YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Lausunto raportista “Tieliikelaitoksen organisaation kehittämistarpeet”
Liikenne- ja viestintäministeriö
Liikenne- ja viestintäministeriön 5.3.2004 asettaman selvityshenkilön, Mikko Talvitien, tehtävänä oli laatia selvitys Tieliikelaitoksen kehittämistarpeista ja tehdä ehdotus Tieliikelaitoksen kehittämisestä. Selvitystyössä tuli arvioida Tieliikelaitoksen jatkamista nykyisellään ja liikelaitosmallin kehittämistä sekä Tieliikelaitoksen yhtiöittämistä.
Selvitysmiehen raportissa (LVM:n julkaisuja 5/2005) kuvataan selkeästi Tieliikelaitoksen kehittämistarpeet ja analysoidaan eri kehittämisvaihtoehdot myös markkinoiden toimivuuden kannalta.
Me allekirjoittaneet järjestöt toteamme selvityshenkilön raportista seuraavaa:
Tieliikelaitosuudistuksen keskeinen tavoite oli se, että maahamme luotaisiin toimivat tienpidon markkinat. Kilpailun avaamisen käynnistyttyä oletettiin, että siirtymäajan päätyttyä tieliikelaitoksen markkinaosuus Tiehallinnon töistä voisi olla noin 70 prosentin suurusluokkaa. Nyt siirtymäkauden päätyttyä kaikkien Tieliikelaitosten Tiehallinnolta saamien töiden markkinaosuus on tuota arviota pienempi ja hoitourakoinnin osalta hieman sitä suurempi. Tieliikelaitoksella on erittäin vahva markkina-asema teiden hoidossa eikä sen määräävää markkina-asemaa ole poissuljettavissa tiestön kunnossapidon osalta.
Sitä, ollaanko tienpidon markkinoiden luomisessa onnistuttu, pitää tarkastella kriittisesti. Siirtymäkauden aikana vuosittain hoitourakoihin tarjoajiksi ilmoittautuneiden yritysten lukumäärä on ollut pienenemässä, mikä on huolestuttanut Tiehallintoa ja muita markkinatoimijoita. Keskeisintä olisikin nyt vasta muotoutumassa olevien markkinoiden toimivuuden varmistaminen.
Tieliikelaitoksen yhtiöittäminen liiketaloudelliseksi toimijaksi muiden toimijoiden joukkoon selvitysmiehen esittämällä tavalla on markkinoiden toimivuuden, kilpailuneutraliteetin ja toiminnan läpinäkyvyyden kannalta paras vaihtoehto. Tällöin sen hankintamenettely ja verokohtelu yhdenmukaistuisivat alan muiden toimijoiden kanssa.
Tarkempia havaintoja ja kommentteja raportista
1.Siirtymäkausi (sivut 8-10)
Siirtymäkaudesta 1.1.2001 – 31.12.2004 annetaan raportissa liian myönteinen kuva. Tieliikelaitos rikkoi sitä koskevia pelisääntöjä (sivu 8). Tieliikelaitos mm. alihinnoitteli yksittäisiä urakoita, eikä pitäytynyt vain väylähankkeissa ja toimitti kiviaineksia halukkaille kielloista huolimatta. Erityisen suuri kiista koski Tieliikelaitoksen oikeutta urakoida kunnallisia kaatopaikkoja. Epäkohtiin puututtiin Tieliikelaitoksen seurantaryhmässä, mutta ministeriö katsoi rikkomukset niin vähäisiksi ja merkityksettömiksi, etteivät ne johtaneet mihinkään seuraamuksiin.
Raportissa todetaan, kuinka liikelaitoksen liiketoiminta on kehittynyt myönteisesti ja tuottavuus parantunut (sivu 10). Raportin mukaan tienpidon taloudellisuus on kehittynyt hyvin ja asiakastyytyväisyys sekä henkilöstön työtyytyväisyys parantuneet. Yhtiöittämisen yhteydessä tulee pohtia myös sitä, millä keinoin varmistetaan riittävät resurssit tienpitoon. Valtion on osoitettava tiehallinnolle riittävästi varoja tieverkon ylläpitoon ja kehittämiseen, kun se yhtiöittämisen vuoksi luopuu tieliikelaitosta koskevista palveluvelvoitteista.
