Lausunto Siva-työryhmän muistiosta (VM 26/2003)

Valtiovarainministeriö

Valtioneuvoston asettaman Siva-työryhmän lähtökohdiksi asetettiin, että

– Keskenään kilpaileviin säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteisiin ja niiden tarjoajiin ei sovelleta perusteettomasti sellaisia toisistaan poikkeavia säännöksiä, jotka vääristävät kilpailua tällaisten tuotteiden markkinoilla.

– Suomalaisten yritysten edellytykset tarjota säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteita ovat mahdollisimman yhdenmukaiset suhteessa ulkomaisiin palvelun tarjoajiin.

– Kuluttajat voivat luotettavasti vertailla näitä tuotteita.

Työryhmä on näistä lähtökohdista käsin tarkastellut henkivakuutuksia, sijoitusrahasto-osuuksia, pankkitalletuksia ja suorien arvopaperisijoitusten tarjoamista sijoituspalveluna keskenään kilpailevina tuotteina. Kilpailun neutraalisuuden parantamiseksi työryhmä katsoo, että näiden tuotteiden sääntelyä tulee yhdenmukaistaa ja parantaa kuluttajien mahdollisuuksia vertailla erilaisia pitkäaikaissäästämisen vaihtoehtoja. Tässä tarkoituksessa työryhmä ehdottaa erityisen pitkäaikaissäästämistä koskevan uuden lain säätämistä. Tässä laissa määritellään ne institutionaaliset sijoittajat, joiden tuotteita laissa tarkoitettu säännöstö koskee. Työryhmä ehdottaa nykyisten vapaaehtoista eläkevakuutusta koskevien verokannusteiden muuttamista ja uusien verokannusteiden ulottamista koskemaan kaikkia pitkäaikaissäästämisen muotoja. Lisäksi ehdotetaan näiden pitkäaikaissäästötuotteiden varallisuusverosta luopumista.

Yleiset lähtökohdat ja tavoitteet

Työryhmän yleiset lähtökohdat ja tavoitteet ovat perusteltuja ja hyväksyttäviä silloin, kun niitä tarkastellaan pitkäaikaissäästämisen edistämisen näkökulmasta. Perusteltu ja järkevä lopputulos on se, että kaikkia pitkäaikaissäästämisen eri muotoja tulee käsitellä ehdoiltaan ja verotukseltaan samalla tavoin, kuten työryhmä esittää. Työryhmä perustelee yleisiä lähtökohtiaan myös väestön ikääntymisellä. Tästä syystä on tarpeen tukea eläketurvaa täydentäviä vapaaehtoisia sijoituskohteita. Myös työttömyyden tai muiden syiden johdosta aiheutuvia puutteita eläketurvassa ja toimeentulossa on perusteltua tukea vapaaehtoisen säästämisen kautta.

Muiden pitkäaikaissäästämisen ja ?sijoitusmuotojen rinnastaminen perinteiseen eläkevakuutussäästämiseen ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että vapaaehtoista eläkesäästämistä ei enää yhtä selvästi kuin nykyisin pidetä yksilön omaehtoisena keinona täydentää omaa sosiaaliturvaansa. Eläkesäästäminen on laajennetussakin muodossa ymmärrettävä, ei niinkään sijoitusmuodoksi, vaan tavaksi turvata henkilökohtaista sosiaaliturvaa. Tämän viitekehyksen säilyttäminen on tärkeää tilanteessa, jossa talous- ja yhteiskuntapoliittisesti on tarkoituksenmukaista lisätä kansalaisten omaa vastuutaan sosiaaliturvansa rahoituksesta.

