Lausunto liikesalaisuusdirektiivin kansallista täytäntöönpanoa valmistelevan työryhmän mietinnöstä

Työ- ja elinkeinoministeriö

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa liikesalaisuusdirektiivin kansallista täytäntöönpanoa valmistelleen työryhmän mietinnöstä. Mietinnössä ehdotetaan, että liikesalaisuusdirektiivi 2016/943/EU pantaisiin Suomessa täytäntöön säätämällä uusi liikesalaisuuslaki, johon siirrettäisiin myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) liikesalaisuuksia koskevat säännökset. Lisäksi mietinnössä ehdotetaan työsopimuslakiin tehtäviä muutoksia. Suomen Yrittäjät oli edustettuna työryhmässä ja sen alaisessa työoikeudellisia kysymyksiä valmistelleessa jaostossa.

Suomen Yrittäjät pitää uuden liikesalaisuuslain säätämistä mietinnössä esitetyllä tavalla tarpeellisena ja yhtyy pitkälti mietinnössä esitettyyn. Uuden erillislain säätäminen on perusteltu tapa liikesalaisuusdirektiivin täytäntöönpanoon. Liikesalaisuuslaissa määriteltäisiin liikesalaisuuden käsite sekä se, milloin liikesalaisuuden hankkiminen, käyttäminen tai ilmaiseminen on oikeudetonta. Lisäksi lakiin sisältyisi liikesalaisuuden haltijan käytettävissä olevat oikeussuojakeinot.

Uuden erillislain säätäminen selkeyttää lainsäädännön systematiikkaa ja korostaa liikesalaisuuksien asemaa osana yrityksen aineetonta omaisuutta. Liikesalaisuuksien merkitys elinkeinotoiminnassa on kasvanut ja on ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa on kattava ja tehokas liikesalaisuuksien suoja.

Suomen Yrittäjien lausunnon pääkohdat voidaan tiivistää seuraavasti:

• Liikesalaisuuslaki luo aineellisen sisällön muussa lainsäädännössä käytetylle liikesalaisuuden suojan käsitteelle. Nykytilan säilyttäminen ja direktiivin täytäntöönpano ehdotetulla tavalla selventää oikeustilaa ja tehostaa liikesalaisuuksien suojaa.
• Liikesalaisuuden käsitteen tulisi olla mahdollisimman yhdenmukainen paitsi siviilioikeudellisessa sääntelyssä, myös rikosoikeudessa.
• Salassapitosopimuksia ei tule rajoittaa, sillä se vaarantaisi tehokkaan liikesalaisuuksien suojan ja haittaisi yritysten kasvua.
• Toimivaltaista tuomioistuinta koskeva säännös on järkevä kompromissi, jossa huomioidaan eri asianosaistahojen tarpeet sekä liikesalaisuusliitännäisten riita-asioiden laaja kirjo.

Soveltamisala, määritelmät ja liikesalaisuuden käsite

Mietinnössä ehdotettava uusi liikesalaisuuslaki olisi elinkeinotoimintaan liittyvien liikesalaisuuksien yleislaki. Liikesalaisuudet kuuluvat laajassa mielessä immateriaalioikeuksiin. Liikesalaisuuksien suoja on omaleimainen verrattuna perinteisiin immateriaalioikeudellisiin suojamuotoihin, sillä suoja ei perustu rekisteröintiin vaan salassapitoon.

Liikesalaisuuksien suoja kuitenkin täydentää muita suojamuotoja. Liikesalaisuuksien suoja tulee kysymykseen erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa muut suojamuodot eivät mahdollista suojaa lainkaan tai ne eivät tarjoa riittävää suojaa aineettomalle tiedolle. Tästä syystä onkin tärkeää, että liikesalaisuuslaki koskee myös palveluita.

