Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi käteisen rahan käytön rajoittamisesta palkanmaksussa

Työ- ja elinkeinoministeriö

Esityksen lähtökohdat

Esityksen tarkoituksena on torjua harmaata taloutta vähentämällä käteisen rahan käyttöä palkanmaksussa.

Esitys liittyy valtioneuvoston tammikuussa 2012 hyväksymään periaatepäätökseen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjumiseksi. Periaatepäätökseen sisältyvän kirjauksen mukaan työ- ja elinkeinoministeriössä selvitetään mahdollisuudet säätää lailla siitä, että palkka on elinkeinotoiminnassa maksettava työntekijän ilmoittamalle pankkitilille tai maksumääräyksenä työnantajan pankista.

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön kolmikantaisessa työryhmässä, jossa myös Suomen Yrittäjät on ollut edustettuna.

Esityksen keskeinen sisältö

Esitetyn työsopimuslain 2 luvun 16 §:n 1 momenttiin tehtävän muutoksen mukaan palkka voidaan maksaa käteisellä vain pakottavasta syystä. Perustelujen mukaan pakottavasta syystä on kysymys esimerkiksi silloin, kun työntekijä ei muuten saisi palkkaa käyttöönsä laissa edellytetyssä tai sovitussa ajassa. Esimerkkeinä esityksessä on mainittu työsuhteen purkamistilanne ja se, ettei työntekijällä ole pankkitiliä tai työnantajalla ei ole siitä tarvittavia tietoja. Edelleen palkka olisi mahdollista maksaa käteisellä lyhytkestoisen, esimerkiksi päivän tai muutaman tunnin mittaisten työsuhteiden päättyessä, jos muunlainen maksutapa johtaisi maksun viivästymiseen ja sitä kautta viivästysseuraamuksiin.

Kirjanpitolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kirjanpitovelvollisen työnantajan olisi liitettävä kirjanpitoon työntekijän allekirjoittama kuitti tai muu maksun todentava selvitys käteisenä tapahtuneesta palkanmaksusta. Tämän selvitysvelvollisuuden laiminlyönti säädettäisiin rangaistavaksi kirjanpitorikkomuksena.

Esitys on hyväksyttävissä

Suomen Yrittäjät pitää harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaa ensiarvoisen tärkeänä tavoitteena. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei oikein toimiville yrityksille aseteta tarpeettomia hallinnollisia velvoitteita.

Työsopimuslain muutoksen osalta olennaista on näkemyksemme mukaan se, että palkan maksaminen käteisellä on jatkossakin mahdollista esimerkiksi edellä mainituissa tilanteissa. Käytännön työelämässä vastaantulevien tilanteiden monimuotoisuuden vuoksi kategorinen käteispalkkojen kieltäminen olisikin perusteetonta.

Kirjanpitolain muutosten osalta on huomioitava, että sellaisessa tilanteessa, jossa työntekijän allekirjoitusta käteismaksun todentavaan kuittiin tai muuhun selvitykseen ei saada, selvityksen voi laatia myös muu henkilö, esimerkiksi palkan maksanut työnantajan edustaja. Sääntelyn ei näin ollen voida katsoa aiheuttavan liiallista hallinnollista taakkaa, sillä työnantajan intressissä on joka tapauksessa se, että käteisellä suoritettu palkanmaksu kyetään näyttämään toteen.

Katsomme, että esitys on edellä mainituista syistä hyväksyttävissä.

Eräitä yksityiskohtaisia huomioita

Säännösehdotuksessa (TSL 2:16.1 §) todetaan, että

”Palkka voidaan maksaa käteisenä vain pakottavasta syystä.”

Säännösehdotuksen perusteluissa (s. 5, 2. kappale) lausutaan kuitenkin, että

”Lisäksi palkan maksaminen käteisellä olisi mahdollista eräissä erityistilanteissa, vaikka niihin ei liittyisikään mitään pakottavia syitä.”

Jatkovalmistelussa säännösehdotuksen ja perustelujen välinen ristiriita on syytä poistaa.

Edelleen perustelujen kohdassa, jossa käsitellään työsopimuslain 2 luvun 16 §:n 2 momentin mukaista työnantajan velvollisuutta liittää kirjanpitoon maksua koskeva työntekijän allekirjoittama kuitti tai muu maksun todentava selvitys siten kuin kirjanpitolaissa säädetään, todetaan (s. 6, 2. kappale), että

“Työnantajan olisi maksaessaan palkan käteisenä pyydettävä työntekijältä allekirjoitus kuittiin. Jos allekirjoitusta ei olisi mahdollista saada, palkanmaksun pitäisi olla muutoin todennettavissa. Tällöin olisi mahdollista käyttää esimerkiksi todistajaa tai muuta todistettavaa tapaa.”

Katsomme, että kappaleen viimeinen virke on tarpeeton ja se tulisi poistaa. Nimittäin työsopimuslain 2 luvun 16 §:n 2 momentissa viitataan kirjanpitolain 5 a §:ään, jonka perusteluissa (s. 6, 4. kappale) on selvitetty, minkälainen selvitys maksun todentamiseksi kirjanpitolain näkökulmasta tarvitaan. Erilaisten sanamuotojen käyttäminen työsopimuslain ja kirjanpitolain perusteluissa saattaa aiheuttaa epäselvyyttä siitä, minkälainen selvitys maksun todentamiseksi tarvitaan.

Lisäksi esityksen pääasiallista sisältöä kuvaavassa osiossa olisi perusteltua käyttää samaa terminologiaa kuin itse säännösehdotuksissa (…liitettävä kirjanpitoon työntekijän allekirjoittama kuitti tai muu maksun todentava selvitys…”).

Suomen Yrittäjät

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Janne Makkula
lainsäädäntöasioiden päällikkö