Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamisesta

Työ- ja elinkeinoministeriö
VN/1045/2025

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi, jossa ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi työoikeudellisen saatavien vanhentumis- ja kanneaikoja. Suomen Yrittäjät esittää lausuntonsa lausuntopyynnössä esitettyjen kysymysten mukaisesti seuraavasti.

Yleiset huomiot

Esitysluonnoksessa ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi työoikeudellisia vanhentumis- ja kanneaikoja. Nykyiset työaikalain ja vuosilomalain kanneajat muutettaisiin katkaistavissa oleviksi vanhentumisajoiksi ja työsopimuslain mukaista vanhentumisaikaa työsuhteen kestäessä lyhennettäisiin. Esitysluonnoksen mukaan kaikissa mainituissa laeissa olisi jatkossa samanlaiset vanhentumisajat työsuhteen kestäessä. Työsuhteen päättyessä noudettaisiin aina kahden vuoden kanneaikaa, pois lukien tilanne, jossa saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä on pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisia, jolloin kanneaika olisi kolme vuotta. Lisäksi säädettäisiin 10 vuoden lopullisesta vanhentumisajasta.

Valmistelun taustalla vaikuttaa erityisesti korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen eriytynyt tulkinta siitä, minkä lain mukaan työehtosopimuksiin perustuvat saatavat vanhentuvat.

Suomen Yrittäjät pitää nykyistä oikeustilaa ja tuomioistuinten eriytynyttä oikeuskäytäntöä sekä työntekijöiden että työnantajien kannalta epätyydyttävänä. Valmistellun esitysluonnoksen tarkoitus parantaa työntekijöiden ja työnantajien yhdenvertaisuutta ja oikeusvarmuutta on sinänsä kannatettava.

Suomen Yrittäjät ei kuitenkaan kannata esitysluonnoksen mukaista sääntelyratkaisua. Suomen Yrittäjät jätti esitystä valmistelleen työryhmän mietintöön eriävän mielipiteen, ja viittaa tässä lausunnossa myös eriävässä mielipiteessä esitettyihin seikkoihin.

Ehdotus työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamiseksi

Suomen Yrittäjät pitää kanneajan muuttamista katkaistavissa olevaksi vanhentumisajaksi merkittävänä muutoksena nykytilaan eikä kannata esitysluonnoksen mukaista sääntelyratkaisua. Suomen Yrittäjät katsoo, että kanne- ja vanhentumisaikojen yhdenmukaistamisessa lähtökohdaksi olisi otettava korkeimman oikeuden tulkintakäytäntö. Tätä puoltaisi työaikalain (872/2019) esitöissä oleva lausuma, jonka mukaan työaikalain kanneaikaa koskevaa säännöstä tulisi soveltaa korkeimman oikeuden ratkaisusta 2018:10 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti. Suomen Yrittäjät toteaa kuitenkin, että korkeimman oikeuden ratkaisujen kokonaisuutta olisi kuitenkin välttämätöntä laissa täsmentää ja selkeyttää. Tätä vaihtoehtoa käsiteltiin esitysluonnosta valmisteltaessa.

Suomen Yrittäjät pitää kanneaikojen muuttamista vanhentumisajoiksi ongelmallisena, sillä työntekijän saatava voisi pysyä voimassa merkittävästi nykyistä pidempään, mikä ei edistä saatavien nopeaa selvittämistä. Nykyisen sääntelyn etuna on se, että mahdolliset epäselvyydet työntekijän saatavista on selvitettävä ja niitä koskevat vaatimukset on esitettävä kohtuullisessa ajassa niiden erääntymisestä. Mitä pidempään saatavia koskevia vaatimuksia voidaan esittää, sitä enemmän hallinnollista taakkaa työnantajalle aiheutuu. Käytännön näkökulmasta on ongelmallista, jos työaikoihin tai vuosilomiin liittyviä vaatimuksia voidaan esittää vielä useiden vuosien kuluttua siitä, kun saatava (tai väitetty saatava) on erääntynyt.

Esitysluonnos lisää siten työnantajan vastuita ja voi aiheuttaa sen, että palkka- tai muita saatavia koskevia vaatimuksia esitetään hyvinkin pitkän ajan kuluttua niiden syntymisen hetkestä. Tällaisten vaatimusten selvittäminen voi olla työnantajan kannalta hallinnollisesti erittäin raskasta, ja ne lisäävät myös työnantajan taloudellista riskiä.

