Kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovaltuuksia koskeva direktiivi (toimivaltadirektiivi), TaV

Euroopan komissio antoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle 22.3.2017 kansallisten kilpailuviranomaisten tehokasta kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa koskevan direktiiviehdotuksen (COM(2017) 142). U-kirje on muistio tästä direktiiviehdotuksesta.

Direktiiviehdotuksen tavoitteena on kilpailusääntöjen tehokas ja riittävän yhdenmukainen soveltaminen jäsenmaissa ja esteiden poistaminen sisämarkkinoiden tehokkaalta toiminnalta. Direktiiviehdotus sisältää ehdotuksia jäsenvaltioiden päätöksentekotoimivaltuuksien laajentamisesta, kuten

rakenteellisia korjaustoimenpiteitä koskevasta päätöksestä (esim. oikeus asettaa velvollisuus myydä jokin yrityksen osa),

väliaikaismääräyksistä ja sitoumuspäätöksistä, tarkastusmenettelystä, sekä

ehdotuksia sakkojen asettamisesta, menettelysääntöjen rikkomisesta, sitoumuspäätösten noudattamatta jättämisestä,

toimialayhdistysten sakottamisesta,

Leniency-järjestelmän vaikutuksesta seuraamuksiin. Leniency merkitsee lievempää kohtelua kilpailurikkomuksen ilmiantaneelle osapuolelle.

jäsenmaiden kilpailuviranomaisten välisestä yhteistyöstä ja tiedonkäytön rajoitteista.

Direktiiviehdotusten implementointia Suomeen on jo valmisteltu Työ- ja elinkeinoministeriön johtaman kilpailulain uudistamistyöryhmässä, joka jätti loppuraporttinsa 14.3.2017 (TEM 16/2017).

Suomen Yrittäjien (SY) lausunto

Direktiiviehdotuksessa määritellään vähimmäistaso kilpailunrajoitusten tutkinta-, päätöksenteko- ja sanktiovaltuuksille. Suomen Yrittäjien mielestä kilpailuviranomaiset tarvitsevat tehokkaat resurssit ja työkalut kilpailunrajoitusten torjumiseen ja toimivan kilpailun varmistamiseen. Direktiiviehdotusten ja Suomen kannan päälinja on siten oikea.

Suomen Yrittäjien mielestä kriittinen suhtautuminen on kuitenkin tarpeellista direktiiviehdotuksen määräyksiin, jotka koskevat ns. toimialayhdistysten sakottamista.

Direktiiviehdotus menee liian pitkälle toimialayhdistysten rangaistuksia koventavilla ehdotuksillaan

Direktiivi sallisi jäsenvaltion ottaa käyttöön toimialayhdistyksessä tapahtuvissa kilpailunrikkomustilanteissa erittäin lavean sakotuspohjan: Nykyisin enimmäisrangaistus Suomessa on 10 prosenttia toimialayhdistyksen omasta liikevaihdosta. Direktiivi sallisi laskentapohjaan otettavaksi lisäksi yhdistyksen jäsenten liikevaihdon, ja tietyin edellytyksin mahdollistaisi sanktion perimisen suoraan jäseniltä, jos yhdistys itse on maksukyvytön.

Suomen Yrittäjät vastustaa sanktioiden koventamista. Toimialajärjestöjen piirissä tapahtuviin kilpailunrajoituksiin pystytään nykyiselläkin lainsäädännöllä puuttumaan tehokkaasti. Jos järjestön jäsenet syyllistyvät kilpailunrajoituksiin, sanktiot voidaan ilman sääntelymuutoksiakin kohdistaa yhdistyksen lisäksi suoraan järjestön jäseniin. Jos laajennus laskentapohjaan tehtäisiin, ollaan lähellä kaksoisrangaistavuutta: Sanktio samasta rikkomuksesta määräytyisi jäsenen liikevaihdon mukaan niin toimialayhdistykselle kuin jäsenelle suoraan.

Jos laskentapohjaan otettaisiin jäsenten liikevaihtoa mukaan, seurauksena on, että myös kiellettyyn toimintaan syyllistymättömät joutuvat jäsenmaksu- ja mahdollisen muun panoksensa kautta vastaamaan rikkomuksista, joihin itse ovat syyttömiä. Tämä vaikeuttaa toimialayhdistysten jäsenhankintaa ja vähentää hallitushaluja jäsenistössä. Hankaluutta ja hallinnollista kustannusta tuo osaltaan myös se, että syyttömyyden osoittamisen varmistamiseksi yhdistykset käytännössä kannustetaan ottamaan käyttöön compliance-ohjelmia. Toimialayhdistykset eivät nykyisin ole yleisesti ottaen riittävän tietoisia mahdollisuudesta keskusteluttaa toiminnan kilpailulainmukaisuutta ennalta vapaamuotoisesti KKV:n kanssa. Kilpailu- ja kuluttajavirastoa tulisikin evästää laatimaa toimialayhdistyksille ohjeistus sallituista ja kielletyistä keskustelunaiheista toimialayhdistyksessä.

Kilpailulakityöryhmämietinnön enemmistö on kannattanut direktiiviä lievempää lavennusta sakotuspohjaan Suomessa. Emme pidä laajennusta tarpeellisena edes siinä laajuudessa, sillä sanktiotaso nykyisellään toimii ennaltaehkäisevästi, eikä ongelmia ole muutamaa yksittäistapausta enempää ilmennyt.

Rakenteellisten korjaustoimenpiteet tarvitaan äärikeinoksi, ellei markkinoiden toimivuutta voida muuten varmistaa.

Direktiiviehdotus sallisi jäsenvaltioiden ottaa käyttöön kilpailulakiin oikeus velvoittaa kilpailunrikkomuksiin syyllistynyt rakenteellisiin korjaustoimenpiteisiin, jos tiukat edellytykset täyttyvät. Oikeus asettaa rakenteellinen korjaustoimenpide tarkoittaa esimerkiksi, että KKV voisi muulloinkin kuin yrityskauppavalvonnan yhteydessä asettaa yritykselle velvoitteen vetäytyä jostakin toiminnosta, jos se häiritsee markkinoiden toimivuutta.

Kannatamme korjaustoimenpiteiden käyttöönottoa erityisesti julkissektorin määräävän markkina-aseman väärinkäytön estämiseksi. Sosiaali- ja terveyspalvelu- ja maakuntauudistus muuttaa markkinoiden rakenteita. Yrittäjyydelle tarjoutuu uusia mahdollisuuksia, mutta lisäksi syntyy riskejä markkinoiden keskittymisestä suurten julkisten ja yksityisten toimijoiden pelikentäksi. On tärkeää, että viranomaisella on tehokas mahdollisuus puuttua syntyneisiin rakenteisiin terveen kilpailun ja toimivien markkinoiden palauttamiseksi myös jälkikäteen. Soveltamisen kynnyksen tulee olla korkea – aivan kuten kilpailulakityöryhmän mietinnössä enemmistö on kannattanut.

Suomen Yrittäjät

Satu Grekin
kilpailuasioiden päällikkö