Lausunto työeläkevakuutusyhtiölain uudistamistarpeita koskevasta selvityshenkilön väliraportista

Sosiaali- ja terveysministeriö

Suomen Yrittäjät lausuu pankinjohtaja Matti Louekosken selvityshenkilönä laatiman väliraportin johdosta kunnioittavasti seuraavaa:

Selvityshenkilön tehtävä on toimeksiannon mukaan arvioida lähinnä osakeyhtiölain uudistamisen vaikutuksia työeläkevakuutusyhtiölakiin, mikä raportissa onkin tehty. Sen lisäksi väliraportissa on seikkaperäisellä tavalla arvioitu työeläkejärjestelmämme asemaa ja tehtäviä suomalaisen sosiaaliturvan toteutuksessa. On sinänsä hyvä, että tämänkaltainen laaja-alaisempikin arviointi on raporttiin sisällytetty huomioon ottaen työeläkejärjestelmän suuri merkitys yhteiskunnassa samoin kuin sitä kohtaan tiedossa olevat paineet erityisesti väestörakenteen muutoksen seurauksena. Raportissa tuodaan hyvin esille myös esim. työeläkevarojen tuoton erittäin suuri merkitys uhkaamassa olevan työeläkemaksujen tulevien vuosien korottamistarpeen suhteen.Raportissa on käyty läpi työeläkejärjestelmään liittyviä olennaisia seikkoja, joskaan kaikkien kohdalla ei ole lähdetty esittämään johtopäätöksiä.

Raportin yksityiskohtien osalta esitämme jäljempänä olevat huomiot.

Yhtiöoikeudellinen sääntely

Suomen Yittäjät pitää oikeana sitä johtopäätöstä, että työeläkeyhtiöitä koskeva laki laaditaan edelleen viittaustekniikalla suhteessa vakuutusyhtiölakiin ja osakeyhtiölakiin. Meillä ei ole huomautettavaa raportin kannanottoihin tältä osin.

Työeläkejärjestelmä perustuslain kannalta

Raportissa käsitelllään melko seikkaperäisesti perustuslain ja työeläkejärjestelmän välistä suhdetta koskien mm. toiminnan julkista luonnetta. Selvitysmies toteaa selkeästi, että työeläkejärjestelmän hoitaminen on julkinen tehtävä, ja ilmeisesti myös merkittävääkin julkisen vallan käyttöä. Tästä ei kuitenkaan ole lähdetty tekemään johtopäätöksiä pidemmälle. Raportissa sen sijaan ei ole käsitelty riittävässä määrin kysymystä siitä, mikä on työeläkejärjestelmästä niin vakuutuksenottajille kuin vakuutetuille seuraavien maksuvelvoitteiden ja perustuslain, lähinnä sen 80 §:n välinen suhde. Lainkohdassa todetaan muun ohella, että lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Voidaan mielestämme hyvin kysyä, ovatko maksuvelvollisuuden perusteet nykyjärjestelmässä lailla säädetyt perustuslain edellyttämällä tavalla. Se päätöksentekosarja koskien mm. laskuperusteiden ja laskuperustekoron määrittämistä, jonka lopputuloksena muodostuu vakuutuksenottajien vakuutusmaksuvelvollisuuden sisältö, pitää sisällään osia, joissa velvollisuuksien perusteita määrittävät muut tahot kuin ne, joiden tulisi päättää yksilön oikeuksien ja velvollisuukien perusteista. Tässä yhteydessä voidaan mielestämme hyvin huomiota kiinnittää myös siihen,että perustuslain 81 §:n mukaan verosta ja verovelvollisuudesta säädetään lailla. Vakuutuksenottajien kannalta työeläkevakuutusmaksut rinnastuvat selkeästi veroon. Raportin sivulla 51 todetaan avoimesti, että keskeisiä päättäjiä laskuperustekoron vahvistamisprosessissa ovat työmarkkinajärjestöjen edustajat, ja että kun heidän asemansa on tupon kautta valtiovallan puolelta vahvistettu, päätöksentekomenettely voisi säilyä ennallaan. Suomen Yrittäjien mielestä on kuitenkin erittäin epäselvää, vastaako valtiovallan osapuolena olo tulopoliittisessa sopimuksessa sitä vaatimusta, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista samoin kuin verovelvollisuudesta on säädettävä lailla.

Mielestämme jatkotyössä on vielä selvitettävä edellä käsiteltyä perustuslain ja työeläkejärjestelmästä vakuutuksenottajille seuraavien maksuvelvollisuuksien välistä suhdetta. Myönteistä raportissa sinänsä on, että siinä on nostettu esille ajatus siitä, olisiko laskuperustekoron määräämisessä tosiasiallinen päätösvalta annettava viranomaiselle, siis sosiaali- ja terveysministeriölle, kun sillä nyt on mahdollisuus vain joko hyväksyä tai hylätä vakuutuslaitosten keskenään sopima ratkaisu. Tältä osin raportissa ei kuitenkaan ole esitetty mitään johtopäätöksiä.

Työeläkeyhtiön hallinto

Työeläkeyhtiöiden hallinnon osalta raportissa esitetään ensinnäkin, että hallintromalli olisi kolmiportainen käsittäen hallintoneuvoston, hallituksen ja toimitusjohtajan. Muutoksena esitetään, että toimitusjohtaja olisi aina hallituksen nimitettävä ja että päätökset tehtäisiin enemmistöpäätöksinä, kun nykyisin mm. toimitusjohtajan erottamiseen vaaditaan 2/3 enemmistön kannatus. Pidämme näitä muutosehdotuksia perusteltuina.

