YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Lausunto hallituksen esityksestä konkurssilainsäädännön uudistamiseksi (HE 26/2003 vp)
Eduskunnan lakivaliokunnalle
Lausuntona hallituksen esityksen johdosta konkurssilainsäädännön uudistamiseksi Suomen Yrittäjät ry esittää kunnioittaen seuraavaa:
Konkurssia koskeva säännöstö on tärkeä ja välttämätön osa yritysten taloudellista toimintaympäristöä. Konkurssia tarvitaan menettelyksi tilanteissa, joissa velallinen ei enää kykene selviytymään velvoitteistaan. Se on myös tarpeellinen viimekätisenä saatavien perintäkeinona ja keinona katkaista velallisen jatkuva velkaantuminen. Konkurssi on myös tärkeä keino selvittää jälkikäteen velallisen toiminnan asianmukaisuutta ja velallisen puolesta toimineiden henkilöiden mahdollista vastuuta. Tässä mielessä tehokkaasti toimiva konkurssimenettely on myös omiaan ehkäisemään taloudellisia väärinkäytöksiä.
Suomen maksukyvyttömyyslainsäädäntöä on kehitetty varsinkin 1990-luvulla tehdyillä merkittävillä lainuudistuksilla: takaisinsaantilainsäädännön kokonaisuudistus, etuoikeusjärjestelmän uudistaminen, yksityishenkilön velkajärjestelyä koskeva laki sekä yrityssaneerausta koskeva lainsäädäntö. Sen sijaan varsinaista likvidaatiokonkurssia ja siinä noudatettavaa menettelyä koskeva säännöstö on meillä edelleen vuodelta 1868 olevan konkurssisäännön varassa, joskin siihenkin on vuosien mittaan tehty muutoksia. Konkurssissa noudatettavat menettelytavat ovat monilta osin muovautuneet käytännön tietä lainsäädännön muuttumatta. On siten korkea aika ajanmukaistaa ja täydentää konkurssia koskeva kirjoitettu lainsäädäntömme nykyoloihin soveltuvaksi. Hallituksen esitykseen sisältyvää uudistusehdotusta voidaan kokonaisuutena pitää onnistuneena.
Ehdotukseen liittyvistä yksittäisistä kysymyksistä toteamme seuraavaa.
Pidämme perusteltuna sitä, että lakiin otetaan ehdotuksen mukaisesti rajoitus, jonka mukaan vähäisen saatavan johdosta velallista ei voitaisi hakea konkurssiin. Rajoituksella ehkäistäisiin lähinnä shikaanimielessä tapahtuvia konkurssiin hakemisia.
Useat konkurssimenettelyn kulkuun ehdotetut muutokset näyttäisivät selkeyttävän ja yksinkertaistavan menettelyä. Mm. saatavien valvontamenettelyn yksinkertaistaminen siten, että velkojan ei kaikissa tapauksissa tarvitsisi välttämättä suorittaa erillisiä valvontatoimia, jos saatava on oikein merkitty jakoluetteloehdotukseen, on kannatettava. Niissä tapauksissa, joissa edelleen käytettäisiin normaalia saatavien valvontaa, ehdotus lieventäisi saatavan valvomatta jättämisen seuraamuksia salliessaan jälkivalvonnan maksua vastaan.
Konkurssi muuttaa velallisena olevan henkilön tai velallisyrityksen vastuuhenkilöiden asemaa välittömästi monella tavalla. Tämän vuoksi on tärkeää, että konkurssiin joutuneen henkilön oikeudet ja velvollisuudet on säännelty mahdollisimman täsmällisesti. Nykysääntelyssä on tässä suhteessa ollut avoimia kohtia, joita ehdotus korjaisi ja täsmentäisi. Lakiin tulisi selkeäsanainen yleisvelvoite velallisen asiallisesta kohtelusta ja hänen etujensa asianmukaisesta huomioon ottamisesta konkurssimenettelyssä. Tärkeä muutos on myös se, että velalliselle säädettäisiin sama oikeus kuin velkojalla on saada pesänhoitajalta konkurssipesää koskevia tietoja. Tällä olisi vaikutusta myös velallisen mahdollisuuksiin osaltaan valvoa esim. omaisuuden realisointia. Käytännössä velallisen oikeusturvan varmistamisessa merkittävä tekijä on myös konkurssiasiamiehen valvonta. Konkurssipesän varoista suoritettavan avustuksen saamisen mahdollisuus ulotettaisiin uudistuksessa myös henkilöön, joka on harjoittanut yritystoimintaansa yhtiömuodossa. Tämä poistaisi nykylaissa olevan perusteettoman eron eri yritysmuotojen väliltä, kun avustusta on nyt voitu suorittaa vain yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimineille henkilöille.
