Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi työaika-asiakirjojen laiminlyöntejä koskevasta laiminlyöntimaksusta

Työ- ja elinkeinoministeriö
VN/16669/2026

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi, jolla muutettaisiin työaikalakia, vuosilomalakia ja eräitä muita lakeja. Esitysluonnoksen mukaan työnantajalle voitaisiin määrätä laiminlyöntimaksu työaika- ja vuosilomakirjanpitoa ja työvuoroluetteloa koskevien velvoitteiden laiminlyönnistä. Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntonsa lausuntopyynnössä esitettyjen kysymysten mukaisesti.

Yleiset huomiot

Suomen Yrittäjät pitää esityksen tavoitetta työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumisesta kannatettavana sekä tärkeänä. Hyväksikäyttö kohdistuu etenkin ulkomaalaisiin työntekijöihin, ja se vääristää kilpailua. Suomen Yrittäjät vastustaa kuitenkin esitystä, sillä ehdotettu laiminlyöntimaksu ei toteuttaisi niitä tavoitteita, joihin esityksellä pyritään. Esitetyn laiminlyöntimaksun kohdalla on myös merkittävä riski siitä, että se kohdentuu väärin, luoden uudenlaisen sanktion sellaisiin tilanteisiin, joissa ei ole kyse työperäisestä hyväksikäytöstä. Laiminlyöntimaksu on toimenpiteenä siten ylimitoitettu.

Suomen Yrittäjät katsoo, että esitys alentaisi sanktiokynnystä myös tilanteissa, joissa työntekijöille ei ole aiheutunut minkäänlaista vahinkoa. Suomen Yrittäjät toteaa, että lain seuraamusjärjestelmä on jo nykyisin laaja ja kattava, eikä sitä pidä laajentaa. Esitystä on perusteltu sillä, ettei nykyisiä sanktioita ja valvontatoimivaltuuksia juuri käytetä. Suomen Yrittäjät pitää tätä perustelua erikoisena. Hyväksikäyttöön puuttumisen ongelma ei vaikuta olevaan puutteellisissa toimivaltuuksissa tai seuraamusjärjestelmässä, vaan viranomaisen resursoinnissa ja valvonnan kohdentamisessa sinne, missä ongelmia todennäköisimmin on.

Suomen Yrittäjät toteaa myös, että esitys asettaisi työnantajat järjestäytymisen perusteella osittain erilaiseen asemaan laiminlyöntimaksun suhteen. Työehtosopimuksilla on usein poikettu työvuoroluetteloa koskevasta säännöksestä. Näissä tilanteissa työsuojeluviranomainen ei valvo järjestäytyneitä työnantajia, eikä järjestäytyneelle yritykselle voitaisi määrätä myöskään laiminlyöntimaksua. Laiminlyöntimaksu koskisi näissä tilanteissa siten vain työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella noudattavaa järjestäytymätöntä työnantajaa.

Jos ja kun esityksen tarkoituksena on puuttua työperäiseen hyväksikäyttöön laiminlyöntimaksun keinoin, on kyseenalaista, miten voidaan perustella laiminlyöntimaksun tehoa ennaltaehkäisevänä keinona järjestäytymättömissä yrityksissä, kun samaan aikaa järjestäytyneissä yrityksissä tällainen sanktio ei olisi mahdollinen.

Työnantajan järjestäytymisen perusteella määräytyvä sanktiojärjestelmä perustuu sinänsä työehtosopimusjärjestelmän ominaisuuksiin, mutta erityisesti laiminlyöntimaksun kaltaisen merkittävän taloudellisen seuraamuksen kohdalla voidaan aiheellisesti kysyä, onko erilainen kohtelu järjestäytymisen perusteella perusteltu. On myös huomattava, että työehtosopimuksen rikkomisesta työehtosopimuslain nojalla määrättävä seuraamus määrätään hyvin erilaisessa prosessissa kuin mitä työsuojeluviranomaisen hallinnollinen seuraamusmaksu.

Huomiot ehdotetuista laiminlyöntimaksuista ja niiden määristä

Suomen Yrittäjät katsoo, että laiminlyöntimaksua koskeva työaikalain 44 a §:n 2 momentti (ja vastaava vuosilomalain säännös) on rakenteeltaan sinänsä muita olemassa olevia seuraamus- tai laiminlyöntimaksuja vastaava. Myös esitettyjen laiminlyöntimaksujen määrä on vertailukelpoinen vastaavan kaltaisiin, olemassa oleviin seuraamusmaksuihin.

