YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Lausunto palveludirektiivin (2006/123/EY) täytäntöönpanoa käsittelevästä työ- ja elinkeinoministeriön väliraportista
Työ- ja elinkeinoministeriö
Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa otsikkoasiassa. Lausuntonaan Suomen Yrittäjät ry esittää seuraavan pyydettyään jäsenjärjestöiltään kommentteja asiasta. Saatu jäsenjärjestöjen palaute toimitetaan lausunnon liitteenä ministeriölle.
Aluksi
Suomen Yrittäjät on osallistunut palveludirektiivin täytäntöönpanon valmistelusta vastaavan työryhmän toimintaan. Ministeriön väliraportissa esitetty vastaa pitkälti niitä linjauksia, joita työryhmässäkin on käsitelty.
Jo ennen lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin vastaamista on syytä tuoda esiin se seikka, että direktiivin täytäntöönpanon merkittävimmät yritysvaikutukset syntyvät sektorikohtaisen lainsäädännön muutoksista. Kun niiden osalta ei vielä ole käytettävissä muuta aineistoa kuin listaus menettelyistä, joiden direktiivinmukaisuus on arvioitava, jää vaikutusten arviointi väistämättä kevyeksi.
Vastaukset lausuntopyynnön kysymyksiin
Seuraavassa vastataan lausuntopyynnössä esitettyihin nimenomaisiin kysymyksiin. Lakiluonnoksen keskeiset ehdotukset arvioidaan osana valitun lainsäädäntöratkaisun kommentointia.
Pidetäänkö yleislaissa valittua lainsäädäntöratkaisua toimivana?
Väliraportissa todetaan, että yleislakiin ollaan ottamassa säännökset, joita ei voida tarkoituksenmukaisesti panna täytäntöön sektorilainsäädännön muutoksilla. Yleislaki pitäisi sisällään säännökset mm. tilapäisestä palvelun tarjoamisesta, palveluntarjoajien tietojenantovelvoitteista sekä lupaviranomaisiin kohdistuvista velvoitteista.
Suomen Yrittäjät katsoo, että yleislain säätäminen on perusteltua väliraportissa mainittujen ja lakiluonnokseen sisältyvien asiaryhmien tarkoituksenmukaiseksi sääntelyksi. Säännösten jättäminen erityislainsäädännön muutosten varaan olisi kestämätön ratkaisu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei yleislain ja sektorilainsäädännön suhde olisi joissakin tapauksissa viime kädessä ongelmallinen.
Yleislain säätäminen on tarpeen myös lainsäädännön käyttäjätahojen informaatiotarpeiden näkökulmasta. Ehdotusta yleislaista ilmenevät ensinnäkin lain ja sen velvoitteiden soveltamisala sekä keskeiset yleiset, yrityksiä ja viranomaisia koskevat velvoitteet. Jälleen on todettava, että yleislain soveltamisalan rajat ja sen myötä yksittäisten säännösten todelliset vaikutukset ovat viime kädessä vaikeasti tulkittavia kysymyksiä. Tämä seikka puhuu yleislain säätämisen puolesta, ei sitä vastaan.
Lain tarkoitusta, soveltamisalaa ja soveltamisalan rajoituksia koskevissa ehdotuksissa on pyritty ottamaan direktiivin säännökset huomioon siten, että kansallinen sääntely toimisi oman rakenteensa puitteissa. Suomen Yrittäjät toteaa, että soveltamisalan selkeyttäminen on edelleen toivottavaa, mutta luonnoksen selkeyden puute johtuu direktiivistä.
Käytännössä soveltamisalan selvittäminen edellyttää lainvalmistelumateriaalin ja oikeuskäytännön syvällistä tuntemista. Kysymyksiä tiettyjen toimialojen kuulumisesta direktiivin ja näin ollen kansallisen lain soveltamisen piiriin herää varmasti, kun säännökset tulevat voimaan. On selvää, että eri toimialojen yritykset pohtivat yleislain velvoitteita oman toimintansa näkökulmasta. Lain soveltamisalaa joudutaan arvioimaan tilanteissa, joita on mahdotonta pystyä määrittämään kattavasti ennalta.