Konkurssiin luovutetun omaisuuden rahaksimuuttaminen on niin velallisen kuin velkojien kannalta keskeisen tärkeä vaihe konkurssimenettelyssä. Molempien tahojen edun mukaista on saada mahdollisimman hyvä myyntitulos realisoinnissa. Epätyydyttäviä tilanteita on käytännössä saattanut syntyä silloin, kun panttivelkoja myy hallussaan olevan pantatun omaisuuden. Konkurssipesällä tai velallisella ei juuri ole ollut mahdollisuutta puuttua myyntiin ja sen ehtoihin. Ehdotukseen sisältyvät säännökset panttivelkojan velvollisuudesta ilmoittaa ennakkoon aiotusta myynnistä konkurssipesälle sekä konkurssipesän mahdollisuudesta kieltää väliaikaisesti myyminen vähentävät epäilemättä niitä uhkia, että omaisuutta realisoitaisiin muiden velkojien ja velallisen kannalta epätyydyttävällä tavalla. Omaisuuden realisointien asianmukaisuuden varmistamisessa tärkeää on myös se, että velallinen voi kääntyä konkurssiasiamiehen puoleen pyytäen häntä ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että velallisen etua ei loukata omaisuutta realisoitaessa.
Panttien realisoinneissa on saattanut olla tilanteita, joissa pantinhaltija on huutokaupassa lunastanut pantin itselleen ja sen jälkeen lyhyehkön ajan kuluttua myynyt sen selvällä myyntivoitolla. Tällaisten tilanteiden kohdalla on yrittäjäjärjestön piirissä esitetty ajatuksia siitä, että kohtuullinen osa pantinhaltijan saamasta myyntivoitosta olisi voitava lukea velkojen vähennykseksi, jos myyntivoittoa voidaan pitää huomattavana.
Tarpeellisia yksittäisiä muutoksia on myös luottolaitoksen kuittausoikeutta koskevan rajoituksen ottaminen lakiin. Luottolaitosta kiellettäisiin kuittaamasta saatavaansa käyttämällä kuittaukseen velallisen maksuliikenteen käyttöön tarkoitetulla tilillä olevia varoja, mitä menettelyä ei ole koettu asialliseksi enempää velallisen kuin muiden velkojienkaan kannalta. Myös omistuksenpidätysehdon vaikutusta konkurssissa koskeva uusi säännös, joka sinänsä vastaisi oikeuskäytännössä vakiintunutta sääntöä, selkeyttäisi tilannetta ajatellen esim. alihankkijoina toimivien velkojien asemaa.
Suomen Yrittäjät suhtautuu myönteisesti julkisselvityksen käyttöönottoa koskevaan ehdotukseen. Konkurssiasiamiehen vastuulla toimiva julkisselvitys kohdistuisi varojen puutteessa raukeaviin konkursseihin, joita on huomattava määrä kaikista konkursseista ja jotka nyt ovat jääneet suurelta osalta tutkimatta. Julkisselvityksen toimivuus tulee riippumaan siihen suunnattavien julkisten varojen riittävyydestä. Kun julkisselvityksen tavoitteena on ehkäistä ennalta taloudellisia väärinkäytöksi on toivottavaa, että toimintaan osoitetaan tarpeellinen määrä varoja.
Hallituksen esityksen perusteluissa viitataan hallitusohjelman mainintaan siitä, että mahdollisuus henkilökohtaiseen konkurssiin samoin kuin oman asunnon saaminen ns. suojaosuuden piiriin selvitetään. Näistä asioista ei ole esillä olevaan ehdotukseen sisällytetty säännöksiä vaan ehdotettu laki rakentuisi edelleen sille periaatteelle, että konkurssi ei katkaise luonnollisen henkilön kohdalla vastuuta ennen konkurssia syntyneistä veloista. Suomen Yrittäjät pitää myös erittäin tärkeänä mainittujen kysymysten selvittämistä. Oma käsityksemme on, että siirtyminen myös luonnollisen henkilön velkavastuussa siihen, että konkurssi lopettaa vastuun vanhoista veloista, vaikuttaisi olennaisella ja myönteisellä tavalla halukkuuteen ryhtyä yrittäjäksi. Tätä koskeva valmistelu ja päätökset on kuitenkin niiden suuri merkitys huomioon ottaen perusteltua tehdä erillään nyt esillä olevasta lakiehdotuksesta.
SUOMEN YRITTÄJÄT RY
Rauno Vanhanen
johtajaa