Lausunto luonnoksesta Verohallinnon yhtenäistämisohjeeksi vuodelta 2009 toimitettavaa verotusta varten

Verohallitus

Suomen Yrittäjät kiittää lausuntopyynnöstä, ja esittää seuraavat huomiot siinä järjestyksessä, kuin ne on ohjeluonnoksessa käsitelty:

Päivärahoista ym.

Ohjeluonnoksen luvun 2.11 Päivärahan tulouttaminen viikonlippumatkan ajalta sekä viikonloppumatkat viimeisessä kappaleessa viitataan asiakastiedotteeseen, josta on jo ilmestynyt uudempikin versio 89.02, 15.3.2009. Kappaleen viimeisessä lauseessa muun kuin julkisen kulkuneuvon mukaan vähentäminen on mahdollista, jos verovelvollinen ei ehtisi käydä lainkaan kotonaan. Jotta verotuskäytäntö olisi yhtenäinen, on tarpeen määritellä selvä tunti- tai vuorokausiraja perilläololle, jolloin muu kuin julkisen mukaan vähentäminen on mahdollista. Esitämme rajaksi 36 tuntia.

Ohjeluonnoksen luvussa 3.2.5.1 Lisävähennys lisääntyneiden elantomenojen perusteella mainitaan päivärahojen euromäärät, jotka ovat jo vanhentuneet. Vuoden 2009 luvut ovat 35 ja 16 euroa.

Puolison omistaman kiinteistön käytöstä elinkeinotoiminnassa

Ohjeluonnoksen luvussa 3.3.3 käsitellään liikkeen- tai ammatinharjoittajan osittain tai kokonaan omistaman kiinteistön käyttöä elinkeinotoiminnassa ja siitä käyvän korvauksen maksamista. Koska kohta on uusi aiempiin ohjeisiin verrattuna, on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota sen selkeyteen. Tästä syystä esitämme, että luvun toiseen kappaleeseen lisätään maininta elinkeinotoimintaan osallistumattomalle puolisolle kiinteistön käytöstä maksetun vuokran vähennyskelpoisuudesta.

Samaan lukuun on myös syytä lisätä, että muulle kun itselle tai puolisolle maksettu vuokra on aina vähennyskelpoista. Elinkeinonharjoittaja voi olla esimerkiksi jakamattoman tai jaetun kuolinpesän kautta omistamassa kiinteistöä, jota käyttää elinkeinotoiminnassaan, ja maksaa korvausta tästä joko kuolinpesän tilille tai suoraan muille. Koska yrittäjä ei tosielämässä tätä tuloa saa itselleen, tulee sen olla normaaliin tapaan vähennyskelpoista. Elinkeinonharjoittajan puoliso, joka osallistuu elinkeinotoimintaan, voi myös edellä selostettuun tapaan olla osaomistajana suoraan tai välillisesti. Tasapuolisen kohtelun vuoksi vähennysoikeus vuokrasta tulee tällöinkin olla, kun vuokratulo menee tosiasiallisesti muualle, kuin yrittäjäpuolisoille. Se, osallistuuko puoliso elinkeinotoimintaan, ei tässä kohdassa saa olla vähennysoikeuden este.

Palkkavelat osakkaalle, kun yritys ei maksukyvytön

Luvussa 3.5.4. käsitellään palkan verotus- ja vähennysvuotta saajalla ja maksajalla. Ohjeluonnoksessa tällä hetkellä oleva muotoilu voi enemmän sekoittaa kuin yhtenäistää, joten esitämme tekstiä muokattavaksi. Pääsääntö, eli yhtiö vähentää kirjaamisvuonna, ja saajaa verotetaan maksuvuonna, tulisi mainita ensimmäiseksi. Poikkeuksena tästä veron lykkäämistilanteisiin ohjeessa voitaisiin todeta, että yhtiön selvitystä palkkojen maksamisaikataulusta ei tarvitsisi hyväksyä silloin, kun aiempien vuosien perusteella on ilmeistä, että palkkoja ei kuitenkaan suoriteta, tai että palkkavelat ovat jokavuotisia ilman liiketaloudellista perustetta.

Osakeyhtiön sivuuttaminen

Luvussa 3.10. käsitellään osakeyhtiön sivuuttamista. Käsityksemme on, että yhtiöitä ei enää merkittävässä määrin sivuuteta, jolloin ohjeen kohta on menettänyt merkitystään. Esitämmekin tuleville vuosille harkittavaksi koko luvun poistamista. Yrittäjä-palkansaaja-rajanvetotilanteisiin on jo olemassakin oma Palkkaa vai työkorvausta -ohje (2118/31/2004, 21.6.2005). Emme kuitenkaan esitä kohdan poistamista vielä tältä vuodelta.