Laajemmasta rahoitusmarkkinoiden yleisen tehtävän näkökulmasta asia on pk-yrityksille varsin ongelmallinen. Rahoitusmarkkinoiden tehtävänähän on rahoitusylijäämäisten yksiköiden säästövarojen ohjaaminen alijäämäisten käyttöön. Institutionaalisen pitkäaikaissijoittamisen verotuen laajentaminen koskemaan aiempaa laajemmin tällaisen säästämisen eri muotoja ohjaa rahoitusta pk-yritysten kannalta epäsuotuisalla tavalla. Institutionaalisten sijoittajien sijoitukset suuntautuvat pääasiassa muualle kuin pk-sektorin käyttöön. Valtaosin ne suuntautuvat lainamarkkinoille lähinnä EU-maiden joukkovelkakirjalainoihin. Lisäksi merkittävä osa sijoituksista menee arvopaperimarkkinoille pörssissä noteerattujen yhtiöiden osakkeisiin. Talletuspankkien pitkäaikaistalletuksista osa suuntautuisi myös pk-yritysten rahoitukseen. Tämän ohella vain pieni osa suuntautuisi lähinnä pääomasijoitusyhteisöjen kautta merkittävimmille ja parhaimmat kasvuedellytykset omaaville pk-yrityksille. Raportissa todetaan, että pitkäaikaissäästämisen verokannustimet eivät tutkimusten mukaan näytä lisäävän kokonaissäästämistä, vaan ohjaavan säästöjä niihin kohteisiin, jotka verotuksellisesti ovat edullisimpia. Lopputuloksena on tällöin vääjäämättä pk-yritysten riskirahoitusmahdollisuuksien kaventuminen.

Jos sijoitus pk-yritykseen olisi verotuksellisesti samassa asemassa kuin pitkäaikaissäästäminen työryhmän ehdottamassa muodossa, pitäisi pk-yritykseen tehtävä enintään 8.500 euron sijoitus olla vähennyskelpoinen pääomatulona, tuotto kokonaan verovapaata koko sijoituksen pitoajan, tuottoa lopullisesti ulos otettaessa verotuksen tapahtua pääomaverokannalla sekä sijoituksen olla koko pitoajan vapaa varallisuusverosta. Sijoitus pk-yritykseen on huomattavasti riskialttiimpi kuin sijoitukset verotuen kohteena olevaan pitkäaikaissäästämiseen, joissa sijoituskohteet hajoitetaan laajalle riskin vähentämiseksi. Kuitenkin Suomessa tarvittaisiin juuri näitä huomattavasti riskialttiimpia, uusia työpaikkoja luovia, mutta olennaisesti ankarammin verotettuja sijoituksia pk-yrityksiin. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna työryhmän yleiset lähtökohdat ja tavoitteet eivät pk-sektorin näkökulmasta ole missään tapauksessa perusteltuja ja hyväksyttäviä.

Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen osuus koko säästövolyymista on kasvanut voimakkaasti näiden vakuutusten suosion lisääntyessä vuosi vuodelta. Vuonna 2002 vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksutulo oli jo 609 milj.euroa. Tämä on huomattava summa, kun viimeisimmän tilaston mukaan suomalaisten kotitalouksien talletusten muutos rahalaitoksiin oli syyskuussa 2003 nettomääräisesti 119 milj.euroa. Kaikkien kotitalouksien talletusten kanta toki oli 45.700 milj.euroa. Voimassa olevien vakuutussopimusten määrä on jo ylittänyt 500.000. Näin ollen jo nykyisellään pelkästään vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin suunnattujen verokannustimien siivittämänä tällainen pitkäaikaissäästäminen on ottanut merkittävän osan kotitalouksien kokonaissäästämisestä. Jos verokannustimet laajennetaan työryhmän ehdottamalla tavalla koskemaan myös muuta pitkäaikaissäästämistä, lopputuloksena on, että kokonaissäästämisestä nykyistä huomattavasti suurempi osa suuntautuu näihin säästömuotoihin. Huomattavasti ankarammin verotettu sijoittaminen pk-yritykseen tule entistä harvinaisemmaksi. Tämä on täysin vastoin hallituksen tavoitetta elvyttää yrittäjyyttä ja saada yrityksiin nuoria jatkajia suurten ikäluokkien yrittäjien jäädessä lähivuosina eläkkeelle. Institutionaalisen pitkäaikaissäästämisen verotuksellinen suosiminen veisi siten merkittävästi pohjaa hallituksen ohjelmassaan esittämältä tavoitteelta.

