei saa johtaa välttämättömien investointien syrjäyttämiseen.
Älyliikenteen seitsemän periaatetta ovat kannatettavia. Elinkeinoelämän kannalta on keskeistä, että niissä korostetaan yksityisen ja julkisen kumppanuutta. Lisäksi on tärkeää, että eri alueiden ja toimijoiden yhdenvertaisuus ja tasapuolinen kohtelu turvataan. Yhdenvertaisuus toteutuu osaltaan, kun tiedot ja standardit ovat avoimia sekä vältetään sitoutumista yhteen ratkaisuun. Jotta palvelut olisivat toimivia ja kysyttyjä, on keskeistä, että niissä korostuu tuttuus, palveluiden valtakunnallinen ja kansainvälinen yhteensopivuus sekä helppous ja edullisuus.
Strategiassa painotetaan aivan oikein julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta älyliikenteessä ja sen kehittämisessä. Kumppanuuden rakentamiseksi, tiedon levittämiseksi ja työn ohjaamiseksi ehdotetaan älyliikenteen neuvottelukuntaa. Koska kyseessä on hyvin merkittävä asia liikenteen ja logistiikan kannalta, tätä ehdotusta voidaan pitää perusteltuna.
Elinkeinoelämän kannalta on keskeistä etenkin se, että älyliikenteen kautta saatava kustannustehokkuus parantaa kokonaisuudessa suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä. Lisäksi älyliikenteen uusissa infrastruktuureissa ja palveluissa on liiketoimintamahdollisuuksia yrityksille. Nämä mahdollisuudet tulevat toivottavasti johtamaan vientituotteisiin ja -palveluihin.
Kuten strategiassa todetaan, tulee pääsääntönä olla sen, että yritykset tuottavat älyliikenteen palvelut. Julkinen sektori luo pelisäännöt ja hyvän toimintaympäristön säännöksin. Lisäksi julkisella sektorilla voi olla rooli julkispalveluiden ja ajantasaisen tiedon hankkijana sekä järjestelmien perusrakenteiden ylläpitäjänä. Roolin tulee olla juuri tilaajana, eikä ainakaan kilpailuvääristymiä saa päästä syntymään markkinoille. Keskeistä on saada yksityisille toimijoille toimivat rajapinnat julkisiin tietolähteisiin.
Elinkeinoelämän kannalta kahdeksasta kärkihankkeesta keskeisiä ovat etenkin kuljetusten sähköiset toimintamallit. Näiden avulla on saatavissa merkittäviä kustannussäästöjä kuljetusketjujen ja terminaalilogistiikan tehostumisen (kuormien ja reittien optimointi, sähköiset asiakirjat,…) kautta.
Keskeistä on myös julkisen tiedon käyttö. Kuten edellä jo todettiin, tämä on palveluiden ja liiketoimintamahdollisuuksien kehittymismahdollisuuksien välttämätön edellytys. Tämä edellyttää julkista ja yksityistä kumppanuutta sekä mahdollisesti tarvetta yhteisiin esikaupallisiin kokeiluihin.
Lisäksi liikenteen hallinnalla ja ohjauksella on merkityksensä. Näinkin on mahdollista saavuttaa tehokkuuden nousua ja kustannusten säästöä. Liikkumisen vapauden rajoittamista tulee kuitenkin välttää viimeiseen asti: kannusteet ennen esteitä ja rangaistuksia.
Työmatkojen hyödyntäminen henkilökohtaisten ja työasioiden hoitamiseen on tätä päivää sekä mahdollistaa työ- ja perhe-elämän yhdistämisen entistä paremmin. Samalla on mahdollista lisätä joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Niinpä langattoman laajakaistan saaminen keskeisten runkoreittien juniin ja linja-autoihin on perusteltua.
Tieliikenteen automaattivalvonnalla voidaan lisätä liikenteen turvallisuutta ja se on siinä mielessä perusteltu kärkihankkeiden joukossa, mutta samalla on tarve rangaistusskaalan laajentamiseen virhepistejärjestelmän käyttöönoton kautta. Liikenteen ohjauksessa sekä väylien rakentamisessa ja ylläpidossa voi käyttömaksuilla olla oma roolinsa. Näiden järjestelmien rakentamisessa ei pidä kuitenkaan kiirehtiä ensimmäisen sukupolventuotteiden perässä, koska helposti joudutaan tekemään kalliita investointeja, jotka ovat pian vanhoja eivätkä tuota riittäviä hyötyjä ja tuloja. Liikenteen kokonaismaksurasitus ei saa kuitenkaan nousta.
Selvitysmiehen raportti on huolella sekä asioita monipuolisesti ja laajasti tarkastellen laadittu. Lisäksi tyydytyksellä voi todeta, että siinä on arvioitu kärkihankkeiden kustannuksia tavoitetason ja mittareiden asettamisen lisäksi. Strategian vaikutuksia yritysten ja muiden toimijoiden talouteen on myös arvioitu. Strategian toimeenpanossa on kiinnitettävä huomiota yritysvaikutusten sekä kustannusten ja hyötyjen mahdollisimman huolelliseen arviointiin. Yrityksille – varsinkin pienille yrityksille – ei saa aiheutua merkittäviä kustannuksia hyötyihin nähden. Varsinkaan näin ei saa käydä taannehtivasti.
SUOMEN YRITTÄJÄT
Harri Hietala
ekonomisti