Liikesalaisuuslain soveltamisen kannalta keskeistä on liikesalaisuuden määrittely. Ehdotettavan liikesalaisuuslain mukaiset oikeudettoman hankinnan, käytön ja ilmaisemisen tilanteet sekä oikeussuojakeinojen käyttö tulevat kysymykseen vain, kun on kyse juuri liikesalaisuuslaissa määritellystä liikesalaisuudesta. Mietinnön mukaan liikesalaisuuksien suojan laajuudesta voidaan kuitenkin sopia toisin. Tämä on erittäin tärkeää, jotta suojan tasoa olisi mahdollista määritellä myös sopimuksin. Jos tiedon salassapidosta on sovittu liikesalaisuuslain määritelmää laajemmin, on kuitenkin huomattava, etteivät liikesalaisuuslain mukaiset oikeussuojakeinot ole käytettävissä.

Liikesalaisuuden määritelmä perustuu direktiiviin, jonka artikla liikesalaisuuden määritelmästä puolestaan pohjautuu TRIPS-sopimuksen sisältämään liikesalaisuuden määritelmään. Nykyisin laeissa käytetään erilaisia käsitteitä (esimerkiksi liike- ja ammattisalaisuus, yrityssalaisuus), mutta käytännössä näillä tarkoitetaan pitkälti samaa asiaa. Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt erikseen lausuntoa myös liikesalaisuuskäsitteen yhdenmukaistamisesta lainsäädännössä liikesalaisuuslain määritelmän mukaiseksi.

Tässä yhteydessä voidaan liikesalaisuuskäsitteen osalta todeta, että ainakin siviilioikeudellisessa sääntelyssä liikesalaisuuden tulisi käsitteenä olla mahdollisimman yhdenmukainen, jotta sen tulkinta eri laeissa ei eriytyisi. Käytännön kannalta on huomattava, että liikesalaisuuksien hyvätasoinen suoja on perustunut rikosoikeudellisiin säännöksiin. Olisi siten perusteltua, että liikesalaisuuden siviilioikeudellinen käsite olisi mahdollisimman yhdenmukainen myös rikoslaissa käytetyn yrityssalaisuuden käsitteen kanssa.

Liikesalaisuuden määritelmää koskien mietinnön perusteluja voitaisiin täydentää tietokoneohjelmien osalta. Tekijänoikeuden lisäksi liikesalaisuuksien suoja on keskeinen suojamuoto tietokoneohjelmille. Perusteluihin voisi siten lisätä, että liikesalaisuuksia voivat olla mm. tietokoneohjelman lähdekoodi tai muu ohjelman salassa pidettävä osa, kuten ohjelman rakenne, määrittely tai siihen sisältyvät algoritmit tai tietokannat. Vastaavasti loukkaavan tavaran määritelmää ja teknistä ohjetta tulisi täsmentää perusteluissa, jotta tietokoneohjelmat tulisivat huomioiduksi myös niissä.

Liikesalaisuuksien suojasta on voimassa myös, mitä muussa laissa erikseen säädetään. Liikesalaisuuslain soveltamisala olisi yleinen, mikä tarkoittaa sitä, että liikesalaisuuksien suojan aineellinen sisältö tulisi jatkossa liikesalaisuuslaista. Soveltamisalaa rajaa kuitenkin vaatimus siitä, että liikesalaisuuksien on oltava sellaisia, että niitä voidaan hyödyntää elinkeinotoiminnassa. Rajauksesta huolimatta lain soveltamisala on laaja.

Liikesalaisuuslaki soveltuisi mietinnön mukaan myös työsuhteisiin. Työsuhteissa työsopimuslain 3 luvun 4 § sisältää liikesalaisuuksia koskevan perussäännöksen. Siihen ehdotetaan lisättäväksi viittaus liikesalaisuuslakiin. Työsopimuslain säännöstä muutettaisiin myös siten, että siinä käytettäisiin liikesalaisuuden käsitettä liike- ja ammattisalaisuuden asemesta sekä käytettäisiin liikesalaisuuslain mukaisia hankinnan, käytön ja ilmaisun käsitteitä.

