Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriö

Esityksen lähtökohdat

Esityksen tarkoituksena on varmistaa, että tasa-arvolain säännökset, jotka koskevat työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa sekä sen osana tehtävää palkkakartoitusta, edistävät tehokkaasti sukupuolten välistä tasa-arvoa ja turvaavat samanpalkkaisuuden toteutumista työpaikoilla.

Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön kolmikantaisessa työryhmässä. Suomen Yrittäjät ei ole ollut edustettuna työryhmässä.

Esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain mukaista työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa ja siihen sisältyvää palkkakartoitusvelvollisuutta koskevia säännöksiä. Lain mukaan tasa-arvosuunnitelma on laadittava, mikäli työnantajan palvelussuhteessa on olevan henkilöstön määrä on säännöllisesti vähintään 30 henkilöä.

Tasa-arvosuunnitelma laadittaisiin jatkossa vähintään joka toinen vuosi ja laatimisesta tai päivittämisestä velvoitettaisiin tiedottamaan henkilöstölle. Suunnitelman laatimiseen osallistuvien henkilöstön edustajien piiriä täsmennettäisiin ja yhteistyön tekemistä korostettaisiin.

Lisäksi lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi palkkakartoituksen tarkoitus ja tavoite sekä sen laatimista ja tuloksia koskeva menettely.

Toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi työelämässä

Esityksessä ehdotetaan ensinnäkin muutettavaksi ja täydennettäväksi tasa-arvolain 6 a §:n tasa-arvosuunnitelmaa ja sen laatimista koskevia säännöksiä. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 b §, jossa säädettäisiin tasa-arvosuunnitelman osana tehtävästä palkkakartoituksesta.

Esityksen mukaisesti työpaikan tasa-arvosuunnitelma voitaisiin jatkossa laatia nykyisen vuosittaisen menettelyn sijasta joka toinen vuosi, mikäli tämä työpaikan tilanteen arvioinnin pohjalta katsottaisiin järkeväksi. SY pitää lähtökohtaisesti positiivisena mainittua muutosta, joka lisää yrityksen mahdollisuuksia täyttää suunnitteluvelvoite tarpeelliseksi katsomallaan tavalla.

On kuitenkin huomattava, että esimerkiksi henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat, joihin tasa-arvosuunnitelma voitaisiin jatkossakin sisällyttää, tulee laatia vuosittain. Samoin, mikäli yritys päättää esityksessä sallitulla tavalla suorittaa palkkakartoituksen vain joka kolmas vuosi, on tasa-arvosuunnitelma muilta osin tehtävä vuosittain. Toisaalta tasa-arvosuunnitelma voidaan sisällyttää myös työsuojelun toimintaohjelmaan, jonka laatimisesta tai päivittämisestä ei ole olemassa yksityiskohtaista sääntelyä. Lisäksi on vielä huomioitava, ettei esityksessä ole millään tavalla otettu huomioon meneillään olevan yhdenvertaisuuslain uudistuksen mahdollisia vaikutuksia tasa-arvosuunnitteluun ja tasa-arvo- sekä yhdenvertaisuussuunnitelmien mahdolliseen yhdistämiseen.

Vaikka nyt esitettävän muutoksen tarkoitus; antaa työnantajille liikkumavaraa sen suhteen, kuinka usein tasa-arvosuunnitelma on tarkoituksenmukaisinta laatia, on itsessään kannatettava, olisi tulevaisuudessa tarkoituksenmukaista pyrkiä siihen, että erilaiset suunnitelmat ja niiden laatimista koskevat velvoitteet olisivat keskenään yhdenmukaisia ja näin pyrkiä minimoimaan työnantajalle näiden velvollisuuksien täyttämisestä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa sekä selkeyttämään työpaikoilla erilaisista suunnitteluvelvoitteista mahdollisesti aiheutuvia tulkintaongelmia.

Samanarvoisen työn määrittelystä sekä asianmukaisista toimenpiteistä palkkaerojen korjaamiseksi

Lain mukaisen palkkakartoituksen avulla on tarkoitus selvittää, ettei saman työnantajan palveluksessa olevien samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole välillisesti tai välittömästi sukupuolesta johtuvia eroja. Samanarvoisen työn määrittelyn osalta esityksessä on viitattu kansainvälisiin oikeuslähteisiin sekä tulkintoihin, joiden mukaan tällä tarkoitetaan työtä, jota on pidettävä yhtä vaativana kuin toista työtä.

Kuten lakiesityksen perusteluista käy ilmi, sen määrittämiseksi tekevätkö työntekijät samanarvoista työtä, on määriteltävä, voidaanko työntekijöitä katsoa olevan vertailukelpoisessa tilanteessa. Mikäli työntekijöiden työtehtävät poikkeavat huomattavasti toisistaan, voi tällaisen määrittelyn / vertailun tekeminen objektiivisesti olla erittäin ongelmallista. Katsomme, että esityksen perusteluissa olisi syytä vielä esimerkinomaisesti tuoda esille tilanteita edellä mainitun ”samanarvoista työtä” koskevan vertailun suorittamisesta.

Lopuksi, esityksen mukaan työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin, mikäli työpaikalla havaitaan palkkaeroja ilman hyväksyttävää syytä. Vaikka perusteluissa on viitattu tasa-arvolain 6 §:n 2 momentin mukaiseen työnantajan tasa-arvon edistämisvelvollisuuteen, olisi perusteluissa syytä nimenomaisesti huomioida, että yllämainittuja korjaavia toimenpiteitä ja niiden toteuttamista arvioitaessa huomioon tulee ottaa yrityksen käytettävissä olevat voimavarat sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Atte Rytkönen
lainopillinen asiamies