Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloajoista annetun lain kumoamisesta ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan talousvaliokunta

Esityksen tausta

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esityksestä vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloajoista annetun lain (liikeaikalaki) kumoamisesta sekä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain muuttamisesta.

Esitys on osa hallitusohjelman täytäntöönpanoa. Tavoitteena on vapauttaa aukioloajat ja poistaa tarve poikkeuslupiin. Samalla tarkoitus on säilyttää kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä toimivan pienyrittäjän oikeus yhteen vapaapäivään viikossa.

Uudistuksella pyritään parantamaan sekä perinteisen kaupan kilpailukykyä suhteessa verkkokauppaan että sitä kautta kotimaisen ja Suomessa sijaitseviin toimipisteisiin perustuvan kaupan kilpailukykyä suhteessa ulkomaiseen verkkokauppaan.

Hallituksen esityksessä uudistuksen arvioidaan lisäävän sekä kaupan alan yritysten valmiutta tarjota työtunteja nykyisille työntekijöille että valmiutta palkata uusia koko- ja osa-aikaisia työntekijöitä. Näin uudistuksen arvioidaan myös edistävän työllisyyskehitystä.

Suomen Yrittäjät ry kiittää mahdollisuudesta lausua esityksestä ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Yleistä

Suomen Yrittäjät pitää nyt esitettyjä muutoksia ja kaupan aukiolorajoitusten poistamista lähtökohtaisesti hyvänä ja kannatettavana. Tämä merkitsee muutosta aiempaan, varsin pidättyvään kantaamme. Uusi suhtautumisemme perustuu aukiolorajoitusten piirissä olevien yrittäjien näkemysten muutoksiin (ks. jäljempänä). Pidättyväinen suhtautuminen johtui siitä, että aukiolorajoituksilla parannettiin pienten kauppojen suhteellista kilpailuasemaa suurmyymälöihin verrattuna tilanteessa, jossa yhteiskunta mm. kaavoitustoimin on vaikuttanut erityisesti päivittäistavarakaupan keskittymiseen. Aukioloaikarajoitukset ovat olleet yksi keino ylläpitää riittävää kaupan tarjontaa ja siten alan kilpailua. Nyt kuitenkin kaupan liiketoimintaympäristö on muuttunut siten, että mainittujen näkemysten suhteellinen painoarvo on vähentynyt. Keskeinen muutos on verkkokaupan aseman vahvistuminen, jolloin usealla erikoistavarakaupan lohkolla perinteiset kaupat kilpailevat enemmän verkkokaupan kanssa kuin keskenään.

Nykyinen aukiololainsäädäntö on vaikeuttanut perinteisen kaupan mahdollisuuksia kilpailla verkkokaupan kanssa, mikä puoltaa sääntelyn muuttamista. Verkkokauppa on Suomen aukiolosääntelystä riippumatta käytettävissä käytännössä aina, joten aukiolosääntelyn purkaminen edistää kotimaisen kaupan toimintamahdollisuuksia verkkokauppaan verrattuna.

Nykyisten aukiolosääntöjen vaikeaselkoisuus ja monenlaiset rajoitukset ja poikkeukset koetaan aikaisempaa selvemmin haittatekijöiksi. Esimerkiksi arkipyhien aukioloa koskevien poikkeuslupien myöntämiskäytäntö on ollut sekavaa eikä niitä ole myönnetty tasapuolisesti eri puolille Suomea. Vuonna 2014 tapahtunut poikkeuslupien hinnoittelun huomattava korotus on aiheuttanut niin ikään merkittävää kritiikkiä alan toimijoissa. Ei ole perusteltua, että yrittäjä joutuu maksamaan erikseen siitä, että hän voi pitää liikkeensä auki tiettynä päivänä.

Suomen Yrittäjien jäsenten näkemykset kauppojen aukiolon vapauttamisesta

Suomen Yrittäjien tekemien arvioiden mukaan aukioloaikasääntelyn mahdolliset muutokset vaikuttaisivat erikokoiseen ja eri toimialoja edustavaan kauppaan eri tavoilla. SY selvitti toukokuussa 2015 kauppias- ja hiusalan jäsentensä arvioita aukioloaikasääntelyn muutostarpeista sekä mahdollisten uudistusten vaikutuksista kaupan ja hiustoimialojen rakenteeseen . Otos koostui noin 3000:sta Suomen Yrittäjien jäsenyrityksestä. Lisäksi kysely toimitettiin Suomen Yrittäjien kauppaa ja kampaamotoimialoja edustaville toimialajärjestöille, joilla oli mahdollisuus välittää kyselyä omille jäsenyrityksilleen. Selvitykseen saatiin 478 vähittäiskaupan myymälän ja kampaamoliikkeen vastaus ja tuloksia voidaan pitää em. toimialoille yleistettävinä.