Toisaalta on myös yrittäjien edun mukaista, että on olemassa vähäriskisiä pitkäaikaissijoitusvaihtoehtoja, joilla yrittäjät voivat parantaa omaa eläketurvaansa ja myöskin vähentää yrittämiseen liittyviä suuria riskejä hajautetuilla sijoituksilla. Tähän ei kuitenkaan välttämättä tarvita verotuksellisia erityisetuja, koska tällaisia pitkäaikaissäästämisvaihtoehtoja on jo nytkin olemassa ilman mitään verotukiakin.

Verotus

Veropolitiikan yleisenä tavoitteena on viime vuosina ollut mahdollisimman laajalti tulojen verottaminen samalla tavalla. On pyritty mahdollisimman laajaan veropohjaan ja mataliin verokantoihin ja vältetty verotuksessa myönnettäviä vähennyksiä ja tukia. Työryhmä katsoo, että vapaaehtoisen yksilöllisen eläkesäästämisen verokannusteen säilyttäminen sopii edelleenkin nykyiseen veropoliittiseen linjaukseen. Perusteena pidetään sitä, että vähennyksellä kannustetaan säästämään ihmisiä eläkeaikaa silmälläpitäen ja paikkaamaan puutteelliseksi koettua eläketurvaa. Näillä perusteilla katsotaan, että yhdenmukaisen verotuksen periaatteesta voidaan poiketa ja vähennysoikeutta laajentaa koskemaan periaatteessa kaikkea institutionaalista pitkäaikaissäästämistä.

Perusteet vähennysoikeuden laajentamiseen sinänsä ovat hyviä ja yhteiskuntapoliittisesti tärkeitä, mutta aivan samoin perustein voidaan esittää, että yrittäjyyden edistämiseksi tulee saada vähentää vuosittain 8.500 euroa tekemistään sijoituksista pk-yrityksiin, koska yrittäjyyden edistäminen on keskeinen tavoite myös nykyisen hallituksen ohjelmassa ja yhteiskuntapoliittisesti vähintään yhtä tärkeää kuin institutionaalisen pitkäaikaissäästämisen tukeminen. Tätä työryhmä ei tarkastellut, eikä voinutkaan tarkastella, koska se ei kuulunut työryhmän tehtäväksiantoon. Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vähennysoikeuden laajentaminen koskemaan käytännössä kaikkea institutionaalista pitkäaikaissäästämistä ohjaa siinä määrin voimakkaasti säästöjä pois pk-yritysten riskirahoituksesta, että se vaarantaa hallituksen ohjelman tavoitteet yrittäjyyden edistämisestä ja työpaikkojen luomisesta pk-sektorille. Kun työryhmän ehdotus heikentää eikä edistä näiden tavoitteiden saavuttamista, ei sitä sellaisenaan voi hyväksyä. Jotta ehdotus olisi hyväksyttävissä, on vastaava vähennysoikeus annettava myös niissä tapauksissa, jolloin henkilö tekee suoran riskisijoituksen pk-yrityksiin. Tällöin nämä sijoitukset olisivat verotuksellisesti samassa asemassa kuin olennaisesti riskittömämmät pitkäaikaissäästösijoitukset. Tästä syystä Suomen Yrittäjät esittää, että

– yksityisten henkilöiden pk-yrityksiin tekemiä riskisijoituksia tulee verottaa samalla tavoin kuin työryhmän ehdottamia pitkäaikaissäästösijoituksia.

