Suomen yrittäjien lausunto koulutuksen ja tutkimuksen kehittämis-suunnitelmaksi vuosille 2007 – 2012

Tausta

Opetusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjien lausuntoa uudeksi koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaksi. Aiemmat kehittämissuunnitelmat ovat osoittautuneet tärkeiksi koulutuksen suunnittelun ja toteutuksen ohjausvälineiksi. On tärkeätä, että jatkossakin kehittämissuunnitelmat valmistellaan huolellisesti ja riittävän laajoiksi kokonaisuuksiksi. Kehittämissuunnitelmasta tulisi ilmetä mahdollisimman selkeästi kunkin ajan koulutuspoliittinen näkemys ja siihen liittyvät tulevaisuuden suunnitelmat. Kuten tälläkin kerralla on tehty, sidosryhmiä on syytä pitää valmistelussa tiiviisti mukana.

Kehittämissuunnitelman tarkastelukulma liian suppea

Opetusministeriö on valmistellut luonnoksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaksi vuosille 2007 – 2012 perinteiseen tapaansa. Uudestakin kehittämiskaudesta on jo yksi vuosi kulunut ennen kuin asiakirja voidaan viedä valtioneuvoston käsiteltäväksi. Luonnoksessa tarkastellaan koulutusjärjestelmäkeskeisesti pelkästään opetusministeriön hallinnonalaa, vaikka koulutustarjonnan suunnittelussa ja toteutuksessa on myös muita toimijoita, kuten työministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö. Viimeksi mainittujen tahojen roolin toteaminen edes nykyisessä asetelmassa olisi paikallaan tilanteessa, jossa ollaan perustamassa työ- ja elinkeinoministeriötä.

Muutoinkin muuttuvaan toimintaympäristöön ollaan kehittämisluonnoksen mukaan menossa pitkälti vanhoin eväin. Uskotaan, että koulutusjärjestelmämme löytää aina ratkaisut markkinoiden vaatimuksiin. Kehittämisluonnosta paranneltaessa odotamme markkina- ja asiakaslähtöisempää lähestymistapaa ainakin ammatillisen koulutuksen puolella. Toivomme myös selkeämpää näkemystä siitä, mikä on elinkeinoelämän rooli ammatteihin johtavassa koulutuksessa, mitkä ovat oppimisympäristöt jatkossa ja miten työpaikalla oppiminen aiotaan resursoida. Kehittämisluonnos sisältää kuitenkin runsaasti yksittäisiä linjauksia, joita on pidettävä erittäin kannatettavina.

Kansallinen strategiamme kansainvälisessä kilpailussa on korkea osaaminen. Ristiriidassa tämän strategian kanssa on se, että suomalaiset sijoittuvat varsin heikosti koulutustasonsa suhteen kansainvälisessä vertailussa. Kehittämisluonnoksessa esitellyillä kriteereillä mitattuna sijoitumme kolmessa vertailussa eri maiden joukossa sijaluvuille 12 – 23. Tästä syystä kannatettava tavoite on se, että koulutustasoa nostetaan siten, että se on yksi maailman korkeimmista sekä perusasteen jälkeisen tutkinnon että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osalta.

Ammattitaitoisen työvoiman puute nostettu esiin – keinot puuttuvat

Kehittämisluonnokseen liittyvien yleisten näkökohtien jälkeen haluamme kiinnittää huomiota pienyritystenkin kannalta tärkeään asiaan, jonka käsittely luonnoksessa on jäänyt vähälle. Kysymys on ammattitaitoisen työvoiman saamiseen liittyvistä ongelmista. Asiaan lienee vaikuttanut se tosiasia, että kyseiset ongelmat eivät johdu ainoastaan ammatillisen koulutuksen tarjontaan liittyvistä kohdistamis- ja mitoitusasioista. Tähän ns. kohtaanto-ongelmaan liittyy muitakin työelämään liittyviä kysymyksiä, kuten suhdannetekijät, eri toimialojen, ammattien ja alueiden vetovoima, työnvälitysjärjestelmän jäykkyydet, pääkaupunkiseudun asumiskustannukset sekä annettavan ammatillisen koulutuksen laatu.

