YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle välitysmenettelylaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Eduskunnan lakivaliokunta
1. Yleistä
Eduskunnan lakivaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittäjien lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle välitysmenettelylaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Esityksessä ehdotetaan, että välimiesmenettelystä annettu laki uudistetaan korvaamalla se uudella välitysmenettelylailla. Uudistuksen lähtökohtana on tarve lain yhdenmukaisuuteen UNCITRAL:n mallilain kanssa sikäli kuin eroavaisuuksiin ei ole kansallisia tarpeita. Uudistuksessa otetaan huomioon myös välitysmenettelyn alalla tapahtuneesta kansainvälisestä kehityksestä ja digitalisaatiosta aiheutuneet muutostarpeet. Suomen Yrittäjät on ollut mukana Oikeusministeriön asettamassa lainvalmistelun seurantaryhmässä.
Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa.
Suomen Yrittäjät pitää välitysmenettelylain uudistamista lähtökohtaisesti tarpeellisena. Lain päivittäminen vastaamaan kansainvälisiä käytäntöjä ja UN-CITRALin mallilakia voi parantaa Suomen houkuttelevuutta välitysmenettelyjen paikkana ja tukea yritysten toimintaympäristön ennakoitavuutta.
Samalla on kuitenkin välttämätöntä tunnistaa, että elinkeinonharjoittajat eivät ole tosiasiallisesti yhdenvertaisessa asemassa. Erityisesti mikro- ja pienyritykset ovat usein heikommassa neuvotteluasemassa suhteessa suuriin yrityksiin ja joutuvat hyväksymään sopimuksen sisällön, myös välityslausekkeen, ilman todellista mahdollisuutta vaikuttaa siihen.
2. 1 luku Yleiset säännökset
Suomen Yrittäjät katsoo, että välityssopimuksen kirjallisen muotovaatimuksen poistaminen lisää riskiä siitä, että mikro- ja pienyritys sitoutuu välitysmenettelyyn huomaamattaan. Tämä korostaa juridisen osaamisen tarvetta, jota pienillä yrityksillä ei usein ole, ja siirtää sääntelyn riskit heikommassa asemassa olevalle osapuolelle.
Välitysmenettelyä koskevien asioiden keskittäminen Helsingin hovioikeuteen ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen voi puolestaan heikentää oikeussuojan alueellista saavutettavuutta (5 §). Mikro- ja pienyrityksille tämä voi merkitä lisääntyviä matkustuskustannuksia, ajankäyttöä ja käytännön esteitä oikeuksiensa tehokkaalle valvomiselle.
3. 2 luku Välityssopimus
VÄLITYSLAUSEKKEET JA MIKRO- JA PIENYRITYSTEN NEUVOTTELU-ASEMA
Käytännössä mikro- ja pienyritys on usein taloudellisesti tai toiminnallisesti riippuvainen suuremmasta sopimuskumppanistaan. Tällöin välityslauseke hyväksytään usein “ota tai jätä” -tilanteessa. Lisäksi pienyrittäjien ymmärrys välimiesmenettelystä ja sen kustannus- ja oikeusturvariskeistä on usein rajallinen, eikä heillä ole vastaavia resursseja juridisen neuvonnan hankkimiseen kuin suuryrityksillä. Todellisuudessa välitysmenettelyn korkeat kustannukset tarkoittavat usein sitä, että mikro- ja pienyrityksellä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia viedä asiaa välitysmenettelyyn. Tämä heikentää oikeusturvaa ja voi pakottaa pienemmän osapuolen hyväksymään vastapuolen vaatimukset ilman tosiasiallista mahdollisuutta puolueettomaan riidan ratkaisuun.
Vaikutusarvioinnissa ei myöskään voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, että välitysmenettely olisi mikro- ja pienyritysten kannalta käytännössä toimiva, tarkastelemalla ainoastaan vireille tulleita välitysmenettelyjä. Olennaista olisi arvioida myös niitä tilanteita, joissa mikro- tai pienyritys jättää perustellun vaatimuksensa kokonaan ajamatta välitysmenettelyn kustannusten ja kustannusriskin vuoksi. Juuri nämä tapaukset jäävät välitysmenettelyä koskevien tilastojen ulkopuolelle.
