Lausunto rakennerahastolain (1353/1999) soveltamisesta, toimivuudesta ja tuloksellisuudesta

Sisäasiainministeriö

Sisäasiainministeriö on kirjeellään 16.9.2003 pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnosta annetun lain (1353/1999) soveltamisesta, toimivuudesta ja tuloksellisuudesta. Kuulutamme asiasta aluekehitystyöryhmämme jäseniä, aluejärjestöjämme sekä maakuntien yhteistyöryhmien yrittäjäedustajia esitämme lausuntonamme seuraavan.

Aluksi

Lausuntopyynnön tausta-aineistona toimitettiin kuvaus lain tavoitteista sekä kysymysluettelo lain soveltamiseen mahdollisesti liittyvistä ongelmista. Tämän lausunnon pohjana toimivat kysymykset, jotka muokkaisimme ministeriön kysymyksistä siten, että ne mielestämme soveltuivat parhaiten omien asiantuntijoidemme vastattaviksi. Kysyimme asiantuntijoidemme näkemyksiä ja kokemuksia maakunnan yhteistyöryhmien sekä seurantakomiteoiden toimin-nasta ongelmineen ja kehittämisideoineen.

Järjestelmän toimivuudesta

Olemme useassa aikaisemmassakin kannanotossamme todenneet, että rakennerahasto-ohjelmien hallinnon ja sitä kautta itse ohjelmien ongelmana on liian suuri järjestelmä- ja viranomaisvetoisuus. Julkisten hankeviranomaisten mahdollisuudet synnyttää ja hallinnoida hankkeita ovat merkittävästi paremmat kuin yksityisiä yrityksiä edustavien tahojen. Tämän vuoksi Suomessa on vajetta aidosti yrityslähtöisistä hankkeista, joilla olisi kuitenkin alueiden kehityksen kannalta positiivisin vaikutus.

Viranomaisvetoisuus?ongelman ei voi väittää johtuvan yksinomaan tai edes voittopuolisesti rakennerahastolaista. Kyse on laajemmin tavasta asennoitua aluekehitykseen ja tavasta hoitaa käytännön toimintaa sektorilähtöisesti pikemminkin kuin alueiden ja yritystoiminnan kokonaisedusta lähtien. Tämän vuoksi toteamme, että asiantuntijoiltamme saatujen kommenttien valossa selviä lainmuutostarpeita ei ilmennyt, vaan kyse on tarpeista kehittää käytännön menettelyitä. Seuraavat lausumat koskevat maakuntien yhteistyöryhmien toimintaa.

Merkittävimmät pulmat, jotka toistuvat kaikissa kommenteissa, koskevat maakunnan yhteistyöryhmien työskentelyn mekaanisuutta ja sihteerivetoisuutta. Asiat tuodaan päätettäviksi eri hanke- ja rahoitusviranomaisten valmistelun jälkeen niin valmiina, että niitä ei varsinaisesti käsitellä yhteistyöryhmissä. Tässä suhteessa on tosin jonkin verran alueellisia eroja; joissakin yhteistyöryhmissä keskustellaan laajemmista periaatteellisista kysymyksistä ja linjauksista, toisissa taas keskitytään yksittäisten hankkeiden läpikäyntiin.

On luonnollisesti myös kustakin yhteistyöryhmän jäsenestä itsestään kiinni, millaiseksi työskentely ja työskentelyilmapiiri muodostuu, mutta aluekehitysviranomaisten vastuulla on, että järjestelmä tuottaa aluekehitystavoitteiden kannalta parhaan mahdollisen tuloksen. Maakunnan yhteistyöryhmien tarkoituksena on, että aluekehityksen kannalta keskeisimpien sidosryhmien näkemykset saadaan valjastettua edistämään yhteisiä tavoitteita. Näiden sidosryhmien edustajien kannalta katsottuna työ ei ole mielekästä, ellei sitä koeta merkitykselliseksi.

Eräissä maakunnissa yrittäjäedustajat ovat jo niin kokeneita aluekehittäjiä, että he tuntevat menettelyn ja osaavat toimia tehokkaasti kulloinkin oikeaa kanavaa käyttäen. Heidän kokemuksensa ovat muidenkin yrittäjäedustajien käytettävissä. Kuitenkin kokonaisuutena voidaan sanoa, että maakuntien yhteistyöryhmien työskentelyssä kaivataan suurempaa avoimuutta ja enemmän keskustelua sekä pitkäjänteistä toiminnan tuloksellisuuden arviointia. Hankkeiden järjestelmällisen seurannan puute tuli kommenteissa esille varsin voimakkaasti.

Keski-Pohjanmaalla on perustettu maakunnan yhteistyöryhmän yhteyteen elinkeinojaos, jotta alueen elinkeinoelämän ääni saataisiin kuulumaan aktiivisemmin maakuntaa kehitettäessä. Katsomme, että elinkeinojaoksen perustaminen on osoitus laajemmastakin tarpeesta kehittää maakuntatasoista menettelyä siihen suuntaan, että yrittäjien ja muun elinkeinoelämän näkemykset tulevat kattavasti huomioon otetuiksi osana kaikkea elinkeinopoliittista päätöksentekoa. Toivomme ministeriön seuraavan elinkeinojaok-sen toimintaa ja tarvittaessa tukemaan muiden maakuntien samansuuntaisia toimenpiteitä. Toteamme kuitenkin, että eri maakuntien lähtökohdat ja tarpeet ovat toki erilaiset ? yhteistä on tarve kehittää kaikkia maakuntia entistäkin paremmiksi yrittäjyyden kasvualustoiksi.

Lopuksi Niin kuin yllä on jo todettu, perusongelma rakennerahastolain käytännön toimivuuden ja tuloksellisuuden suhteen on, että aitoja yrityslähtöisiä, pienten ja keskisuurten yritysten toimintaympäristöä vahvistavia hankkeita saadaan aikaan liian vähän. Tähän liittyvänä erityisenä havaintona eräät asiantuntijamme esittävät, että erityisen vaikeaa on saada aikaan ylimaakunnallisia yrityshankkeita. Ylimaakunnalliset hankkeet pyrkivät olemaan säännönmukaisesti oppilaitosten ja muiden vastaavien julkisten organisaatioiden hankkeita.

SUOMEN YRITTÄJÄT ry

Antti Neimala
johtaja