Kehittämissuunnitelmaan olisikin hahmoteltava analyysi siitä, mitä edellä tarkoitetut kohtaanto-ongelmaan liittyvät tekijät kaiken kaikkiaan ovat, ja millä painoarvolla ne ovat vaikuttamassa nykyiseen tilanteeseen. Luonnollisesti tämän arvion jälkeen tulisi pääpiirteittäin esitellä niitä keinoja, joilla ongelmat voidaan ratkaista. Näin siitä huolimatta, että osa niistä saattaa kuulua muun kuin opetusministeriön hallinnon alaan kuuluviin asioihin. Tässä asiassa ministeriöiden tulisi tehdä yleensäkin tiivistä yhteistyötä. Käytännön yhteistyötä tulee tehdä myös alueellisella tasolla oppilaitosten ja yritysten välillä.

Työelämävalmiuksissa puutteita

Koulutuspoliittisten vaikutusmahdollisuuksien piirissä on kuitenkin se, että ammatillinen koulutusjärjestelmämme tuottaa liian suuressa määrin henkilöitä, joiden työelämävalmiudet ovat riittämättömät. Tätä tukee muutama vuosi sitten tehty selvitys, jonka mukaan lähes viidennes ammattioppilaitoksista valmistuvista nuorista oli työttömänä vielä vuosi valmistumisensa jälkeen tilanteessa, jossa kyseisillä alueilla puhuttiin ammattitaitoisen työvoiman puutteesta. Pienyritysten mahdollisuudet korjata työelämävalmiuksissa olevat puutteet ovat kuitenkin rajalliset. Muutoinkin pienyritysten mahdollisuudet järjestää itse koulutusta ovat vähäiset. Ulkopuolelta hankittavan koulutuksen hankintaosaamisessakin on puutteita.

Koulutuskorvauksiin tuntuvia korotuksia

Viime vuosina työelämävalmiuksia on pyritty oikeasuuntaisesti kohottamaan sillä, että on otettu käyttöön useitakin työpaikalla oppimisen muotoja, kuten työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt. Ongelma pienyritysten kannalta katsoen tässäkin asiassa on se, että yrittäjän aika ja muutkin resurssit eivät aina niihin riitä. Tästä on osoituksena tekemämme selvitys, jonka mukaan vain viidennes pienyrityksistä on ollut jollakin tavalla mukana työpaikalla oppimisen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Se, että pk-yritysten osuus on jäänyt vähäiseksi työpaikalla oppimisen toteutuksessa, aiheuttaa vinoutumia työmarkkinoilla. Pk-yritykset työllistävät jo tällä hetkellä noin 60 % yksityisen sektorin työpaikoista. On ongelmallista, että vain pienellä osalla nuorista on opiskeluaikaisia kokemuksia pk-yrityksistä, joiden piiristä työpaikka tulevaisuudessa kuitenkin todennäköisimmin löytyy. Eräs keino korjata nykyistä tilannetta on nostaa tuntuvasti koulutuskorvauksia yrittäjille työpaikalla oppimisen suunnitteluun ja toteutukseen käytettävästä ajasta.

Ennakointijärjestelmät eivät ajan tasalla – näyttötutkintojärjestelmää kehitettävä

Eräs syy nykyiseen kohtaanto-ongelmaan on myös se, että koulutustarpeiden ennakointijärjestelmät eivät ole sillä tasolla kuin niiden tulisi olla. Ennakointiin liittyviä kyselyjä yrittäjille lähettää liian monet toimijat. Tämä vie liiaksi aikaa yrittäjiltä, kyselyjen määrää on vähennettävä. Näyttää siltä, että koordinointikin tässä asiassa puuttuu. Tehokkain tapa tässä olisi se, että jokin taho tuottaisi ennakointiin tarvittavat tiedot keskitetysti nykyaikaisia metodeja käyttäen. Ennakointitietojen tulisi luonnollisesti olla helposti eri toimijoiden käytettävissä. Kehittämisluonnoksissa viitataan maakuntien liittojen tekemään ennakointityöhön. Tämä ei kuitenkaan riitä koulutustarjonnan suunnittelun pohjaksi.

