Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi ennakonkannon ja eräiden muiden verotusmenettelyjen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi

Valtiovarainministeriö
Vero-osasto

Esityksellä toteutettaisiin Verohallinnon kantamia veroja koskevan menettelyuudistuksen toisen vaiheen lainsäädäntömuutokset. Ennakonkannossa maksettavan veron määräämistä, muuttamista ja koronlaskentaa koskevat menettelyt yhdenmukaistettaisiin.

Suomen Yrittäjät (SY) esittää lausuntonaan seuraavaa:

Esityksellä toteutettaisiin Verohallinnon tietojärjestelmien uudistamishankkeen (Valmis-hanke) toisen vaiheen lainsäädäntömuutokset. Verotusmenettelyjen yhtenäistämisellä ja yksinkertaistamisella tavoitellaan Verohallinnon toiminnan tehokkuuden lisääntymistä, mutta samalla verovelvollisten hallinnollisen taakan vähentymistä sekä oikeusturvan ja tiedonsaannin parantumista.

Verotusmenettelyuudistuksen tavoitteet ovat kannatettavia. Pidämme tärkeänä, että uudistuksen toteuttamisella ei heikennetä verovelvollisen oikeusturvaa ja että menettelymuutokset myös tosiasiassa keventävät yritysten hallinollista taakkaa. Verotusmenettelyiden vaiheittainen kokonaisuudistus on laaja kokonaisuus, jonka toteuttamisessa tulee tasapuolisesti ottaa huomioon Verohallinnon toiminnan tehostamispyrkimysten ohella se, että muutokset hyödyttävät tasapuolisesti myös verovelvollisia. Yhtenäiset ja selkeät menettelyt lisäävät verotuksen ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta. Menettelyiden kehittämisessä on tärkeää, että myös verovelvollisten edut ja yritystoiminnan käytännön tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon, jotta uudistukset eivät ohjaudu liiaksi Verohallinnon tietojärjestelmän tarpeista käsin. Esitys toteuttaa tätä tavoitetta melko hyvin, ja sen sisältämät muutosehdotukset ovat siten suurelta osin kannatettavia.

Esitämme seuraavassa huomioita eräistä esityksen yksityiskohdista ja erityisesti nykyisen ennakon täydennysmaksua koskevan menettelyn muuttamisesta.

Ennakon määrääminen ja täydentäminen

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ennakon määräämistä ja muuttamista koskevia säännöksiä siten, että ennakoita voitaisiin määrätä ja muuttaa nykyistä joustavammin. Verohallinto voisi alentaa tai poistaa ennakon verovelvollisen hakemuksesta tai viran puolesta verotuksen päättymiseen saakka. Verovelvolliselle voitaisiin siten palauttaa aiheettomia ennakoita nykyistä laajemmin. Samalla nykymuotoisesta ennakon täydennysmaksusta luovuttaisiin. Menettelyn yhtenäistämiseksi verovelvollinen voisi täydentää ennakoitaan verovuoden aikana ja aina verotuksen päättymiseen saakka vaatimalla Verohallintoa määräämään lisää ennakkoa. Esitysluonnoksen mukaan verovelvollinen voisi tehdä ennakkoa koskevan vaatimuksen sähköisessä asiointipalvelussa ja saada asioinnin yhteydessä ennakkoa koskevan päätöksen. Tämän jälkeen verovelvollinen ohjattaisiin verkkopankkiin maksamaan määrätty ennakko.

Aiheettomien ennakoiden muutosmenettelyn joustavoittaminen olisi sinänsä myönteinen uudistus, sillä nykyistä ennakoiden alentamismenettelyä on pidetty jossain määrin kankeana. Menettely on erityisesti pienimmissä toiminimimuotoisissa yrityksissä koettu joustamattomaksi esimerkiksi tilanteissa, joissa yrittäjän sairastumisen vuoksi yrityksen tulos ei ole kehittynyt odotetulla tavalla, jolloin myös ennakkoverojen määrä on ollut ylimitoitettu veron tarpeeseen nähden. Ongelmaksi on tällöin saattanut muodostua se, että ennakoita ei enää käytännössä ole voitu hakemuksesta alentaa siksi, että verovuoden päättymisen ajankohta on liian lähellä. Pienten yritysten kassajouston kannalta on haitallista, että yritys tällöin joutuu odottamaan liian suurena maksetun ennakon palauttamista verotuksen päättymisen jälkeiseen aikaan saakka. Kuten esityksessäkin on todettu, verovelvollisryhmät ovat myös olleet keskenään eri asemassa oikeudellisen muotonsa perusteella. Luonnollinen henkilö ei voimassa olevan lainsäädännön perusteella voi hakea elinkeinotulostaan määrätyn ennakon alentamista tilikauden päättymisen jälkeen, vaikka ennakko olisi selvästi liian suuri verovuoden toteutuneeseen tuloon nähden. Osakeyhtiö sitä vastoin voi saada liikaa maksamansa ennakot takaisin tilikauden päättymisen jälkeen ennen verotuksen päättymistä esittämällä vaatimuksen neljän kuukauden aikana tilikauden päättymisestä. Voimassa olevaa sääntelyä voidaan määräaikojen epäyhtenäisyyden osalta pitää epäoikeudenmukaisena.

