Lausunto hallituksen esityksestä (HE 83/2014 vp) laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Eduskunta
Talousvaliokunta

Uudistusehdotusten lähtökohdat
Hallituksen esitys on laadittu velkajärjestelyn tarkistamista pohtineen työryhmän mietinnön pohjalta. Suomen Yrittäjät osallistui työryhmän työhön.

Merkittävimmät muutosehdotukset liittyvät velkajärjestelyn käytön lisäämiseen, menettelyn yksinkertaistamiseen ja yrittäjien aseman parantamiseen. Lisäksi ehdotetaan muutosta velan vanhentumista koskevaan lainsäädäntöön niin, että myös ilman ulosottoperustetta oleva luonnollisten henkilöiden välinen sopimukseen perustuva rahavelka vanhenisi erääntymisestä laskettavan vanhentumisajan perusteella.

Velkajärjestelylakia koskevien muutosehdotusten taustalla on pääministeri Kataisen hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan yrittäjän velkajärjestelytilanteisiin liittyviä ongelmia selvitetään ja yksinyrittäjien ja mikroyritysten asemaa parannetaan.

Myös Euroopan komissio on korostanut yrittäjille annettavan uuden alun (fresh start) merkitystä. Esimerkiksi komission pk-yrittäjyyspoliittisessa toimintaohjelmassa (Small Business Act, COM(2008) 394 final) määritellään periaatteet, joiden tarkoituksena on ohjata erilaisia toimenpiteitä pk-sektorin toimintaedellytysten kehittämiseksi EU:n jäsenvaltioissa. Toimintaohjelman periaatteessa II korostetaan sen varmistamista, että konkurssiin joutuneet mutta vilpittömästi toimineet yrittäjät saavat nopeasti uuden mahdollisuuden.

Edelleen Yrittäjyys 2020 –toimintasuunnitelmassa (COM(2012) 795 final) jäsenvaltioita kehotetaan muun ohella lyhentämään rehellisen yrittäjän vastuusta vapautumista ja velkajärjestelyä konkurssin jälkeen enintään kolmeen vuoteen ja tarjoamaan yrityksille tukipalveluja varhaisessa vaiheessa toteutettavaa saneerausta varten, neuvontaa konkurssien välttämiseksi ja tukea pk-yrityksille rakenneuudistuksia ja toiminnan uudelleenkäynnistämistä varten.

Samaisessa toimintasuunnitelmassa todetaan, että suurin osa (96 prosenttia) konkursseista johtuu viivästyneistä maksuista tai muista objektiivisista ongelmista. Edelleen lausutaan, että tutkimusten mukaan toista kertaa yrittävät menestyvät paremmin ja pysyvät toiminnassa keskimäärin pidempään kuin uusyritykset sekä kasvavat nopeammin ja työllistävät useampia työntekijöitä

Ehdotukset parantavat yrittäjien asemaa velkajärjestelyssä

Yksityisen elinkeinonharjoittajan taloudellinen tilanne voidaan korjata kokonaisuudessaan

Velkajärjestelyssä ei nykylain (jäljempänä VJL tai velkajärjestelylaki) mukaan järjestellä lainkaan yritystoiminnan velkoja, vaan ns. toiminimiyrittäjän osalta tehdään jako yksityisvelkoihin ja yritysvelkoihin, joista vain yksityisvelat voidaan järjestellä.

Toiminimiyrittäjän velkavastuun kokonaisjärjestely on tällä hetkellä mahdollista yrityssaneerauslain mukaisessa järjestelyssä, jolloin menettely käsittää siis paitsi elinkeinotoimintaan liittyvät velat, myös yksityistalouden velat. Tällöin menettely on raskaampi ja huomattavasti kalliimpi kuin jos järjestelyn pohjana toimisi velkajärjestelylaki. Lisäksi asunnon säilyttäminen on käytännössä mahdotonta toisin kuin velkajärjestelylain mukaisessa menettelyssä. Tämä johtuu yrityssaneerauslain niin sanotusta konkurssivertailusta kun taas VJL:ssa operoidaan asumissuojaosuudella.

