YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2020-2023 ja hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2020
Eduskunnan valtiovarainvaliokunta
Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on pyytänyt lausuntoa hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle 2020 (HE 29/2019 vp) ja valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmaksi vuosille 2020-2023 (VNS 2/2019 vp). Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan erityisesti finanssipolitiikan linjasta sekä mahdollisuuksista ja keskeisistä toimenpiteistä hallituksen asettaman työllisyysastetavoitteen saavuttamisessa seuraavaa.
1. Keskeiset huomiot
Julkisen talouden menot ovat jo monta vuotta ylittäneet tulot ja velkasuhde liikkuu 60 prosentin tuntumassa. Julkisen talouden kipukohta ei ole pelkästään velkaantuminen, vaan myös merkittävät takausvastuut.
Ikääntymisen seurauksena, jos rakenteita ei pystytä muuttamaan, menot tulevat myös tulevaisuudessa kasvamaan tuloja nopeammin. Kestävyysvaje ei ole poistunut mihinkään, pikemminkin se uhkaa harjoitetulla finanssipolitiikalla suurentua seuraavien neljän vuoden aikana.
Hallituksen keskeisenä talouspolitiikan tavoitteena on saada työllisyysaste nostettua 75 prosenttiin vuoden 2023 loppuun mennessä sekä tasapainottaa julkinen talous vuonna 2023. Jälkimmäinen tavoite tulisi saavuttaa tarkemmin määrittelemättömän normaalin kansainvälisen taloudellisen tilanteen vallitessa.
Valtiovarainministeriön ennusteen mukainen perusura johtaa liki neljän miljardin euron julkisen talouden alijäämään vuonna 2023. Lisäksi on olemassa riski, että osa kertaluonteisista tulevaisuusinvestoinneista jäävät pysyviksi.
Maailmantaloudellinen tilanne viittaa siihen, että riski ennustettua heikommasta talouskehityksestä Suomessa on olemassa. Näin tapahtuessa hallitusohjelmassa linjatut tavoitteet uhkaavat jäädä toteutumatta. Väliaikaisten toimien rinnalle tarvittaisiin enemmän rakenteellisia toimia, joiden avulla työllisyyttä ja kokonaistuottavuutta saataisiin pysyvästi korkeammalle tasolle.
Hallituksen vuoden 2020 talousarvioesityksessä määrärahoiksi ehdotetaan 57,6 mrd. euroa ja tuloiksi arvioidaan 55,6 mrd. euroa. Talousarvioesitys on siten 2 miljardia euroa alijäämäinen. Vaikka talousarvioesitys pitää sisällään monia kannatettavia toimia, se ei tue edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista.
Kansainvälisen talouden kasvun hidastumisen seurauksena Suomen talouden tilanne on kääntynyt heikompaan suuntaan ja ennusteiden valossa seuraavien vuosien kasvu tulee oleman varsin vaatimatonta, noin prosentin luokkaa. Lisäksi jo nyt nähdään, että työllisyysasteen nousu on hidastunut samoin kuin työttömyyden väheneminen. Suhdanteista ei enää saada vetoapua, kuten neljänä edellisenä vuotena.
On selvää, että hallituksen asettamiin tavoitteisiin ei tulla pääsemään ehdolla ennustettu talouskasvu. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää merkittävien rakenteellisten uudistusten tekemistä.
Julkisen talouden puolella tämä tarkoittaa julkisten menojen tason alentamista ja uudelleenkohdentamista sekä työntekoon ja yrittäjyyteen kannustavaa veropolitiikkaa. Julkisia menoja on syytä kohdentaa ja jopa lisätä niihin kohteisiin, jotka ovat tulevan talouskasvun kannalta olennaisia. Näitä ovat esimerkiksi koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostaminen. Tulopuolella olennaista olisi alentaa välitöntä verotusta kautta linjan ja nostaa välillistä verotusta.
Budjettiehdotuksessa ei ole lääkkeitä työmarkkinoiden tehokkuuden lisäämiseksi. Työvoiman kysyntää ja tarjontaa lisääviä toimenpiteitä ei esitetä eikä myöskään kohtaanto-ongelman lievittämiseksi esitetä ratkaisuja. Suomessa on tällä hetkellä käyttämätöntä työvoimaresurssia aivan liikaa. Esimerkiksi parhaassa työiässä, 25-64-vuotiaat, olevia on työvoiman ulkopuolella noin 450 000 yksilöä.
Jotta hallituksen asettamiin työllisyystavoitteisiin päästäisiin, on tehtävä merkittäviä rakenteellisia uudistuksia työlainsäädäntöön ja työmarkkinoille.
Hallituksen toimenpiteet työllisyysasteen nostamiseksi keskittyvät pääasiassa palkkatuen lisäämiseen ja kehittämiseen sekä työvoimapalvelujen kehittämiseen. Vaikka nämä ovat suurelta osin kannatettavia hankkeita, Suomen työmarkkinoilla pitäisi kuitenkin ensisijaisesti tehdä rakenteellisia uudistuksia, jotka parantavat työvoiman tarjontaa ja lisäävät yrittäjien halukkuutta ja rohkeutta palkata työntekijöitä. On hyvä tunnistaa, että uudet työpaikat ovat syntyneet pääosin pk-yrityksiin. Vuosina 2001-2017 pk-yrityksiin syntyi 135 000 työpaikkaa.
Keinoja tähän on olemassa; esimerkiksi työpaikkasopimisen edistäminen ja järjestäytymättömiä työnantajia koskevien sopimiskieltojen poistaminen, irtisanomiskynnyksen alentaminen ja takaisinottovelvollisuudesta luopuminen. Suomen kilpailijamaissa, muun muassa Saksassa ja Tanskassa, mainitut keinot ovat johtaneet hyvään työllisyyskehitykseen ja alhaiseen työttömyyteen. Myös työttömyysturvajärjestelmää voitaisiin kehittää, jotta kannusteet työn vastaanottamiseen olisivat suuremmat.
On siis selvää, että julkisten menojen (elvyttäminen) lisääminen ei tule julkisessa taloudessa olevaa ongelmaa korjaamaan, eikä myöskään nostamaan tulevaa kasvupotentiaalia. Jo tällä hetkellä julkinen kulutus ja julkiset investoinnit kontribuoivat merkittävästi bruttokansantuotteeseen.
Hallituksen finanssipoliittinen linja ei siis ole kestävää kasvua tukeva. Kansantalouuden velkaantuminen kiihtyy ja varautuminen tuleviin negatiivisiin shokkeihin jää tekemättä. Huonossa kunnossa oleva kansantalous ei myöskään houkuttele kotimaisia eikä ulkomaisia investointeja ja sitä kautta edelleen vie tulevalta talouskasvulta pohjaa.
Suomen Yrittäjät
Petri Malinen
ekonomisti