Ennakon täydennysmaksu on ollut myös toimiva keino maksaa veroja ennakkoon, emmekä pidä siitä luopumista välttämättömänä. Kiinnitämme jäljempänä sivulla neljä huomiota erityisesti korkotekijään ehdotetussa uudessa ennakon hakemismenettelyssä.

Mikäli ennakon täydennysmaksusta luovutaan, kiinnitämme huomiota myös siihen, että uuden menettelyn tulisi toimia joustavasti myös niissä tilanteissa, joissa yritys on ulkoistanut veroasioidensa hoitamisen tilitoimistolle. Lisäennakon hakeminen tulisi tällöin voida tehdä samalla valtuutuksella, jolla tilitoimisto asioi myös asiakasyrityksensä muissa veromenettelyissä, kuten verotiliasioinnissa. Lisäennakon määräämistä varten edellytetty erillinen valtuutus lisäisi hallinnollista taakka, mikä ei ole toivottavaa. Ennakon maksaminen verkkopankissa tulisi lisäksi mahdollistaa joustavasti siten, ettei hakemussivulta ohjattaisi automaattisesti verkkopankkiin tilanteissa, joissa tilitoimisto huolehtii maksut asiakkaansa puolesta omasta järjestelmästään.

Tuloverotuksen koronlaskenta

Jäännösverolle ja veronpalautukselle maksettavat korot

Tuloverotuksessa laskettavia korkoja koskevat säännökset uudistettaisiin verotuksen koronlaskennan yhdenmukaistamiseksi. Ennakkoperinnän ja lopullisen verotuksen vastaavuuden parantamiseksi jäännösverolle laskettaisiin huojennettua viivästyskorkoa verovuoden päättymisestä verolle määrättävään eräpäivään. Korko olisi samansuuruinen kaikille verovelvollisryhmille. Myös veronpalautukselle laskettaisiin korkoa verovuoden päättymisestä lukien. Huojennetun viivästyskoron korkokanta olisi korkolaissa tarkoitettu viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia. Ehdotuksen mukaan palautuksille maksettaisiin korkoa samalla korkokannalla kuin nykyisinkin. Korkokanta olisi kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolaissa tarkoitettu viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia.

Voimassa olevan verotusmenettelystä annetun lain 43 §:n mukaan muun verovelvollisen kuin yhteisön ja yhteisetuuden jäännösveron korko ja palautuskorko ovat kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia. Siltä osin kuin jäännösvero ylittää 10 000 euroa, jäännösveron korko on kuitenkin viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä. Verotusmenettelylain 40 §:ssä tarkoitettu maksettava yhteisökorko puolestaan on korkolaissa tarkoitettu viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä ja palautettava yhteisökorko viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia.

Korkosäännöksien yhdenmukaistamista voidaan sääntelyn ymmärrettävyyden ja selkeyden parantumisen näkökulmasta pitää tervetulleena uudistuksena, sillä voimassa oleva sääntely on voinut olla verovelvollisille kohtuullisen hankalasti hahmottuvaa. Esityksessä todetuin tavoin terminologialtaan ja laskentatavaltaan yhtenäiset ja yksinkertaiset korkosäännökset lisäisivät koronlaskennan ymmärrettävyyttä ja selkeyttäisivät sääntelyä.

Esitetty korkokanta vastaisi nykyistä maksettavan yhteisökoron sekä muiden verovelvollisten kuin yhteisöjen jäännösveron 10 000 euroa ylittävälle osalle laskettavan jäännösveron koron korkokantaa. Huojennetun viivästyskoron korkokanta olisi siten muiden verovelvollisten kuin yhteisöjen ja yhteisetuuksien osalta nykyistä korkeampi niissä tilanteissa, joissa jäännösveron määrä on enintään 10 000 euroa.

