Lausunto hallituksen esityksestä Eduskunnalle laiksi ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain muuttamisesta

Valtiovarainvaliokunta

Verojaosto

Muutoksen tausta

Ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käytäntöä. Esityksessä ehdotetaan lain soveltamisalan ulkopuolelle jääväksi sellaiset Euroopan talousalueelle tai verosopimusvaltioihin sijoittautuneet yhteisöt, jotka ovat tosiasiallisesti asettuneet asuinvaltioonsa ja harjoittavat siellä taloudellista toimintaa. Myös väliyhteisön määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että matalan verorasituksen valtioon sijoittautunut ulkomaisen yhteisön kiinteä toimipaikka rinnastetaan tietyin edellytyksin ulkomaiseen väliyhteisöön. Valtiovarainministeriön asetuksella tullaan säätämään niistä Euroopan talousalueen ulkopuolisista verosopimusvaltioista, joissa yhteisöverotuksen taso ei vastaa Suomen yhteisöverotusta. Lakiin ehdotetaan lisäksi tehtäväksi eräitä täsmennyksiä veronalaisen tulon, tappion vähentämisen ja ulkomaisen veron hyvittämisen osalta.

Lausunto

Valmisteltu muutos ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettuun lakiin (”väliyhteisölaki”) on tarpeellinen, jotta laki saadaan noudattamaan EY tuomioistuimen antamien ennakkopäätösten luomaa tulkintalinjaa. Väliyhteisölain tarkoituksenahan on estää verotuksen välttäminen sijoittamalla toimintoja matalan verorasituksen valtioihin. Tämän tarkoituksen väliyhteisölaki toteuttaa uudistusten jälkeenkin. Yritykset ja niiden omistajat voivat toimia nykyiseen tapaan ja ilman uusia rasitteita tai hankalampia tulkintatilanteita nyt käsiteltävänä olevan lainmuutoksen jälkeen jatkossakin rajat ylittävissä tilanteissa.

Väliyhteisölaissa vapautetaan tietyt toimialat lain soveltamisesta. Toimialaluettelo on kuitenkin vanhentunut eikä ota huomioon toimintojen eriytymistä ja yritysrakenteiden muutoksia tältä pohjalta riittävästi. Väliyhteisölakia sovelletaan esimerkiksi suunnittelu-, tutkimus- ja tuotekehitys- sekä huoltotoimintaan, jos tätä toimintaa harjoitetaan matalan verorasituksen valtiossa. Erityisesti näillä toimialoilla toiminnan harjoittaminen kuitenkin edellyttää, että yhteisö on todella asettautunut asuinvaltioonsa ja harjoittaa siellä tosiasiallisesti taloudellista toimintaa, joten mitään keinotekoista järjestelyä ei näissä tilanteissa tarvitse epäilläkään. Yritystoiminnalle on myös ollut jo pitkään tyypillistä valmistustoiminnan ulkoistaminen ja keskittyminen esimerkiksi suunnitteluun. Tällaisia eriytettyjä toimintoja ei tulisi asettaa valmistustoimintaa huonompaan asemaan. Toimialaluetteloa tulisikin laajentaa ja ottaa sinne ainakin huolto-, suunnittelu-, tutkimus- ja tuotekehitystoiminta.

Yritysten oikeusturvan kannalta myönteinen uudistus on listata ne verosopimusvaltiot, joissa verorasituksen katsotaan olennaisesti eroavan Suomessa suoritettavasta verosta ja joihin sen vuoksi sovelletaan väliyhteisölakia. Yrityksillä on tällöin selkeästi tiedossa ne valtiot, joiden kohdalla verotusta toimitettaessa edellytetään lisäselvityksiä.

Lainsäädännön muutosten valmistelua ja oikeuskäytännön kehittymistä tulisi aktiivisesti seurata verohallinnossa. Tällä hetkellä tilanne on epätyydyttävä. Verohallitus on julkaissut 29.8.2008 kokoelman kannanottoja yritysverokysymyksiin. Yksi näistä kysymyksistä käsittelee väliyhteisölain soveltamista. Verohallituksen kannanotto on ristiriitainen nyt käsiteltävänä olevan väliyhteisölain muutoksen kanssa ja on siten omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä ja epävarmuutta sekä yrityksissä että todennäköisesti myös verohallinnossa. On oletettavaa, että verohallitus muuttaa kannanottoaan väliyhteisölain muutoksen vahvistamisen jälkeen. Näin lyhytjänteinen toiminta ei ole kuitenkaan hyväksyttävää ja aiheuttaa tarpeetonta epävarmuutta

SUOMEN YRITTÄJÄT

Leena Romppainen

varatuomari, veroasiantuntija