Maksupalvelulain uudistaminen

Oikeusministeriö

Yleistä

Oikeusministeriön asettaman työryhmän mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi maksupalvelulakia (MPL) ja eräitä muita lakeja. Suomen Yrittäjät oli edustettuna työryhmässä. Ehdotetuilla uudistuksilla pantaisiin täytäntöön uuden maksupalveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin (EU) 2015/2366 III ja IV osaston säännökset siltä osin kuin ne poikkeavat vanhan direktiivin 2007/64/EY vastaavista säännöksistä.

Uuden maksutapadirektiivin tavoitteet ovat kannatettavia. Maksutapojen kilpailun esteiden poistaminen sekä teknisten käytäntöjen yhdenmukaistaminen vaikuttavat myönteisesti maksupalveluja käyttävien ja maksunsaajayritysten liiketoimintaan. Komissio on muun muassa arvioinut, että maksutoimeksiantopalveluja koskeva uusi sääntely aikaansaa kauppiaille vuotuisia kustannussäästöjä EU:n alueella 0,9-3,5 miljardia euroa. Säästö syntyy muun muassa siitä, kun verkkomaksuissa siirrytään käyttämään yhä enemmän maksutoimeksiantopalveluja luottokorttien sijasta.

Direktiivi on pääosin täysharmonisointisäädös.

Maksutoimeksiantopalveluja ja tilitietopalveluja koskeva sääntely sekä
muut soveltamisalan muutokset

Ehdotuksen mukaan lain soveltamisalaan kuuluvia maksupalveluja olisivat myös maksutoimeksiantopalvelu ja tilitietopalvelu (ks. MPL 1 ja 8 §). Lakiin lisättäisiin näiden palveluiden käyttöön liittyvät säännökset. Maksutoimeksiantopalvelua koskevat keskeiset säännökset ovat ehdotetussa MPL 38 a §:ssä, minkä lisäksi maksutoimeksiantopalveluihin liittyviä yksittäisiä säännöksiä ehdotetaan muualle lakiin. Tilitietopalveluista säädettäisiin uudessa MPL 8 a luvussa.

MPL:n soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi mm. teleyritysten tarjoamien palvelujen, kauppaedustajien sekä rajatussa verkossa käytettävien ja muiden vastaavien maksuvälineiden osalta (ks. MPL 1–3 §). Lisäksi lakia sovellettaisiin entistä laajemmin silloin, kun maksutapahtuman toteuttamiseen osallistuu ETA:n ulkopuolinen palveluntarjoaja tai maksutapahtuma on muun kuin ETA-valtion valuutan määräinen (ks. MPL 4–5 §).

Suomen Yrittäjillä ei ole huomautettavaa lain soveltamisalasta tai siihen liittyvistä muutoksista.

Maksutapalisiä koskeva sääntely

Ehdotuksen mukaan maksunsaaja ei saa periä ns. maksutapalisiä sellaisista korttipohjaisista maksutapahtumista, joiden siirtohinnoista säännellään EU:n siirtohinta-asetuksen II luvussa, eikä SEPA-tilisiirroista tai suoraveloituksista (MPL 46 §). Näin ollen direktiivi edellyttää, että kauppiaat ja muut maksunsaajat eivät saa periä maksutapalisiä kuluttajilta muun muassa Visa- ja MasterCard-maksamisesta. Muuten oikeus maksutapalisien perimiseen säilyisi ennallaan MPL:n 60 §:ssä säädetyllä tavalla.

Maksutapalisien osittainen kielto merkitsee käytännössä sitä, että kauppiaat voivat kilpailutilanteesta riippuen kompensoida tilannetta perimällä yksittäisen asiakkaan maksutapahtuman kustannukset kaikkien hyödykkeiden hinnoissa. Toisaalta sääntely kytkeytyy korttimaksujen siirtohintoja koskevaan asetukseen, jolla rajoitetaan näistä samoista maksutapahtumista palveluntarjoajien välillä perittäviä siirtohintoja. Sääntelykokonaisuudella voidaan nähdä olevan kauppiaan kannalta myönteisiä vaikutuksia. Komissio on arvioinut, että sääntely kokonaisuudessaan tuo kauppiaille merkittäviä säästöjä.

Esityksen vaikutuksissa todetaan, että mahdollisten uusien korttijärjestelyiden palkkioiden arvioidaan pienenevän merkittävästi. Tavoitteena on myös luoda kuluttajien saataville uusia verkkomaksuratkaisuja, jotka ovat käytettävissä myös niiden osalta, joilla ei ole luottokorttia. Toisaalta on hyvä huomata, että palveluntarjoajille koituvat 128-193 miljoonan euron kertaluontoiset maksut valunevat palvelunkäyttäjien maksettavaksi.

Vastuuta ja maksupalautusta koskeva sääntely

Maksupalvelun käyttäjän vastuuta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä lievennettäisiin (ks. MPL 62 §: vastuu ns. tavallisesta huolimattomuudesta rajoittuisi 50 euroon, eikä vastuuta yleensä olisi, jos palveluntarjoaja ei ole edellyttänyt asiakkaan vahvaa tunnistamista). Maksutoimeksiantopalvelua käytettäessä ensisijainen vastuu oikeudettomasta maksutapahtumasta tai virheestä olisi maksutiliä pitävällä palveluntarjoajalla (MPL 63–64 §), jolla olisi takautumisoikeus maksutoimeksiantopalvelun tarjoajaa kohtaan, mikäli oikeudeton maksutapahtuma tai virhe johtuu tästä. Maksunsaaja tai tämän palveluntarjoaja, joka laiminlyö velvollisuutensa vahvaan tunnistamiseen, olisi takautumisvastuussa maksajan palveluntarjoajaa kohtaan (MPL 74 §). Vastuuta ja maksupalautusta koskevaan sääntelyyn ehdotetaan useita muitakin muutoksia ja täydennyksiä.

Katsomme, että uusi sääntely vastaa tältä osin direktiivin sanamuotoa.

Vahvaa tunnistamista koskeva sääntely ja komission tekniset sääntelystandardit

Ehdotuksen mukaan maksupalveluntarjoajan olisi pääsääntöisesti käytettävä asiakkaan vahvaa tunnistamista (ks. MPL 85 b §). Kauppiailta ja muilta maksunsaajilta edellytetään näin ollen vahvaa asiakastunnistamista uhalla, että nämä vastaavat muuten mahdollisista maksuvälineiden väärinkäytöksistä. Tämä velvollisuus saattaa hidastaa uusien maksutapojen käyttöönottoa tai vähentää jo olemassa olevien uusien maksutapojen käyttöä, kuten esimerkiksi lähimaksamista. Näin ollen direktiivin vaatimukset saattavat hidastaa toivottua digitalisaatiokehitystä.

Loppujen lopuksi tunnistamista koskevat tarkemmat vaatimukset ja poikkeukset määritellään vasta komission teknisissä sääntelystandardeissa. Euroopan pankkiviranomainen on julkistanut luonnoksen teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ehdotetussa MPL 85 b ja 85 c §:ssä viitataan. Komission hyväksyttyä sääntelystandardit Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on mahdollisuus määräajassa vastustamalla estää standardien voimaantulo. On erittäin tärkeää, että kauppiaan vastuu oikeudettomasta maksutapahtumasta on tasapainoinen, oikeasuhtainen sekä sellainen, joka tukee uusien maksutapojen kehittämistä.

Kunnioittavasti

Suomen Yrittäjät

Mikael Pentikäinen Tiina Toivonen
toimitusjohtaja lainsäädäntöasioiden päällikkö