Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalveluiden yrityskäyttäjiä varten (verkkoalustojen toiminnan avoimuus)

Eduskunnan talousvaliokunta

Komissio antoi 26.4.2018 ehdotuksen asetukseksi oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalveluiden yrityskäyttäjiä varten (KOM(2018) 238 final).

Ehdotuksen tavoitteet ovat perusteltuja

Arvioiden mukaan yli miljoona EU:ssa toimivaa yritystä käyttää verkkoalustoja sähköisessä kaupankäynnissään. Johtavien verkkoalustojen lukumäärä on pieni ja niillä on usein markkinavoimaa suhteessa alustalla toimiviin yrityksiin. Alustalla toimivat yritykset ovat tavallisesti pieniä kaupanalan toimijoita. Alustojen ja käyttäjäyritysten välisissä sopimussuhteissa on esiintynyt häiriöitä ja haitallisia kauppatapoja, joihin ehdotuksella halutaan puuttua. Esityksellä tuetaan alustatalouden kasvua ja siihen sisältyvän potentiaalin hyödyntämistä. Lisäksi tavoitellaan tehokkaita oikeussuojakeinoja sekä sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä.

Perinteisesti yritysten väliset sopimussuhteet ovat vain väljästi säänneltyjä. Pääsääntönä on, että yritykset voivat sopia keskenään sopimussuhteessaan noudatettavista pelisäännöistä. Sopimusvapauden periaate on yhä tärkeä. Toisaalta yli puolet yrityksistä on yksinyrittäjiä ja niiden määrä tulevaisuudessa kasvaa. Valtasuhteet eri yritysten välillä vaihtelevat tasapuolisesta hyvinkin epätasapainoiseen. Yksinyrittäjä tai muu pienyrittäjä voi olla sopimuskumppaniinsa nähden heikossa neuvotteluasemassa, mikä puoltaa ehdotetun kaltaisen sääntelyn tarpeellisuutta myös alustataloudessa.

Vastaavanlainen sääntely ei ole vierasta Suomessa. Samansuuntaisia säännöksiä on ainakin elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetussa laissa (ns. yrittäjänsuojalaki), sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa, vakuutussopimuslaissa ja laissa kaupallisten sopimusten maksuehdoista. Yrittäjänsuojalain mukaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa ei saa käyttää ehtoa, joka on toisen osapuolen kannalta kohtuuton. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon muun muassa toisen osapuolen heikommasta asemasta johtuva suojan tarve.

On kannatettavaa ja markkinoiden toiminnan kannalta perusteltua tukea lainsäädännöllä B2B-sopimusten oikeuksien ja velvoitteiden tasapainoa j a sopimusehtojen kohtuullisuutta. Ongelmia ilmenee alustatoimijoiden välisten sopimussuhteiden lisäksi myös muissa yritysten välisissä sopimussuhteissa sekä sellaisissa sopimussuhteissa, joissa toinen osapuoli on suuri julkinen toimija (esimerkiksi hankintayksikkö).

Olisi perusteltua, että Suomi ottaisi omassa kannassaan laajemmin esille sen, ettei ongelma koske pelkästään alustatalouden yritystoimijoita.

Asetuksen selkeys ja ymmärrettävyys

Hyvä lainsäädäntö on selkeää, perusteltua, oikeasuhtaista ja tarkkarajaista. Kansalaisten ja yrittäjien tulee tuntea ja ymmärtää heitä velvoittava lainsäädäntö. Olemme huomanneet, että EU-asetus voi kuitenkin olla haastava lainsäädäntöinstrumentti yksilön kannalta. Asetusta ei oteta osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaan se on voimassa jäsenmaissa sellaisenaan. Säännökset ovat usein kompromissin tulosta, joita luetaan jäsenvaltioissa virallisille kielille käännetyistä versioista. Ne voivat olla sanamuodoiltaan vaikeasti ilmaistuja tai asiasisällöiltään tulkinnanvaraisia ja hankalia soveltaa. Lausunnolla olevassa asetusluonnoksessa esimerkiksi 6 artikla, joka koskee eriytettyä kohtelua, on hyvin altis tulkinnoille ja väärinkäsityksille. Pidämme tärkeänä, että erityisesti asetusten ymmärrettävyyteen varattaisiin valmistelussa riittävästi aikaa.

Tätä seikkaa pidetään tärkeänä myös Suomen kantaa koskevassa kirjelmässä.

