Kommentit koulutustiliselvityksen selvityshenkilöiden väliraportista

Selvityshenkilöt Erno Lehtinen ja Ida Mielityinen
Osastosihteeri Lili Niemi, OKM
Ohjausryhmän puheenjohtaja Mirja Hannula, EK

Selvityshenkilöt jättivät 28.5.2012 päivätyn väliraporttinsa nk. henkilökohtaisista koulutustileistä. Väliraportissa käsitellään varsin laajasti suomalaista aikuiskoulutusjärjestelmää ja sen rahoitusta. Raportissa korostuu tavoite parantaa yksityisten henkilöiden mahdollisuuksia hankkia koulutusta ja aikaansaada kilpailua aikuiskoulutustarjontaan. Selvityshenkilöt esittävät viisi koulutustilimallien rakennevaihtoehtoa, joita ei ole asetettu paremmuusjärjestykseen.

Tilimallien rakennevaihtoehtoja tarkasteltaessa voidaan todeta, että niiden vaikuttavuusarviointi on tähän mennessä ja ilmeisesti aikataulusyistä jäänyt erittäin ohueksi. On esitetty irrallisia havaintoja eri malleihin liittyen, joihin ei välttämättä ole sinänsä huomauttamista. Toisaalta raporttiin on sisällytetty näkemyksiä, jotka herättävät runsaasti kysymyksiä. Epäselväksi ainakin tässä vaiheessa vielä jää, tarvitaanko aikuiskoulutusjärjestelmäämme näin suuria muutoksia. Aikuiskoulutustarjontaamme on hyödynnetty kansainvälisessäkin vertailussa varsin runsaasti. On kuitenkin myönnettävä, että kysyntä on jakaantunut jossakin määrin epätasaisesti eri kansalaisryhmien välillä.

Se, että pystytäänkö koulutustarjonnan laatuun ja määrään vaikuttamaan osittain yksilöiden kautta kulkevalla rahalla, jää ainakin tässä vaiheessa avoimeksi. Onko jopa vaarana, että koulutuskysyntä tällaisessa järjestelmässä hakeutuisi liiaksi aloille, jotka ovat muodissa? Tästä olisi seurauksena tarjonnan yksipuolistuminen. Riittävän tarjonnan varmistaminen myös ohuemman kysynnän koulutustuotteissa lienee useassa tilanteessa tarpeellista. Raportissa aivan oikein pohditaan myös sitä, olisiko yksilöiden kautta ohjattavalla rahoituksella vaikuttavuutta tarjontaan, jos tämä rahoitusosuus jää pieneksi.

Raportin mukaan nykyjärjestelmässä yksilön ei ole aina helppo arvioida itselleen edullisinta tapaa hankkia tietty koulutus ja että keskeinen ongelma ovat työelämässä olevien tieto, neuvonta ja ohjauspalveluiden puutteet. Tähän käsitykseen ainakin eräiltä osin on helppo yhtyä. Ratkaisukeino on panostaa näiden palveluiden tuottamiseen tähänastista enemmän. Koulutustilijärjestelmä ei sinänsä tuo ratkaisua esitettyyn ongelmaan. Ongelmat voivat jopa lisääntyä! Harvalla yksilöllä on riittävästi perustietoja edes kysyä hänen tarvitsemiaan koulutuspalveluja. Tämä johtuu mm. tarjonnan määrästä ja koulutusalalla käytetyistä käsitteistä.

Raportissa tehdään oikea havainto todettaessa, että ”Jos tavoitteena on pelkästään edistää aliedustettujen ryhmien osallistumista aikuiskoulutukseen, monet muut toimintamallit olisivat todennäköisesti ainakin lyhyellä aikavälillä koulutustilimallia parempia”. Sen sijaan näkemykseen, jonka mukaan koulutustilit olisi merkittävä symbolinen askel yksilön kannalta, on suhtauduttava varauksellisesti. Aikuiskoulutusrahoituksen ohjaaminen koulutuksen järjestäjille yksilöiden kautta on mitä ilmeisimmin hallinnollisesti ja myös kustannusten kannalta raskas. Voidaan aiheellisesti kysyä, paljonko yhteiskunta on valmis maksamaan siitä, että yksilö voi koulutusta hankkiessaan käyttää yhteiskunnan osittain kustantamaa palveluseteliä.

Selvityshenkilöt toteavat tosiasiana, että tämän hetkisen koulutustarjonnan riittävyyttä ja osuvuutta yksilön tarpeiden kanssa on erittäin vaikea arvioida ja että asian selvittäminen edellyttäisi yksityiskohtaisempaa analyysia siitä, millaisia kehittämistarpeita eri osapuolet näkevät koulutustarjonnassamme. Pidämme tällaisen analyysin tekemistä kynnyskysymyksenä, jos koulutustilimalli aiotaan ottaa käyttöön maassamme. Myös koulutustilimallin yksityiskohdat tulee päättää, kuten selvityshenkilötkin toteavat vasta sen jälkeen, kun on tiedossa tosiasiallinen tileille käytettävä rahoituksen suuruus.

Raportissa todetaan, että koulutuksen ohjauspalveluiden kehittämistyö on ollut viime vuodet pitkälti EU-rakennerahastojen puitteissa tehdyn työn varassa. Näin voi ollakin, jos ajatellaan pelkkää kehittämistyötä. Aikuiskoulutuspalvelujen tarjoajat ovat kuitenkin tähänkin saakka tarjonneet ohjauspalveluita pysyvästi ja maksuttomasti. Ohjauspalveluiden muuttuminen maksulliseksi pienentäisi luonnollisesti varsinaisten koulutuspalveluiden hankkimiseen tarkoitettuja varoja.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Martti Pallari
johtaja