YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Lausunto Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle 2026
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
K 2/2026 vp
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä kirjallista asiantuntijalausuntoa yhdenvertaisuusvaltuutetun eduskunnalle laatimasta kertomuksesta.
Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa.
Yleistä
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kolmas eduskuntakertomus käsittelee laajasti valtuutetun toimivaltaan kuuluvia kokonaisuuksia: yhdenvertaisuutta, syrjintää, ulkomaalaisten oikeuksien toteutumista, ihmiskaupan vastaista toimintaa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä maastapoistamisen täytäntöönpanon valvontaa.
Suomen Yrittäjät suhtautuu kertomuksen laatimiseen myönteisesti. Säännöllinen raportointi eduskunnalle on arvokas mekanismi yhdenvertaisuustilanteen seuraamiseksi ja lainsäädännön kehittämistarpeiden tunnistamiseksi.
Vuonna 2025 valtuutetulle tuli kertomuksen mukaan yhteensä 2 746 yhteydenottoa, kun vuonna 2024 yhteydenottoja tuli 2 550 kappaletta. Suurin osa valtuutetulle tulleista yhteydenotoista koskee syrjintä- ja yhdenvertaisuusasioita. Kertomuksessa todetaan, että yhteydenottojen määrän jatkuva kasvu ei suoraan kerro siitä, että syrjintä Suomessa olisi lisääntynyt. Todennäköisempiä syitä ovat se, että yhdenvertaisuusvaltuutettu tunnetaan aikaisempaa paremmin ja se, että valtuutetun mahdollisuuksiin auttaa luotetaan entistä enemmän. Pidämme tätä arviota uskottavana ja korostamme, ettei yhteydenottojen määrää tule mekaanisesti tulkita syrjinnän kasvuna, sillä se voisi johtaa virheellisiin johtopäätöksiin politiikkatoimia suunniteltaessa.
Valtuutetun strategia yhdenvertaisuusasioissa on puuttua yksilöiden kohtaamaan syrjintään tehokkaasti ja varmistaa, että uhrien oikeudet toteutuvat. Samalla aktiivisella viestinnällä pyritään vaikuttamaan siihen, että vastaava syrjintä ei muiden kohdalla toistuisi ja ihmiset olisivat tietoisempia oikeuksistaan. Tämä kaksoisstrategia on peruslähtökohdiltaan oikea. Suomen Yrittäjät katsoo kuitenkin, että strategian painopistettä tulisi siirtää selvästi ennaltaehkäisyn ja tietoisuuden lisäämisen suuntaan. Viranomaisen resurssien ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta syrjinnän ehkäiseminen jo ennen sen syntymistä on huomattavasti tehokkaampaa kuin sen jälkikäteinen korjaaminen. Korostamme, että erityisesti pk-yritykset tarvitsevat selkeää ja ennakoivaa ohjausta moniportaisen viranomaisvalvonnan sijaan.
Suositukset
Suomen Yrittäjät pitää valtuutetun suositusta peruspankkipalveluiden saatavuuden turvaamisesta yrityksille erittäin tärkeänä. Toimivat pankkipalvelut ovat yritystoiminnan välttämätön perusedellytys.
Valtuutettu suosittaa myös, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle tulee säätää mahdollisuus määrätä syrjinnästä hyvitys ja seuraamusmaksu. Emme kannata lautakunnan hyvitystoimivallan laajentamista. Ylimääräistä ja tarpeetonta hallinnollista taakkaa yrityksille tulee välttää, ja sääntelyn tulee olla selkeää ja ennakoitavaa. Tuottamuksesta riippumaton seuraamusjärjestelmä asettaa tarkkarajaisuudelle erityisiä vaatimuksia. Suositus siitä, että hyvityskanteen määräaika sidotaan lautakunnan ratkaisun lainvoimaiseksi tuloon, aiheuttaisi yrityksille kohtuutonta hallinnollista taakkaa, eikä pienemmiltä yrityksiltä löydy resursseja pitää yllä kirjanpitoa ja asiakirjoja mahdollisen oikeudenkäyntiriskin varalta näin pitkään. Lisäksi korostamme, että mahdolliset hallinnolliset seuraamusmaksut on joka tapauksessa suhteutettava toimijan kokoon ja todelliseen kantokykyyn. Liikevaihtoon perustuva malli ei kuvaa luotettavasti oikeushenkilön todellista maksukykyä, ja rangaistuksen mittaamisessa tulisi nojautua taloudellista kantokykyä paremmin kuvaaviin tunnuslukuihin.
Oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentamista koskeva suositus edellyttää harkintaa. Esitetyn kaltaisille laaja-alaisille muutoksille on esitettävä riittävät, perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet, eikä johdonmukaisuus yksin ole riittävä peruste merkittävälle seuraamusjärjestelmän muutokselle.
Tiedonsaantioikeutta koskevan suosituksen osalta korostamme, että velvoitteen tulee olla pyyntöön perustuva, ei automaattinen. Automaattinen selvitysvelvollisuus myös tilanteissa, joissa yritys on toiminut täysin lain mukaisesti, on pienen yrityksen rajalliset resurssit huomioiden kohtuuton ja voi pahimmillaan osaltaan vaikuttaa työllistämisen kynnyksen nousuun.
Suositusta kanneajan pidentämistä kahteen vuoteen emme pidä kannatettavana. Nykyisen lain mukaista vuoden kanneaikaa voidaan pitää työhönottotilanteissa täysin riittävänä. Henkilö saa tiedon siitä, ettei tule valituksi rekrytointitilanteissa nopeasti, ja voi arvioida, onko mahdollisesti tullut syrjityksi. Työnantajan näkökulmasta on kohtuutonta, että yksittäisestä rekrytointiprosessista voitaisiin esittää väitteitä vielä kaksi vuotta prosessin ja rekrytoinnin jälkeen.
Työperäiseen hyväksikäyttöön on pystyttävä puuttumaan tehokkaasti sekä reilun kilpailun että työntekijöiden suojan näkökulmasta, sillä se vääristää kilpailua antaen perusteetonta kilpailuetua väärin toimiville yrityksille rehellisten ja oikein toimivien yritysten kustannuksella. Valvonnan kohdentaminen aiempaa täsmällisemmin lakisääteisiä velvollisuuksiaan laiminlyöviin yrityksiin parantaa lakia noudattavien yritysten asemaa markkinoilla. Pidämme ihmiskauppaa koskevia suosituksia pääosin kannatettavina ja edellytämme, että viranomaisille turvataan riittävät resurssit. Velvoitteiden on lisäksi oltava selkeitä ja ymmärrettäviä, ja ohjausta on tarjottava erityisesti pienille työnantajille, jotta tahattomat virheet eivät sekoitu hyväksikäyttöön.
Kertomuksen puutteet ja kehittäminen
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus antaa laajan kokonaiskuvan yhdenvertaisuustilanteen kehityksestä ja valtuutetun toiminnasta. Pidämme kuitenkin tärkeänä, että kertomusta kehitetään jatkuvasti vastaamaan paremmin lainsäädännön kehittämisen tarpeita. Kertomuksessa on useita merkittäviä puutteita, joihin on syytä kiinnittää huomiota.
Yrittäjyysnäkökulma on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kertomus tarkastelee yhdenvertaisuutta lähes yksinomaan palkkatyön ja palvelujen käyttämisen näkökulmista, vaikka yrittäjyys on keskeinen osa yhteiskuntaelämää monille esim. maahanmuuttajataustaisille, vammaisille ja muihin haavoittuviin ryhmiin kuuluville henkilöille. Kertomuksessa tulisi jatkossa tarkastella järjestelmällisesti myös sitä, millaisia rakenteellisia esteitä eri vähemmistöryhmät kohtaavat yrittäjäksi ryhtymisessä ja yritystoiminnan harjoittamisessa. Tämä näkökulma on olennainen osa yhdenvertaisuuden kokonaiskuvaa.
