Suomen Yrittäjien lausunto ammatillisten tutkintojen kehittämisperiaatteita ja asemaa koulutusjärjestelmässä käsittelevään työryhmämuistioon

Opetusministeriö

Ammatillinen toisen asteen koulutus antaa valmiuksia käytännön työtehtäviin. Uusista työpaikoista yli puolet syntyykin työtehtäviin, joissa työntekijältä odotetaan ammatillista koulutusta. Ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisääminen on tärkeää työvoiman uusintamisessa. Toisaalta jo olemassa olevassa työvoimapulassa on tärkeää huomioida tehokas työssä tapahtuva oppiminen, koulutusjärjestelmän työelämävastaavuus, yksilön joustava liikkuminen koulutuksen eri asteilla sekä myös tutkintojen kansainvälinen vertailtavuus.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen merkitystä kuvaa, että lähes joka kymmenes eli noin 231 000 työvoimaan kuuluvaa henkilöä osallistui opetushallinnon rahoittamaan tutkintotavoitteiseen koulutukseen vuonna 2004. Toisen asteen tutkinnon vuonna 2005 suoritti noin 58 000 henkilöä.

Ammatillista toisen asteen koulutusta tulee edelleen kehittää niin opetussuunnitelma- kuin näyttötutkintoperusteisenakin. Opetussuunnitelma-perusteinen ammatillinen peruskoulutus tulee mitoittaa siten, että toimialakohtaiset ja alueelliset työvoimatarpeet täytetään mahdollisimman hyvin.

Oppisopimuskoulutusta tulee kehittää sekä laadullisesti että määrällisesti. Yrittäjien oppisopimus ammatillisena lisäkoulutuksena tulisi poistaa kiintiörajoitusten piiristä. Oppisopimuskoulutuksen aikaisessa palkkauksessa tulisi siirtyä aiempaa enemmän opiskelijan työpanoksen huomioon ottavaan palkkausmalliin. Tämä lisäisi erityisesti pientyönantajien mahdollisuuksia hyödyntää oppisopimuskoulutusta ja lisäisi samalla oppisopimuspaikkoja.

Ammatillisia tutkintoja tulee työryhmän esittämällä tavalla kehittää työelämän toimintakokonaisuuksista johdetuista tutkinnon osista, joista voidaan rakentaa käyttökelpoisin osaamiskokonaisuus. Tällöin tulee voida tutkinto rakentaa usean eri tutkinnon osista nk. klusteripohjaisesti. Tällainen toiminta edellyttää kuitenkin koulutuksen järjestäjiltä yhä tiiviimpää yhteistyötä.

Yrittäjien antama asiantuntijapanos koulutus- ja tutkintotoimikunnissa on erittäin tärkeää. Yrittäjien taloudelliset mahdollisuudet osallistua koulutus- ja tutkintotoimikuntien työhön ovat kuitenkin rajalliset. He ovat epätasa-arvoisessa asemassa niihin jäseniin nähden, joiden taustayhteisöt maksavat kokouksien ajalta palkan. Myös yrittäjien mahdollisuudet osallistua erilaisten työpaikalla oppimisen muotojen toteuttamiseen ovat resurssisyistä rajallisia. Yrittäjille tulisikin maksaa kohtuullinen ansiomenetyskorvaus tutkinto- ja koulutustoimikuntatyöhön osallistumisesta sekä työpaikalla oppimisen toteuttamisesta.

Kaikille ammatillisen toisen asteen tutkinnon suorittaneille tulee antaa yleinen jatkotutkintokelpoisuus. Ammatillinen koulutus ei saa sisältää nk. pussinperiä. Korkeakoulujen sisäänottojärjestelmän tulee varmistaa hakijan opiskeluvalmiudet ja soveltuvuus alalle.

Korkeakoulutuksessa tarvittavan yleissivistävän osaamisen, kuten matemaattisten ja kielellisten valmiuksien kehittämisen tueksi voitaisiin ammattitutkintojärjestelmään liittää vapaaehtoisia opintokokonaisuuksia. Opintoja voitaisiin suorittaa esimerkiksi ammatillista koulutusta antavissa oppilaitoksissa, vapaassa sivistystyössä tai aikuislukioissa. Näiden yleissivistävien opintojen suorittaminen ei kuitenkaan saa olla edellytys korkeakouluun pääsemiselle. Osaaminen on voinut syntyä myös muualla.

Korkeakoulututkinnon suorittaneiden mahdollisuutta suorittaa ammatillisia tutkintoja ei saa rajoittaa. Esimerkiksi yrittäjätutkinnon suorittaminen on perusteltua kaikilla koulutustaustoilla. Myös ammatillinen opettaja, joka suorittaa oman alansa käytännönläheisen erikoisammattitutkinnon, lisää valmiuksiaan toimia opettajana. Sen sijaan johtamisen erikoisammattitutkinnon osalta oppisopimuskiintiöiden käyttäminen on pahasti vinoutunut. Ei ole tarkoituksenmukaista, että julkisen sektorin korkeasti koulutettuja toimihenkilöitä koulutetaan nykyisessä määrin JETin avulla rajallisin oppisopimuskoulutusresurssein.

Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen kansainvälisen vertailtavuuden selkiyttämiseksi ja niiden antaman ammattitaidon oikeudenmukaisen asemoinnin vahvistamiseksi kansainvälisesti tulee em. tutkinnot kansallisessa lainsäädännössä asemoida niin, että ammattitutkinto sijoittuu ammattipätevyydestä tunnustamisesta annetun direktiivin tasolle b (upper secondary level) ja erikoisammattitutkinto tasolle c (post-secondary nontertiaty education).

SUOMEN YRITTÄJÄT

Martti Pallari
johtaja

Veli-Matti Lamppu
koulutusasiamies