Ammattitaitoisen työvoiman saamiseen liittyvää ongelmaa kärjistää myös se, mikä kehittämisluonnoksessa onkin todettu, että noin kolmanneksella työikäisestä väestöstä ei ole minkäänlaista ammatillista tutkintoa. Opetusministeriö arvioi, että vuonna 2017 työikäisestä väestöstä noin 2,05 miljoonalla henkilöllä on ammatillisesti suuntautunut tutkinto, kun vastaava luku tällä hetkellä 1,63 miljoonaa. Ilman ammatillista koulutusta olevien henkilöiden määrä on suuri, vaikka käytössä on ollut erilaisia ohjelmia ammattitaitoisen työvoiman saamiseksi ja vaikka meillä on työelämätahojen laajasti hyväksymä ja markkinoima näyttötutkintojärjestelmä. Mielestämme Noste-ohjelman kaltaisia hankkeita tarvitaan jatkossakin. Näyttötutkintojärjestelmä on pidettävä voimassa ja sitä edelleen kehitettävä. Esimerkiksi tutkinnon tulisi voida koostua myös muiden näyttötutkintojen osista.

Näyttötutkintojärjestelmää voidaan soveltaa rinnakkain ammatillisen peruskoulutuksen kanssa. Tästä esimerkkinä todettakoon tekemämme aloite, jonka mukaan ammatillinen koulutus voitaisiin moduloida siten, että vuodessa opiskelijoille annetaan ammatilliset perusvalmiudet kyseiseen työtehtävään, jonka jälkeen siirrytään työelämän tehtäviin. Sen jälkeen, kun ammattitaito on karttunut, voidaan näyttötutkintojärjestelmän mukaisesti antaa näyttö omasta osaamisesta ja saada tutkintotodistus. Nuoren etu on se, että pääsee nopeasti kiinni työelämään. Yritysten kannalta on hyvä, että työvoimaa saadaan aikaisemmin käyttöön, joskin aluksi vähäisemmällä ammattitaidolla.

Koulutuspoliittisesti merkittävänä ja kannatettavana asiana pidämme sitä, että yleinen jatko-opintokelpoisuus yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin laajennetaan tarkoituksenmukaisella tavalla koskemaan myös ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneita. Katsomme, että tämä lisää merkittävästi ammatti- ja erikoisammattitutkintojen vetovoimaa työmarkkinoilla. Tätä kautta linjauksella on myös myönteisiä vaikutuksia ammattitaitoisen työvoiman saatavuuteen.

Aikuiskoulutuksen toimintaedellytyksistä pidettävä huolta

Ammattitaitovaatimusten jatkuvasti muuttuessa on pidettävä jatkuvasti huolta siitä, että niin toisen palveluksessa olevat kuin yrittäjätkin voivat tarvittaessa päivittää oman ammattitaitonsa. Tästä kehittämisluonnoksessa on kannatettavia tavoitteita. Tällaisia ovat mm. ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus, työn ohessa tapahtuvan oppimisen edistäminen ja oppisopimustyyppisen koulutuksen käyttö korkeakoulutettujen täydennyskoulutuksessa. Mielestämme oppisopimustyyppinen koulutus tulee ulottaa myös korkeakoulujen perustutkintoihin.

Kehittämisluonnoksessa ei tuoda ilmi, mikä merkitys opetusministeriön itsensä asettaman aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta valmistelevan laajapohjaisen valmisteluorganisaation ehdotuksille annetaan varsinkin, kun työryhmän toimeksianto ulottuu vuoden 2010 loppuun saakka. Kuitenkin kehittämisluonnoksessa otetaan kantaa useisiin kyseisen työryhmän toimeksiannossa oleviin asioihin. Mielestämme nyt valmisteltavassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa tulee jättää selkeä mahdollisuus niille ehdotuksille, jotka kyseinen työryhmä työskentelynsä aikana tai sen päättyessä esittää.

Eräs tällainen asia on aikuiskoulutuksen organisointiin liittyvä kysymys. Kehittämissuunnitelmaluonnoksessa puhutaan ammattiopistostrategiasta, jossa sovitettaisiin yhteen ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen kehittämispolitiikan tavoitteet. Jo tässä vaiheessa toteamme käsityksenämme, että nuorisoasteen ammatillinen koulutus on pidettävä erillään ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. Perusteluna tälle on se, että nuorten ja aikuisten ammatillisessa kouluttamisessa tarvittavat pedagogiikat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Myös koulutettavien tarpeet ovat täysin erilaisia. Kannatamme tuloksellisuusrahoituksen käyttöönottoa aikuiskoulutuksessa.