Työsopimuslakiin tehtävät muutokset ovat tarpeellisia liikesalaisuuksien suojan tehokkaan toteutumisen ja liikesalaisuusdirektiivin täytäntöönpanon kannalta. Ehdotetun kaltainen yleisviittaus liikesalaisuuslakiin on välttämätön, sillä liikesalaisuuslaki luo aineellisen sisällön työsopimuslain 3 luvun 4 §:ssä säädetylle kiellolle. Asiallisesti kyse ei ole erityisen suuresta muutoksesta, vaan kyse on nykyisen liikesalaisuuskäsitteen ja liikesalaisuuksien suojan täsmentämisestä liikesalaisuusdirektiivin ja sen perusteella säädettävän liikesalaisuuslain myötä.

Ehdotettava liikesalaisuuslaki sisältää myös nykyiset SopMenL:n liikesalaisuuksia koskevat säännökset, jotka ovat soveltuneet työsuhteisiin jo nykyisin. Viittaus siten selventää nykytilaa ja sen tekemättä jättäminen merkitsisi väistämättä merkittävää liikesalaisuuksien suojan heikkenemistä, erityisesti kun otetaan huomioon, että liikesalaisuuksien suojan loukkaukset tapahtuvat hyvin usein juuri työsuhteisiin liittyvissä tilanteissa (työsuhteen aikana tai sen päättymisen jälkeen).

Mietinnössä ei esitetä työnantajan ja työntekijän välisten salassapitosopimuksien rajoittamista. Tämä on johdonmukaista, sillä direktiivi ei sisällä salassapitosopimusten rajoittamista koskevia määräyksiä ja kuten edellä on todettu, liikesalaisuuksien suojan tasosta voitaisiin muutenkin sopia.

Salassapitosopimukset ovat liikesalaisuuksien suojan kannalta keskeisiä, sillä nykyisin yhä useammassa työtehtävässä käsitellään liikesalaisuuksiksi määriteltäviä tietoja. Ilman salassapitosopimusta työsuhteen päättymisen jälkeen työnantaja ei voisi estää liikesalaisuuksien käyttämistä ja ilmaisemista, jos liikesalaisuutta ei ole saatu oikeudettomasti.

Salassapitosopimusten rajoittaminen heikentäisi siten merkittävästi työnantajien mahdollisuuksia suojella luottamuksellista tietoa. Tämä puolestaan vaikuttaisi erittäin negatiivisesti yritysten halukkuuteen luoda uusia innovaatioita, tuotteita tai palveluja, kun niihin liittyvää luottamuksellista tietoa ei olisi mahdollista suojata tehokkaasti ja yrityksen toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Salassapitosopimusten rajoittaminen olisi samalla yritysten kasvun rajoite.

Salassapitosopimus on erotettava työsopimuslain mukaisesta kilpailukieltosopimuksesta, sillä salassapitosopimuksella ei rajoiteta työntekijän ammattitaidon käyttöä. Salassapitosopimuksen ja kilpailukieltosopimuksen keskeinen kohde on siten eri. Ammattitaidon ja liikesalaisuuksien välinen rajanveto voi joissain tilanteissa olla haasteellista, mutta on muistettava, että yleisesti tunnettu tieto tietyn ammattiryhmän henkilöiden keskuudessa (vaikka kyse ei olisi yleisesti kaikille ihmisille tunnetusta tiedosta) ei ole määritelmän mukaan liikesalaisuus. On myös huomattava, että jos tieto menettää liikesalaisuuden luonteen, ei salassapitosopimus enää sido.

Liikesalaisuuden oikeudeton hankkiminen, käyttäminen ja ilmaiseminen

Ehdotettavan liikesalaisuuslain 3 §:ssä määritellään tilanteet, jolloin liikesalaisuuden hankkiminen on oikeudetonta. Säännös perustuu pitkälti direktiivin sisältöön. Säännöksen muotoilu on varsin laaja, joten se kattaa useimmat tilanteet, joissa liikesalaisuuden hankkiminen on oikeudetonta.

Olisi kuitenkin tarpeen, että myös rikoslain 30 luvun 4 §:ssä kriminalisoidun yritysvakoilun mukaiset tekotavat olisivat samassa asemassa liikesalaisuuslaissa mainittujen liikesalaisuuden oikeudettomien hankkimistapojen kanssa. Lakiehdotuksen perusteluja voisi täydentää tältä osin, jotta olisi selvää, että myös yritysvakoilun tekotavat sisältyvät liikesalaisuuden oikeudettoman hankkimisen säännökseen. Tällöin oikeudenloukkaukseen olisi mahdollista vedota siviilioikeudellisesti, vaikka rikosvastuu ei syystä tai toisesta olisikaan mahdollinen.