Velkajärjestelylaki ei siten mahdollista toiminimiyrittäjän tilanteen kokonaisvaltaista tarkastelua ja velkojen järjestelyä kyseisen lain mukaisesti. Mahdollisuus uuteen alkuun (fresh start) ei tällaisessa tapauksessa toteudu ilman, että ennen velkajärjestelyyn hakeutumista elinkeinotoiminnan harjoittaminen lopetetaan, vaikka toiminta itsessään saattaakin olla jatkamiskelpoista. Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa yrittäjän sairastuttua taloudellisia ongelmia on aiheutunut sekä yksityiselle että elinkeinotoiminnan puolelle, vaikka itse elinkeinotoiminta olisikin ilman yrittäjän sairastumista ollut terveellä pohjalla.

Ei ole perusteltua, että pienimuotoisen yritystoiminnan osalta noudatetaan merkittävästi erilaisia velkajärjestelyn edellytyksiä kuin palkansaajien osalta.

Lakiin ehdotetut muutokset korjaavat tilannetta ja ovat kannatettavia. Yksityisten elinkeinon- ja ammatinharjoittajien asemaa parannettaisiin siten, että menettelyssä olisi mahdollista järjestellä yksityistalouden velkojen lisäksi myös elinkeinotoiminnan velat. Kyseessä on periaatteellisesti merkittävin ja tärkein maksukyvyttömyyslainsäädännön muutos modernien insolvenssilakien (YSL, VJL) säätämisen jälkeen. Ehdotus saattaa toiminimiyrittäjät tasavertaiseen asemaan muiden velallisryhmien kanssa ottaen kuitenkin huomioon elinkeinotoiminnan velkojen järjestelylle asettamat erityispiirteet. Huomattava on, että asunnon säilyttäminen on jatkossa mahdollista myös yrittäjälle samoin edellytyksin kuin muillekin velallisryhmille.

Ehdotusten keskeinen tavoite on siten toiminimiyrittäjän kokonaistilanteen korjaaminen velkajärjestelyssä silloin, kun elinkeinotoiminta on jatkamiskelpoista, mutta jokin ulkoinen seikka, kuten henkilökohtainen tragedia tai merkittävän asiakkaan menettäminen on aiheuttanut velallisen maksukyvyttömyyden.

Toiminnan jatkamiskelpoisuutta koskeva edellytys on tärkeä, luonnollinen ja ymmärrettävä, jotta velallinen ei velkaannu lisää. Muutoin koko velkajärjestelyn tavoite vaarantuisi. Velallisen olisi ehdotuksen mukaan kyettävä maksamaan menettelyn alkamisen jälkeen syntyvät elinkeinotoiminnan velat toiminnasta saatavilla tuloilla sitä mukaa kuin ne erääntyvät.

Uuden elinkeinotoiminnan aloittaminen on jatkossa mahdollista

Velkajärjestelylain 9a §:n mukaan jos velallisella ei väliaikaisena pidettävästä syystä ole maksuvaraa tai velallinen ei sellaisen syyn vuoksi kykene maksuvarallaan maksamaan tavallisia velkojaan vähäisenä pidettävää määrää enempää, velkajärjestelyä ei voida myöntää. Käytännössä säännöksestä seuraa se, että aloittelevan yrittäjän on vaikea päästä velkajärjestelyyn.

Muutosehdotuksen mukaan yrittäjiin ei enää sovellettaisi väliaikaista syytä koskevaa säännöstä. Säännös johtaa velallisen passivoitumiseen tilanteessa, jossa velallinen voisi työllistää itsensä yrittäjänä. Ehdotus on siten perusteltu. Yhtälailla tärkeää on kuitenkin se, että velkajärjestelyn myöntäminen myös aloittavalle yrittäjälle edellyttää toiminnan jatkamiskelpoisuutta ja riittävää kannattavuutta. Elinkeinonharjoittajan maksuvara ei siten voisi olla negatiivinen, vaan hänellä tulisi olla ainakin jonkin verran maksuvaraa tavallisten velkojen maksamiseen. Muutoin velkajärjestely ei voisi onnistua, sillä velallinen velkaantuisi lisää.