Esitys nostaisi toteutuessaan huomattavasti luonnollisten henkilöiden jäännösverolle maksamaa korkoa, emmekä pidä ehdotusta tältä osin perusteltuna.

Palautuskoron määrään ei esitetä muutosta, mikä säilyttäisi nykytilan, jossa veronpalautukselle ja jäännösverolle maksettava korko on erisuuruinen. SY katsoo, että jäännösverolle ja veronpalautukselle maksettavan koron epäsymmetrisyydelle ei ole perusteita, ja koron tulisi molemmissa tapauksissa olla yhtä suuri.

Koron laskeminen

Ehdotettua uutta huojennettua viivästyskorkoa, jolla korvattaisiin maksettava yhteisökorko ja jäännösveron korko, sovellettaisiin muun muassa silloin, kun yritys täydentää ennakoitaan. Jäännösverolle laskettaisiin huojennettua viivästyskorkoa verovuoden päättymistä seuraavasta päivästä jäännösveron ensimmäisen erän eräpäivään. Yhteisöillä tämä tarkoittaisi koron laskentakauden alkamista pääosin neljä kuukautta ja muilla verovelvollisilla kuukautta nykyistä aiemmin. Esityksessä todetaan, että muutos kannustaisi verovelvollisia huolehtimaan ennakkoperinnässä kertyvän veron riittävyydestä paremmin jo verovuoden aikana.

Koemme erityisen ongelmalliseksi sen, että koronlaskentakausi alkaisi verovuoden päättymistä seuraavasta päivästä. Verovelvollisille on perusteltua varata kohtuullinen aika verolaskentaa varten, eikä verovelvollisia tulisi sanktioida korkotekijällä tilanteessa, jossa veron määrää ei tosiasiallisesti voida vielä laskea tarvittavien tietojen puuttuessa. Esitysluonnoksen toteamus siitä, että muutos kannustaisi huolehtimaan veron riittävyydestä verovuoden aikana, osuu siten tältä osin harhaan.

Osakeyhtiöillä esimerkiksi lopullisen konserniavustuksen määrän laskemiseksi tarvitaan tietty aika tilikauden päättymisen jälkeen ennen kuin konserniavustuksen tarkka määrä on tiedossa, koska konserniavustuksen määrää koskeva ratkaisu perustuu yksittäisten konserniyhtiöiden tuloksiin. Tilikauden aikana tehty päätös konserniavustuksesta voidaan tehdä enimmäismääräisenä, mutta lopullisesti suoritettavan konserniavustuksen määrä selviää vasta tilikauden jälkeen.

Pienyrityksissä kausivaihtelut voivat myös olla suuria ja yrityksen tulos selviää vasta tilikauden päättymisen jälkeen. Kausiluonteista toimintaa harjoittavilla yrityksillä joulukaupan tai laajemmin loppuvuoden myynti voi muodostaa merkittävän osan verovuoden tuloksesta. Korkotekijän asettaminen heti verovuoden päätyttyä voisi aiheuttaa ongelmia pienyritysten maksuvalmiudelle.

SY esittää, että huojennetun viivästyskoron laskeminen aloitetaan yhteisöillä aikaisintaan yhden tai kahden kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä. Nykyiseen ennakon täydennysmenettelyyn liittyvä korkomenettely on kannustanut veron maksamiseen. Mahdollisuus täydentää ennakoita korottomasti lyhyen aikaa tilikauden päättymisen jälkeen tulisi siksi säilyttää.

Huojennetusta viivästyskorosta vähennettävä määrä

Lakiin veronlisäyksestä ja viivekorosta lisättäväksi ehdotetun uuden 5 c §:n 5 momentin mukaan verovuoden päättymisen jälkeen ensiksi erääntyvälle ennakolle laskettavasta huojennetusta viivästyskorosta vähennettäisiin 20 euroa, kuitenkin enintään koron määrä. Jos ennakkoa ei olisi erääntynyt verovuoden päättymisen jälkeen, vähennys tehtäisiin verotuksen päättyessä määrättävälle jäännösverolle laskettavasta huojennetusta viivästyskorosta.

Jos ensiksi erääntyneelle verolle laskettava korko jäisi alle 20 euron, ei käyttämättä jäänyttä vähennystä voisi tehdä myöhemmin erääntyneelle verolle lasketusta korosta. Vähennyksen kannalta ei olisi merkitystä, kenen aloitteesta tai vaatimuksesta veroa määrätään maksettavaksi. Näin ollen tilanteessa, jossa Verohallinto on määrännyt oma-aloitteisesti tai hakemuksesta verovelvolliselle ennakkoa, joka erääntyy verovuoden jälkeen, verovelvollinen ei saisi vähennystä enää jäännösveron korosta.

