Opasluonnos uuden jätelainsäädännön mukaisista vakuusvaatimuksista

Ympäristöministeriö

Ympäristöministeriö pyytää Suomen Yrittäjiltä lausuntoa opasluonnoksesta uuden jätelainsäädännön mukaisista vakuusvaatimuksista. Asianajotoimisto Borenius Oy on ympäristöministeriön toimeksiannosta valmistellut luonnoksen. Asiasta järjestettiin kaikille avoin keskustelutilaisuus 16.4.2012. Tilaisuudessa annettujen kommenttien lisäksi lausumme asiasta seuraavaa:

Yleistä

Uusi jätelainsäädäntö tulee voimaan 1.5.2012. Unionin jätelainsäädäntöön sisältyy määräyksiä vakuuksien asettamisesta, minkä vuoksi uudistuksen yhteydessä päivitetään myös jäte- ja ympäristönsuojelulainsäädännön vakuussäännökset. Jätehuoltoon liittyviä erilaisia vakuuksia vaaditaan sekä uuden jätelain 95 §:n (esim. jätteen kuljettajat) että ympäristönsuojelulain 43 a §:n (jätteen käsittelytoiminnan harjoittajat) nojalla.

Vakuussäännösten tarkoituksena on turvata jätehuolto tilanteessa, jossa jätehuoltoalalla toimiva yritys on maksukyvytön tai ei muuten kykene huolehtimaan lain edellyttämistä velvollisuuksistaan. Esimerkiksi jätteen kuljettajan vakuuden on katettava kuljetuskustannukset sekä käsittelykustannukset, jos jätettä kuljetetaan omaan lukuun. Vakuusvelvollisten määrä ei uudistuksen yhteydessä laajene, mutta käytännössä vakavaraisuusarviointiin perustuvan poikkeamismahdollisuuden poistumisen myötä vakuuden asettamisvelvollisten toiminnanharjoittajien määrä kasvaa.

Oppaan asiasisältö

Oppaassa esitellään 1.5.2012 voimaan tulleiden vakuussäännösten mukaan hyväksyttävät vakuusmuodot ja vakuuksien antajatahot. Oppaassa annetaan myös ohjeita vakuuden määrän arvioimiseksi sekä poikkeamismahdollisuuksista vakuuden asettamisvelvollisuudesta. Ensisijaisesti tavoitteena on yhtenäistää vakuuden määräytymisen perusteita ja edistää toiminnanharjoittajien yhdenmukaista kohtelua. Lähtökohtaisesti tämä on kannatettava tavoite.

Opas on suunnattu viranomaisten ja rahoituslaitosten lisäksi myös toimialan yrityksille. Tämän vuoksi katsomme, että oppaan sisältöä tulisi kehittää termistöltään ymmärrettävämmäksi. Lisäksi yrittäjän kannalta olisi erityisen tärkeää, että hän pystyy oppaan perusteella arvioimaan etukäteen oman vakuutensa määrää sekä siitä poikkeamisen mahdollisuutta. Esimerkiksi luonnoksessa olevat kuutio ja neliöhinnat ovat vaihteluiltaan melko suuret, mikä vaikeuttaa arviointia. Periaatetta, jonka mukaan toiminnanharjoittajalta ei peritä päällekkäisiä vakuuksia, tulisi toiminnanharjoittajien yhdenmukaisen kohtelun varmistamiseksi selkeyttää.

Korostamme, että jätehuollon sektorilla on lukuisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja yrittäjiä, joihin vakuussumman asettamisvelvollisuus ja siihen liittyvä hallinnollinen taakka kohdistuu raskaammin suhteessa isompiin toimijoihin. Tämän vuoksi katsomme, että mahdollisuus poiketa vakuuden asettamisvelvollisuudesta toiminnan laajuuden perusteella, on sinällään kannatettava.

Jätteen kuljettajien vakuuden määrää arvioitaessa kuljettajan hallussa olevana jätemääränä olisi opasluonnoksen mukaan pidettävä sitä jätemäärää, jonka kyseisen kuljettajan kalustolla voidaan kerrallaan enintään kuljettaa. Vakuuden määrän arvioinnin osalta ei ole kuitenkaan huomioitu sellaista kuljetustoimintaa, jossa vain osa kuljetusajoneuvon kuljetuskapasiteetista on suunnattu jätteiden kuljettamiseen, tai kuljetustoiminta on muuten vähäistä, taikka kuljetustoiminta tapahtuu ajallisesti harvoin.

Edellä kerrotuissa tilanteissa ei voida pitää perusteltuna, että vakuuden määrä lasketaan maksimikapasiteetin perusteella. Maksimikapasiteetin käyttämistä laskentaperusteena ei myöskään edellytetä jätelain 95 §:ssä. Kiinnitämme tässä yhteydessä huomionne valmismatkaliikkeen matkanjärjestäjän vakuuden laskentaan, jossa voidaan ottaa huomioon matkanjärjestäjän kausivaihtelut.

Lisäksi toteamme, että oppaassa esitetyt suositukset vakuushinnoiksi ovat kohtalaisen suuret, minkä vuoksi niitä olisi syytä tarkistaa vielä alaspäin.

Suomen Yrittäjät

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Tiina Toivonen
lainopillinen asiamies