Lausunto kansainväliselle työjärjestölle (ILO) vuonna 2026 annettavasta raportista ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta

Työ- ja elinkeinoministeriö
VN/8850/2026
VN/8850/2026-TEM-2

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa kansainväliselle työjärjestölle (ILO) annettavasta raportista, joka koskee ratifioitujen yleissopimusten soveltamista. Raportoinnin kohteena on väkivaltaa ja häirintää työssä koskeva yleissopimus numero 190, jonka soveltamisesta raportoidaan ensimmäisen kerran. Suomi ratifioi yleissopimuksen vuonna 2024.

Yleissopimuksen ratifiointiedellytyksiä ja suhdetta Suomen lainsäädäntöön on käsitelty kattavasti ratifiointia koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 89/2023 vp). Suomen Yrittäjät toteaa, että yleissopimuksen sisältöä koskeva kansallinen lainsäädäntö on ennallaan ja täyttää edelleen yleissopimuksen vaatimukset. Lisäksi Suomen Yrittäjät toteaa, ettei yleissopimus edellytä kansallisia lainsäädäntömuutoksia.

Suomessa voimassa oleva lainsäädäntö on riittävä väkivallan ja häirinnän poistamisen osalta. Työntekijän suoja väkivallalta ja häirinnältä perustuu erityisesti työturvallisuuslain, yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain säännöksiin, mutta merkitystä on myös rikoslain säännöksillä. Työturvallisuuden ja -terveyden edistäminen sekä häirinnän ja syrjinnän estäminen ovat jo nykyiseen lainsäädäntöön sisältyviä velvoitteita, ja ne menevät yleissopimuksen tasoa pidemmälle. Yleissopimuksella ei siten voida perustella tarvetta uudelle lainsäädännölle.

Edellä mainituista syistä yleissopimus ei Suomen Yrittäjien käsityksen mukaan ole vaikuttanut merkittävällä tavalla väkivaltaan ja häirintään ilmiönä. Toisaalta Suomen Yrittäjät huomauttaa, ettei yleissopimuksen sisällön toteutuminen ole yksin työnantajan vastuulle kuuluva asia, vaan merkitystä on myös viranomaisten ja työelämän eri osapuolten toimilla. Lisäksi on huomattava, että nykyinen lainsäädäntö asettaa myös työntekijöille velvollisuuden osaltaan ehkäistä väkivaltaa ja häirintää työpaikoilla.

Yleissopimuksessa väkivallan ja häirinnän ehkäiseminen ulottuu myös työantajan toimintamahdollisuuksien ulkopuolelle. Työnantajalla ei ole mahdollisuutta eikä edes oikeutta puuttua siihen, mitä työntekijän kotona tai matkalla kotoa työpaikalle tapahtuu. Yleissopimuksen perusteella työnantajan vastuita ei voi laajentaa. Yleissopimus edellyttääkin kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa väkivallan ja häirinnän torjuntaan, kuten edellä on todettu.

Suomen Yrittäjät toteaa myös, ettei yleissopimus edellytä nykyisen kaltaista laajaa työnantajan rikosoikeudellista vastuusta työturvallisuusmääräyksiin liittyen. Nykyinen rikoslain 47 lukuun perustuva rikosoikeudellinen vastuu on erittäin laaja ja myös perusoikeudellisesti ongelmallinen.

Kunnioittavasti

Suomen Yrittäjät