Esityksellä pyrittäisiin huojentamaan kaavamaisesti osaa viiveseuraamuksista. Pidämme kannatettavana, että sitä voimassa olevasta sääntelystä poiketen sovellettaisiin myös osakeyhtiöiden verotuksessa. Esitämme jatkovalmistelussa kuitenkin vielä selvitettäväksi mahdollisuutta soveltaa vähennystä kumulatiivisesti, sillä säännös ehdotetussa muodossaan saattaisi arviomme mukaan aiheuttaa verovelvollisissa epätoivottuja käyttäytymisvaikutuksia. Ainakin pienien ennakoiden hakeminen saatettaisiin jättää kokonaan tekemättä.

Vähennyksen johdosta verovelvollisen olisi jatkossakin mahdollista täydentää ennakkoperintää määrätyn ajan kuluessa verovuoden päättymisestä. Esityksen mukaan ennakkoperintää voisi nykyisellä korkotasolla täydentää korotta ensimmäisenä päivänä verovuoden päättymisen jälkeen siltä osin kuin veron määrä olisi alle 292 000 euroa ja esimerkiksi 10 000 euron suuruisen veron voisi suorittaa korottomasti vielä 29 päivänä verovuoden päättymisen jälkeen.

Edellä mainittu mahdollisuus ennakkoperinnän korottomaan täydentämiseen on sinänsä perusteltu, mutta sillä ei voitaisi poistaa korkotekijän asettamiseen liittyviä ongelmia, joita olemme edellisessä luvussa kuvanneet. Hyvän lainsäädännön periaatteita ei toteuta sääntely, jossa jäännösverolle lasketaan korkoa tilanteessa, jossa kaikki yrityksen verotettavan tulon laskentaan vaikuttavat erät eivät vielä ole tiedossa.

Korot tuloverotuksen muutostilanteissa

Esityksessä ehdotetaan myös, että huojennetun viivästyskoron perimättä jättämiseen sovellettaisiin viivekorkolain säännöksiä, jotka koskevat veronlisäyksen, viivekoron ja viivästyskorkojen perimättä jättämistä. Tilanteissa, joissa veron maksaminen olisi viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä tai muusta erityisestä syystä, Verohallinto voisi jättää huojennetun viivästyskoron kokonaan tai osittain perimättä. Näin voisi käydä esimerkiksi silloin, kun verovelvolliselle määrättäisiin muutostilanteessa maksettavaksi veroa, jonka oikea-aikaiseen määräämiseen verovelvollisella itsellään ei olisi ollut mahdollisuutta vaikuttaa. Perimättä jättäminen voisi esityksen yleisperustelujen mukaan olla perusteltua muun muassa tilanteissa, joissa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksesta verotusta on muutettu verovelvollisen vahingoksi asiassa, jossa Verohallinto on nimenomaisesti ratkaissut tulkinnanvaraisen asian verovelvollisen eduksi.

Esitämme, että viimeksi mainittua tilannetta vastaava teksti sisällytetään myös asianomaisen säännöksen yksityiskohtaisiin perusteluihin. Vaihtoehtoisesti se voitaisiin nostaa säännöstasolle.

Yhteisön ennakkoa koskevan vaatimuksen esittäminen ja veroilmoituksen antaminen sähköisesti

Sähköisten menettelytapojen lisäämiseksi yhteisön olisi pääsääntöisesti tehtävä ennakkoa koskeva vaatimus ja annettava tuloveroilmoitus sähköisesti. Verohallinto voisi kuitenkin erityisestä syystä hyväksyä ennakkoa koskevan vaatimuksen ja veroilmoituksen antamisen paperilomakkeella. Esitysluonnoksen mukaan tavoitteena on lisätä automaation osuutta, nopeuttaa vaatimusten käsittelyä ja vähentää Verohallinnon kustannuksia. Lisäksi sähköisillä ilmoittamiskanavilla ja ilmoitettavien tietojen tarkistuksilla voitaisiin varmistaa annettujen tietojen oikeellisuus ja siten vähentää hallinnollista taakkaa.