Yleislaissa olisi viittaus elinkeinonharjoittamisen oikeudesta annettuun lakiin ja nimenomainen säännös tilapäisen palvelutarjonnan oikeudesta. Suomen Yrittäjät pitää tällaista sääntelyä perusteltuna, vaikka tilapäisen palvelutarjonnan osalta säännöksen sisältö on vaikeasti määriteltävissä. Laista on syytä ilmetä palvelun tarjoamiseen liittyvän sääntelyn perusasetelma, ja tähän lakiluonnoksessa on pyritty.
Palveluntarjoajien velvollisuuksia koskevat säännökset on pyritty laatimaan siten, että ne vastaisivat mahdollisimman tarkasti palveludirektiivin sääntelyä. Tämä perusratkaisu on kannatettava, eikä yrityksille tule luoda mitään uusia velvoitteita, joita direktiivi ei suoranaisesti edellytä.
Direktiivin sääntelemät yleiset tiedonantovelvoitteet ja pyynnöstä annettavat tiedot ovat osittain niin avoimia ja tulkinnanvaraisia, että niiden käytännön soveltamisessa on odotettavissa ongelmia. Näitä ongelmia ei kuitenkaan ole syytä ylikorostaa, sillä lain valvontajärjestelmä on kohtuullinen. Huomattavan tärkeätä on joka tapauksessa huolehtia siitä, että niin viranomaisille, yrityksille kuin kuluttajillekin tarjotaan riittävästi selkeässä muodossa olevaa informaatiota velvoitteiden sisällöstä ja niiden toteuttamiseen liittyvistä käytännön vaihtoehdoista.
Luonnoksen hallinnolliset säännökset on nekin pyritty laatimaan siten, että direktiivin minimivaatimukset toteutetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. On epäilyksetöntä, että velvollisuus vastaanottotodistuksen antamiseksi ja määräys lupahakemuksen arvioidun käsittelyajan ilmoittamiseksi aiheuttavat merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toiminnalle. Direktiivin tavoite on näiltä osin kannatettava, mutta säännösten käytännön toteutus voi pahimmillaan johtaa siihen, että asioiden viranomaiskäsittely mutkistuu ja pitkittyy sekä tulee hakijoille entistä kalliimmaksi.
Velvoitteita ja pakkokeinoja koskevien säännösten valvonta ja täytäntöönpano olisi kuluttaja-asiamiehen vastuulla niiltä osin kuin kyse on palvelun tarjoajan ja kuluttajan välisistä suhteista. Suomen Yrittäjät pitää perusteltuna rajata kuluttaja-asiamiehen toimivaltuudet elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin suhteisiin, vaikka itse tiedonantovelvoitteet koskevat myös yritysten välisiä suhteita.
Millaisia ovat lain vaikutukset viranomaisten tehtäviin, menettelytapoihin, organisaatioon ja henkilöstöön?
Suomen Yrittäjät kommentoi tätä kysymystä vain yleisellä tasolla. Kuten yllä on todettu, pidämme erilaisten lupa-asioiden viranomaiskäsittelyn nopeuttamista kannatettavana tavoitteena. Vaikka suomalainen viranomaisjärjestelmä toimiikin yleisesti ottaen hyvin, ennakoitavuuden ja ripeyden lisääminen päätöksenteossa ovat myönteisiä hallinnon kehityssuuntia.
Olennaisimpana kysymyksenä näiltä osin pidämme kuitenkin sitä, miten muiden maiden viranomaismenettelyt muuttuvat. Palveludirektiivin perusajatuksena on helpottaa palvelujen tarjontaa sisämarkkinoilla. Suomalaisten palveluyritysten etu on, että muissa maissa luodaan direktiivin edellyttämät säännökset ja järjestelmät, jotka helpottavat yritystemme toimintaa sisämarkkina-alueella.
