Suomen Yrittäjien lausunto määräysluonnoksesta taksimatkasta matkustajalle ilmoitettavista tiedoista ja hintatietojen esilläpidosta

Traficom

1. Määräysluonnoksen tavoite

Taksimatkan kokonaishinta tai hinnan määräytymisen perusteet on ilmoitettava selkeällä, yksiselitteisellä ja matkustajan kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla. Hintatiedot on esitettävä siten, että ne ovat helposti matkustajan havaittavissa.

Traficomin valmistelemalla määräysluonnoksella Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkemmat määräykset taksimatkasta matkustajalle ilmoitettavista tiedoista ja hintatietojen esilläpidosta.

Toteutuessaan määräysluonnos tarkoittaisi käytännössä autoilijoille velvoitetta pitää ajoneuvossa yhtenäisen visuaalisen ilmeen mukaista taulukkoa hintaparametreineen. Määräyksellä ei kuitenkaan voi lähtökohtaisesti poistaa autoilija-yrittäjän 1.7.2018 saamaa oikeutta vapaaseen hinnoitteluun tilannekohtaisesti.

Määräysluonnoksella halutaan yhtenäistää matkustajalle ilmoitettavia tietoja ja hintatietojen esilläpitoa koskevaa käytäntöä. Lisäksi lisättäisiin hintatietojen saavutettavuutta visuaalisen näkyvyyden sekä sijoittelun keinoin. Määräysluonnoksella vaikutettaisiin matkustajan mahdollisuuksiin tutustua hintatietoihin ennen matkaa ja vertailla hintoja eri palveluntarjoajien välillä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole seikkaperäisesti määrätä hinnaston sisällöstä. Määräys ei koskisi ennalta tilattuja tai sovittuja kyytejä.

2. Suomen Yrittäjien lausunto

Pidämme ehdotusta erittäin ongelmallisena. Tiivistämme huolemme seuraavaan kappaleeseen.

2.1. Ongelma 1: Autoilija-yrittäjien eriarvoinen kohtelu, joka ei koidu kuluttajien eikä kilpailun hyödyksi

Määräysluonnokset ongelmat lyhyesti ovat:

1. Määräysluonnoksen vertailuhinta johtaa kuluttajia harhaan.
2. Määräysluonnos kohtelee samalla toimialalla samoilla markkinoilla toimivia yrityksiä keskenään epätasa-arvoisesti riippuen hinnoitteluperusteista.
3. Määräysluonnoksen vaatimukset eivät kohdistu samalla tavoin kaikkiin samoilla markkinoilla toimiviin autoilija-yrittäjiin riippuen taksin tilaustavasta (tolpalta tai lennosta vs tilatut kyydit)

Määräysluonnos pyrkii tuomaan kuluttajille suojaa ja tietoa, mutta samalla varjelemaan kilpailua autoilija-yrittäjien välillä. Yhtälö on vaikea. Se käy ilmi määräysluonnoksestakin: ”On keskeistä huomioida, että vertailuhintaa ei voi muotoilla siten, että voitaisiin varmistaa, että edullisimman vertailuhinnan valitseva matkustaja saa aina edullisimman palvelun”.

Emme tue ehdotetun määräysluonnoksen etenemistä, sillä katsomme vertailuhintaesityksen tässä vaiheessa tuovan enemmän pulmia, kuin ratkaisevan niitä.

Liikennemarkkinoilla kilpailtaessa eri liikennemuodot kilpailevat keskenään, jolloin määräysluonnos laittaa taksiliikenteen eriarvoiseen tilanteeseen muiden liikennemuotojen kanssa.

2.1.1. Määräysluonnos estäisi dynaamisen hinnoittelun

Jos autoilija-yrittäjä haluaisi hinnoitella palvelunsa kysynnän ja tarjonnan tai muun syyn mukaisesti, niin hänellä tulisi olla useita erilaisia hinnastoja, jos määräysluonnos tulee voimaan. Jos eri hinnastot olisivat samanaikaisesti näkyvillä, tilanne olisi kestämätön kuluttajan kannalta. Jos hinnastoja tulisi vaihdella hintojen vaihtuessa, niin silloin tilanne olisi kestämätön autoilija-yrittäjän kannalta, sillä kyse on tarrasta tai magneettitaulusta. Esimerkiksi linja-autoliikenteessä on tavallista, että lippujen hinnat vaihtelevat samalla reitillä eri aikoina kysynnän ja tarjonnan mukaisesti, ja näin tulisi olla taksimatkoissakin, jos autoilija-yrittäjä niin valitsee.

Tällä määräyksellä käytännössä taksiliikenteessä estettäisiin dynaaminen hinnoittelu, joka oli yksi keskisistä tavoitteista liikennepalvelulain valmistelussa. Kaikki kuluttaja-asiakkaan kanssa sovitut kuljetuspalvelun hinnat tai ehdot, mitkä poikkeavat tarrojen merkinnöistä olisivat autoilija-yrittäjälle kuluttajaoikeudellinen riski.

2.2. Ongelma 2: Jos palvelut ehdot yhtenäistyvät liikaa, saattaa kilpailu rajoittua kielletysti, ellei sääntelyä hoideta lain tasolla

Toinen haitta on, että jos määräystä noudatettaessa, ja kuluttajan etua tavoiteltaessa elinkeinonharjoittajat syyllistyisivät SEUT 101 ja 102 mukaiseen kiellettyyn kilpailunrajoittamiseen, kaikki riski on elinkeinonharjoittajilla. On mahdollista, että ehdotettavien hinnoitteluperustetaulukoiden käyttö johtaa hinnoittelun yhtenäistymiseen alueellisesti. Epäselväksi jää esimerkiksi, saako autoilija-yrittäjä sopia asiakkaan kanssa könttäsummasta kyydille, jos ikkunassa on määräysluonnoksen mukaiset tarrat. Oletamme, että saa – ainakin jos lopputulos on asiakkaalle edullisempi. Edullisuus pitäisi kuitenkin ensin laskea ennen autoon hyppäämistä. Tämä olisi käytännössä aikaa vievää, ja voi olla riitautumisherkkä asia.

Suomen Yrittäjien mielestä tällaista kilpailu- ja kuluttajaoikeudellista riskiä ei saa päästä syntymään. Siksi olisi hyvä, että mahdolliset hinnoitteluperusteiden yhtenäistämiset kuluttaja-asiakkaiden osalta tehtäisiin mieluummin lainsäädännöllä kuin viranomaismääräyksillä. Tällöin riski jakaantuisi yritysten ohella myös valtiolle.

Jotta hintatietoja voidaan vertailla, niin hintojen määräytymisen perusteet tulee määritellä lakitasolla. Yhdymme Suomen Taksiliiton lausunnossa esitettyyn ajatukseen mittauslaitedirektiivin mallista ratkaisukeinona. Mallissa mitataan samanaikaisesti sekä aikaa että matkaa.

Kuluttajan edun toteutumiseksi olisi tärkeää sopia mikä tämä mittausyksikkö olisi. Kun on sovittu hinnan määräytymisen peruste, niin sen jälkeen voidaan edellyttää vertailuhinnan ilmoittamista. Kun hinnan määräytymisen peruste on kaikilla sama, niin silloin vertailuhinta on todellinen vertailuhinta ja halvempi hinta on halvempi kuluttajalle.

Mielestämme tätä esitystä ei tule edistää, vaan siirtää asia laintasoiseen valmisteluun.

Suomen Yrittäjät

Satu Grekin
elinkeino- ja kilpailuasioiden päällikkö