Raportissa esitetään myös kannanotto, jonka mukaan keskeisten työnantajien ja palkansaajien keskusjärjestöjen edustajien asemaa työeläkevakuutusyhtiöiden hallinnossa olisi vahvistettava ja edustuksen tasapuolisuus varmistettava. Lisäksi esitetään, että niin hallintoneuvoston kuin hallituksen puheenjohtajuuden tulisi olla työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen edustajilla ja sen tulisi olla näiden kesken kiertävä. Työeläkevakuutusyhtiöiden hallintorakenteen osalta toteamme, että nykyinen käytäntö, jossa työmarkkinakeskusjärjestöillä jo on hyvinkin vahva asema, olisi ollut syytä raportissa kyseenalaistaa. Tärkeintä hallituksen ja hallintoneuvoston kokoonpanossa mielestämme on, että niihin saadaan mahdollisimman asiantuntevia henkilöitä huolehtimaan työeläkevakuutusyhtiön perustehtävistä. Sijoitustoiminnan onnistumisella on ratkaisevan suuri vaikutus niin vakuutusmaksuihin kuin vakuutettujen etuihin. Hallintoelinten paikkojen kiintiöinti ei ole omiaan varmistamaan hallintoelinten jäsenten asiantuntemusta. Ilman kiintiöitäkin yhtiöissä on mahdollisuus valita hallintoelinten jäseniä jopa tämänhetkistä enemmänkin työmarkkinajärjestöjen piiristä, jos siihen yhtiöissä koetaan olevan tarvetta. Emme siis näe minkäänlaista tarvetta entisestään vielä lailla vahvistaa työmarkkinakeskusjärjestöjen asemaa yhtiöiden hallinnossa. Jos kuitenkin hallituksen ja hallintoneuvoston kokoonpanossa halutaan edelleen pitää kiinni kiintiöjaosta, järjestelmää olisi joka tapauksessa kehitettävä tasapuolisempaan suuntaan siinä suhteessa, että työantajapuolella edustus olisi myös nimenomaan pieniä työantajayrityksiä edustavalta taholta. Hallintoelinten puheenjohtajan tehtävän säätämistä lailla työmarkkinajärjestöille kuuluvaksi ja tehtävän kierrästystä niiden kesken emme pidä perusteltuna.

Kilpailun varmistaminen

Pidämme hyvin tärkeänä raportissa esitettyä kannanottoa siitä, että jatkotyössä on panostettava kilpailuneutraliteetin turvaamiseen eri vakuutuslaitostyyppien välillä, mihin myös kilpailuvirasto on 11.5.2005 tekemässään aloitteessa kiinnittänyt huomiota. Myös muutoin kilpailun varmistaminen työeläkelaitosten välillä on hyvin tärkeää, kun toiminta sen erityisestä luonteesta johtuen on sangen tarkoin säänneltyä.

Tietojen saatavuus ja avoimuus

Pidämme niin ikään hyvänä raportissa esitettyä kannanottoa siitä, että työeläkevakuutusyhtiöiden toiminnasta ja tuloksista olisi saatavissa riittävästi tietoa ja että se olisi mahdollisimman vertailukelpoista. Tämä on tärkeää vakuutuksenottajien kannalta, joilla tulisi olla tosiasiallinen mahdollisuus sekä seurata sitä, että heidän vakuutusmaksunsa on jatkuvasti mitoitettu oikein, että

Muita huomioita

Raportissa on (s. 49) todettu olevan tarvetta selvittää, miten olisi vastaisuudessa suhtauduttava liian suurina pk-yrityksiltä perityistä työkyvyttömyysvakuutuksen maksuista kertyneisiin varoihin tasoitusvastuussa. Raportissa kysytään, kuuluvatko ne nykyisen lain mukaisesti vakuutuksenottajille osana vakuutuskantaa vai voidaanko niitä käyttää muuhunkin kuin vakuutusriskin välittömään kattamiseen. On sinänsä hyvä, että tähän asiaan on kiinnitetty huomio. Mielestämme on kuitenkin täysin selvää, että jos maksuperusteet on syystä tai toisesta vahvistettu suuremmiksi kuin mihin on tarvetta, liikaa peritty määrä kuuluu maksua liikaa maksaneelle taholle eli vakuutuksenottajille.

Raportissa korostetaan useassa kohdassa sitä, että työeläkejärjestelmän toiminnassa ja kehittämisessä keskeinen rooli on kolmikantaisella neuvottelumenettelyllä. Tämä tilannne on meillä ollut suhteellisen vakiintunut jo pitkään eikä liene odotettavissa sen muuttumista. Ongelmana siinä pidämme kuitenkin sitä, että työnantajapuolelta tässä kehitystyössä eivät ole mukana nimenomaisesti pienempien työnantajien intressejä edustavat tahot, joita kuitenkin lukumääräisesti on valtaosa kaikista työnantajayrityksistä. Kolmikantaisessa valmistelussa eivät myöskään ole olleet mukana yrittäjät, joita kuitenkin on yksityisen sektorin vakuutetuista runsaat 10 prosenttia.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Rauno Vanhanen
johtaja