VÄLITYSLAUSEKKEEN SITOVUUS
Suomen Yrittäjät on hankkeen seurantaryhmässä esittänyt, että välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä olisi syytä toteuttaa kattava vaikutusarvio siitä, tulisiko lainsäädäntöön lisätä elinkeinonharjoittajien epätasapainoisesta neuvotteluasemasta johtuen mikro- ja pienyrityksiä koskeva, kuluttajansuojalain 12 luvun 1 d §:ää vastaava poikkeus, jonka mukaan ennen riidan syntymistä tehdyn sopimuksen välityslauseke ei sitoisi sopimusosapuolena olevaa mikro- tai pienyritystä silloin kuin toinen osapuoli on suuryritys.
Esityksen mukaan (5.1, s. 21) valmistelussa on katsottu, että välitysmenettelyn käyttäminen asioissa, joissa mikro- tai pienyritys on ollut asianosaisena, on yleensä ollut perusteltua ja tällaisen yrityksen kannalta tarkoituksenmukaista, ja että käytännössä varsin yleisiä välitysmenettelyssä käsiteltäviä asioita ovat osakassopimuksia koskevat riidat.
Suomen Yrittäjät toteaa, että osakassopimuksia koskevissa riidoissa mikro- tai pienyrityksen sopimusosapuolena ei tyypillisesti ole suuryritys, vaan toinen tai useampi saman kokoluokan tai muuten keskenään tasaveroisessa asemassa oleva osapuoli. Tällaiset tilanteet eivät ole vertailukelpoisia niihin asetelmiin, joissa mikro- tai pienyritys tekee sopimuksen suuryrityksen kanssa ja joutuu hyväksymään välityslausekkeen ilman todellista neuvottelumahdollisuutta. Osakassopimusriitoihin perustuvat havainnot eivät siten anna oikeaa kuvaa niistä ongelmista, joita mikro- ja pienyritykset kohtaavat nimenomaan suhteessa suuriin sopimuskumppaneihin.
Se, ettei vastaavaa mikro- ja pienyrityksiä koskevaa poikkeusta ole vertailumaiden lainsäädännössä tai UNCITRALin mallilaissa (5.1, s. 21), ei ole peruste jättää tarpeellista kansallista suojasäännöstä säätämättä. Mallilain tarkoituksena ei ole estää kansallisten erityistarpeiden huomioon ottamista, eikä muiden maiden ratkaisujen tule määrittää suomalaisen lainsäädännön tavoitetasoa. Suomella on mahdollisuus toimia tässä asiassa edelläkävijänä ja luoda sääntelyä, joka tunnistaa nykyistä paremmin yritysten väliset tosiasialliset erot neuvotteluvoimassa ja turvaa mikro- ja pienyritysten oikeussuojan. Suomen Yrittäjät katsoo, että Suomen tulisi tässä suhteessa pyrkiä olemaan mallimaa sen sijaan, että sääntelyn kehittämisestä pidättäydytään vain sillä perusteella, ettei vastaavaa ratkaisua ole vielä muualla tehty.
Lakiesityksen kappaleessa 5.1 todetaan lisäksi, että “asianosaiset valitsevat välitysmenettelyn riidanratkaisukeinoksi usein siihen liittyvien etujen, kuten menettelyn luottamuksellisuuden ja nopeuden takia. Näin ollen välityssopimuksen kategorista sitomattomuutta tai muuta sopimusvapauden rajoittamista työsopimusten ja sellaisten sopimusten osalta, jossa osapuolena on mikro- tai pienyrittäjä, ei ole valmistelussa pidetty perusteltuna.”
Tämä esityksen lähtökohta ei kuitenkaan vastaa mikro- ja pienyritysten todellista asemaa silloin, kun sopimusosapuolena on suuri yritys. Tällaisissa tilanteissa ei ole kysymys asianosaisten yhdessä ja tasaveroisesti valitsemasta ja sopimasta riidanratkaisukeinosta, vaan useimmiten suuremman osapuolen sanelemasta ehdosta, jonka mikro- tai pienyritys joutuu hyväksymään ilman todellista neuvottelumahdollisuutta. Välityslauseke ei tällöin perustu pienemmän osapuolen harkittuun valintaan välitysmenettelyn eduista, vaan taloudelliseen ja tosiasialliseen pakkoon. Suomen Yrittäjät pitää siksi ongelmallisena, että esityksessä nojaudutaan yleiseen oletukseen asianosaisten vapaasta ja yhteisestä valinnasta ilman, että tätä oletusta arvioidaan riittävän kriittisesti mikro- ja pienyritysten näkökulmasta. Suomen Yrittäjät on myös pettynyt siihen, ettei asiassa tehty kattavaa ja erillistä vaikutusarviota mikro- ja pienyritysten asemasta ja neuvotteluaseman epätasapainosta huolimatta siitä, että nämä ongelmat tunnistetaan mietinnössä itsessään.