Liikesalaisuuslain 4 §:ssä säädettäisiin puolestaan liikesalaisuuden oikeudettomasta käyttämisestä ja ilmaisemisesta. Säännökseen sisältyy nykyistä vastaavat SopMenL:n kiellot sekä direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarpeelliset säännökset. Säännöksen muotoilu on tarkoituksenmukainen ja se kattaa laajasti erilaisia tilanteita, jossa liikesalaisuuden käyttämisen tai ilmaisemisen rajoittaminen on perusteltua liikesalaisuuden suojaamiseksi.

Säännös myös täydentää työsopimuslain 3 luvun 4 §:n kieltoa, sillä liikesalaisuuslain 4 §:n 3 momentissa käytetty palvelussuhteen käsite kattaa myös muita tilanteita kuin työsuhteita. Kuten työsopimuslaissa, ehdotettu liikesalaisuuslain mukainen salassapitovelvollisuus rajoittuu vain palvelusaikaan. Tässä yhteydessä on tarpeen muistaa, että rikoslain 30 luvun 5 §:n (yrityssalaisuuden rikkominen) mukaan toisen palveluksessa ollessaan tietoon saatua yrityssalaisuutta ei saa ilmaista tai käyttää oikeudettomasti kahden vuoden ajan palvelusajan päättymisestä. Rikoslain tiukempi järjestelmä soveltuu siten työsopimuslain ja liikesalaisuuslain rinnalla. Sääntelyn yhdenmukaisuuden kannalta olisi perusteltua pohtia, tulisiko mainittu kahden vuoden aikaraja ottaa myös työsopimuslakiin ja liikesalaisuuslakiin.

Mietinnön perusteluissa on todettu, että liikesalaisuuslain 4 §:llä suojataan myös työnantajan liikekumppanin liikesalaisuuksia, kuten myös nykyisin on SopMenL:n osalta katsottu. On tärkeää, että nykyinen liikesalaisuuksien suojan taso ylläpidetään myös tältä osin, eikä muutos tuo käytännössä muutosta nykytilaan. Työnantajan liikekumppanin liikesalaisuuksista tulee käytännössä usein myös työnantajan liikesalaisuuksia, kun liikesalaisuuksia on luottamuksellisesti uskottu työnantajayritykselle ja työnantaja käsittelee toiminnassaan tällaisia liikesalaisuuksia. Tällöin työntekijän on luonnollisesti pidettävä tiedot salassa.

Käytännön elämässä tilanteet ovat kuitenkin moninaisia, eikä voida tyhjentävästi sanoa, että työantajan liikekumppanin liikesalaisuuksista tulisi aina myös työnantajan liikesalaisuuksia. Siksi on tärkeää, että myös liikekumppanin liikesalaisuudet ovat suojattuja myös jatkossa ja että työntekijän lakiin perustuva salassapitovelvollisuus kattaa myös liikekumppanin liikesalaisuudet.

Toisin kuin SopMenL:ssa, liikesalaisuuslain 4 §:n 3 momentissa ei edellytetä hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta liikesalaisuuden ilmaisemisessa tai käyttämisessä. Muutos yhdenmukaistaisi sääntelyä työsopimuslain kanssa, sillä työsopimuslaissa tällaista edellytystä ei ole. Muutoksen merkitys on kuitenkin vähäinen, sillä käytännössä liikesalaisuuden oikeudettomaan käyttöön tai ilmaisemiseen liittyy lähes aina jonkinasteinen hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

Ilmiantajan suojaa koskeva säännös

Ehdotettavan liikesalaisuuslain 5 §:ssä säädettäisiin ilmiantajan suojasta (ns. whistleblowing). Säännös perustuu direktiivin 5 artiklan poikkeuksiin ja sen mukaan liikesalaisuuden hankkiminen, käyttäminen tai ilmaiseminen ei olisi oikeudetonta, jos kyse on yleisen edun suojaamiseksi väärinkäytöksen tai laittoman toiminnan paljastamisesta. Liikesalaisuuden hankkiminen, käyttäminen tai ilmaiseminen ei myöskään ole säännöksen mukaan oikeudetonta, jos se ei ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä sananvapauden käyttämisenä.