Tällaiseen sijoittamiseen voitaisiin periaatteessa soveltaa samoja edellytyksiä kuin työryhmä ehdottaa pitkäaikaissäästämiseen. Kun kyseessä on riskialtis ja kansantalouden kannalta tärkeä sijoittamisen muoto, tulisi se olla mahdollinen ilman tällaisia erityisehtojakin.

Jos näin ei voida tehdä, ei pitkäaikaista säästämistäkään tule tukea työryhmän ehdottamalla tavalla.

Työryhmä ehdottaa nykyisin ansiotulosta tehtävää vähennystä muutettavaksi pääomatulosta tehtäväksi vähennykseksi ja vastaavasti saatava eläke, joka nykyisin on ansiotuloa, verotettaisiin pääomatulona. Työryhmän mietinnössä osoitetaan, että tällainen muutos olisi edullinen niissä tapauksissa, joissa muutoin pientä eläkettä tulevaisuudessa saava yrittäjä pyrkii pitkäaikaissäästämisellä nostamaan eläketulonsa määrää. Kuten raportin liitteestä ilmenee, näissä tapauksissa marginaalivero voi eläketulovähennysten poistuma-alueella, noin 7.500-16.000 euroa, kohota niin korkealle, että vero vie paitsi sijoituksen tuoton niin pahimmillaan myös osan itse pääomasta. Tälle eläketuloalueelle sijoittuu valtaosa pientä lakisääteistä eläkettään vapaaehtoisilla vakuutuksilla korottavista yrittäjistä. Toisaalta suurituloiset maksavat myöhemmin julkisia palveluja käyttäessään korkeampia käyttömaksuja suuremmista eläkkeistään ja osallistuvat tällä tavoin palvelujen rahoittamiseen. Työryhmän ehdotus, vaikka se suurituloisten yrittäjien kohdalla tietyissä tapauksissa on nykyistä heikompi, olisi kokonaisuuden kannalta parempi.

Katsomme kuitenkin, että yrityksen kautta otettujen tai työsuhteisiin liittyvien vakuutusten verokohtelua ei tule eriyttää lakisääteisten vakuutusten verokohtelusta. Jos eläkevakuutuksissa muutoin siirrytään pääomaveromalliin, tarvitaan myös riittävät siirtymäsäännökset vanhoille eläkesopimuksille hallinnollisten ongelmien välttämiseksi.

Seuraavassa vastauksia lausuntopyynnössä esitettyihin yksityiskohtaisiin kysymyksiin.

1.1. Onko työryhmän lähtökohta, jossa ps-laki on puitelaki ja verokannusteista säädetään verolainsäädännössä, oikea?

Työryhmäraportin olennainen sisältö on siinä, kuinka erilaisilla verotuksen keinoilla suositaan pitkäaikaista säästämistä. Näin ollen kysymys on pääasiallisesti verotuksesta. Työryhmä ehdottaa, että erityisessä puitelaissa määritellään ne pitkäaikaissäästämiseen liittyvät erityisehdot, joiden perusteella verokannusteet myönnetään. Nämä ehdot voidaan joko teknisesti sisällyttää nykyiseen tuloverolakiin tai esittää erillisenä puitelakina niinkuin työryhmä ehdottaa.

Työryhmän ehdotus vaikuttaa hyvältä siitä syystä, että tuloverolaissa on jo nykyisin niin paljon eri aloihin liittyvää yksityiskohtaista säätelyä, että uuden yksityiskohtaisen säätelyalueen sisällyttäminen nykyiseen tuloverolakiin entisestään tekee lain monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi ymmärtää. Tästä syystä työryhmän ehdotus on perusteltu ja hyvä. Eri asia on, tuleeko tällaista pitkäaikaissäästämistä ylimalkaan suosia sillä tavoin verotuksessa kuin työryhmä ehdottaa. Edellä olevan perusteella Suomen Yrittäjät on sitä mieltä, että vastaavat verokannusteet tulee kohdistaa myös pk-yrityksiin tehtäviin riskisijoituksiin.

