YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Taloustilanne Suomessa ja Euroopan unionissa – COVID-19 -pandemian ja sen seurausten vaikutukset reaalitalouteen
Eduskunnan talousvaliokunta
Tausta
Kuluvan vuoden ensimmäisten kuukausien aikana koronavirus lähti leviämään ympäri maailmaa. Maaliskuun aikana erityisesti Euroopassa on jouduttu tekemään laajoja rajoitustoimia yksilöiden ja elinkeinoelämän kannalta. Tämä on ymmärrettävää, sillä tämän hetken tiedon valossa koronavirus on toisen maailmansodan jälkeisen aikakauden suurimpia kansanterveydellisiä uhkia.
Viruksen levitessä on käynyt ilmeiseksi, kuinka haavoittuvia kansantaloudet ovat sen takia tehdyille rajoittamistoimenpiteille. Monilla alueilla tuotantolaitokset ja työvoiman liikkuvuus on pysäytetty, maat ovat sulkeneet rajoja ja siten toimitusketjut ovat halvaantuneet. Kansainvälistä kauppaa käyvien yritysten kohdalla riippuvuus tuontipanoksista muodostuu kriittiseksi tekijäksi. Monella toimialalla kysynnän nopea hiipuminen johtaa vakavaan kassakriisiin, josta ylipääseminen voi osoittautua mahdottomaksi.
(Reaali)taloudelliset vaikutukset
Kriisi on edennyt niin nopeasti, että viralliset tilastot (nk. kovadata) ja monet indikaattoritkaan eivät pysty kertomaan kriisin tähänastisista talousvaikutuksista. Tähän mennessä noin 300 000 työntekijää koskevat yt-menettelyt on aloitettu ja tämäkin luku kertoo lattian, sillä se ei sisällä alle 20 työntekijän yritysten tilannetta.
Suomen Yrittäjät (Kantar TNS Oy toteutti) kyselyn 1183 pk-yritykselle ajanjaksolla 18. – 24.3. Kyselyyn vastattiin siis koronakriisin alkukiihdytyksen aikana. Otos on edustava yrityskoon, toimialana ja maantieteellisen sijainnin suhteen. On siis uskottavaa, että tilanne on tällä hetkellä kyselytutkimuksen tuloksia huonompi.
73 prosenttia yrityksistä vastasi, että koronavirus on aiheuttanut ongelmia yritystoimintaan. Toimialoittain suurimmat ongelmat ovat kaupan ja palveluiden aloilla ja rakentaminen näyttäisi kärsineen vähiten. Yrityskoon suhteen pk-kentässä suurimmat yritykset näyttäisivät kärsivän eniten, joskin erot yrityskoon suhteen eivät ole kovin suuria. Yksitäisistä syistä asiakkaisen ja sitä kautta myynnin tippuminen on suurin ongelma ja tämä on siten lähes neljänneksellä yrityksistä johtanut maksuvaikeuksiin.
20 prosentilla yrityksistä myynti on vähentynyt yli 50 prosenttia ja noin 30 prosentilla yrityksistä myynti on vähentynyt 10 – 50 prosenttia. Hieman yli 40 prosenttia ilmoittaa, että koronatilanne vaikeuttaa raaka-aineiden tai muiden panosten hankintaa ulkomailta. Noin kolmannes pk-yrityksistä (vastaten noin 35 000 yritystä) on käynnistänyt neuvottelut lomautusten aloittamiseksi.
Tämä tulee siis johtamaan taloudellisen aktiviteetin jyrkkään pudotukseen seuraavien kuukausin aikana, riippuen tietenkin kuinka kauan liikkumista ja elinkeinotoimintaa rajoittavat määräykset pysyvät voimassa sekä Suomessa että ulkomaankauppamme kannalta tärkeissä maissa. On hyvin vaikeaa numeerisesti arvioida pudotuksen suuruutta ja kestoa. Jos kriisin yli päästään nopeasti (2-3 kuukaudessa), niin silloin on uskottavaa, että BKT supistunee noin 3-5 prosenttia. Jos taas rajoitusten ylläpitäminen jatkuu pitkälle syksyyn, niin supistuminen on aivan toista kertaluokkaa.