Aikuiskoulutukseen liittyen kehittämisluonnoksessa esitetään työelämän kehittämis- ja palvelutehtävän jatkuvaa tukemista. Tämän palvelutehtävän riippumaton arviointi esitetään tehtäväksi 2010 mennessä. Pidämme tätä suunnitelmaosaa erittäin kannatettavana. Aikuiskoulutuksen tehostamista pidämme erityisen tärkeänä myös ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.

Opettajien ammattitaito päivitettävä

Eräänä kehittämisen painopisteenä kehittämisluonnoksessa esitetään pätevän ja osaavan opetushenkilöstön saatavuuden varmistamista. Mielestämme tähän tavoitteeseen tulee pyrkiä niin varsinaisen opettajakoulutuksen kuin opettajien täydennyskoulutuksenkin keinoin. Kannatamme koulutuksen järjestäjille tarkoitetun velvoitteen asettamista, jonka mukaan opetushenkilöstön tulee säännöllisesti saada ammatillista osaamista parantavaa täydennyskoulutusta.

Kehittämisluonnoksessa luetellaan aiheita, joihin opettajien täydennyskoulutus kohdistetaan. Esitämme kyseiseen luetteloon lisättäväksi valmiuksien nostamista myös yrittäjyysopetuksessa. Mielestämme nämä valmiudet tarvitaan kaikilla koulutuksen asteilla annettavassa koulutuksessa. Lisäksi esitämme kannustejärjestelmän luomista erityisesti ammatillisen peruskoulutuksen opettajille oman ammattialansa ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittamiseksi. Ammattitaito ei välity, ellei opettajalla ole kyseisestä ammatista myös käytännön kokemusta. Eräiden ammattien opetuksessa tulee käyttää nykyistä enemmän suoraan työelämästä hankittavia käytännön ammattilaisia.

Koulutusajat liian pitkiä – keskeyttämiset puolitettava

Kehittämisluonnoksessa kiinnitetään aivan oikein huomiota pitkiin koulutusaikoihin. Olemme epäterveessä tilanteessa, jos 5-vuotiseksi tarkoitetun yliopistokoulutuksen on tavoiteajassa läpäissyt vain 31,1 % ja jos 4-vuotiseksi tarkoitetun ammattikorkeakoulun läpäisyprosentti tavoiteajassa on 42,4 %. Kehittämisluonnoksessa asetetaan tavoitteeksi koulutusaikojen lyhentäminen, mutta jätetään kertomatta, miten se aiotaan tehdä. Työmarkkinoilta on pois myös se aika, joka käytetään erityisesti yliopistoihin pyrkimiseen. Noin kahden vuoden aika tähän tarkoitukseen on liian pitkä. Esitämme kehittämissuunnitelmaan otettavaksi suunnitelmat siitä, miten nykyistä tilannetta voidaan korjata. Eräs keino on kannustavuuselementin sisällyttäminen nykyiseen opintotukijärjestelmään.

Pitkien koulutusaikojen lisäksi opintonsa keskeyttäneiden määrä eri koulutusasteilla on tällä hetkellä aivan liian suuri; lukiokoulutuksessa 11 %, ammatillisessa peruskoulutuksessa 30 %, ammattikorkeakoulututkinnoissa 34 % ja ylemmissä korkeakoulututkinnoissa 35 %. Opetusministeriö luettelee kehittämisluonnoksessa sinänsä kannatettavia toimenpiteitä, joilla tilannetta korjataan. Esitettyjen toimenpiteiden lisäksi ehdotamme soveltuvuustestien nykyistä laajempaa käyttöönottoa oppilaiden valinnassa. Testien tarvetta ja sisältöä tulee arvioida luonnollisesti alakohtaisesti ja siihen liittää tehokas opinto-ohjaus. Esitämme kehittämissuunnitelmaan lisättäväksi tavoitteen, jossa keskeyttämiset pyritään puolittamaan asetettavassa tavoiteajassa.

Koulutusaikoja esitellessään opetusministeriö kiinnittää huomiota ns. päällekkäiskoulutukseen. Mielestämme ei ole pelkästään huono asia, että erikoisammattitutkinnon suorittaneista 58 %:lla on samantasoinen tai korkeamman asteinen tutkinto.