Selvä enemmistö kyselyyn vastanneista (57 %) oli sitä mieltä, että kauppojen ja kampaamoliikkeiden tulee voida itse päättää vapaasti omista aukioloajoistaan, eikä aukioloaikoja tule rajoittaa lainsäädännöllä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että liikkeet saisivat valintansa mukaan olla auki kaikkina vuorokauden aikoina sekä juhlapyhinä riippumatta toimialasta tai myymälän koosta.

Selvin tulos saatiin hiusyrityksiltä, joista 72 prosenttia kannatti aukiolorajoituksista luopumista. Vastaavat tulokset ovat erikoiskaupassa 53 prosenttia ja päivittäistavarakaupassa 43 prosenttia. Kioski- ja huoltamokaupan vastaajista puolet kannattaa rajoitusten poistamista, mutta vastaajien määrän jäädessä vähäiseksi (20 vastaajaa), ei tulosta voida pitää yleistettävissä olevana.

Noin neljännes vastaajista oli sitä mieltä, ettei nykyisiä aukioloaikarajoituksia tule lainkaan muuttaa tai aukioloaikoja tulee rajoittaa entisestään. Viidennes kyselyyn vastanneista arvioi, että aukioloaikoja tulee edelleen rajoittaa lailla, mutta yrityksen mahdollisuuksia vaikuttaa aukioloaikoihin, tulee tavalla tai toisella lisätä.

Kyselyyn vastanneista yksinyrittäjistä 68 prosenttia kannatti vapaata aukioloa. Vastaavasti 2—5 henkilöä työllistävistä yrityksistä 55 prosenttia, 6—9 henkilöä työllistävistä 44 prosenttia ja 10—50 henkilöä työllistävistä 49 prosenttia oli täysin vapaiden aukiolojen kannalla. Suuremmista kaupoista kolme viidestä ilmoitti kannattavansa vapaata aukioloa. Noin neljännes vastaajista oli sitä mieltä, ettei nykyisiä aukioloaikarajoituksia tule lainkaan muuttaa tai aukioloaikoja tulee rajoittaa entisestään. Päivittäistavarakauppaa edustavista yksinyrittäjistä tätä mieltä oli jopa noin 40 prosenttia. Vastaavasti erikoiskaupassa tätä mieltä oli noin neljännes vastaajista (26 %) ja kampaamoyrittäjistäkin noin joka kymmenes (9 %). Kioski- ja huoltamokauppaa edustavista vastaajista noin puolet kannatti voimassaolevaa lainsäädäntöä tai aukioloaikojen kiristämistä.

Uudistuksia tarkasteltava kokonaisuutena

Nyt käsiteltävä esitys on osa hallitusohjelman mukaista tarpeettoman sääntelyn purkuun liittyvää tavoitetta. Näihin tavoitteisiin pyrittäessä on kuitenkin syytä muistaa, että tehtäviä uudistuksia on tarkasteltava kokonaisuutena, jotta niillä voidaan päästä tavoiteltuun lopputulokseen, suomalaisen työn kilpailukyvyn ja suomalaisten yritysten työllistämismahdollisuuksien parantamiseen.

On huomattava, että työnteon muodot muuttuvat nyky-yhteiskunnassa, eikä työnteko ole enää samalla tavalla sidottu määrättyyn aikaan ja paikkaan kuin ennen. Samoin työn ja vapaa-ajan rytmittyminen on muuttunut, ja monet palvelut halutaan saataville ympäri vuorokauden. Kauppojen aukiolon vapauttaminen tarkoittaisi kuluttajien valinnanmahdollisuuksien ja -vapauden lisääntymistä. Toisaalta yrittäjät pystyisivät aiempaa paremmin huomioimaan kuluttajien tarpeet ja he voisivat pitää liikkeensä avoinna nimenomaan silloin, kun se kulutuskysynnän kannalta olisi tarkoituksenmukaisinta.

Yllä olevaan viitaten, Suomen Yrittäjien tekemän kyselyn vastausten perusteella yksi merkittävimmistä mahdollisista kaupan aukiolon vapauttamisen vaikutuksista liittyy yritysten palkkakustannusten nousuun. On tärkeää huomata, kuten esityksen työllisyysvaikutuksia arvioivassa osiossa (s. 11) on todettu, että tällä hallituksen esityksellä ei olla puuttumassa työlainsäädännön tai työehtosopimusten sisältöön. Aukioloaikojen vapauduttua työn teettämisen ehdot määräytyisivät voimassa olevien työoikeudellisten säännösten ja määräysten mukaan.