Kysyntäkomponenteista vienti (tarkemmin nettovienti) ja yksityinen kulutus tulevat olemaan avainasemassa. Ulkomaankaupan turvaaminen sekä meillä että muualla on ensiarvoisen tärkeää. Ensinnäkin, taloutemme tuontiriippuvuus monilla kriittisillä toimialoilla on suuri ja toiseksi vienti (sekä tavara- ja palveluvienti) tuo runsaasti arvonlisää talouteemme. Nettoviennin pysyessä positiivisena BKT kasvaa. Yksityisen kulutuksen rooli suurena kysyntäeränä on ratkaiseva. Usein epävarmuuden noustessa kuluttajien varovaisuussäätäminen lisääntyy ja kulutus vähenee. Jos kotitalouksien kulutus merkittävästi alenee, niin silloin tiputuksesta tulee syvä.
Akuutin kriisin luonne on hyvin erilainen kuin esimerkiksi 90-luvun alun lamassa tai finanssikriisissä. Juurisyy ei löydy talouden rakenteista. Kriisin jälkeen kysyntä palaa nopeasti ennalleen. Pidemmällä aikajaksolla reaalitalouden kannalta oleellista on, että tuotantokapasiteettia ei päästetä tuhoutumaan. Tässä yhteydessä on siis tärkeää, että yritysten poistuminen (konkurssien määrä) markkinoilta pyritään minimoimaan. Jos näin ei toimita, niin palautuvaan kysyntään ei voida vastata riittävässä määrin. Tarjontarajoitteet tulevat vastaan.
Nimellis- ja reaalitalouden erottaminen on tilinpidollisesti perusteltua, mutta käytännössä, yksilöiden ja yrittäjien näkökulmasta, ne ovat vahvasti toisiinsa linkittyneitä. Reaalitalouden syksystä tulee sitä syvempi, mitä huonommin esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden välittymismekanismista huolehditaan. On olennaista, että markkinoilla oleva likviditeetti ei jää ”pyörimään” keskuspankkijärjestelmän ja luottolaitosten välille, vaan sitä pystytään nopeasti jakamaan yrityssektorille kohtuulliseen hintaan. Siksi on entistäkin tärkeämpää, että finanssikriisin jälkeen alati kasvanutta regulaatiota höllennetään, kuten Finanssivalvonta on jo tehnytkin pankkien pääomavaateiden osalta. Kriisin syvimmässä hetkessä moraalikadon liiallinen painottaminen ei ole talouden dynamiikan kannalta järkevä strategia.
Tällä hetkellä on mahdotonta numeerisesti arvioida, kuinka pahasti kriisi iskee talouksiin Euroopan unionin alueella. Lienee kuitenkin niin, että esimerkiksi Italia ja Espanja tulevat kärsimään syvemmän ja pidemmän taloudellisen pudotuksen johtuen suurista tartuntojen määristä ja voimakkaista rajoitteista. Toisaalta taas esimerkiksi Ruotsi on valinnut huomattavasti liberaalimman linjan ja vasta jälkikäteen nähdään valittujen strategioiden talousvaikutukset. Asetetut rajoitukset eivät ole ainoa talouden kehittymiseen vaikuttava tekijä. Myös kansalliset tukipanostukset vaikuttavat. Esimerkiksi Saksassa on valtion luottolaitoksen KfW:n kautta otettu käyttöön massiivinen, käytännössä rajaton, tulivoima rahoituksen saatavuuteen yhdistettynä höllennettyihin luottoehtoihin ja lainaproseduurien yksinkertaistamiseen.
Mitä talouden pelastamiseksi tulisi vielä tehdä?
Hallitus on toiminut tukipakettien rakentamisessa kiitettävästi. Rahoituspaketit on rakennettu nopeasti ja Finnvera, Business Finland, ELYt, Verohallinto ja kunnat on valjastettu jakamaan tukea.
Nyt huomio tulisi siirtää yritysten luotottamisesta nopeasti suoran tuen antamiseen. Lainaraha, huolimatta Finnveran takauksesta, on varsin kallista. Rahoituksen hinta vaihtelee yrityksestä toiseen todella paljon. Usein miten pienten yritysten kohdalla liikutaan 7-8 prosentin tasolla. Tämän lisäksi Finnveran takaus on maksullinen ja provisio riippuu yrityksen luottoluokituksesta (~1-3%). Lisäksi ainakin osassa on 1% järjestelypalkkio. Epävarmuuden aikana ja jos yrityksellä on aikaisempaa luottoa, niin lisävelkaantuminen ei järkevää tai se ei ylipäänsä ole mahdollista.
Nopein ja pitkällä aikavälillä kustannustehokkain tapa on suora rahoitus väliaikaisena toimenpiteenä. Suoran tuen määrä tulisi nostaa nykyisestä miljardista noin viiteen miljardiin ja toimialarajoitteista rahan saamisperusteena tulisi luopua.
Suomen Yrittäjät
Mika Kuismanen
pääekonomisti