2.2. Onko palvelun tarjoajien piiri perusteltu vai pitäisikö sitä muuttaa?

Palvelun tarjoajien piiri tuntuu perustellulta lukuunottamatta sitä, että pääomasijoitusyhteisöt saattaisivat olla yksi mahdollinen tarjoaja. Tällöin sijoituksia kohdistuisi selvästi työryhmän ehdotuksia enemmän pk-yrityksiin. Nämä sijoitukset ovat tyypillisesti sen pituisia, että ne täyttäisivät työryhmän ehdottamat minimiaikarajat. Pääomasijoitusyhteisöt saattaisivat hyvinkin olla kiinnostuneita tällaisten tuotteiden muotoiluun kotitalousasiakkaille saadakseen uutta sijoitettavaa pääomaa.

3.1. Onko sijoituskohteet määritelty tarkoituksenmukaisesti?

Sama vastaus kuin edelliseen kysymykseen.

4.1. Onko työryhmän lähtökohta jättää säästöt talletussuojan ulkopuolelle

Talletussuojan vaatiminen johtaisi rahoitusmarkkinoiden nykyistäkin suurempaan keskittymiseen pankkeihin. Tästä ja kilpailuneutraalisuussyistä on perusteltua, että talletussuojaa näille säästövaroille ei vaadita.

5. Oikeus vaihtaa palvelun tarjoajaa

Työryhmän ehdotus siitä, että asiakas voi irtisanoa pitkäaikaissäästämistä koskevan sopimuksen ja vaihtaa sen kilpailevan palvelun tarjoajan sopimukseen, on hyvä ja kilpailua ylläpitävä. Irtisanomisoikeutta ei tulisi rajata millään tavoin pitkäaikaissäästämispalveluissa, vaan asiakkaan tulisi olla mahdollista liikkua vapaasti eri palveluntarjoajien palveluissa. Työryhmä ehdottaa, että irtisanomisoikeudesta voitaisiin sopimusehdoissa määräajaksi luopua, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Tämä siitä syystä, että nopeatempoinen luopumismahdollisuus lisää palvelun tarjoajan ottamaa hintaa palvelusta. Ehdotus on kohtuullinen ja perusteltu. Tällöin asiakas, joka ei aio vaihtaa palvelun tarjoajaa, voisi saada ainakin periaatteessa paremman tuoton sijoitukselleen, mutta voisi myöhemmin kilpailuttaa ja vaihtaa palvelun tuottajaa.

6. Palvelujen tarjoajan velvollisuus antaa tietoja asiakkaalle ja vastuu annetuista tiedoista

Tiedonantovelvollisuutta ja tietojen sisältöä on käsitelty raportissa ja sen liitteissä melko seikkaperäisesti. Asia on tärkeä, koska pitkäaikaisessa säästämisessä hallintokulujen merkitys lopputuloksen kannalta on huomattava. Toisaalta palvelun tarjoajilla on erilaisia tapoja laskuttaa antamistaan palveluista. Tästä syystä on hyvä ja perusteltua saada yhtenäisin perustein tiedot eri sijoituskohteiden kuluista ja ehdoista. Yhtenäiset perusteet ja tiukat tiedonantovelvoitteet ovat asiakkaan näkökulmasta paikallaan ja perusteltuja.

8.1. Ovatko työryhmän ehdotukset nostoperusteista perusteltuja?

Työryhmä ei ehdota muutoksia nostoperusteisiin. Kertyneet varat voisi nostaa eläkeiässä tai muun laissa säädetyn perusteen mukaan. Näitä muita syitä ovat työttömyys, työkyvyttömyys ja avioero sekä aviopuolison kuolema. Lisäksi nostoperusteisiin liittyy vähimmäispitoaikoja.

