Lausunto ehdotuksesta yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmän uudistamiseksi (diaarinumero 28/040/2012)

Opetus- ja kulttuuriministeriö
kirjaamo@minedu.fi

Selvitysmies Markus Leikola jätti 10. toukokuuta 2012 Opetus ja kulttuuriministeriölle ratkaisuehdotuksensa malliksi hyvitysmaksun keräämisen uudistamiseksi (Ratkaisumalli yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulle 2012:11). Esitämme lausuntonamme kohteliaimmin seuraavaa:

Leikolan työryhmän keskeiset ehdotukset

Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua maksavat tällä hetkellä määrättyjen kopiointiin soveltuvien laitteiden valmistajat ja maahantuojat. Leikola ehdottaa nykyisen laitepohjaisen hyvitysmaksujärjestelmän uudistamista ns. kolmepistemallin mukaiseksi järjestelmäksi, jossa laiteteollisuuden maksuvelvollisuus laajenisi ja uusiksi maksajiksi tulisivat lisäksi DRM-suojaamattomien maksullisten sisältöpalvelujen tuottajat sekä teleoperaattorit.

Maksun taso olisi 0,5–1,0 prosenttia laitteen tai palvelun hinnasta. Uusina tuotteina maksun piiriin tulisivat mm. tietokoneet, tabletit ja tulostimet, maksulliset pilvipalvelut, maksulliset verkkosisältöpalvelut, osa äänikirjoista ja maksu-tv-kanavista sekä ääni- ja videotallenteet. Matkapuhelinten, paperikirjojen ja paperilehtien sisällyttäminen järjestelmään on jätetty ehdotuksessa avoimeksi.

Ehdotuksessa myös korvausten saajien piiri laajenisi nykyisestä. Mukaan tulisivat mm. kustantajat ja yksityiset yleisradioyhtiöt, jotka siis ensin maksaisivat hyvitysmaksuja ja sitten saisivat osan rahoista takaisin. Hyvitysmaksukertymä nousisi Leikolan arvion mukaan nykyisestä 2–4 milj. eurolla*).

Leikolan ehdotus on ongelmallinen

Suomen Yrittäjien mielestä Leikolan esittämä malli ei ole toteutuskelpoinen ja se tulee hylätä. Käsityksemme mukaan se toisi järjestelmän piiriin merkittävän joukon uusia yrityksiä järjestelmän luomis-, ylläpito-, tietojenkeruu -, säilytys-, raportointi- ja tilitysvelvoitteineen ja niistä seuraavine kustannuksineen. Yhdessä esitetyn mallin monimutkaisuuden ja epäselvyyden kanssa, nämä tekijät johtaisivat väistämättä hallinnollisten kustannusten ja muun hallinnollisen taakan lisääntymiseen yrityksissä. Tämä olisi vastoin sekä kansallisen että EU:n tason tavoitteita vähentää yritysten hallinnollista taakkaa. Ehdotuksessa ei ole myöskään mitenkään pyritty arvioimaan yritysvaikutuksia, mikä kuuluu olennaisena osana kaikkiin lainvalmisteluhankkeisiin ja niihin liittyviin selvityksiin.

Hyvitysmaksukertymä ei ole suhteessa yksityisen kopioinnin kasvuun

Leikolan mallissa nykyinen hyvitysmaksukertymä jopa kaksinkertaistuisi, mikä ei ole linjassa nykyisen digitaalisen toimintaympäristömme sisältöjen käyttötapojen ja yksityisen kopioinnin kehityksen kanssa. Lisäksi Leikolan mallissa esitetään lisensioituihin sisältöpalveluihin ja tuotteisiin kytkettävää hyvitysmaksua. Tämä on mielestämme keskeisen tekijänoikeussääntelyn periaatteiden vastaista, sillä näissä tilanteissa kuluttaja joutuu maksamaan saman suojatun sisällön käytöstä useampaan kertaan.

Esityksessä on ongelmallista myös hyvitysmaksukertymän kytkeytyminen laitteiden, tallennusalustojen ja nyt myös kuluttajamaksullisten sisältöpalveluiden ja tuotteiden myynnin kehitykseen eikä yksityisen kopioinnin ja siitä aiheutuvan haitan kehitykseen, kuten tekijänoikeussääntelyn mukaan kuuluisi. Lisäksi laitemaksu määriteltäisiin tuotteen tai palvelun hintaan perustuen eikä enää tallennuskapasiteettiin perustuen. Mielestämme laitteen tai palvelun hinnalla ei ole mitään tekemistä yksityisen kopioinnin ja siitä aiheutuvan haitan kanssa.

Ehdotuksena ns. liukuva kaksipistemalli

1. Budjettirahoitus

Koska merkittävä osa hyvitysmaksukertymästä on nähtävä yleisenä kulttuuritukena, pidämme ensisijaisena vaihtoehtona yksityisen kopioinnin kompensaation korvaamista suoraan valtion budjettivaroista. Tämä olisi myös hallinnollisesti kevein, yksinkertaisin ja oikeudenmukaisimmin kohdentuva tapa korvauksen keräämiseen.

2. Kaksipistemalli

Mikäli yksityisen kopioinnin kompensaation korvaaminen ei ole mahdollista valtion budjettirahoituksen keinoin, tulisi hyvitysmaksu kerätä erillisellä yksityisen kopioinnin maksulla (”mediamaksu”) suoraan kuluttajilta, joilla on lakisääteinen oikeus yksityiseen kopiointiin.

Tavoitteena oleva noin 10 miljoonan euron vuosittainen kulttuurivero kerättäisiin osin nykyisillä mutta vähenevillä laitemaksuilla (1. keräyspiste) ja osin YLE-veron yhteydessä kerättävällä erillisellä mediamaksulla (2. keräyspiste). Mediamaksu olisi aluksi vuonna 2013 pieni ja se nousisi asteittain sitä mukaa kuin laitemaksu vastaavassa suhteessa asteittain poistettaisiin. Tämä olisi kustannustehokas keräystapa, eikä siitä koituisi ylimääräisiä hallinnollisia kustannuksia yrityksille.

Tällä kaksipistemallilla korvaus kerättäisiin suoraan yksityistä kopiointia harjoittavilta yksityisestä kopioinnista aiheutuneesta haitasta. Mediamaksun kohdentumista tasapuolisesti kaikkiin kuluttajiin voidaan tässä mallissa pitää oikeudenmukaisena.

Toteamme vielä, että jatkossa tavoitteena tulee edelleenkin olla, että hyvitysmaksujärjestelmä korvataan kokonaan lisensiointiin perustuvilla ratkaisuilla. Vaikka se tarkoittaisikin nykyisen yksityisen kopioinnin kompensaatiojärjestelmän kumoamista asteittain kokonaan, yleinen kulttuurintuki voitaisiin tässäkin tilanteessa säilyttää ja kerätä em. tavalla budjettivaroista tai YLE-vero mekanismin kautta.

Suomen Yrittäjät ry

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Janne Makkula
lainsäädäntöasioiden päällikkö

*) Tämän lisäksi Leikola siirtäisi hyvitysmaksukertymästä tällä hetkellä jaettavan ns. kollektiiviosuuden suoritettavaksi valtion budjetista. Tämän summan Leikola on arvioinut n. 2,5 milj. euroksi, minkä johdosta hyvitysmaksukertymän kokonaispotti Leikolan mallilla nousisi nykyisestä 4,5–6,4 milj. eurolla eli lähes kaksinkertaistuisi.