Lausunto työryhmän muistiosta “Toimenpide-ehdotuksia yleishyödyllisten yhteisöjen verotukseen liittyvien ongelmakohtien korjaamiseksi” VM 31/2009

Valtiovarainministeriö

Yleistä

Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua muistiosta ja toteaa lausuntonaan seuraavaa:

Muistio on hyvä ja perusteellinen. Siinä on käsitelty yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksen kannalta keskeisimpiä kysymyksiä ja pystytty tuomaan esiin selkeästi tekijöitä, joille annetaan ratkaisutilanteessa painoarvoa. Arvioinnin kohteena on ollut mm. se, mikä on elinkeinotoimintaa, milloin laajamittainen elinkeinotoiminta voi aiheuttaa yhteisölle yleishyödyllisyysstatuksen menettämisen, ja miten toiminnan tukeminen julkisin varoin vaikuttaa toiminnan pitämiseen elinkeinotoimintana.

Esimerkit ovat erittäin hyviä. Niiden ansiosta muistio sopisi sellaisenaan sitovaksi ohjeeksi yleishyödyllisten yhteisöjen verotukseen, ja toisi vastauksen useisiin tulkintakysymyksiin.

Toimeksiantoon kuulunut vaatimus kilpailuneutraliteetin huomioimisesta on toteutettu melko hyvin. Yrittäjien edunvalvontajärjestönä SY keskittyykin lausunnossaan kilpailuneutraliteettiin liittyviin seikkoihin. SY:n mielestä markkinoille osallistuvilla toimijoilla tulee olla tasapuolisen toimintaedellytykset. Esimerkiksi verotukseen, tukiin tai laatumäärityksiin liittyen ei millekään toimijalle saa muodostua erityisasemaa tai kilpailuetuja.

Elinkeinotoiminnan tunnusmerkit

Muistiossa on lueteltu KHO:n ratkaisukäytännön perusteella syntynyttä elinkeinotoiminnan tunnusmerkistöä. Yksi tunnusmerkki on kilpailuolosuhteissa toimiminen. SY:n näkemyksen mukaan on tärkeää, kuten muistiossakin todetaan, että toimintaa arvioidaan kokonaisuutena, eikä kaikkia yksittäisiä kriteerejä tarvitse toiminnassa esiintyä.

Usein se, että tietyllä alueella ja tietyllä toimialalla jo toimii yleishyödyllinen toimija, voi muodostaa markkinoille tulon esteen vastaavaa toimintaa harjoittavalle yritykselle. Tämän vuoksi on tärkeää, että ainakin verotuksen osalta pelisäännöt ovat kaikille samat, ja jo kilpailutilanteen mahdollisuus puoltaa toiminnan katsomista elinkeinotoiminnaksi. Tulkinnan on siis oltava mahdollisimman laajaa.

Muistion sivulla 40 olevassa työryhmän ehdotuksessa on kuvattu hyvin sitä, milloin yleishyödyllisen yhteisön toiminta on elinkeinotoimintaa. Työryhmä katsoo, ettei elinkeinotoimintana voitaisi pitää sellaista toimintaa, jolle ei ole kaupallisia markkinoita. SY:n näkemyksen mukaan ei ole mahdollista luetteloida sellaisia toimintoja, joille ei ole olemassa kaupallisia markkinoita, ja joita siten voitaisiin pitää pääsääntöisesti muuna kuin elinkeinotoimintana.

Näemme, että kaikenlaiselle palvelutoiminnalle on olemassa markkinat, jos markkinoille annetaan tilaa toimia. Jos yhteiskunta haluaa tarjota tuetusti jotakin suoritetta vaikkapa erityisryhmille, paras tapa tähän on maksusitoumus tai palveluseteli. Siten varmistetaan parhaiten myös palvelun laadukkuus.

Yleishyödyllisen yhteisön tukemisen muotoja

Yleishyödyllisellä yhteisöllä on mm. seuraavia veroetuja verrattuna yritykseen:
• Tuloverovapaus muusta kuin elinkeinotoiminnasta
• Ns. superyleishyödyllisellä yhteisöllä mahdollisuus osittaiseen tai täyteen verohuojennukseen myös elinkeinotulosta
• Arvonlisäverovapaus muusta kuin elinkeinotoiminnasta
• Alempi tuloveroprosentti kiinteistötulosta
• Mahdollisuus halvempaan kiinteistöveroprosenttiin yleishyödyllisessä käytössä olevan kiinteistön osalta kunnan näin päättäessä
• Mahdollisuus maksaa verovapaita kustannusten korvauksia toimintaan osallisille ilman työsuhdetta
• Jäsenlehden painatuksessa painotalo voi laskuttaa työstä ilman arvonlisäveroa.

Veroetujen lisäksi yleishyödylliset yhteisöt saavat myös muuta etua yhteiskunnalta. On tavallista, että kunta tarjoaa ilmaiset tai alihintaiset toimitilat yleishyödylliselle yhteisölle. On myös tavallista, että kunta tarjoaa esimerkiksi liikuntatilojaan vain yleishyödylliselle toimijalle, eikä yrityksillä ole lainkaan mahdollisuutta vuokrata samoja tiloja harjoittaakseen niissä elinkeinotoimintaa. Kunnilla on siten mahdollisuus olla helpottamassa tai pahentamassa kilpailuneutraliteettiongelmaa. On otettava huomioon, että tällainenkin tukeminen voidaan katsoa valtiontueksi.