Mikäli aukiolorajoitukset poistetaan ja palvelut halutaan saataville laajemmin, silloin kun se kulutuskysynnän kannalta olisi tarkoituksenmukaisinta, tulee yritysten pystyä yhdessä työntekijöidensä kanssa sopimaan keinoista ja menettelyistä palveluiden tarjonnan mahdollistamiseksi. Tämä on välttämätön edellytys sille, että myös pienet yritykset pystyvät jatkossakin tarjoamaan palveluja ja säilyttämään kilpailukykynsä markkinoilla. Nyt esitettävistä uudistuksista päätettäessä on myös aiheellista nostaa esiin kysymys siitä, ovatko nykyisen työaikalain ja työehtosopimusten mukaiset sunnuntai-, ilta- tai yö-lisät perusteltuja yhteiskunnassa, jossa palveluita halutaan tarjolle kaikkina vuorokaudenaikoina ympäri vuoden.

Kauppojen aukiolon vapauttaminen tulee siis arvioida osana laajempaa kokonaisuutta. On tarkasteltava myös muutosten vaikutuksia yritysten työvoimakustannuksiin sekä paikallisen sopimisen mahdollisuuksiin. Kauppojen aukioloaikarajoituksia purettaessa tulee ennen kaikkea kiinnittää huomiota yrityksille aiheutuviin kustannuksiin sekä uudistusten mahdollisiin vaikutuksiin kaupan erikokoisten yksiköiden välisiin markkinaosuuksiin, asiakasvirtoihin ja myyntiin. Tärkeintä on, että paikallisesti sopimalla voidaan löytää tarkoituksenmukaiset ratkaisut yritysten kilpailukyvyn ja työpaikkojen turvaamiseksi.

Haluamme tässä yhteydessä nostaa esiin myös sen, että hallitus esittää samanaikaisesti toista kauppaan ja kauppiaisiin suoraan kohdistuvaa muutosta. Hallitus nimittäin esittää edellisen eduskunnan hyväksymän ja kesäkuussa 2015 vahvistetun sakon muuntorangaistuksen käytön laajentamista koskevan lakimuutoksen peruuttamista. Hallituksen esittämä muutos on sekä oikeusjärjestelmän uskottavuuden että kaupan toimialan kannalta erittäin huolestuttava.

Muuntorangaistuksen palauttamista perusteltiin edellisessä hallituksen esityksessä siten, että muutos edistäisi rikosoikeusjärjestelmän uskottavuutta, lain kieltojen ja käskyjen noudattamista sekä yleistä lainkuuliaisuutta. Nämä perustelut hallitus näyttää kuitenkin nyt sivuuttavan kustannussyistä. Säästötoimenpiteen kustannukset siirtyvät tällä muutoksella helposti kaupalle itselleen ja viime kädessä kuluttajien maksettavaksi. On huomattava, että kaupan vuotuinen hävikki omaisuusrikoksista on jo lähes 500 miljoonaa euroa, vaikka vastatoimiin käytetään vuosittain 100 miljoonaa euroa.

Kuten edellä todettua, nyt tehtäviä muutoksia on tarkasteltava kokonaisuutena. Mikäli kauppojen aukioloa halutaan vapauttaa ja näin lisätä esimerkiksi liikkeiden aukioloa iltaisin sekä viikonloppuisin, tulee huolehtia, että myös muut tehtävät lainsäädäntömuutokset ja uudistukset tukevat tätä tavoitetta.

Pienyrittäjän oikeudesta pitää liikkeensä suljettuna

Liikeaikalakia muutettiin huhtikuussa 2014 siten, että kauppakeskuksissa tai vastaavassa liikekeskittymässä toimivien pienten kauppojen sekä kampaamoliikkeiden viikoittainen vapaapäiväoikeus taattiin lailla.

Nyt esillä olevan esityksen mukaan liikeaikalain 4 §:ssä säädetty elinkeinonharjoittajan oikeus pitää kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä sijaitseva liikkeensä suljettuna yhtenä päivänä viikossa siirrettäisiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta annettuun lakiin. Mikäli aukiolorajoituksista luovutaan, on tärkeää, että säädetty pienyrittäjien vapaapäiväoikeus säilytetään. Lisäksi jatkossa tulee seurata ja kiinnittää huomiota siihen, että myös pienet, kauppakeskuksissa tai vastaavissa liikekeskuksissa toimivat yrittäjät säilyttävät aukiolorajoitusten poistamisesta huolimatta valinnanvapautensa myös vuorokautisten aukiolojen osalta.