Vaikka säännöksen sanamuoto perustuu direktiivin pakottavaan artiklaan, pidämme sitä ongelmallisena avoimen sanamuodon vuoksi, sillä ei ole yksiselitteistä, mitä ”väärinkäytöksellä” tarkoitetaan. Myös ”laiton” toiminta on käsitteenä tässä yhteydessä ongelmallinen, sillä toiminnan laittomuuden tai väärinkäytöksen arviointi on täysin subjektiivista ennen kuin liikesalaisuus on tämän säännöksen nojalla hankittu, sitä on käytetty tai se on ilmaistu. On siten liikesalaisuuden kanssa tekemisissä olevan henkilön omasta arvostuksesta kiinni, milloin ”väärinkäytöksen” kynnys ylittyy. Samoin ”laittoman” toiminnan kriteeri sen näennäisestä selkeydestä huolimatta on ensi kädessä subjektiivisen ja usein puutteellisen arvioinnin kohteena.

Arvio siitä, milloin ilmiantaja voi saada suojaa, on kuitenkin tehtävä objektiivisen arvion perusteella. Ilmiantajan suojan edellytyksenä on myös se, että kyseessä on yleisen edun suojaamiseen tähtäävä tilanne. Olisi siten tarpeen korostaa säännöksen soveltamiskriteerien tiukkaa tulkintaa. Tältä osin liikesalaisuuslain yksityiskohtaisissa perusteluissa on esimerkiksi todettu, että ihmisten terveyden ja turvallisuuden vaarantuminen voisi yleensä oikeuttaa liikesalaisuuden paljastamiseen. On kuitenkin huomattava, että vähäinen terveyden ja turvallisuuden vaarantuminen ei vielä saisi oikeuttaa liikesalaisuuden paljastamiseen, vaan olisi oltava kyse vakavasta terveyden ja turvallisuuden vaarantamisesta, jonka vielä tulisi täyttää yleisen edun kynnys.

Perusteluja olisi tarpeen täydentää myös yritysten sisäisiä ilmoituskanavia koskevalta osalta. Mietinnössä aivan oikein korostetaan, että ensisijaista liikesalaisuuden paljastamiseen nähden tulee olla epäkohtaan puuttuminen yrityksen sisällä. Yritysten sisäiset ilmoituskanavat ovat tärkeitä tässä, mutta on huomattava, ettei valtaosassa suomalaisista yrityksistä ole virallista ilmianto- tai ilmoituskanavaa. Perusteluissa olisikin mainittava, että epäkohtaan tulisi ensisijaisesti pyrkiä puuttumaan yrityksen sisällä ja että liikesalaisuuden paljastaminen olisi sallittua vasta, jos mahdollisuutta tähän ei aidosti ole ollut.

Säännöksen viittaus hyväksyttävään sananvapauden käyttämiseen liittyy joukkotiedotusvälineiden toimintaan. Nykylainsäädäntö ei kuitenkaan anna tiedotusvälineille erioikeutta liikesalaisuuksien paljastamiseen sananvapauden perusteella. Mietinnön mukaan nykytilaa liikesalaisuuksien ja sananvapauden suhteesta ei olisi tarkoitus muuttaa. Tämän vuoksi säännöksen otsikon voisi siten muuttaa vastaamaan paremmin säännöksen tarkoitusta, jolloin se voisi olla yksinkertaisesti ”väärinkäytöksen paljastaminen”.

Liikesalaisuuden ilmaiseminen työntekijöiden edustajalle

Mietinnössä ehdotetaan säännöstä (6 §), joka oikeuttaisi työntekijän tietyissä tilanteissa ilmaisemaan työnantajan liikesalaisuuden lain tai työehtosopimuksen mukaiselle edustajalleen. Kyseisellä säännöksellä pantaisiin mietinnön mukaan täytäntöön direktiivin 5 artiklan c-alakohta.