Esitysluonnoksen mukaan työaika- ja vuosilomakirjanpitoa olisi säilytettävä vähintään kolmen vuoden vanhentumisajan päättymiseen asti, mikä merkitsisi sinänsä tarkoituksenmukaista pidennystä nykytilaan, jotta säilytysvelvoite olisi yhdenmukainen vanhentumisajan kanssa.

Työaika- ja vuosilomakirjanpidon säilyttämisajassa olisi kuitenkin kyse siitä, mikä on kyseisten asiakirjojen vähimmäissäilytysaika. Suomen Yrittäjät huomauttaa myös, että aineiston säilyttämisvelvollisuus ei tosiasiallisesti koskisi vain työvuoroluetteloa sekä työaika- ja vuosilomakirjanpitoa, vaan käytännössä koko palkkatietoaineiston säilyttäminen voi olla välttämätöntä. Koska vanhentumisaika voidaan katkaista, työnantajalla voisi olla tarve säilyttää palkkatietoaineistoa jopa lopullisen vanhentumisajan kulumiseen (10 vuotta) saakka. Tietojen säilyttämiselle ei siten olisi vähimmäissäilytysajan lisäksi tiettyä aikarajaa.

Suomen Yrittäjät toteaa, että nykyisen työaikalain ja vuosilomalain kanneaikasääntelyn etuna on ollut aikarajan selkeys, joka yksinkertaistaa myös palkkatietoaineiston säilyttämiseen liittyvää hallintoa. Lisäksi on huomattava, että työnantajalle voi olla hallinnollisesti hankalaa järjestää aineiston säilytys pidempiaikaisesti kuin mitä laki vähintään edellyttää. Esitysluonnos aiheuttaa työnantajille hallinnollista taakkaa ja kustannuksia työaikakirjanpidon säilyttämisestä ja tietojärjestelmien muuttamisesta. Näitä vaikutuksia pitäisi käsitellä sekä arvioida esitysluonnoksessa nyt esitettyä tarkemmin. Nykyisen selkeän säilytysajan muuttuminen epämääräisemmäksi vaikuttaisi työajanseuranta- ja palkkahallintojärjestelmiin, joita olisi muutettava. Muuttamisesta aiheutuisi työnantajille kustannuksia riippumatta siitä, hoidetaanko palkka- ja henkilöstöhallintoa työnantajan omana toimintana vai ostopalveluna.

Suomen Yrittäjät pitää myös välttämättömänä, että jos esitysluonnoksen mukaista sääntelymallia edistetään, laissa ja sen perusteluissa asetetaan tarkempia vaatimuksia vanhentumisen katkaisutoimelle ja saatavan yksilöinnille. Esitysluonnoksen mukaan minkäänlaista korotettua yksilöintivaatimusta ei mietinnön mukaan edellytettäisi. Suomen Yrittäjät katsoo, että katkaisutoimelle ja saatavan yksilöinnille on asettava riittävän selvä yksilöintivaatimus. Väitetty saatava pitäisi kyetä yksilöimään, sillä tarkkuudella, että sen peruste ja määrä on yksiselitteisesti todennettavissa.

Mitä pidempi aika saatavan syntyhetkestä on kulunut, sitä täsmällisemmin työntekijän olisi pystyttävä yksilöimään saatavansa katkaisutoimessa. Erityisesti tilanteissa, joissa työaika- ja vuosilomakirjanpidon lakisääteinen säilytysaika on kulunut umpeen, työntekijälle tulee asettaa korotettu vaatimus saatavien yksilöinnille. Tämä kannustaisi palkkasaatavien nopeaan selvittämiseen ja jakaisi oikeudenmukaisella tavalla riskiä palkkasaataviin liittyvistä epäselvyyksistä: jos työntekijä ei ole ryhtynyt kolmen vuoden aikana toimenpiteisiin saatavan selvittämiseksi, voidaan perustellusti katsoa, että työntekijällä olisi oltava myös suurempi vastuu asian selvittämisestä.

Virkasuhteisiin sovellettava vanhentumis- ja kanneaika

Suomen Yrittäjät pitää lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisena, että palvelussuhteisiin perustuvien saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen koskevat säännökset olisivat yhdenmukaisia palvelussuhteen muodosta riippumatta.

Siirtymäsäännökset

–

Muut mahdolliset huomiot

–

Kunnioittavasti


Suomen Yrittäjät