Lausunto työeläkejärjestelmän kilpailuolosuhteita koskevasta selvityshenkilön ra-portista, STM:n selvityksiä 2006:9

Sosiaali- ja terveysministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa työeläkejärjestelmän kilpailuolosuhteita koskevasta selvityshenkilön raportista.

Selvitys on kattava ja siinä on käsitelty hyvin ansiokkaasti eläkelaitosten kilpailuun liittyviä eri tekijöitä. Monelta osin raportissa kuitenkin esitetään erilaisia kysymyksiä jatkoselvittelyn kohteiksi. Keskeinen tällainen asia selvitettäväksi on tarkemmin määritellä, mikä osa työeläkejärjestelmässä on yleistä sosiaaliturvaa ja mikä osa kilpailulle avointa aluetta. Tämän laajan määrittelyn selkeyttäminen avaa mahdollisuuden paremmin tarkastella kilpailun toteutumista ja edellytyksiä Suomen työeläkejärjestelmässä.

Markkinan luonteesta

Selvityksen tarkastelukulma on käytännössä yksinomaan sen selvittäminen, millä tavalla työnantajan työntekijöilleen järjestämän työeläketurvan kilpailutus markkinoilla tapahtuu. Tällöin kilpailun kohteena ovat käytännössä ne työnantajat, jotka ovat ottaneet jo jostain työeläkelaitoksesta omille työntekijöilleen vakuutuksen. Tällaisten vakuutusten määrä lienee noin 100.000 kpl. Kilpailutus näiden osalta tapahtuu neljännesvuosittain, ja vuoden aikana siirtyvien vakuutusten määrä on hyvin vähäinen koko vakuutuskannasta.

Työeläkejärjestelmässä vakuutetaan myös yrittäjien eläkkeet, YEL-järjestelmässä, ja tällaisten eläkkeiden määrä on huomattavasti suurempi kuin työnantajan työntekijöilleen järjestämien eläkevakuutusten määrä. YEL-vakuutuksia on vuoden aikana noin 190.000 kpl, ja näistä pelkästään yksinyrittäjien ottamia vakuutuksia on noin 140.000 kpl. Yritystoiminta aloitetaan lähes aina yksinyrittäjänä ja näin ollen vakuutussuhteen syntyminen työeläkeyhtiöön tapahtuu käytännössä yrittäjän työeläkkeen ottamisella. Tältä osin kilpailun perusteet ovat vielä heikommat kuin työnantajan työntekijöilleen ottamien vakuutusten osalta. YEL-vakuutuksessa sekä tuotteen sisältö että hinta on aina sama eläkelaitoksesta riippumatta. Näin ollen hinnalla ei kilpailla lainkaan, kun sen sijaan työnantajan palkansaajilleen ottamassa työeläkevakuutuksessa hinta on kilpailulle alttiina yhtiöiden myöntämien asiakashyvitysten kautta. Raportin puutteena onkin se, että siinä ei ole tarkasteltu YEL-vakuutuksen osalta kilpailutekijöitä lainkaan. Tämä olisi ollut tärkeätä siitä syystä, että YEL-vakuutus on se ensikontakti, jonka kautta alkava yrittäjä saa asiakaskontaktin työeläkelaitokseen. Kilpailun näkökulmasta tämä on myös haasteellisempi kuin palkansaajille otettavat työeläkevakuutukset, koska kilpailutuksen ala on suppeampi YEL-vakuutuksessa kuin työeläkevakuutuksessa.

Eri eläkelaitosmuodot

Selvityshenkilö suosittaa eri eläkelaitosmuotojen kilpailuun vaikuttavien ominaisuuksien kartoittamista. Lisäksi hän pitää tärkeänä kilpailuneutraliteettia eri eläkelaitosmuotojen välillä. Lisäksi selvityshenkilö keskustelee sijoitusrahastomallin tarpeellisuudesta, mutta hyvin pinnallisesti. Sijoitusrahastomallia tulisikin tutkia tarkemmin vaihtoehtona nykyiselle käytössä olevalle mallille. Kunnallisella alalla käytössä oleva laitosmuoto, Keva, on eräänlainen sijoitusrahastomalli, joka on toiminut varsin hyvin. Lyhyessä ajassa tällä rahastomallilla on kartutettu kantaan nähden suurin piirtein sama rahastotaso kuin paljon pidempään käytössä olleella yhtiömuotoisella mallilla.

Tehokkuuden parantaminen

Kilpailun tehostamiseksi ja työeläkelaitosten toiminnan parantamiseksi selvityshenkilö ehdottaa hoitokustannusosan muuttamista työeläkevakuutusyhtiökohtaisiksi. Tätä ehdotusta ja sen vaikutuksia tulee tarkastella tarkemmin. Periaatteessa tällainen kilpailun lisääminen on kannatettavaa.