2.Maa- ja vesirakennusalan toimijat (sivut 14-16)
Raportissa on tarkasteltu ainoastaan koko Suomessa toimivia rakennusliikkeitä. Tieliikelaitoksen kilpailijoina ja yhteistyökumppaneina toimivat KTK –yritykset jäävät tällöin tarkastelun ulkopuolelle. KTK –yritysten toimialaan kuuluu kaupan ja teollisuuden kuljetusten ohella keskeisesti maa-ainesten tuottaminen ja myynti, urakointi julkiselle ja yksityissektorille sekä maarakentamiseen ja tiestön ja katuverkon kunnossapitoon liittyvä kuljetustoiminta. KTK-yritysten koko vuotuinen liikevaihto vuonna 2003 oli yli 500 miljoonaa euroa.
KTK –yritykset ovat tehneet Tieliikelaitoksen kanssa laajamittaista yhteistyötä ja pitävät sitä merkittävänä yhteistyökumppanina. Tieliikelaitoksen oman kuljetuskaluston väheneminen luo yhteistyön tiivistämiselle hyvät puitteet myös tulevaisuudessa.
Raportissa ovat vähemmälle huomiolle jääneet myös muut alan toimijat ja erityisesti tieliikelaitokseen alihankintasuhteessa olevat tahot, kuten kuljetus- ja koneyritykset. Olisi ollut eduksi, jos yhtiöittämistä ja sen vaikutuksia olisi tarkasteltu myös niiden näkökulmasta.
3.Kilpailija-analyysi (sivut 17-20)
Toteamus, jonka mukaan monet keskisuuret ja pienet maa- ja vesirakennusalan yritykset ovat kannattavuudeltaan suuria paremmassa asemassa, kaipaisi tarkennuksia. Selvityksestä ei käy ilmi, miten tähän johtopäätökseen on tultu.
Kilpailija-analyysissä tulisi tarkastella tarkemmin myös markkinoiden toimivuutta. Esimerkiksi tiestön hoitourakoiden kilpailuttamisessa on olennaista tarjottavien urakoiden koko, jonka Tiehallinto määrittää. Mitä suurempina kokonaisuuksina urakat kilpailutetaan, sitä pienempi osa alan yrityksistä voi osallistua tarjouskilpailuun. Tieliikelaitoksella on tästä syystä tuntuva kilpailuetu hoitourakoissa.
4. Kehittämisvaihtoehdot (sivut 21-30)
Kuten raportissa on todettu, olennaisin kysymys yhtiöittämistä pohdittaessa on, tuoko liikelaitosmalli jotakin sellaista kilpailuetua, mikä on haitallista alan kilpailulle yleensä. Koska liikelaitos ei voi mennä konkurssiin ja sen toiminta nojaa viime kädessä valtion rajattomiin voimavaroihin, toiminnan jatkamista liikelaitoksena ei voida kilpailullisista syistä hyväksyä. Tätä näkemystä eivät muuta edes ne ”korjaukset”, joita selvitysmies esittää vaihtoehtoisesti tehtäväksi, mikäli toimintaa jatkettaisiin liikelaitosmuodossa (sivut 24-28).
Tieliikelaitoksen osakeyhtiöittäminen on selvitysmiehen esityksen mukaisesti ainoa hyväksyttävä tapa kehittää organisaatiota ja toimialan markkinoita. Maarakennusalalla toimivien yritysten kannalta on erittäin tärkeää, että alan toimijat, jollainen tieliikelaitos on, toimivat samojen pelisääntöjen mukaan.
Yhtiöittämällä liikelaitos luovuttaisiin myös eduskunnan tieliikelaitokselle asettamasta palveluvelvoitteesta, jonka mukaan tieliikelaitoksen on tarjouduttava tienpitopalveluihin koko maassa. Kuten selvityksessä on todettu, tällä velvoitteella ei ole käytännön merkitystä, koska tarjokkaita on riittänyt ja riittää.