Lisäksi jatkossa huomiota tulee kiinnittää myös muihin kuin kauppakeskuksissa toimiviin pienyrittäjiin, jotka harjoittavat toimintaansa jonkinlaiseen yhteistyö- tai ketjusopimukseen perustuen. Monet tällaiset yritykset toimivat tällä hetkellä varsin tiukan ohjeistuksen alla. Ketjun taholta määritetään usein yksipuolisesti se, milloin liikepaikka on pidettävä auki. Kun aukioloaikoja vapautetaan, on tärkeää, että yrittäjät voivat aukiolon lisäksi päättää itse siitä, milloin liike on kiinni. Näin varmistetaan, että yrittäjät pystyvät riittävällä tasolla huolehtimaan omasta jaksamisestaan. Eikä pidä unohtaa sitä tosiseikkaa, että paras näkemys liikepaikan taloudellisesti kannattavista aukioloajankohdista on juuri yrittäjällä itsellään.

Liikeaikalain uudistuksen yhteydessä 2014 Kuluttajatutkimuskeskus teki selvityksen, jossa selvitettiin liikeaikalain 4 §:n soveltamista ja kauppakeskuksessa toimivien yrittäjien vapaapäiväjärjestelyjä. Tuolloin tehdyn selvityksen mukaan kauppakeskuksissa sijaitsevista yrityksistä kriittisimmiksi vapaapäivien pitämisen kannalta osoittautuivat 2 – 5 työntekijän yritykset, joissa toimi yli 70 prosenttia yrittäjistä, jotka eivät kyselyn vastausten mukaan ehtineet pitämään vapaapäiviä. Näin 2014 tehdyllä muutoksella pyrittiin turvaamaan oikeus viikoittaiseen vapaapäivään niille pienyrittäjille, joiden oikeus selvityksen mukaan toteutui heikoimmin.

Hallituksen esityksessä (HE 210/2013) viitatussa Kuluttajatutkimuskeskuksen selvityksessä käytettiin kuitenkin virheellisesti termiä yritys, kun oikea termi olisi ollut myymälä. Selvityksessä nimittäin kysyttiin myymälän työntekijämäärää kyseisessä kauppakeskuksessa, eikä siinä kysytty yrityksen kauppakeskuksissa työskentelevien henkilöiden kokonaismäärää.

Samoin tuolloin käsitellyssä hallituksen esityksessä toistuu selvityksen virheellinen viittaus yritykseen, kun pitäisi puhua myymälästä. Toisin sanoen selvityksen lopputulos on se, että kriittisimpiä vapaapäivien pitämisen kannalta ovat myymälät, joissa työskentelee 2 – 5 henkilöä ja toiseksi kriittisimpiä sellaiset myymälät, joissa työskentelee 6 – 10 henkilöä.

Asialla on keskeistä merkitystä arvioitaessa ehdotettua säännöksen soveltamisalaa, koska selvityksissä on tarkasteltu vapaapäivien pito-ongelmia suhteessa yksittäisessä myymälässä työskentelevien henkilöiden määrään eikä yrityksen kauppakeskuksissa työskentelevien henkilöiden kokonaismäärään.

Muutosehdotus soveltamisalan rajaan

Nyt käsiteltävän hallituksen esityksen mukaan lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa siirrettävää säännöstä sovellettaisiin elinkeinonharjoittajaan, jonka yhdessä tai useammassa liikkeessä (eli myymälässä) työskentelee säännöllisesti yhteensä enintään viisi henkilöä. Tällöin tarkastellaan siis edelleen yrityksen kauppakeskuksissa työskentelevien henkilöiden kokonaismäärää, ei yksittäisessä myymälässä työskentelevien henkilöiden määrää.

Sääntelyn lähestymistapa ei pääsääntöisesti aiheuta ongelmaa silloin, kun yrittäjällä on vain yksi myymälä kauppakeskuksessa. Tällöin ehdotettu soveltamisrajaus on toiminut ja toimii mielestämme kohtuullisen hyvin, joskin sunnuntaiden kannattamattomuus on selvitysten mukaan ongelma myös isommille yrityksille.