Suomen Yrittäjät pitää kuitenkin tärkeänä, että erityisesti työnantajan koko ja tahallisuuden aste otetaan laiminlyöntimaksun määrää arvioitaessa huomioon. On tärkeää tunnistaa, että työsuojeluviranomaiselta odotetaan yleensä huolimattomuudesta johtuvissa laiminlyönneissä ohjaavaa ja korjaavaa otetta. Siten laiminlyöntimaksua arvioitaessa työsuojeluviranomaisen olisi ensisijaisesti pyrittävä oikaisemaan havaitut virheet ilman laiminlyöntimaksua.

Suomen Yrittäjät pitää myös tärkeänä, ettei laiminlyöntimaksulle esitetä kiinteää vähimmäismäärää ja että laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä, jos laiminlyönti on kokonaisuutena arvioiden vähäinen, maksun määrääminen olisi olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuutonta, tai laiminlyönti johtuu pätevästä syystä. Sääntelyä on kuitenkin tarpeen täsmentää jäljempänä esitetyin tavoin

Huomiot laiminlyöntimaksun määräämisen arvioinnissa huomioon otettavista seikoista

Suomen Yrittäjät katsoo, että laiminlyöntimaksun määräämisessä olisi arvioitava ensisijaisesti työnantajan laiminlyönnin työntekijöiden oikeuksille aiheuttamaa haittaa ja vahinkoa. Jos laiminlyönnistä ei ole aiheutunut vahinkoa, eikä se ole vaarantanut työntekijän oikeuksien toteutumista, laiminlyöntimaksua ei pitäisi määrätä lainkaan. Lähtökohtana pitäisi siten olla se, että laiminlyöntimaksu määrättäisiin vain silloin, kun työaika-asiakirjoihin liittyvä laiminlyönti on aiheuttanut vähäistä suurempaa haittaa tai vahinkoa. Esitystä tulee muuttaa tältä osin sekä pykälien että perustelujen osalta.

Huomiot perusteista, jolloin laiminlyöntimaksua ei määrätä

Kuten edellä on todettu, lähtökohtana ei pitäisi olla laiminlyöntimaksun määrääminen automaationa, vaan laiminlyöntimaksulle tulee säätää harkintakynnys, jonka mukaan maksu voitaisiin ylipäänsä määrätä vain, jos laiminlyönti ja siitä aiheutunut haitta tai vahinko on vähäistä suurempi.

Esitystä tulee vähintään täsmentää siltä osin, milloin kyseessä voi olla kokonaisuutena arvioiden vähäinen laiminlyönti, tai milloin on olemassa ”pätevä syy” laiminlyönnille. Myös tältä osin lain perusteluissa olisi todettava selvästi se, ettei laiminlyöntimaksua pitäisi määrätä, jos työntekijöiden oikeuksia ei ole tosiasiallisesti loukattu.

Esityksestä pitäisi käydä myös selvästi ilmi se, että jos työnantaja noudattaa työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella ja työehtosopimus sisältää työvuoroluetteloa koskevan poikkeuksen, laiminlyöntimaksua ei voitaisi määrätä, jos työnantaja noudattaa työehtosopimuksen mukaista poikkeusta tai jos työehtosopimus sallii paikallisen sopimuksen työvuoroluettelosta ja yrityksessä on tehty kyseisenlainen paikallinen sopimus.

Laiminlyönnin vähäisyyttä olisi tärkeä käsitellä perusteluissa myös erityisesti liukuvan työajan näkökulmasta. Liukuvaa työaikaa sovelletaan usein työpaikoilla ilman nimenomaista sopimusta. Tällöin ei ole sopimusta, josta kävisi työaikalain työvuoroluettelon 30 §:n 3 momentin mukaisesti ilmi työajan sijoittelun periaatteet. Käytännössä kuitenkin yleensä nämä periaatteet ovat työpaikalla vakiintuneesti työntekijöiden tiedossa eikä liukuvan työajan käyttö tai työvuoroluettelon puute vaikuta työntekijöiden oikeuksiin negatiivisesti.