Suomen Yrittäjät jätti mietintöön eriävän mielipiteen yhdessä Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n kanssa liikesalaisuuslain ehdotetun 6 §:n osalta. Kyseinen säännös ei ole direktiivin täytäntöönpanon kannalta tarpeen, sillä direktiivillä tavoiteltu oikeustila saavutetaan jo nykyisin voimassa olevilla säännöksillä ja niiden tulkinnalla. Suomen Yrittäjät viittaa tältä osin mietintöön sisältyvään eriävään mielipiteeseen.

On kuitenkin erikseen todettava, ettei valmistelun aikana ole esitetty todennäköisiä tilanteita, joissa säännös tulisi sovellettavaksi. Säännöksen säätäminen vain direktiivin muodollisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ei ole perusteltua.

Teknisen ohjeen suoja

Ehdotettavan liikesalaisuuslain 7 § koskee teknisen ohjeen suojaa. Säännös vastaisi voimassa olevan SopMenL:n 4 §:n 3 ja 4 momentteja ja siinä yksinkertaistettaisiin teknisen esikuvan ja teknisen ohjeen käsitteet tekniseksi ohjeeksi. Säännöksellä ei kuitenkaan ole tarkoitus muuttaa teknisten esikuvien ja ohjeiden tulkinnan nykytilaa.

Teknisen ohjeen suoja perustuu siihen, että tekninen ohje on luottamuksellisesti uskottu jollekulle tietyn tehtävän suorittamista varten tai muuten liiketarkoituksessa. Teknisen ohjeen vastaanottaja ei tällöin saa käyttää sitä muuhun tarkoitukseen kuin siihen, mihin tekninen ohje on tarkoitettu tai ilmaista teknistä ohjetta oikeudettomasti.

Teknisen ohjeen suoja on tärkeää säilyttää ehdotettavassa liikesalaisuuslaissa, sillä se antaa yrityksille mahdollisuuden sellaisen tiedon luottamuksellisuuden säilyttämiseen myös ilman salassapitosopimuksia, joka ei täytä liikesalaisuuden määritelmää. Liikesalaisuuslain ehdotettu teknistä ohjetta koskeva säännös on kuitenkin nykyistä SopMenL:n sääntelyä laajempi, sillä sen mukaan tekninen ohje rinnastuu liikesalaisuuteen sen oikeudettoman käytön ja myös tärkeimpien oikeussuojakeinojen osalta.

Teknistä ohjetta arvioitaessa on huomiota kiinnitettävä siihen, että teknisen ohjeen suoja perustuu nimenomaisesti luottamukselliseen luovuttamiseen. Luovuttajan luottamusta suojataan siten, että teknisen ohjeen haltuunsa saanut taho ei saa käyttää teknistä ohjetta muuhun kuin siihen tarkoitukseen, jota varten tekninen ohje on hänelle uskottu. Jos teknisen ohjeen sisältämä tieto kuitenkin on julkinen, sitä ei voida uskoa toiselle luottamuksellisesti säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Lailla siis suojataan liike- tai toimeksiantosuhteen osapuolia toisen osapuolen vilpilliseltä toiminnalta. Juuri tämän vuoksi teknisen ohjeen suojalla on iso käytännön merkitys.

Toimivaltainen tuomioistuin

Mietinnössä ehdotetaan (16 §), että liikesalaisuuslain mukaiset riita-asiat ja 15 §:n mukaisia rikoksia ja rikkomuksia koskevat asiat tutkittaisiin käräjäoikeudessa. Säännöksen 2 momentin mukaan oikeushenkilöä tai elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä vastaan esitetty vaatimus riita-asiassa voidaan tutkia myös markkinaoikeudessa.