Asia liittyykin erityisesti ns. monimyymälätilanteisiin. Vapaapäiväoikeuden ulkopuolelle jää nyt voimassaolevassa ja esitetyn mukaisessa sääntelyssä esimerkiksi elinkeinonharjoittaja, jolla on myymälä kahdessa kauppakeskuksessa, jossa toisessa on kolme työntekijää ja toisessa kaksi työntekijää + yrittäjä itse, eli yhteensä kuusi henkilöä. Tällöin yrittäjä joutuu siis pitämään molemmat myymälänsä auki myös vasten tahtoaan, vaikka esimerkiksi edellä viitatun Kuluttajatutkimuskeskuksen selvityksen mukaan ongelmia vapaan pitämisessä on eniten nimenomaisesti tällaisissa pienissä myymälöissä.

Toisin sanoen nyt esitettävä rajaus (5 henkilöä) jättää suojan ulkopuolelle sellaisia yrittäjiä, jotka tosiasiassa tarvitsevat suojaa yhtä paljon kuin ehdotuksen mukaan suojan piirissä olevat yrittäjät. Sääntelyn tarkoitukseen nähden raja on matala ja jättää perusteettomasti osan pienyrityksiä suojan ulkopuolelle.

Suomen Yrittäjät ehdottaa, että esitettävää soveltamisalan rajaa (Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 5§ 3 momentti) laajennetaan siten, että elinkeinonharjoittajat, joiden kauppakeskuksissa olevissa liikkeissä työskentelee säännöllisesti yhteensä enintään seitsemän henkilöä, olisivat säännökset antaman suojan piirissä.

Tämä olisi johdonmukaista ensinnäkin suhteessa asiaa aiemmin 2014 käsiteltäessä esitettyihin työpanosta koskeviin arvioihin. Hallituksen esityksessä (HE 210/2013) todettiin, että jos yhden henkilön viikoittainen työaika olisi keskimäärin noin 36 tuntia, kauppakeskuksessa toimiva pienyritys tarvitsisi laskennallisesti vähintään kolmen henkilön työpanoksen myymälän aukipitämiseksi kaikkina liikeaikalain sallimina aukiolotunteina. Nyt, jos yrittäjällä on kaksi myymälää, joissa on kyseinen määrä työntekijöitä ja joiden hoitamiseen myös yrittäjä itse osallistuu, hän olisi raja-arvolla 7 vielä suojan piirissä.

Toiseksi edellä mainittu olisi loogista siihen nähden, että kriittisimpiä vapaapäivien pitämisen kannalta olivat Kuluttajatutkimuskeskuksen tekemän selvityksen mukaan 2 – 5 henkilön myymälät ja toiseksi kriittisimpiä 6 – 10 henkilön myymälät. Toisaalta ”isoimmat” elinkeinonharjoittajat rajautuisivat sääntelyn piiristä ulos.
Toinen tapa määrittää säännöksen soveltamisala, ottaen huomioon, että Kuluttajatutkimuslaitoksen selvitys tehtiin myymäläkohtaisesti, olisi henkilömäärän tarkastelu kunkin myymälän osalta erikseen. Tämä toteutuisi muuttamalla nyt esitettävää SopMenL:n 5§:n 3 momentti seuraavaan muotoon:

”Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan elinkeinonharjoittajaan, jonka 1 momentissa tarkoitetussa liikkeessä työskentelee säännöllisesti yhteensä enintään viisi henkilöä.”

Lopuksi

Sujuvampi sääntely ja tarpeettoman sääntelyn purkaminen on keskeinen, myös strategiseen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite. Suomen Yrittäjät pitää esitettyä muutosta kauppojen aukiolon vapauttamisen ja sääntelyn purkamisen osalta kannatettavana sekä esimerkkinä siitä, millä tavoin yrityksiä koskevaa sääntelyä voidaan ja tulee sujuvoittaa.

Kuitenkin, jotta saavutettaisiin ne tavoitteet, joita esityksellä lähtökohtaisesti tavoitellaan, tulee jatkossa huolehtia siitä, että yritykset ja työntekijät pystyvät yrityskohtaisesti paremmin sopimaan, niistä ehdoista joilla työtä tehdään. Tämä on välttämätöntä, mikäli halutaan, että myös pienemmät yritykset pystyvät jatkossa toimimaan kilpailukykyisesti markkinoilla sekä toisaalta, mikäli halutaan edesauttaa perinteisen kaupan kilpailukyvyn säilyttämistä suhteessa verkkokauppaan ja sitä kautta kotimaisen ja Suomessa sijaitseviin toimipisteisiin perustuvan kaupan kilpailukykyä suhteessa ulkomaiseen verkkokauppaan.

Kunnioittavasti
Suomen Yrittäjät ry

Atte Rytkönen
lainsäädäntöasioiden päällikkö