Kaksoisrangaistavuuden kiellon huomioiminen ehdotuksissa

Suomen Yrittäjät pitää valitettavana kehitystä, jossa aiemmin rikosoikeudellisin seuraamuksin sanktioituja laiminlyöntejä pyritään siirtämään hallintoprosessiin. Työnantajan kannalta on tärkeä havaita, etteivät oikeusturvan takeet ole hallintoprosessissa rikosprosessia vastaavat. Kuten esitysluonnoksessa on todettu – ja kuten koko esityksen tavoitteena on – työaika-asiakirjojen laiminlyöntimaksulla pyritään ehkäisemään työperäistä hyväksikäyttöä, jossa tyypillisesti on kyse myös yhden tai useamman rikoslaissa kriminalisoidun teon tunnusmerkistön täyttymisestä. Varsinaiset hyväksikäyttötapaukset edellyttävät usein joka tapauksessa rikosprosessin käymistä. On tärkeää, ettei laiminlyöntimaksun määrääminen olisi peruste jättää tutkimatta hyväksikäyttötapauksia. On myös huomattava, ettei laiminlyöntimaksullakaan voida puuttua tehokkaasti tilanteisiin, joissa laiminlyönteihin syyllistynyt työnantajayritys on ulkomainen ja poistuu maasta ennen laiminlyöntimaksun määräämistä.

Suomen Yrittäjien käsityksen mukaan esitysluonnos on erittäin ongelmallinen kaksoisrangaistavuuden kiellon (ne bis in idem) soveltamisen kannalta. Nykyisin työaika- ja vuosilomakirjanpitoa sekä työvuoroluetteloa koskevat laiminlyönnit on kriminalisoitu. Esityksen mukainen hallinnollinen laiminlyöntimaksu säädettäisiin rikosseuraamusten rinnalle. Samasta teosta ei voitaisi esityksen mukaan määrätä laiminlyöntimaksua ja rikosoikeudellista seuraamusta.

Työlainsäädännössä ei ole tavanomaista, että tietystä laiminlyönnistä voi seurata joko rikosoikeudellinen tai hallinnollinen seuraamus. Työnantajan kannalta voisi esityksen mukaan olla melko sattumanvaraista, millainen prosessi laiminlyönnistä käynnistyy.

Työnantajan oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että laista käy selvästi ilmi, milloin rikkomuksesta tai laiminlyönnistä voi aiheutua hallinnollinen seuraamusmaksu ja milloin rikosoikeudellinen rangaistus. Lisäksi laissa olisi selvästi tuotava esiin, että jos työnantajalle on määrätty laiminlyöntimaksu, samasta teosta ei voitaisi asettaa uhkasakkoa. Vaihtoehtoisesti olisi syytä harkinta työaikalain 44 §:n 1 momenttiin sisältyvän työaikarikkomuksen dekriminalisointia.

Suomen Yrittäjät toteaa myös, että esityksen mukainen säännös laiminlyöntimaksun poistamisesta ei ole riittävä ne bis in idem -periaatteen toteutumiseksi. Laiminlyöntimaksu olisi poistettava viran puolesta tilanteissa, joissa samasta teosta tuomitaan rangaistus rikosoikeudellisessa prosessissa.

Lisäksi on huomattava, että esityksessä on todettu, että työsuojeluviranomaisella olisi jatkossakin käytettävissä työsuojelun valvontalain mukaiset toimivaltuudet. Esityksen perusteella jää epäselväksi, mikä olisi näiden toimivaltuuksien (toimintaohje, kehotus ja tarvittaessa uhkasakko) suhde esitettyyn laiminlyöntimaksuun.

Huomiot vaikutusarvioinneista

Suomen Yrittäjät huomauttaa, että vaikkei esitys luo uusia aineellisia velvollisuuksia työnantajille, se kuitenkin voi luoda tarpeen kehittää työnantajan dokumentointi- ja sopimusprosesseja. Esitys voi siten kasvattaa työnantajien hallinnollista taakkaa. Vaikutusarvioinneissa ei ole otettu tätä näkökulmaa huomioon.

Suomen Yrittäjät toteaa, että vaikutusarvioinneissa olisi myös tarpeen kuvata sitä, miten valvontaprosessi käytännössä toimii ja miten laiminlyöntimaksua voitaisiin käyttää osana normaalia työsuojeluviranomaisen valvontatehtävää. Merkityksellä olisi myös – esityksen tavoite huomioon ottaen – kuvata sitä, miten työsuojeluviranomainen kohdentaa valvontaa riskiperusteisesti.

Kunnioittavasti

Suomen Yrittäjät