Työryhmän esittämät perusteet ovat tyypillisiä pitkäaikaissäästämistä rajaavia vähimmäisehtoja. Tällaiset ehdot on joka tapauksessa oltava, ja nämä esitetyt tuntuvat perustelluilta ja hyviltä.

9.1. Onko ehdotettu palvelun tarjoajien vähimmäispääomavaatimus perusteltu?

Työryhmä ehdottaa vähimmäispääomaksi 730.000 euroa. Eri palvelun tarjoajaryhmien vähimmäispääomavaatimuksiin nähden esitetty oman pääoman vähimmäismäärä on perusteltu.

9.1. Onko työryhmän ehdotus sijoitussalkun riittävästä hajauttamisesta kannatettava?

Vaatimuksella sijoitussalkun hajauttamisesta pyritään siihen, että palvelun tarjoajien tuotteiden riskipitoisuus olisi hallittavissa. Tällä pyritään suojaamaan asiakkaita liian riskialttiista sijoituksista. Tässä mielessä työryhmän ehdotus on kannatettava.

10.1. Mikä on sopiva yläraja vähennysoikeudelle?

Jos myös pk-yrityksiin tehtäville sijoituksille myönnetään vähennysoikeus, ei vähennysoikeuden ylärajalla ole pk-yritysten näkökulmasta merkitystä. Jos vähennysoikeus koskee vain pitkäaikaissäästämistä, niinkuin työryhmä ehdottaa, on sen oltava pienehkö. Muussa tapauksessa se aiheuttaa merkittävää vääristymää säästöjen ohjautumisessa, kuten edellä on todettu. Jo nykyinen 8.500 euron raja, kun vapaaehtoisten eläkevakuutusten lisäksi mukaan tulee muut pitkäaikaissäästämisen muodot, aiheuttaa merkittävää säästöjen ohjautumista muualle kuin pk-yritysten riskirahoitukseen.

11.1. Kuinka säästöhenkivakuutuksia ja eläkevakuutuksia tulisi kohdella perintöverotuksessa; erityisesti, onko nykyiselle säästöhenkivakuutusten osittaiselle verovapaudelle nähtävissä merkittäviä yhteiskunnallisia perusteita?

Työryhmän ehdotuksessa jätettiin avoimeksi vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin sisältyvän kuolemanvarakorvauksen verotus muita pitkäaikaissijoituksia edullisemmin. Kuolemanvarakorvaus on tuloverotuksessa verotonta tuloa, mutta sitä verotetaan lähiomaisten saamana tulona 35.000 euroa ylittävältä osalta perintö- ja lahjaverotuksessa. Työryhmä ei katsonut mahdolliseksi ulottaa tätä verotussääntöä koskemaan myös muiden palvelun tarjoajien tuotteita. Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan verotuksen neutraalisuus edellyttää, että kaikkia tuotteita on verotettava samalla tavoin.

11.2. Onko työryhmän varallisuusverotusta koskeva ehdotus perusteltu?

Työryhmä ehdottaa, että pitkäaikaissäästäminen on varallisuusverotuksesta vapaata. Jos tarkastellaan pitkäaikaissäästämistä suhteessa muihin sijoitusmuotoihin, merkitsee tämä pitkäaikaissäästämisen suosimista selkeästi esim. verrattuna sijoituksiin pk-yrityksiin. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ehdotus jää vajavaiseksi. Myös muut säästökohteet ja sijoituskohteet tulee olla vapaita varallisuusverosta. Työryhmän esittämät perusteet varallisuusverotuksesta luopumiselle pätevät myös muihin sijoituskohteisiin.

12.1. Onko ps-lain pykäläehdotuksiin huomautettavaa?

Ps-lain ehdotuksiin ei ole huomautettavaa.

12.2. Onko verotusta käsittelevään muistioon ja erityisesti siihen sisältyviin alustaviin pykäläehdotuksiin huomautettavaa?

Keskeiset verotusta koskevat huomautukset on esitetty jo edellä.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Risto Suominen
johtaja