Suomen Yrittäjät ei pidä hyväksyttävänä perustelua, jonka mukaan mikro- ja pienyrityksiä koskevien suojasäännösten säätämisestä luovutaan siksi, että yleisesti soveltuvien kriteerien muotoileminen on vaikeaa ja kohtuuttomuuden arviointi edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Vaikeus ei saa olla syy olla puuttumatta tosiasialliseen ongelmaan. Mikro- ja pienyritysten suojan perustaksi tulee asettaa selkeä ja objektiivinen kriteeri: yrityksen koko. Suojan ei tule riippua tapauskohtaisesta harkinnasta, vaan siitä, täyttääkö yritys mikro- tai pienyrityksen määritelmän. Tällainen sääntely olisi ennakoitavaa, helppoa soveltaa ja antaisi pienille yrityksille todellista oikeusvarmuutta.
On totta, että kohtuuttomuuden arviointi on nykyisin mahdollista oikeustoimilain 36 §:n nojalla, mutta tämä edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa ja erillisen kanteen nostamista yleisessä tuomioistuimessa. Tämä on prosessina hidas, raskas ja kallis. Käytännössä pienillä yrityksillä ei ole taloudellisia eikä ajallisia resursseja ryhtyä tällaiseen prosessiin vain saadakseen arvioiduksi välityslausekkeen kohtuuttomuutta. Lisäksi korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä (KKO 2003:60) ilmenee, että sovittelukynnys on asetettu hyvin korkealle. Näin ollen oikeustoimilain 36 § ei tarjoa mikro- ja pienyrityksille tosiasiallista suojaa, vaan jää suurelta osin teoreettiseksi oikeussuojakeinoksi.
4. 5 luku Asian käsittely välitysmenettelyssä
Välitysmenettelyn kansainvälistyminen ja vieraskielisten menettelyjen yleistyminen lisäävät käännös- ja neuvontakustannuksia. Tämä heikentää mikro- ja pienyritysten asemaa suhteessa suuriin ja kansainvälisesti toimiviin yrityksiin, joilla on paremmat resurssit toimia vieraalla kielellä ja kansainvälisessä prosessissa. (25 §)
Digitalisaation ja etäyhteyksien lisääminen on lähtökohtaisesti myönteistä ja voi alentaa kustannuksia, mutta se edellyttää toimivia teknisiä valmiuksia ja osaamista. Kaikilla mikro- ja pienyrityksillä ei ole tähän riittäviä resursseja, mikä voi käytännössä heikentää niiden osallistumismahdollisuuksia menettelyyn. On tärkeää, että välitysoikeus kuulee asianosaisia ennen etäyhteyden käytöstä määrätessään. (28 §)
5. 6 luku Välitystuomio
VÄLITYSMENETTELYN KULUT JA KUSTANNUSRISKI
Suomen Yrittäjät on esittänyt, että sellaisten riitojen osalta, joissa toisena osapuolena on mikro- tai pienyritys ja toisena osapuolena suuryritys, oikeudenkäyntikulujen kohtuullisuutta tulisi arvioida välitysmenettelyssä viran puolesta ilman asianosaisten vaatimusta. Välitysoikeuden tulisi voida kohtuullistaa mikro- tai pienyrityksen maksettavaksi tulevia kustannuksia tai tilanteessa, jossa mikro- tai pienyrityksen voidaan katsoa hävinneen riidan osittain tai kokonaan suuryritystä vastaan, vapauttaa mikro- tai pienyrityksen velvollisuudesta korvata vastapuolensa kulut. Olemme myös pitäneet tärkeänä selvittää, olisiko mahdollista ja tarkoituksenmukaista, että suuryritys vastaisi välitysmenettelyssä mikro- tai pienyritystä vastaan aina omista oikeudenkäyntikuluistaan menettelyn lopputuloksesta riippumatta.
Suomen Yrittäjät kiinnittää lisäksi huomiota välitysmenettelyssä vaadittaviin ennakoihin ja vakuuksiin. Mikro- tai pienyrityksen oikeussuojan kannalta ratkaisevaa ei ole ainoastaan se, miten kustannukset menettelyn päättyessä jaetaan, vaan myös se, onko yrityksellä ylipäätään taloudellisia mahdollisuuksia käynnistää ja rahoittaa menettely. Suuri ennakkomaksu voi käytännössä muodostaa esteen perustellunkin vaatimuksen saattamiselle ratkaistavaksi. Tätä vaikutusta mikro- ja pienyritysten oikeussuojan tosiasialliseen saatavuuteen ei ole esityksessä arvioitu riittävästi.