Sähköisten menettelyjen kehittäminen on myönteistä niiden sisältämien tehokkuusetujen ja verovelvollisille aiheutuvan hallinnollisen taakan vähentymisen johdosta. Sähköisen veroilmoituksen antaminen hyvin toimivassa sähköisessä ilmoittamiskanavassa on nopea ja kätevä tapa verovelvolliselle hoitaa velvoitteensa. Se voi myös olla verovelvolliselle paperilomakkeen käyttöön verrattuna varmempaa, koska ilmoittamissovellukset ohjaavat ilmoittamaan oikein, mikä vähentää virheen ja näin ollen myös sanktion syntymisen mahdollisuutta.

Korostamme kuitenkin, että mahdollisuus asioida paperilomaketta käyttäen voi erityisesti pienimmille yrityksille olla erittäin tärkeä. Yritysten valmiudet sähköiseen ilmoittamiseen ovat erilaiset ja myös käytännön mahdollisuudet sähköiseen asiointiin eroavat yritysten maantieteellisen sijainnin perusteella. Sähköinen ilmoittaminen voi lisäksi olla haavoittuvaa esimerkiksi tilanteessa, jossa yrityksen vastuuhenkilöt vaihtuvat. Pidämme siksi tärkeänä, että paperi-ilmoittaminen sallitaan jatkossakin joustavasti ja yritysten käytännön tarpeita palvellen niille verovelvollisille, jotka tarvitsevat paperilomakkeella tapahtuvaa asiointimahdollisuutta. Pidämme hyvänä, että ehdotetun säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa hyväksyttynä erityisenä syynä paperilomakkeella asiointiin mainitaan myös tietotekniset rajoitteet.

Veronkanto

Veron suoritusjärjestys

Maksaja voisi ehdotuksen mukaan uudessa kantomenettelyssä kohdistaa maksun myös ensisijaisesti sellaisille saataville, joille Verohallinto on antanut yksilöidyn maksuosoituksen. Sääntely mahdollistaisi maksun kohdistamisen normaalin käyttöjärjestyksen ohi esimerkiksi saataville, joista on tehty maksujärjestely. Verohallinnolle ehdotetaan myös säädettäväksi mahdollisuus poiketa maksun käyttöjärjestyksestä. Sääntelyllä on tarkoitus parantaa verovelvollisen asemaa niissä erityistilanteissa, joissa säädetyn käyttöjärjestyksen mukainen maksun kohdistaminen olisi selvästi verovelvollisen edun vastaista.

Kun maksuvaikeuksissa oleva verovelvollinen on tehnyt Verohallinnon kanssa maksujärjestelyn, on siinä pysyminen usein hyvin tärkeää myös yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta. Verohallinnon kanssa tehty voimassa oleva maksujärjestely heijastuu yritystoiminnan edellytyksiin myös siten, että verovelkarekisteritietoa ei julkaista verovelkarekisterissä, jos yritys on tehnyt maksujärjestelyn Verohallinnon kanssa. Pidämme myönteisenä, että esityksessä on asianmukaisesti huomioitu maksujärjestelyn asema ja merkitys verotusmenettelyssä.

Pienin kannettava määrä

Yleisperusteluissa sivulla 35 todetaan: ”Pienintä kannettavaa määrää koskevan sääntelyn soveltamisesta ehdotetaan luovuttavaksi kaikkien uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen ja maksujen osalta.” Edelleen tekstissä todetaan, että vaikka pienimmän kannettavan määrän sääntelyä ei sovellettaisi uudessa kantomenettelyssä, ei Verohallinto ryhtyisi perintätoimiin silloin, kun niihin ryhtyminen ei esimerkiksi verovelan vähäisen määrän vuoksi olisi tarkoituksenmukaista.

Esitystä tulisi tältä osin tarkentaa, sillä lukijalle jää epäselväksi, mitä käsitteillä vähäinen ja tarkoituksenmukainen yksittäistapauksessa tarkoitetaan.

Esityksen vaikutukset

Esitys sisältää useita menettelyllisiä uudistuksia, joiden veronmaksua aikaistavista/myöhentävistä tai maksurasitusta korottavista/lieventävistä vaikutuksista on esitysluonnoksen perusteella varsin hankala muodostaa kokonaiskuvaa. Ehdotuksen vaikutusarvio-osiota olisi siksi perusteltua täydentää. Esitämme luonnosta täsmennettäväksi tiivistelmällä, josta käy ilmi ehdotettujen muutosten toimeenpanon keskimääräiset vaikutukset eri verovelvollisryhmien asemaan.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Mikael Pentikäinen Laura Kurki
toimitusjohtaja veroasiantuntija