Selvityshenkilö tekee myös ehdotuksen vertailumittareiden kehittämiseksi, joilla työnantajat voivat vertailla eri eläkelaitosten keskinäistä tehokkuutta. Näitä tietoja tulisi julkistaa selkokielisenä ja vertailukelpoisessa muodossa. Tämä ehdotus on erittäin kannatettava ja vastaavia ehdotuksia teki jo aiempi työeläkejärjestelmän kilpailua selvittänyt työryhmä.

Siirtyvä toimintapääoma kannansiirrossa

Viime vuosina kannansiirto on tapahtunut siinä muodossa, että aiemmin eläkesäätiönä toimineita suurempien yritysten työeläkevakuutuksia on siirretty yhtiöihin ja purettu säätiö. Tässä yhteydessä yritykset ovat pienentäneet toimintapääoman minimitasoon ja siirtäneet kannan yhtiöön huomattavasti pienemmällä toimintapääomalla kuin vastaanottavalla työeläkeyhtiöllä on. Tämä on tarkoittanut sitä, että eläkesäätiön purkava suuri yhtiö on pystynyt ottamaan säätiöstä toimintapääomaa omaan taseeseensa ja vastaanottavan työeläkeyhtiön asiakkaana olevat yritykset käytännössä joutuvat subventoimaan tätä alimittaista kannansiirrossa tapahtuvaa toimintapääoman siirtoa. Selvityshenkilö esittää, että toimintapääomaa koskevia säännöksiä tulee kehittää edelleen siten, että kilpailuoikeudelliset näkökohdat otetaan paremmin huomioon. Hän ei kuitenkaan esitä konkreettista mallia, vaan hänen mukaansa sosiaali- ja terveysministeriön tulisi tämän vuoden aikana tehdä esitykset lainsäädännön kehittämiseksi. Nykyisten säännösten mukaan kannansiirrossa siirtyvän toimintapääoman määrä on noin 2/3 vastaanottavan yhtiön toimintapääomasta. Säännöksiä tulee muuttaa siten, että kannansiirron yhteydessä koko toimintapääoma siirtyy ja vähintään sen suuruisena kuin vastaanottavan yhtiön toimintapääoma on. Näin varmistetaan se, että vastaanottavan yhtiön asiakkaat eivät joudu subventoimaan alimittaista toimintapääomaa siirron yhteydessä.

Päättyneistä vakuutuksista kertyneet rahastot

Selvityshenkilö esittää harkittavaksi päättyneisiin vakuutuksiin liittyvien tuottojen ohjaamista jatkossa suoraan vastuunjakojärjestelmään. Tämä tehtäisiin kuitenkin siten, että tuottojen ohjaaminen ei koskisi ennen muutoksen tekemistä päättyneitä vakuutuksia.

Työeläkejärjestelmässä on mahdollista käyttää päättyneiden vakuutusten laskuperustekoron ylittävää tuottoa asiakashyvityksiin. Tämä on merkittävä tekijä siitä syystä, että päättyvien vakuutuksien kautta kertyneet rahastot ovat määrältään kymmeniä miljardeja euroja. Selvityshenkilön ehdotus näiden tuotteiden kohdistamisesta vastuunjakojärjestelmään on perusteltu ja kannatettava. Sen sijaan ehdotuksen rajaamista koskemaan vain lainmuutoksen jälkeen päättyneitä vakuutuksia ei voi pitää perusteltuna. Uuteen järjestelmään tulisi siirtyä välittömästi ilman siirtymäaikoja. Muussa tapauksessa ehdotus vesittyy pahasti siitä syystä, että järjestelmään jää kymmeniä miljardeja rahastoja, joita ehdotus ei koske.

Työeläkelainsäädännön valmistelu kilpailun näkökulmasta

Selvityshenkilö suosittaa, että sosiaali- ja terveysministeriön olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että työeläkejärjestelmän kilpailuolosuhteita kehitetään koordinoidusti ministeriön johdolla. Nykyistä selkeämmin olisi otettava huomioon etenkin kilpailuviraston valvonnalliset havainnot ja näkemykset. Lisäksi hän ehdottaa valmistelun tason ja läpinäkyvyyden kehittämistä.

Suositukset sosiaali- ja terveysministeriön roolin vahvistamisesta työeläkejärjestelmän säädösten valmistelussa ovat hyviä ja kannatettavia. Kilpailun näkökulmasta on arveluttavaa se, että markkinoilla toimivat keskenään kilpailevat eläkelaitokset ovat itse määrittämässä niitä säännöksiä, joiden puitteissa kilpailu toteutuu. Kilpailuvirasto on kiinnittänyt asiaan huomiota ja myös Euroopan tasolla EU:n kilpailuvirasto on raportissaan Business insurance inquiry kiinnittänyt huomiota Euroopassa eri tasoisen yhtiöiden välisen yhteistyön kilpailua rajoittaviin piirteisiin. Tämän asian tarkemmassa selvittämisessä tulee eritellä selkeästi se, mikä on järjestelmässä julkista sosiaaliturvaa ja mikä on kilpailtu alue työeläkejärjestelmässä.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Risto Suominen
johtaja