TEM mukaan maahanmuuttajakoulutuksessa – koulutustarjonta koordinoitava alueellisen elinkeinopolitiikan kanssa

Kehittämisluonnoksessa esitetään helpotettavaksi ja lisättäväksi työperäistä maahanmuuttoa. Asiaan liittyvä toimenpideohjelma esitetään valmisteltavaksi yhteistyössä sisäasiainministeriön kanssa. Mielestämme yhteistyötä tulisi tehdä myös perustettavan työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Esitämme kehittämissuunnitelmaan lisättäväksi velvoitteen, joka edellyttää alueellisen koulutustarjonnan koordinointia alueellisen elinkeinopolitiikan kanssa. Koordinointityö voitaisiin tehdä TE-keskusten yhteyteen perustettavissa neuvottelukunnissa, joissa työelämätahojen lisäksi olisivat edustettuina koulutuksen järjestäjät ja kunnat.

Pk-yritysten työvoimasta yli puolet on toisen asteen ammatillisen koulutuksen saaneita henkilöitä. Tästä syystä ammatillisen koulutuksen väylä on tuotava jatkuvasti esille tehokkaalla ja kiinnostavalla tavalla. Näiden ammattien arvostuksen kohottamiseksi tehtävää työtä on edelleen jatkettava. Lisääntyvä kiinnostus näitä ammatteja kohtaan on huomioitava myös oppilaspaikkakiintiöissä.

Yrittäjyysopetuksen tavoitteet oikeita – kehittämistyössä edettävä määrätietoisesti

Kehittämisluonnoksessa todetaan aivan oikein, että yritysten ja yrittäjyyden merkitys taloudellisen kasvun ja työllisyyden edistäjänä kasvaa. Luonnoksessa arvioidaan, että yrittäjyyden edistäminen edellyttää yrittäjyyskasvatuksen monipuolistamista, laajentamista sekä yrittäjyyteen liittyvän koulutuksen vahvistamista. Näihin tavoitteisiin on helppo yhtyä. On huolehdittava siitä, että viime vuosina tehty aktiivinen ja sisällöltään hyvä työ yrittäjyysopetuksessa ja – kasvatuksessa jatkuu.

Lukiossa tapahtuvaa yrittäjyysopetusta kuvattaessa kehittämisluonnoksessa todetaan, että uusi opetussuunnitelma mahdollistaa yrittäjyyden aihekokonaisuuden toteuttamisen monimuotoisesti paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Mielestämme ei ole kuitenkaan pelkästään kysymys mahdollistamisesta, vaan myös velvoitteesta, jonka Opetushallitus on asettanut oman norminantovaltuutensa puitteissa.

Korkeakouluissa tapahtuvan yrittäjyysopetuksen helpottamiseksi esitämme yrittäjyyspainotteisten erikoislukioiden perustamista. Jo tällä hetkellä 21 % uusista yrittäjistä on korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Erityisen myönteisenä asiana pidämme sitä, että yrittäjyysopintojen osuutta ammatillisissa perustutkinnoissa opetussuunnitelmien uudistamisen yhteydessä aiotaan vahvistaa. Yrittäjien oppisopimuskoulutukseen ei tulisi soveltaa oppilaspaikkakiintiöistä johtuvia rajoituksia.

Yrittäjyys pakolliseksi myös korkeakouluissa

Pidämme riittämättömänä sitä, että korkeakouluopiskelijoille yrittäjyyttä tarjottaisiin vain valinnaisina opintoina. Yrittäjyys tulisi sisällyttää pakollisena kaikkiin korkeakoulututkintoihin. Yrittäjyydestä tulisi voida muodostaa laajoja opintokokonaisuuksia kaikilla tieteenaloilla. Korkeakoulujen yrittäjyyspedagogiikkaa koskevaa tutkimusta tulisi lisätä.

Lopuksi

Olemme edellä todenneet, että ammattitaitoisen työvoiman saatavuuteen liittyvät ongelmat eivät ole ratkaistavissa yksinomaan koulutuspoliittisin keinoin. Tarvitaan tiivistä yhteistyötä myös muiden hallinnonalojen kanssa. Esitämme, että opetusministeriö ottaisi omalta osaltaan tämän kohtaanto-ongelman lieventämisen keskeiseksi toimintansa painopistealueeksi. Suomen Yrittäjien ja Finnveran pk-yritysbarometrin mukaan ammattitaitoisen työvoiman puutetta pidetään yritystoiminnan kehittämisen pahimpana esteenä. Ongelma on kaksinkertaistunut vuoteen 2005 verrattuna.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Martti Pallari
johtaja