Artiklakohtaiset näkemykset

1 artikla Soveltamisala

Esitys lähtee siitä, että alustana toimiva yritys on usein käyttäjäyrityksiä suurempi ja neuvotteluvoimaisempi osapuoli. Alusta voi olla digitaalisten liiketoimintamahdollisuuksien kasvaessa jatkossa yhä useammin myös pienyrityksen ja jopa yksinyrittäjän ylläpitämä. Tästä syystä on perusteltua arvioida esitystä pienet ensin -periaatteen mukaisesti, ts. onko esityksessä asetettavat velvoitteet kannettavissa myös näissä kaikkein pienimmissä yrityksissä. Jos näin ei ole, tulee pohtia pienyritysten jättämistä soveltamisalan ulkopuolelle yksittäisten velvoitteiden osalta. Soveltamisalan rajauksia on pohdittu tarkemmin soveltuvissa kohdissa.

3 artikla Ehdot

Sopimusehtoja koskevat vaatimukset kohdistuvat vakioehtoihin eli sellaisiin sopimuksiin, joita ei ole osapuolten kanssa erikseen neuvoteltu. Rajaus on perusteltu, sillä yksipuolisesti laadittujen vakiosopimusten osalta nousee usein kysymys osapuolten tasapainoisesta suhteesta oikeuksien ja velvoitteiden osalta. Sopimuksen yksipuolinen muuttaminen ilman siihen oikeuttavaa ehtoa on usein kiellettyä. Kansallisella tasolla vakioehtojen käyttöön liittyy periaate, ettei ankara ja yllättävä ehto sido toista osapuolta sellaisenaan. Tällaista ehtoa tulee nimenomaan korostaa, että se tulee osaksi sopimuskokonaisuutta. Näkemyksemme mukaan asetuksella ei ole vaikutusta kansalliseen sääntelyyn, joka mahdollistaa käyttäjäyritysten paremman suojan sopimussuhteissa.

Asetuksen vaatimukset koskevat osapuolten välistä avoimuutta ja sopimusehtojen muuttamisesta ilmoittamista. Sen sijaan asetus ei kiellä käyttämästä epäreiluja tai toisen osapuolen kannalta ankaria sopimusehtoja. Tästä syystä katsomme, että 3 artiklan jatkovalmistelussa Suomen tulisi edellyttää seuraavia muutoksia:

• Verkossa toimivien alustojen on asetusluonnoksessa kirjatun lisäksi varmistettava, että ehdot ovat tasapuolisia ja kohtuullisia.
• Määräaika muutoksille tulee olla asetusehdotuksen vähintään 15 päivän sijaan vähintään 30 päivää.
• Asetukseen tulee lisätä, että muutoksen ollessa olennainen, käyttäjäyrityksellä on oikeus irtisanoa sopimus päättymään ilmoitusajan kuluessa.

9 artikla Sisäiset valitustenkäsittelyjärjestelyt

Alustayrityksellä on asetuksen mukaan velvollisuus rakentaa sisäinen valitustenkäsittelyjärjestelmä. Tätä velvollisuutta ei ole kuitenkaan asetettu yrityksille, jotka katsotaan pieniksi yrityksiksi komission suosituksen 2003/361/EY mukaisesti. Vaikka sopimussuhteen epäselvyydet tulee olla tehokkaasti ratkaistavissa myös pienyritysten osalta, on artiklassa esitetty vakiomuotoinen menettely ja siihen liittyvät velvollisuudet erityisen raskaita toteuttaa pienyrityksissä (esim. koonti- ja julkistamisvelvoitteet). Tästä syystä on perusteltua, että rajaus on tehty yrityskoon mukaan.

10 artikla Sovittelu

Asetusluonnoksessa määritellään, että alustan on nimettävä sopimusehdoissaan yksi tai useampi sovittelija tuomioistuimen ulkopuoliseen riidanratkaisuun. Lisäksi määrätään, että alustan on huolehdittava ainakin puolesta kustannuksista, joita sovittelusta seuraa. Velvollisuudet on asetettu alustoille riippumatta niiden yrityskoosta.

Luonnoksesta ei ilmene, mikä taho on oikeutettu käynnistämään sovittelun. Jos käyttäjäyrityksellä on oikeus käynnistää prosessi, voi kustannusvastuu muodostua pienyritysvetoiselle verkkoalustalle kohtuuttomaksi etenkin, jos sovitteluvaatimuksia on useita. Tästä syystä olisi perustellumpaa, että sovittelu olisi osapuolille vapaaehtoista. Tämä on otettu hyvin huomioon myös Suomen kannassa.

Katsomme myös, että sovittelijan puolueettomuus pitää kyetä varmistamaan uskottavalla tavalla. Alustatoimijan tulee esityksen mukaan pitää sovittelijaa tai sovittelijoita saatavilla, mikä saattaa vähentää käyttäjäyrityksen luottamusta sovittelijan puolueettomuuteen.

Suomen Yrittäjät

Tiina Toivonen
lainsäädäntöasioiden päällikkö