Esimerkiksi vauvauintia tarjoavat yrittäjät ovat joutuneet valitsemaan toimintamuodokseen ry:n, jotta saisivat vuokrata kunnalta uimahallivuoron. Tällaiset käytännöt ovat syrjiviä, ja pakottavat toimijoita osin keinotekoisiinkin ratkaisuihin. Yrittäjien näkökulmasta kilpailuhaitta muodostuu kuitenkin kaikkien tukimuotojen yhdistelmästä, eikä esimerkiksi yksistään veroedusta.

Yleishyödyllisen yhteisön toiminnan tukemiseen on olemassa lukuisia mahdollisuuksia pelkästään verotuksen keinoin. Olisi perusteltua, että tuloverotuksessa lähtökohtana olisi elinkeinotoiminnan käsitteen laaja tulkinta. Ei-elinkeinotoiminnaksi katsomisen tulee olla poikkeus, jota tulkitaan suppeasti. Muutos ei tosiasiallisesti muuttaisi niiden yhteisöjen asemaa, jotka eivät tavoittele, eivätkä tee toiminnallaan voittoa.

Verohuojennukset ja verovapauslautakunta

Pidämme erittäin kannatettavana työryhmän luvussa 10.1. tekemää ehdotusta, että verovapauslautakunnassa olisi edustettuna jäseniä myös elinkeinoelämästä. Muistion perustelut parhaasta asiantuntemuksesta markkinoiden rakenteeseen, hinnoitteluun ym. ovat erinomaiset.

On syytä kyseenalaistaa, onko ylipäätään perusteltua tukea yhteiskunnallisesti merkittävää yleishyödyllisten yhteisöjen harjoittamaa toimintaa vapauttamalla ne tuloverosta. Huojennuksesta eniten hyötyvät sosiaali- ja terveysalan yhdistykset ja säätiöt toimivat nykyisin samoilla markkinoilla yksityisten palveluntarjoajien kanssa, mistä aiheutuu kilpailuhaittaa.

Näkisimme hyvänä, että superyleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuslain tarpeellisuus arvioitaisiin laajassa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Arvioitaessa mitkä mahdollisesti ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä palveluita, tulee huomioida VM:n 19.11. asetetun Kunnat ja kilpailuneutraliteetti -hankkeen aikaansaannokset erityisesti SGEI-palveluiden osalta. Hankkeen on määrä saada työnsä valmiiksi 31.5.2010.

SGEI-palvelut eli yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut on EY-kilpailuoikeudessa muotoutunut käsite ja niillä tarkoitetaan yleishyödyllisiä palveluja, joiden saatavuuden turvaaminen katsotaan yhteiskunnallisesti niin tärkeäksi, että viranomainen voi asettaa palveluntuottajalle julkisen palvelun velvoitteen. Viranomainen voi tällöin tukea toimintaa ilman, että tuen katsottaisiin vääristävän kilpailua. Edellytyksenä on kuitenkin, että tuki on välttämätön ja oikeasuhtainen.

Jos huojennuslakia muutetaan, myös verovapauslautakunnan roolia olisi hyvä kasvattaa sen päätösten sitovuutta lisäämällä. Näkisimme hyvänä, että myös kilpailuviranomainen olisi edustettuna lautakunnassa.

Pidämme kannatettavana ja perusteltuna myös työryhmän luvussa 9.4. tekemää ehdotusta, että myönnettyä veronhuojennusta tulisi pitää valtiontukena. Esitämme tätä muutosta koskevan lainvalmistelutyön aloittamista.

Kustannusten korvaukset

Järjestöjen mahdollisuus maksaa verovapaita kustannusten korvauksia ilman työsuhdetta on omiaan aiheuttamaan työvoimapulaa ainakin liikuntapalveluita tarjoavissa yrityksissä. Moni liikunnanohjaaja on esimerkiksi opintososiaalisten etuuksien piirissä. Saatu palkka vaikuttaa etuuksiin alentavasti. Etuuden saajan voi olla kannattavampaa ohjata liikuntatunti siten, että korvauksen saisi verovapaana kustannuskorvauksena. Pidämme tätä kilpailua vääristävänä ja hyvin arveluttavana. Tehdystä työstä maksetun korvauksen verokohtelu täytyy olla maksajan statuksesta riippumatta aina sama.

Pidämme hyvänä muistossa otettua linjausta siitä, että mitä kauempana harjoitettu toiminta on yleishyödyllisen yhteisön varsinaisesta toiminnasta, sitä nopeammin se voidaan katsoa elinkeinotoiminnaksi. Sivun 28 esimerkki selkeyttää hyvin työryhmän ehdotusta.

Koulutus

Taiteen ja koulutuksen osalta työryhmän linjaus, jonka mukaan lakisääteisesti tai olennaisesti julkisin varoin avustettuna toiminta on lähtökohtaisesti verovapaata, on selkeä. Kilpailuneutraliteetin kannalta se on kuitenkin riittämätön, eikä siksi hyväksyttävissä. Palvelutarjonnassa myös julkisella sektorilla on siirrytty toimintatapaan, jossa järjestämisvelvollinen, esimerkiksi kunta, toimii tilaajana, ja kilpailuttaa palveluntarjoajat. Tällöin on erittäin tärkeää, että tuottajat ovat samalla viivalla.

Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on esimerkki perusopetuslain nojalla järjestettävästä kasvatustoiminnasta. Kunta voi tuottaa palvelun itse, tai ostaa toiselta julkiselta, yksityiseltä, tai kolmannen sektorin toimijalta. Erilaisella verokohtelulla ei pidä luoda kilpailuetua minkään toimijan eduksi, vaan samanlaista toimintaa tulee verottaa toimijan statuksesta riippumatta samalla tavalla. Toisin sanoen toimintaa on lähtökohtaisesti pidettävä elinkeinotoimintana, ja vain poikkeuksellisesti muuna.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Satu Grekin
veroasiantuntija