Lausunto toissijaisia ympäristövastuujärjestelmiä kehittävän työryhmän mietinnöstä

Ympäristöministeriö

Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa toissijaisia ympäristövastuujärjestelmiä kehittävän työryhmän mietinnöstä (Ympäristöministeriön raportteja 23/2014). Työryhmän tehtävänä oli laatia mietintö pakollisen ympäristövahinkovakuutusjärjestelmän uudistamiseksi tai korvaamiseksi uudella toissijaisen ympäristövastuun toteutumista turvaavalla järjestelmällä. Työryhmän mietinnössä on kuvattu ja arvioitu toissijaisten ympäristövastuujärjestelmien (TOVA-järjestelmät) nykytilaa ja kehittämisen vaihtoehtoja, viranomaisten toimivaltasäännösten riittävyyttä, vakuusjärjestelmien kehittämistä sekä valvonnan tehostamista. Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua mietinnöstä ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Toissijaisen ympäristövastuun on oltava yritysten kannalta kohtuullinen

Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä, että ympäristövahinkojen korvaamiseen käytettävä järjestelmä toissijaisen ympäristövastuun tilanteissa on kustannustehokas ja yritysten kannalta oikeudenmukainen ja ennakoitava. Toissijainen ympäristövastuu soveltuu silloin, kun vahingon aiheuttaja on maksukyvytön, tuntematon tai tavoittamattomissa. Se merkitsee siten poikkeusta aiheuttaja maksaa –periaatteeseen, kun ympäristövahingon korvaaminen järjestetään TOVA-järjestelmällä.

Työryhmän mietinnön taustalla on ollut tapauksia, jossa valtio on joutunut yrityksen konkurssin vuoksi kantamaan taloudellisen vastuun ympäristö- ja kemikaaliturvallisuuden toteuttamiseksi. Näissä tapauksissa ympäristövahinkovakuutusjärjestelmä ei ole soveltunut, koska se ei nykymuodossaan kata TOVA-ennaltaehkäisykustannuksia, kuten esimerkiksi jätehuoltoa. On selvää, että vaarallisten jätteiden jätehuolto ym. toimet on hoidettava asianmukaisesti siten, ettei ympäristölle aiheudu vaaraa siinäkään tilanteessa, että toimintaa harjoittanut yritys on konkurssissa. Toissijainen ympäristövastuu eli ympäristövahinkojen korjaamisen ja vahinkojen ennaltaehkäisyn rahoituksen olemassaolo ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että järjestelmää on mahdollista käyttää tarkoituksellisesti väärin.

Työryhmän mietinnön johtopäätöksenä esitetään, että toteuttamiskelpoisin vaihtoehto TOVA-järjestelmän kehittämiseksi olisi toiminnanharjoittajilta kerättävän verotulon kerryttämiseen talousarviossa perustuva malli, jossa pakollinen ympäristövahinkovakuutus voitaisiin lakkauttaa. Valitettavasti mietinnön perusteella on varsin hankala ottaa kantaa siihen, olisiko työryhmän esittämä vaihtoehto aidosti toteuttamiskelpoisin. Kaikissa käsitellyissä malleissa olisi kuitenkin huolehdittava siitä, että yrityksille aiheutuvien kustannusten rajat olisivat selvästi määritellyt. Erityisesti työryhmän esittämässä verotulon kerryttämiseen perustuvassa mallissa veronkorotusoikeus pitäisi olla erittäin tarkoin rajattu sekä käyttötilanteiltaan että määrältään.

Työryhmän mietinnössä on esitetty yhtenä vaihtoehtona pakollisen ympäristövahinkovakuutusjärjestelmän kehittämistä. Työryhmän työn yhden lähtökohdan mukaisesti TOVA-järjestelmillä tulisi varautua tulevaisuudessa myös TOVA-ennaltaehkäisykustannuksiin. Vakuutuksen kehittämiseen perustuvassa mallissa tämä loisi paineita vakuutusmaksujen korottamiselle, mikä puolestaan on ristiriidassa työryhmän työn toisen keskeisen lähtökohdan kannalta, jonka mukaan yrityksille ei saisi luoda uusia maksuvelvoitteita.