Vaikka palveluvelvoitteesta luovutaan, on kuitenkin tärkeää varmistaa tienpitoon riittävät resurssit ja estää laadun heikkeneminen kehittämällä samalla tiehallinnon kilpailuttamiskäytäntöä sekä ottamalla laajasti käyttöön parhaillaan valmisteilla olevat maarakennusalan eettiset ohjeet. Näillä eettisillä ohjeilla voidaan osaltaan estää epäterve alihankkijoiden kilpailuttaminen, joka romuttaa laatuajattelun tienhoidosta. Epäterveenä ilmiönä on pidettävä myös Tieliikelaitoksen pyrkimystä siihen, että alihankkijat TE-keskusten investointituin hankkisivat kone- ja laitekapasiteettia ennestään ylikapasiteetista kärsivälle alalle.
5.Liikelaitosmallin ja yhtiömallin vertailu (sivut 31-38)
Selvityksessä esitetään, että tieliikelaitoksella ei olisi määräävää markkina-asemaa missään suhteessa. Analyysi on puutteellinen ja lähinnä selvitysmiehen oma näkemys. Oikean johtopäätöksen tekeminen edellyttäisi sekä maantieteellisten että tuotemarkkinoiden tarkempaa analyysiä ja tieliikelaitoksen position arvioimista sekä alueellisesti että tuotteittain.
6.Tieliikelaitoksen strategia (sivut 39-40)
Selvityksessä esitetään, että tieliikelaitos on nyt siirtymäkauden jälkeen toimialallaan tasavertainen toimija muiden alan yritysten kanssa. Kuten edellä jo todettiin, näin ei ole, sillä tieliikelaitoksen asema poikkeaa muista toimijoista juuri sen vuoksi, että se toimii markkinoilla liikelaitoksena.
7. Vaihtoehtojen vertailu (sivut 41-46)
Selvitykseen sisältyy asiakkaiden näkökulma, mutta siitä on jäänyt pois loppukäyttäjät. Erityisesti tiestön rakentamisessa ja ylläpidossa on loppukäyttäjillä keskeinen asema. Tämä vuoksi yhtiöittämistä tulisi, kuten edellä on jo todettu, tarkastella myös tienkäyttäjien kannalta.
Kuten selvityksessä on todettu (sivu 46), yhtiöittämisen yhteydessä on tärkeää varmistaa valtion verovaroin hoidettavien liikenneväylien tasoon ja laajuuteen kohdistetut tavoitteet siten, että valtio asettaa tieverkon kunnolle ja hoidolle tiukat laatuvaatimukset ja antaa tilaajavirastona toimivalle tiehallinnolle tämän edellyttämät riittävät resurssit laatuvaatimusten täyttämiseksi.
Yhteenveto
Mielestämme liikelaitoksen kehittämisessä tulisi edetä selvitysmiehen raportissa esittämällä tavalla ja aikataululla. Kannatamme selvitysmiehen esitystä, jonka mukaan Tieliikelaitoksesta muodostettaisiin valtion kokonaan omistama osakeyhtiö niin pian kuin mahdollista.
Tieliikelaitoksen yhtiöittäminen edesauttaa markkinoiden kehittymistä, mutta suuri vastuu markkinoiden kehittymisestä tulee jäämään myös tilaajaorganisaationa toimivalle Tiehallinnolle. Tiehallinto ratkaisee millaisina urakkakokonaisuuksina tienpito tullaan jatkossa kilpailuttamaan ja millaisilla toimijoilla jatkossa on elintilaa markkinoilla. Haasteena on estää markkinoiden keskittyminen. Tienpidon markkinoiden keskittyminen oligopolimarkkinoiksi ei ole yhteiskunnan, eikä toimialankaan edun mukaista.
Tiehallinnon ja liikenne- ja viestintäministeriön vastuulle jää myös vastuu koko tiestömme kunnosta ja liikennöitävyydestä.
Kunnioittavasti
Koneyrittäjien Liitto ry
Kuljetuskeskusten Liitto ry
Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry
Suomen Yrittäjät ry