Asunnon ja työpaikan väliset matkat

Luku 4.4.1 käsittelee yksityisautoa metsätalouden käytössä. Ohjeessa tulkitaan suppeasti KHO:n päätöstä 2005/1914, ja esitetään siinä vahvistetun periaatteen ulottuvan vain metsätalouteen. Sama linja on nyt lausunnolla olevassa VH:n ohjeluonnoksessa yrittäjäosakkaan asunnon ja työpaikan välisten matkojen vähentämisestä.

Emme pidä hyvänä, että Verohallinto muuttaa tässä vaiheessa ohjeistustaan asiassa. Asiaa koskevan lainmuutosesityksen eduskuntakäsittelyssä (HE 133/2009 vp) uusi pykäläesitys vedettiin pois käsityksemme mukaan juuri siitä syystä, että oli epäselvää, kuinka laajalle em. tapauksesta ilmenevää periaatetta voidaan soveltaa. Koska selvyyttä ei haluttu tehdä siinä muodossa kuin hallitus esitti, valiokuntamietintöön VaVM 39/2009, kirjattiin sittemmin hyväksytyn Eduskunnan lausumaesityksen lisäksi, että ”oikeustila säilyisi toistaiseksi ennallaan”. Tästä johtuen Verohallinnon ei tässä vaiheessa edes yhtenäisen käytännön varmistamiseksi pidä antaa asiasta uusia ohjeita, vaan säilyttää vanhat, kunnes ongelmat on Eduskunnan lausuman mukaan selvitetty. Vaikka ohjeistus ei ratkaisevasti tältä osin muuttuisi ainakaan metsätalouden harjoittajalle epäedullisemmaksi, voi muuttunut sananmuoto muuttaa kuitenkin verotuskäytäntöä, mikä ei ole lainsäätäjän tarkoitus.

Harrastustoiminta

Pidämme erittäin kannatettavana luvussa 4.13.1. ilmenevää kantaa, että toiminnan laajetessa harrastuksesta verotettavaksi voidaan aiempien vuosien vähentämättä jääneet menot ottaa huomioon. Esitämme samaa periaatetta kirjattavaksi myös muiden tulolähteiden tuloihin.

Veronkorotus

Vastustamme luvun 6.5.5. toiseen kappaleeseen otettua uutta määrittelyä siitä, milloin veroilmoitus katsotaan annetuksi tahallisesti tai törkeän huolimattomasti vääränä, ja esitämme sen poistamista. Verovelvollinen täyttää ilmoituksen ja liitelomakkeet siten kun parhaiten taitaa. Jos veroviranomaisella on tulon tai omaisuuden luonteesta eri käsitys, se ei missään nimessä ole rangaistavaa. Nyt esitettävä veronkorotuskäytäntö on omiaan aiheuttamaan sitä, ettei ole kannattavaa pyrkiä ilmoittamaan oikein, vaan voi jopa olla halvempaa jättää kokonaan ilmoittamatta. Tätä ei voida hyväksyä.

Käsityksemme on, että tästä jo Uudellamaalla sovelletusta kyseenalaisesta veronkorotuskäytännöstä on valitettu, ja veronkorotuksia on jo oikaisulautakuntavaiheessa poistettu. Se, onko jokin vähennyskelvottoman menon kirjaaminen vähennyskelpoiseksi tosiasiassa tulkintavirhe, johon VML 32 § ei sovellu, vai tahallista tai jopa törkeää huolimattomuutta, on mahdotonta arvioida näin kategorisella ohjeistuksella. Veronkorotus tulee säilyttää rangaistuksena vilpillisestä toiminnasta tai laiminlyönnistä, ja näyttökynnyksen pysyä asiaankuuluvalla korkeudella.

Verotusmenettelyn muututtua yhä automaattisemmaksi on tärkeää, että verovelvollinen yrittää toimia oikein. Siihen tulee kannustaa mieluummin positiivisin keinoin kuin sanktioin. Ohjeessa kuvattu veronkorotuksen määrääminen johtaa monissa tapauksissa verotusmenettelylain vastaiseen lopputulokseen. Jos yritys ilmoittaa omistamansa osakkeen käyttöomaisuutena, ja viranomainen on päinvastaisella kannalla, voitaisiin ilmeisesti veronkorotus määrätä pelkästä eri ruudussa ilmoittamisesta, vaikka itse substanssikysymys ratkaistaisiin vasta vuosien päästä.

Lähtökohtana veroilmoituksen täyttämisessä on se, ettei ylimääräisiä liitteitä toimiteta kuin erikseen pyydettäessä. Nyt esitetään, että liitelomakkeiden lisäksi pitäisi erikseen perustella, miksi jokin luku on ilmoitettu missäkin kohdassa. Jos verovelvollinen onnistuisikin välttymään veronkorotukselta, hallinnollisen taakan kustannusten kasvu on merkittävä.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Satu Grekin
veroasiantuntija