TOVA-järjestelmiä harkitessa on muistettava, että TOVA-järjestelmien piiriin kuuluneet tapaukset ovat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna olleet varsin harvalukuisia. Tätä kuvaa ensinnäkin se, että ympäristövahinkovakuutuskorvauksia on maksettu vain noin 1 % suhteessa maksettuihin vakuutusmaksuihin. Lisäksi on huomattava, että valtion vastuulle jääneitä tapauksia on mietinnön mukaan ollut ympäristövahinkovakuutuslain voimassaolon aikana kolme. Nämä tapaukset ovat tosin ajoittuneet viiden viime vuoden ajalle. Tapausten harvalukuisuus puoltaisi kuitenkin sitä, ettei tarvetta järjestelmän laajamuotoiseen uudistamiseen välttämättä ole.

Yritysvaikutusten arviointiin kiinnitettävä huomiota

Lausunnolla olevassa työryhmämietinnössä on arvioitu yritysvaikutuksia varsin vaatimattomasti. Hyvin valmistellussa yritysvaikutusarviossa tuodaan muun muassa esille se, miten laki muuttaa yrityksen prosesseja ja arvioidaan lain tai lainmuutoksen aiheuttamat kustannukset yrityksille. Hyvä yritysvaikutusarviointi tuo myös esiin sen, vaikuttaako esitys eri tavoin pieniin ja toisaalta suurempiin yrityksiin. Katsommekin, että mietinnön vaikutusarvioita olisi jatkovalmistelussa tarkennettava huomattavasti, ennen kuin eri vaihtoehtoihin voidaan ottaa lopullisesti kantaa.

Mietinnön osalta puutteita on erityisesti pienten- ja keskisuurten yritysten aseman arvioinnissa. Mietinnöstä ei käy esimerkiksi ilmi kuinka suuri osuus ympäristövahinkovakuutuksen ottamiseen velvollisista yrityksistä on pk-yrityksiä. Mietinnöstä saa myös sen kuvan, että työryhmän johtopäätöksen mukaisen erillisen verotulon kerryttämiseen perustuvan mallin käyttöönotto lisäisi pienimmän vakuutusmaksun maksaneen yrityksen maksurasitetta jopa 30 %. Vaikuttaisi myös siltä, että verotulon kerryttämiseen perustuva malli siirtäisi järjestelmän kustannusvastuusta suurilta yrityksiltä pienemmille.

Lähtökohtaisesti tällainen kustannusten jako ei ole mielestämme suotava, koska kysymys on nimenomaisesti toissijaisesta vastuusta eikä toiminnanharjoittajaan itseensä kohdistuvasta vastuusta. Kustannusvastuu pitäisikin jakautua ensisijaisesti yrityksen taloudellisen kantokyvyn ja toiminnan luonteen mukaan, mikä toteutuu nykyisessä vakuutusjärjestelmässä.

Valvonnan tehostaminen ja viranomaisten toimivalta

Suomen Yrittäjät yhtyy mietinnössä esitettyyn johtopäätökseen siitä, valvonnan toimivuus ja tehokkuus on olennainen keino ennaltaehkäistä riskejä ja välttää TOVA-tilanteiden syntyminen. Mietinnössä todetaan, että yritysten taloudellinen tilanne voitaisiin ottaa huomioon yhdeksi osatekijäksi riskipohjaisia valvontasuunnitelmia ja –ohjelmia laadittaessa. Suhtaudumme myönteisesti siihen, että valvontaa kohdistetaan riskialttiisiin toimijoihin, mutta valvontatoimien ja siitä aiheutuvien kustannusten pitäisi kuitenkin aina olla kohtuullisia. Pidämme tarpeellisena myös viranomaisten toimivaltuuksien selvittämistä. On tarpeen määritellä, millä viranomaisella on toimivalta TOVA-tilanteissa ja mihin asti toimivalta yltää.

Suomen Yrittäjät

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Albert Mäkelä
lainopillinen asiamies