Ehdotettava ns. duaalimalli on tavanomaisesta poikkeava ratkaisu. Käytännössä säännös tarkoittaa sitä, että elinkeinonharjoittajien välisen riita-asian kantaja voi valita, nostaako hän kanteen käräjäoikeudessa vai markkinaoikeudessa. Jos kyse on rikosasiasta tai riita-asiasta, jossa vastaajana on työntekijä tai luonnollinen henkilö, joka ei harjoita elinkeinotoimintaa, ainoastaan käräjäoikeus olisi toimivaltainen.

Pidämme säännöstä järkevänä kompromissina. Kuten mietinnössä on tuotu esille, ei ole tarkoituksenmukaista keskittää liikesalaisuuslakiin perustuvia kaikkia riita-asioita markkinaoikeudelle. Ehdotettavan liikesalaisuuslain sääntely ulottuu mitä erilaisimpiin tilanteisiin, joissa on kyse liikesalaisuuden salassapidosta, joko sopimus- tai lainsäädäntöperusteisesti. Salassapitoa koskeva velvoite on usein sopimuksen sivuvelvoite, eikä olisi tarkoituksenmukaista käsitellä pää- ja sivuvelvoitteita eri tuomioistuimissa tai käsitellä päävelvoitetta markkinaoikeudessa vain sivuvelvoitteena olevan salassapidon vuoksi.

Markkinaoikeuden asemasta ongelmallisen tekee myös käräjäoikeutta merkittävästi kalliimpi oikeudenkäyntimaksu, jonka vuoksi liikesalaisuusasioiden keskittäminen markkinaoikeudelle johtaisi tosiasiassa oikeusturvan saatavuutta koskeviin ongelmiin erityisesti pk-yritysten näkökulmasta. Tässä yhteydessä on myös huomattava, että liikesalaisuudet ovat erityisesti pk-yrityksille tärkeä aineettoman omaisuuden suojamuoto, sillä kuten mietinnössä on vaikutusarvioinnin yhteydessä todettu, pk-yritykset suojaavat innovaatioitaan suuria yrityksiä useammin pelkästään liikesalaisuuksien avulla.

On kuitenkin tärkeää pitää myös markkinaoikeus toimivaltaisena liikesalaisuuslakia koskevien asioiden käsittelyyn, sillä markkinaoikeudella on erityistuomioistuimena erityistä asiantuntemusta liikesalaisuuksia koskevissa asioissa. Liikesalaisuuksien suojan ydinkysymyksissä – kuten esimerkiksi kysymyksissä siitä, mikä on oikeudetonta liikesalaisuuden hankintaa, käyttöä tai ilmaisemista – on kuitenkin kyse immateriaalisoikeudellisista asioista. Markkinaoikeus on siten mahdollinen tuomioistuin silloin, kun kantaja arvioi markkinaoikeuden erityisosaamisen tuovan lisäarvoa riidan ratkaisuun. Riidan osapuolet voivat myös halutessaan tehdä oikeuspaikkasopimuksen.

Liikesalaisuudet ja perusoikeudet

Liikesalaisuuksien suojaa muita perusoikeuksia rajoittavana on arvioitu mietinnössä sananvapauden, oikeusturvan sekä oikeuden työhön ja elinkeinovapauden näkökulmista. Perusoikeudet eivät ole ehdottomia, vaan ristiriidassa olevien perusoikeuksien välillä on tehtävä punninta, jonka perusteella toisen perusoikeuden on väistyttävä.

Liikesalaisuuksissa on kyse aineettomasta omaisuudesta, joka on perustuslain turvaaman omaisuudensuojan piirissä. Liikesalaisuus on kuitenkin omaisuuslajina erityinen, koska suoja ja liikesalaisuuden taloudellinen arvo perutustuvat tiedon salassapitoon. Omaisuutena liikesalaisuus on erittäin haavoittuvainen, koska tiedon tultua julkiseksi se menettää liikesalaisuuden aseman, mikä voi aiheuttaa taloudellista vahinkoa tiedon lailliselle haltijalle. Tämä vuoksi liikesalaisuuksien suojalle on annettava vahva etusija erityisesti suhteessa sananvapauteen.

Kunnioittavasti

Suomen Yrittäjät

Janne Makkula Albert Mäkelä
työmarkkinajohtaja asiantuntija