Millaisia ovat lain vaikutukset lain soveltamisalaan kuuluvien yritysten toimintaan?
Tämän lausunnon alussa todettiin, että lainsäädännön merkittävimmät vaikutukset Suomessa syntyvät sektorikohtaisen lainsäädännön muutosten kautta. Suomen Yrittäjät on saanut tässä vaiheessa kolmen toimialajärjestönsä nimenomaisia kommentteja lausunnon valmistelun tueksi. Ajoneuvokatsastuksesta todettiin tässä vaiheessa lyhyesti, että asiat on esitetty väliraportissa asianmukaisesti. Autokoulutoiminnan (lausunto toimitetaan ministeriölle) kannalta esitettiin huoli siitä, että toimilupien alueellisten rajausten poistaminen vaikuttaisi negatiivisesti alan yritysten rakenteeseen ja palveluiden alueelliseen saatavuuteen. Nuohoustoimialan osalta tehtiin tarkennus piirinuohousjärjestelmän sisällöstä sekä kuvattiin ammattipätevyyden tunnustamista alalla.
Pidämme erityisen tärkeänä sitä, kuinka sektoriministeriöt valmistelevat muutoksia toimialakohtaisiin säädöksiin. Esitämme huolestuneisuutemme siitä, että sektorikohtaisesta valmistelusta vastaavat ministeriöt eivät ole olleet aktiivisempia eivätkä ne vaikuta käyneen tarpeellisia keskusteluja toimialoja edustavien yrittäjäjärjestöjen kanssa.
Mitä yleislain vaikutuksiin tulee, viittaamme direktiivin valmisteluvaiheessa laadittuihin karkeisiin arvioihin lain soveltamisalan laajuudesta. Jatkovalmistelun kuluessa on syytä päivittää niiden suomalaisten yritysten määrä, joihin yleislain säännökset soveltuvat. Kaikille näille yrityksille säädetään uusia velvollisuuksia direktiiviä täytäntöön pantaessa. Vaikka velvollisuudet eivät olekaan erityisen raskaita, ne lisäävät osaltaan yritysten kustannuksia täysin siitä riippumatta, onko palvelua koskaan ajateltu tarjota muista EU-maista oleville palveluiden vastaanottajille.
Kärjistetysti voidaan sanoa, että laista hyötyvät harvalukuiset palveluiden vientiyritykset ja sen aiheuttamat kustannukset jakaantuvat tasaisesti kaikkien palveluyritysten kannettaviksi. Tämäkin seikka alleviivaa tarvetta seurata muiden maiden toimintaa palveludirektiivin voimaansaattamisen yhteydessä. Täällä voimaan tulevat uudet velvoitteet on helpompi hyväksyä, jos yhä useampi suomalainen palveluyritys pääsee käytännössä hyödyntämään EU-laajuisia palveluiden sisämarkkinoita.
Viittaamme myös siihen, mitä totesimme viranomaisille aiheutuvista vaikutuksista. Palveludirektiivin voimaansaattaminen antaa mahdollisuuden tehostaa viranomaisten lupamenettelyitä ja lisätä niiden asiakaslähtöisyyttä. Nämä positiiviset vaikutukset kohdistuvat realisoituessaan laajasti kaikkiin yrityksiin, jotka asioivat lain soveltamisen piiriin kuuluvien viranomaisten kanssa.
Onko raportin liitteenä olevaan listaukseen lain soveltamisala huomioiden lisättävää?
Ei ole.
Onko palveludirektiivissä vielä sellaisia artikloja, jotka olisi pantava täytäntöön yleislailla?
Tässä vaiheessa ei.
Suomen Yrittäjät ry
Jussi Järventaus
toimitusjohtaja
Antti Neimala
johtaja