Lisäksi nykylaissa ongelmaksi on muodostunut toiminnan aloittaminen uudelleen samalla toimialalla. Tällöin arvioitavaksi on saattanut tulla se, onko kyseessä saman toiminnan jatkaminen – siis sen toiminnan, joka epäonnistui tai joka jouduttiin lopettamaan velkajärjestelyyn pääsemisen varmistamiseksi. On luonnollista, että toiminta aloitetaan samalla tai samankaltaisella alalla, sillä yrittäjällä on osaamista ja kokemusta juuri kyseiseltä liiketoiminta-alueelta. Jos tämä tulkitaan saman toiminnan jatkamiseksi, ei velkajärjestelyä käytännössä voi saada, koska parhaillaan harjoitettavan elinkeinotoiminnan velkoja ei nykylain mukaisessa velkajärjestelyssä voida järjestellä (esim. KKO 1995:168).

Erityisesti toiminimiyrittäjien kohdalla tilanne voi johtaa siihen, ettei yritystoimintaa voi enää harjoittaa. Lisäksi oikeustila saattaa johtaa epäterveisiin bulvaanijärjestelyihin.

Ehdotetut muutokset parantavat yrittäjän mahdollisuutta aloittaa kerran lopetettu elinkeinotoiminta uudelleen samalla alalla. Kun elinkeinotoiminta aloitetaan uudelleen, velkajärjestelyn piiriin kuuluvat myös aikaisemmasta (esimerkiksi konkurssiin ajautuneesta) elinkeinotoiminnasta syntyneet velat kunhan kyseinen elinkeinotoiminta on lopetettu ja velallisen velkavastuut on selvitetty.

Ehdotus on perusteltu ja sillä korjataan aikaisemmassa oikeustilassa esiintyneitä ongelmia.

Henkilöyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen asema, silloin kun myös yhtiö on yrityssaneerausmenettelyssä
Henkilöyhtiöiden yhtiömiesten velkajärjestelyn myöntämisen yksi edellytys on, että yhtiön osalta vireille pannaan yrityssaneerausmenettely, mikäli myös yhtiö on maksukyvytön. Tällöin yhtiömuotoisen yrityksen velat järjestellään yrityssaneerauslain mukaisesti ja yrittäjän velat velkajärjestelylain mukaisesti. Vaikkakin perusajatus on toimiva, eräs väliinputoajatilanne on kuitenkin olemassa. Nimittäin henkilöyhtiön vastuunalaiselle yhtiömiehelle yhtiön elinkeinotoiminnan tuloksen perusteella maksuunpantu vero on jäänyt sekä velkajärjestelyn että yrityssaneerauksen ulkopuolelle (KKO 2005:110).

Yrityssaneerauksessa järjestellään tällaisessa tilanteessa ainoastaan yhtiön velkavastuu, mutta yhtiömies jää koko verosta vastuuseen ilman mahdollisuutta veron järjestelyyn velkajärjestelyssä, koska parhaillaan harjoitettavan elinkeinotoiminnan velkoja ei järjestellä VJL:n mukaan.

Nyt lakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan tällaisen yhtiömiehen elinkeinotoimintaan liittyvä velka voidaan järjestellä velkajärjestelyssä, ellei sitä järjestellä yrityssaneerauslain mukaisesti. Ehdotus on perusteltu ja se korjaa edellä kuvatun henkilöyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen väliinputoajatilanteen, jossa velka on jäänyt kokonaan järjestelemättä.

Muita huomioita

Velkajärjestelylain niin sanottuihin estesäännöksiin tehtäisiin eräitä muutoksia. Erityisen tärkeää on se, ettei normaalin yrittäjäriskin realisoituminen muodosta velkajärjestelyn estettä. Tämän ehkäisemiseksi lainsäädäntöä muutettaisiin siten, että lakisääteisten velvollisuuksien olennainen laiminlyöminen muodostaisi esteperusteen vain silloin, kun se ei johdu maksukyvyttömyydestä. Pidämme ehdotusta kannatettavana. Kuten hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, verojen ja maksujen laiminlyönti johtuu usein siitä, että yritystoiminta muuttuu kannattamattomaksi eikä yrittäjä sen vuoksi kykene hoitamaan velvoitteitaan. Toisaalta on tärkeää, että esteperuste soveltuu silloin, kun kyseessä ei enää voida katsoa olevan maksukyvyttömyydestä johtuva velvoitteiden laiminlyönti.

