YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Lausunto hallituksen esityksestä HE 79/2006 laeiksi eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta
Nykyisten säännösten mukaan vakuutusyhtiön varat jaetaan seitsemään eri riskiluokkaan. Hallituksen esityksen mukaisissa säännöksissä ne jaettaisiin viiteen pääluokkaan ja alaluokkineen riskiryhmiä olisi siten yhteensä kaksikymmentä. Sijoitusten puhtaan juridisen luonteen lisäksi riskiluokittelussa otetaan huomioon myös riskin todellinen luonne silloin kun nämä poikkeavat toisistaan. Tämä lisää riskienhallinnan merkitystä eläkelaitoksissa. Eläkelaitoksen hallituksille tulisi hallituksen esityksen mukaan lisää vastuuta sijoitusten todellisen riskin mukaisesta luokittelusta ja sen vaikutuksista eläkelaitoksen vakaavaraisuuteen. Tulevaisuudessa tultaisiin eläkelaitosten hallituksilta vaatimaan sen hyväksymät periaatteet luokitteluperusteista ja kattavat sekä yksityiskohtaiset perusteet sijoitussuunnitelmiin. Nykyistä tarkemman riskianalyysin vaatiminen työeläkelaitosten hallinnolta on hyvä ja oikeansuuntainen kehitys. Se on linjassa rahoituslaitoksilta ja vakuutusyhtiöiltä muutoinkin vaadittavan aiempaa tarkemman riskianalyysin kanssa. Ensi vuoden alussa astuvat voimaan pankkeja koskevat uudet vakavaraisuussäännökset, Basel 2, ja muita vakuutusyhtiöitä kuin eläkevakuutuslaitoksia koskevia uusia vakavaraisuussäännöksiä, Solvenssi 2, ollaan parhaillaan valmistelemassa. Ehdotus on siten hyvin sopusoinnussa tämän kansainvälisen kehityskulun kanssa.
Perusteiltaan hyvän ja oikeansuuntaisen uudistuksen teknisessä toteuttamisessa kuitenkin on piirteitä, joista voi kysyä ovatko ne oikein mitoitettuja.
– Näyttää siltä, että uusilla vakaavaraisuusluokittelun parametreillä on monilla työeläkelaitoksilla vakaavaraisuusrajaa kiristävä vaikutus. Onko parametrien kalibrointi oikea vai onko tähän asti käytetty vakaavaraisuusrajan laskentakaava ollut liian väljä?
– Kun toimintaympäristö muuttuu aiempaa nopeammin, onko järkevää esittää vakavaraisuusmallin parametrit lain tasolla, jolloin niiden muuttaminen on raskaampaa ja työläämpää kuin kevyemmän säätelyn tasoisena?
– Aivan samalla tavalla kuin Basel 2:n ja Solvenssi 2:n yhteydessä asettavat tarkat riskianalyysit erilaiset laitokset suhteellisesti erilaiseen asemaan resurssien näkökulmasta. Suuremmilla työeläkelaitoksilla mahdollisesti on jo käytössä hyvät ja kattavat riskienhallintajärjestelmät ja joka tapauksessa niiden aiheuttamat investoinnit ovat suhteessa kokonaismenoihin pienemmät kuin pienissä laitoksissa. Riskianalyysissä tuleekin sallia pienemmissä laitoksissa kevyempiä menettelyjä suuriin laitoksiin verrattuna kohtuuttomien kustannusten estämiseksi.
Suomen Yrittäjät ry
Risto Suominen
johtaja