YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Lausunto hallituksen esityksestä (HE 169/2009 vp) eduskunnalle maksupalvelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Eduskunnan talousvaliokunta
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittä-jät ry:n lausuntoa otsikkoasiassa. Suomen Yrittäjät lausuu asiasta seuraavaa:
Hallituksen esityksessä on ehdotettu säädettäväksi uusi maksupalvelulaki, jolla pantaisiin täytäntöön maksupalveluita sisämarkkinoilla annetun direktiivin III ja IV osaston säännökset. Ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluvia maksupalveluita ovat muun muassa suoraveloitukset, pankki- ja luottokorttimaksut, tilisiirrot sekä eräissä tapauksissa myös matkapuhelimella maksaminen.
Kansallisen liikkumavaran käyttö pakottavien säännösten soveltamisalan osalta
Jäsenvaltiot voivat direktiivin valtuutuksen nojalla säätää, että niitä direktiivin säännöksiä, jotka ovat kuluttajasopimuksissa pakottavia, sovelletaan niin sanottuihin mikroyrityksiin samalla tavoin kuin kuluttajiin. Tätä mahdollisuutta esityksessä ei ole ehdotettu käytettäväksi, vaan muu kuin kuluttaja-asemassa oleva maksupalvelun käyttäjä ja palveluntarjoaja voivat sopia useista säädettäväksi ehdotetuista velvoitteista ja oikeuksista toisin (ehdotettu 7 § 2 momentti). Tämä johtaa käytännössä siihen, että maksupalvelun tarjoajat sisällyttävät suoraan vakioehtoihinsa itselleen edullisia sopimusehtoja. Tällaisen lain salliman käytännön vaarana on se, että erityisesti pienimpien yritysten neuvotteluasema maksupalvelun tarjoajien suhteen olisi vaikea.
Katsomme, että lakiluonnoksessa ei ole esitetty riittävällä tavalla, millaisia vaikutuksia lainsäädännöllä tulee olemaan niiltä osin kuin pienyrityksiin ja kuluttajiin kohdistuva sääntely poikkeaa toisistaan. Emme pidä lakiluonnosta tältä osin kannatettavana ja haluamme korostaa, että pienten yritysten neuvotteluasema markkinoilla on hyvin samankaltainen kuin kuluttajilla. Maksupalvelulain soveltamistilanteet ovat analogisia esimerkiksi vakuutussopimuslain kanssa, minkä vuoksi katsomme, että sopimusvapauteen kajoamiseen on olemassa riittävät perusteet. Pienet yritykset ovat suojan tarpeessa suhteessa suurempiin sopijakumppaneihinsa tyypillisesti lakiesityksen kaltaisissa sopimussuhteissa.
Käytännössä pienten yritysten toimintaa Suomessa haittaa muun muassa se, että pankeilta saatavien tiliotteiden perusteella ei kaikissa tapauksissa pystytä yksilöimään erillisiä maksutapahtumia ja niiden määriä. Tällainen käytäntö olisi lakiesityksen mukaan jatkossakin mahdollista, mitä emme voi pitää kannatettavana. Myös sinänsä positiivinen ja hinnoittelun läpinäkyvyyttä parantava säännös maksupalvelun käyttäjille etukäteen annettavasta tiedosta liittyen maksupalveluista perittäviin kuluihin ei ole riittävä, vaan sen pakottava soveltamisala on perusteltua ulottaa myös yritysten välisiin sopimuksiin silloin, kun toisena sopimusosapuolena on pienyritys.
Maksutapahtuman toteuttamisaika
Se, että palveluntarjoajien noudatettava maksutapahtuman toteuttamisaika lyhenee, on pk-yritysten näkökulmasta sinänsä positiivinen uudistus. Ehdotettu sääntely toteuttamisajasta on tästä huolimatta osin ongelmallinen. Erityisesti pienille ja keskisuurille korttimaksuja vastaanottaville yrityksille, joille SEPA on muutoinkin muodostumassa kalliiksi uudistukseksi, ehdotettu sääntely on epäedullinen.
Käytännössä maksupalvelulakiesityksen 49 § on ongelmallinen yrityksille, vaikka pykälän tarkoituksena on vahvistaa maksunsaajan asemaa. Pykälä ei tavoitteestaan huolimatta koske sitä, missä ajassa kauppiaan tai muun maksunsaajan palveluntarjoajana toimivan tapahtumahyvittäjän (acquirer) on maksettava maksukortilla tai muulla maksuvälineellä toteutettavaa maksutapahtumaa koskeva tapahtumahyvitys maksunsaajan pankissa olevalle maksutilille. Tämä tarkoittaa sitä, että tapahtumahyvityksen suorittamisajankohdasta voidaan sopia tapahtumahyvittäjän, käytännössä esimerkiksi Luottokunnan ja maksunsaajan välillä.