Lisäksi rakenteellisen syrjinnän analyysi on puutteellinen työelämän osalta. Kertomus käyttää rakenteellisen syrjinnän käsitettä, mutta ei analysoi riittävästi niitä mekanismeja, jotka tosiasiallisesti tuottavat eriarvoisuutta työelämässä. Keskeisiä rakenteellisia tekijöitä ovat muun muassa työehtosopimusjärjestelmän yleissitovuus sekä osaltaan myös edelleen järjestäytymättömien työntekijöiden asema edustusjärjestelmässä.
Kertomuksessa ei myöskään millään tavoin nosteta esiin sosiaalivakuutusjärjestelmäämme liittyvää rakenteellista epäyhdenvertaisuutta, eli sitä, että työmarkkinoilla on merkittävä ryhmä, jotka maksavat itse ja joiden työstä työnantaja maksaa työttömyysvakuutusmaksuja, mutta vakuutusmaksut eivät mene heille maksettaviin ansiopäivärahoihin tai heillä ei ole oikeutta ansioturvaan. Kyseessä ovat työntekijät, jotka eivät ole liittyneet työttömyyskassan jäseniksi. Ansiopäivärahan saamisen edellytyksenä on aina työttömyyskassan jäsenyys. On selvää, että sosiaalivakuutusjärjestelmän pitäisi kohdella yksilöitä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti. Yhteiskunnan pitää kaikissa tilanteissa mahdollistaa osallistuminen lakisääteiseen järjestelmään sekä pääsy sosiaaliturvan piiriin ja siksi pidämme erikoisena sitä, että yhdenvertaisuusvaltuutettu ei ole asiaa kertomuksessaan esiin nostanut. Kokonaisuutena korostamme, että jos kertomusta halutaan ja jotta sitä voitaisiin hyödyntää tehokkaasti lainsäädäntötyössä, tulisi analysoida myös sitä, miten nämä edellä mainitut rakenteet vaikuttavat eri väestöryhmien asemaan.
Tilastointi ei riittävästi kuvaa vaikuttavuutta. Kertomus raportoi yhteydenottojen määriä ja jakaumaa elämänalueittain sekä syrjintäperusteittain, mutta ei kerro systemaattisesti, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty ja mikä on ollut lopputulos. Pidämme tärkeänä, että kertomuksessa siirrytään jatkossa toimenpide- ja lopputulosraportointiin, joka mahdollistaa paremman arvioinnin siitä, mitkä keinot tosiasiallisesti ehkäisevät syrjintää. Pelkkä yhteydenottojen volyymitieto ei ole riittävä perusta lainsäädäntösuositusten tekemiselle.
Ennaltaehkäisevien keinojen rooli jää kertomuksessa seuraamusten varjoon. Kertomus painottaa voimakkaasti seuraamusten tehostamista ja laajentamista. Korostamme, että tehokkain tapa puuttua syrjintään on ennaltaehkäisy: selkeä lainsäädäntö, laadukas neuvonta, helposti saavutettava ohjeistus sekä tietoisuuden lisääminen sekä työnantajien että työntekijöiden keskuudessa. Etenkin pk-yritysten kohdalla rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten kiristäminen ilman samanaikaista panostusta neuvontaan ja velvoitteiden selkeyttämiseen voi johtaa oikeusvarmuuden heikkenemiseen. Kertomuksessa tulisi arvioida nyt esitettyä tasapuolisemmin eri ohjauskeinojen suhteellista tehokkuutta ja asettaa ennaltaehkäisy etusijalle.
Kunnioittavasti
Suomen Yrittäjät
Niko Nurmela
asiantuntija