Kiinnitämme vielä huomiota hallituksen esityksen liitteenä olevaan velkajärjestelyä koskevaan asetusluonnokseen. Sen mukaan (3 §) yksityisen elinkeinon- tai ammatinharjoittajan, joka hakee elinkeinotoimintaan liittyvien velkojensa järjestelyä, tulee liittää hakemukseensa muun ohella jäljennös tilinpäätösasiakirjoista kahdelta viimeiseltä tilikaudelta sekä tietyissä tilanteissa myös välitilinpäätös. Voimassa oleva kirjanpitolaki ei edellytä yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta taseen laatimista. On mahdollista, että kirjanpitolainsäädäntö kehittyy EU:n tilinpäätösdirektiivien implementoinnin myötä siten, ettei yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta edellytetä tilinpäätöksen laatimista. Katsomme, että tämä olisi hyvä huomioida velkajärjestelyasetuksessa siten, ettei tilinpäätöstä nimenomaisesti edellytettäisi, vaan tarvittavat selvitykset voisi antaa muulla tavalla esimerkiksi hyödyntämällä verotusta varten annettuja / annettavia tietoja.

Eräpäivästä laskettava velan vanhentuminen

Velan vanhentumisesta annettuun lakiin lisättäisiin säännös velan erääntymisestä laskettavasta lopullisesta vanhentumisesta. Säännöksen mukaan luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuisi viimeistään, kun 20 vuotta on kulunut velan erääntymisestä. Jos velkoja on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika olisi 25 vuotta. Lopullinen vanhentumisaika koskisi vain luonnollisen henkilön sopimukseen perustuvaa velkaa.

Pykälässä tarkoitettu vanhentumisaika alkaisi aina kulua velan erääntymisestä eikä vanhentumista voitaisi katkaista. Lakia sovellettaisiin myös taannehtivasti siten, että lain tullessa voimaan vanhentumisajasta katsottaisiin kuluneen enintään 15 vuotta. Näin ollen veloille jäisi aina vähintään viisi vuotta perintäaikaa. Jos velkoja on luonnollinen henkilö, olisi jäljelle jäävä perintäaika aina vähintään 10 vuotta.

Mielestämme sääntelyehdotus on tasapainoinen kokonaisuus. Hallituksen esityksen kohdassa 2.3.9 on kattavasti ja hyvin perusteltu sääntelyn tarve ja merkitys. Ei ole kohtuullista, ettei velka vanhene koskaan silloin, kun saatavalle ei ole haettu ulosottoperustetta. Suomen Yrittäjät yhtyy hallituksen esityksen näkemyksiin ja kannattaa ehdotettua sääntelyä velan erääntymisestä laskettavasta lopullisesta vanhentumisesta.

Lopuksi

Maksukyvyttömyyslainsäädäntö vaikuttaa yhteiskunnassa mm. siihen, miten yritystoiminnan epäonnistumisen jälkeen realisoituva taloudellinen riski vaikuttaa toisaalta yrittäjän ja toisaalta velkojien asemaan. Riskit kuuluvat yrittäjyyteen, mutta niiden hallitseminen lisää uskallusta etsiä uutta liiketoimintaa.

Mielestämme hallituksen esityksessä on tasapainoisella tavalla, velkojien ja velallisten intressit huomioiden esitetty maksukyvyttömyyslainsäädännön kehittämistä nykyistä oikeudenmukaisempaan suuntaan maksumoraalia vaarantamatta. Ehdotukset ovat linjassa sekä Suomen hallituksen ohjelman että eurooppalaisten toimintaohjelmien tavoitteiden kanssa.

Toteamme vielä, että maksukyvyttömyyslainsäädännön kehittämistä on jatkettava suunnitelmallisesti. Tämä edellyttää nähdäksemme nykyjärjestelmän kokonaiskartoitusta ottaen huomioon myös kilpailijamaiden vastaavat järjestelmät. Pohdintaan olisi hyvä mahdollisuus tulevalla vaalikaudella.

Janne Makkula
lainsäädäntöasioiden päällikkö, varatuomari
Suomen Yrittäjät