Esityksessä todetaan (5.1 s. 22), että valmistelussa on arvioitu välitysmenettelyn kustannuksia koskevaa sääntelyä mikro- tai pienyrittäjän tai työntekijän kannalta ja että välitysmenettelyn kustannukset eivät välttämättä ole ainakaan merkittävästi suuremmat kuin tuomioistuinmenettelyn, jos asiaa käsitellään useassa oikeusasteessa.
Suomen Yrittäjät pitää vertailuasetelmaa ongelmallisena. Tuomioistuinlaitoksen tilastojen mukaan laajoista riita-asioista vain noin neljänneksessä haetaan muutosta hovioikeudelta. Vielä olennaisesti harvempi asia etenee korkeimman oikeuden varsinaiseen käsittelyyn. Useassa oikeusasteessa käsiteltävä riita-asia ei siten ole tyypillinen vertailukohta. Välitysmenettelyn kustannuksia tulisi verrata ensisijaisesti tavanomaiseen yhden oikeusasteen tuomioistuinmenettelyyn eikä poikkeukselliseen tilanteeseen, jossa riitaa käsitellään kahdessa tai kolmessa oikeusasteessa.
Esityksessä ehdotetaan myös uutta kustannusten jakautumista koskevaa säännöstä, jossa välitysoikeus voisi harkitessaan ottaa huomioon jutun lopputuloksen ja myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnin lisäksi muut olosuhteet, ja jossa yhteisvastuullisuudesta välitysoikeuden palkkioista voitaisiin perustellusta syystä poiketa. Esityksen mukaan nämä säännökset mahdollistavat myös mikro- tai pienyrittäjän tai työntekijän aseman huomioimisen kustannuksia koskevissa ratkaisuissa.
Suomen Yrittäjät katsoo edelleen, että edellä esitetty ei ole riittävä turva mikro- ja pienyrityksille. Mikäli viittaus “muihin olosuhteisiin” mahdollistaa mikro- tai pienyrittäjän aseman huomioimisen kustannuksia koskevissa ratkaisuissa, tämän tulee ilmetä selkeästi ja yksiselitteisesti 42 §:n yksityiskohtaisista perusteluista. Pienyritysten oikeusturvaa ei voida jättää tulkinnanvaraisen yleislausekkeen varaan, vaan lain perusteluissa on nimenomaisesti todettava, että yrityksen koko ja asema suhteessa vastapuoleen ovat keskeisiä ja painavia perusteita kustannusten kohtuullistamiselle ja yhteisvastuullisuudesta poikkeamiselle. Lisäksi arviointi tulisi aina tehdä viran puolesta, eikä nyt ehdotetun mukaisesti vain asianosaisten vaatimuksesta.
Suomen Yrittäjät pitää lisäksi harmillisena, ettei valmistelussa tehty Yrittäjien näkemyksen mukaisesti erillistä selvitystä siitä, olisiko mahdollista ja tarkoituksenmukaista säätää, että suuryritys vastaa välitysmenettelyssä mikro- tai pienyritystä vastaan aina omista oikeudenkäyntikuluistaan riippumatta menettelyn lopputuloksesta.
6. Muut huomiot
Suomen Yrittäjät kiinnittää huomiota myös siihen, että välitystuomion kumoamiskanteen määräaika lyhennetään nykyisestä kolmesta kuukaudesta 60 päivään (44 §). Muutos korostaa oikeudellisen asiantuntemuksen ja nopean reagoinnin merkitystä. Mikro- ja pienyrityksillä ei yleensä ole käytettävissään omaa oikeudellista organisaatiota, minkä vuoksi määräajan lyhentämisen vaikutuksia niiden tosiasialliseen oikeussuojaan olisi tullut arvioida tarkemmin.
YHTEENVETO
Suomen Yrittäjät pitää välitysmenettelylain uudistamista sinänsä tarpeellisena ja osin myönteisenä kehityksenä. Nykyisessä muodossaan lakiesitys kuitenkin painottuu suurten ja kansainvälisten toimijoiden tarpeisiin, eikä se riittävästi turvaa mikro- ja pienyrittäjien oikeusturvaa. Pienyrittäjien oikeusturva ja tosiasiallinen yhdenvertaisuus tulee turvata myös välitysmenettelyssä.
Kunnioittavasti
Suomen Yrittäjät
Sanna Lempiäinen
asiantuntija – yrityslainsäädäntö