Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi sosiaalisista yrityksistä

Työministeriö

Työministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoaiheessa mainitusta lakiluonnoksesta. Suomen Yrittäjät toteaa aluksi uuden yritysmuodon, sosiaalisen yrityksen, perustamisen osalta seuraavaa:

Vajaakuntoisten ja muutoin heikossa työmarkkina-asemassa olevien työttömien työnhakijoiden työllistämismahdollisuuksien vakiinnuttaminen ja vahvistaminen ovat kannatettavia tavoitteita. Myös hallituksen asettamien työllisyystavoitteiden saavuttaminen edellyttää mahdollisimman monen työiässä olevan henkilön saamista aktiivityöhön. Työllisyystilanteen kehittyminen suotuisasti on luonnollisesti myös yritysten ja yrittäjyyden kannalta toivottavaa, sillä työttömyyden hoidosta aiheutuvat kustannukset rasittavat koko taloutemme kilpailukykyä.

Luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi laki sosiaalisista yrityksistä. Sosiaalisten yritysten rekisteriin merkitylle yritykselle voitaisiin maksaa taloudellista tukea vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. Uuden yritysmuodon perustamisen tarpeellisuutta ehdotetulla lailla perustellaan luonnoksessa
– sosiaalisten yritysten aseman vakiinnuttamisella ja
– toiseksi sillä, että tarkoituksena on kehittää sellaisia tukijärjestelmiä, jotka mahdollistavat taloudellisen tuen erityisin ehdoin sosiaalisille yrityksille.
Lisäksi perusteluissa viitataan siihen, että useissa Euroopan maissa on mielenkiintoa sosiaalisia yrityksiä kohtaan, mutta sosiaalisen yrityksen käsite on edelleen varsin epäselvä; yhtä ja yhteisesti hyväksyttyä määritelmää ei perustelujen mukaan ole.

Suomen Yrittäjät ry:n käsityksen mukaan luonnoksen perusteluissa esitetyt seikat eivät riitä perusteluiksi sille, että käyttöön otettaisiin kokonaan uusi yritysmuoto. Taloudellisen tuen kanavoiminen yrityksille vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien tukemiseen ei vaadi uuden yritysmuodon perustamista, koska tukisäännöksissä itsessään voidaan ja tuleekin asettaa kriteerit sille, minkälaisilla edellytyksillä tukea voidaan myöntää. Tämän jälkeen on todettava, että uuden yritysmuodon perustaminen pelkästään sosiaalisten yritysten aseman vakiinnuttamiseksi ei voi perustella uuden yritysmuodon luomista. Kun katsotaan, missä tarkoituksissa Suomessa on aikojen kuluessa annettu lainsäädäntöä erityisistä yritysmuodoista, voidaan todeta, että useimmiten kyse on siitä, että toiminnan erityispiirteiden vuoksi tarvitaan poikkeavaa sääntelyä mm. asiakkaiden, sopijakumppaneiden tai yhteiskunnan edun turvaamiseksi. Näistä ovat esimerkkeinä liikepankkien ja muiden rahalaitosten tai sijoituspalveluyritysten sääntely, erilaisten vakuutuslaitosten, työttömyyskassojen ja muiden vastaavien yhteisöjen sääntely, erilaisten asuntojen omistusmuotojen, kuten asunto-osakeyhtiöt ja asumisoikeusyhdistykset, sääntely. Ehdotetun lain aineellinen sisältö rajoittuisi taloudellisen tuen myöntämissääntelyyn, joka edellä jo todetun mukaisesti on mahdollista ja tarpeellista kirjoittaa itse tukisäädöksiinkin. Näin ollen emme pidä ehdotetun kaltaista uuden yritysmuodon luomista perusteltuna emmekä tarkoituksenmukaisena, kun tavoitellaan vajakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymismahdollisuuksien parantamista.

Muutoin haluamme todeta luonnoksen johdosta seuraavaa:

Luonnoksen perusteluissa kuvataan vajaakuntoisten työllistymistä tukevat nykyiset järjestelmät ja todetaan ne riittämättömiksi. Luonnoksessa katsotaan, että vajaakuntoisia työllistävän yrityksen taloudellinen tukeminen on perusteltua silloin, kun vajaakuntoisen työntekijän yrityksessä tuottama lisäarvo on normaalikuntoista työntekijää alhaisempi.