Suomalaiset pankit ovat tehneet sopimuksia Visan ja Mastercardin kanssa uudet SEPA-korttien turvallisuusmääräykset täyttävistä debit-korteista. Uusien maksukorttien maksuliikenne kulkee Luottokunnan kautta. Kauppiaat saavat käytännössä asiakkaan debit-kortilla maksaman rahan tililleen pahimmillaan vasta kymmenen päivän kuluttua maksupäivästä. Näin ollen yritykset joutuvat tosiasiallisesti rahoittamaan asiakkaidensa ostoksia. Siitä huolimatta, että Luottokunta on tehnyt päätöksen supistaa rahan läpimenoaikaa kahteen pankkipäivään, on maksutapahtuman toteuttamisaika pitempi kuin palveluntarjoajien noudatettava aika.
Asiasta tekee ristiriitaisen se, että Luottokunta kuuluu ehdotetun maksupalvelulain soveltamisalan piiriin, mutta lakiesityksen perustelujen mukaan 49 § ei kuitenkaan sitä koskisi. Direktiivi lähtee siitä, että jäsenvaltioiden on vaadittava maksupalvelun tarjoajaa varmistamaan maksun perillemeno maksunsaajan tilille viimeistään seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä. Katsomme, että direktiiviä ei voida tulkita niin, että Luottokunnan kautta kulkeva maksuliikenne voisi poiketa tästä rahan läpimenoaikaa koskevasta säännöstä. Koska direktiivin tulkinta tältä osin on epäselvä, tulisi tulkinnan perustua direktiivin tavoitteeseen lyhentää maksutapahtumien toteuttamisaikoja, minkä vuoksi lakiesityksen 49 §:n velvoitteiden tulisi koskea myös Luottokuntaa. Tämä tulkinta olisi niin maksunsaajan edun kuin myös direktiivin tarkoituksen mukainen.
Yritykselle aiheutuvien kustannusten veloittaminen maksajalta
Lakiehdotuksen 60 § mahdollistaa jatkossa, että korttimaksujen vastaanottaja voi laskuttaa asiakkaaltaan kortin käytöstä aiheutuvat lisäkulut. Lakiuudistuksen 60 §:n hyödyntäminen maksukäytännössä lisää korttimaksujen läpinäkyvyyttä ja edistää kilpailua eri maksuvälineiden välillä sekä ohjaa kuluttajia käyttämään maksuvälineenä edullisimpia kortteja. Asiakkaalta veloitettava summa ei saa olla kuitenkaan kortin käytöstä aiheutuvaa maksua suurempi.
Nykyisellään korttimaksamisen kustannukset ovat olleet yrittäjillä luonnollinen osa kiinteitä kustannuksia, jotka lasketaan tuotteiden ja palveluiden hinnoitteluun samalla tavoin kuin liiketilan ylläpitokustannukset tai vaikkapa sähkölasku. Pidämme tärkeänä, etteivät korkeat luottokorttikustannukset jää pienyritysten maksettavaksi, vaan yrityksillä tulee olla mahdollisuus laskuttaa asiakkaaltaan kaikki todelliset korttimaksun kustannuksista aiheutuvat lisäkulut. Siten lakiesityksen perusteluista on poistettava perusteettomana kielto periä kulut maksupäätteiden hankkimisesta ja kiinteistä kuukausimaksuista.
Muut huomiot
Katsomme, että lakiesityksen 48 § on laajempi kuin direktiivin 69 artiklan kohta 3, jossa sopimusoikeus maksunsaajan palveluntarjoajan noudatettavasta toimittamisajasta on rajattu vain suoraveloitukseen.
Pidämme tärkeänä, että SEPAn kansallisessa siirtymäsuunnitelmassa mainittu periaate, jonka mukaan korttimaksuja vastaanottava yritys saa päättää itsenäisesti, mitä kortteja ja kortin ominaisuuksia yritys hyväksyy maksuvälineiksi, kirjataan maksupalvelulakiin.
SUOMEN YRITTÄJÄT RY
Tiina Toivonen
lainopillinen asiamies