Suomen Yrittäjät hyväksyy sen periaatteen, että vajaakuntoisten tukemisessa otetaan lähtökohdaksi heidän muita työntekijöitä alhaisempi kykynsä tuottaa taloudellista lisäarvoa yritykselle. Toteamme kuitenkin, että sekä vajaakuntoisuudesta aiheutuvan tuen määrällisen tarpeen arviointiin että tuen suuntaamiseen vajaakuntoisen työntekijän työnantajalle liittyy erinäisiä ongelmia.

Ministeriön laatimassa luonnoksessa olisi tullut laajemmin pohtia muitakin vaihtoehtoja kuin uuden yritysmuodon luomista vajaakuntoisuudesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Jo kansainvälinen vertailu osoittaa, että eri maissa on käytössä hyvin erilaisia järjestelmiä vajaakuntoisten työllistymisen edistämiseksi. Sen vuoksi voi perustellusti kysyä, eikö esitykselle asetettuja tavoitteita olisi ollut mahdollista saavuttaa nykyisiä tukijärjestelmiä tehostamalla tai luomalla jotakin uutta tukijärjestelmää, joka olisi kohdennettu suoraan työntekijälle riippumatta siitä, millaisen työnantajan palvelukseen työntekijä työllistyy. On mahdollista, että työskentely sosiaalisessa yrityksessä ei edistäkään henkilön työllistymistä avoimille työmarkkinoille vaan päinvastoin vaikeuttaa tätä. Ehdotuksen toteuttaminen saattaa olla omiaan vaikuttamaan niin, että vajaakuntoiset ja pitkäaikaistyöttömät voivat vastaisuudessa työllistyä lähinnä vain sosiaalisiin yrityksiin, vaikka toivottavaa olisi, että heitä mahdollisimman hyvin voitaisiin saada töihin ns. normaaleihin yrityksiin.

Lakiluonnoksen yksityiskohdista

Luonnoksen 5 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi sosiaalisten yritysten rekisteriin merkitsemisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohtien vaatimusten kirjaaminen lakiin vaikuttaa erikoiselta, kun niissä lainsäätäjä edellyttäisi yrityksen noudattavan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Lainsäädännön noudattamisvelvollisuus kaikilla yksilöillä on jo muutenkin.

Tukien myöntämisen kytkeminen siihen, että tuen saaja on sosiaalinen yritys, mutkistaa osaltaan tukijärjestelmää kun se tuo siihen yhden portaan lisää. Lisäksi siitä seuraa hallinnollista lisätyötä kun viranomaisen on jatkuvasti valvottava rekisterissä olevien yritysten siellä pysymisen edellytysten täyttymistä.

Tukien kilpailupoliittiset vaikutukset

Luonnoksessa arvioidaan kansainvälisiin kokemuksiin perustuen, että lain vaikutusten vakiinnuttua sosiaalisten yritysten palveluksessa voisi olla joitakin tuhansia työntekijöitä. Jo tästä on pääteltävissä, että koko kansantalouden kannalta tukijärjestelmien lisääminen ja tehostaminen nykyistä tasosta ei ole suuri kilpailupoliittinen ongelma. Toisaalta tavoitteesta on pääteltävissä, että lainsäädännön merkitystä vajaakuntoisten työmarkkina-aseman parantamisessa ei tule yliarvioida.

Sosiaalisen yritystoiminnan luonteen vuoksi lienee selvää, että ne tulisivat toimimaan muilla kuin avoimilla kansainvälisillä markkinoilla. Niiden toiminta tulee siten olemaan yleensä alueellista tai paikallista. Siksi niiden toiminnasta aiheutuvia kilpailuvaikutuksia on arvioitava muiden paikallisten ja alueellisten elinkeinonharjoittajien näkökulmasta. Yksikin ?normaalin? yrityksen konkurssi, joka aiheutuu samalla alueella ja toimialalla toimivalle sosiaaliselle yritykselle myönnetyistä tuista, on liikaa.

Edellä olevasta syystä katsomme, että sikäli kuin laki säädetään, lain kilpailupoliittisten vaikutusten arviointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tätä edellyttää myös se luonnoksessakin todettu seikka, että julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain mukaan tukea ei myönnetä, jos se vääristää kilpailua markkinoilla. Sama vaatimus sisältyy yleisenä edellytyksenä kaikkiin tukiin, joita avoimilla markkinoilla toimiville elinkeinonharjoittajille myönnetään. Jotta lain kilpailupoliittiset käytännön vaikutukset tulevat riittävän syvällisesti kartoitettua, katsomme, että seurantaan on kytkettävä yrityksiä edustavien järjestöjen lisäksi kilpailuviranomaisen ja alueellisten työvoima- ja elinkeinokeskusten edustus.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Rauno Vanhanen
johtaja