Valtiontilintarkastajien vuoden 2006 kertomuksen työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista koskeva kysely

Valtiontilintarkastajien kanslia

Valtiontilintarkastajien kanslia lähetti Suomen Yrittäjille kyselyn vuoden 2006 kertomuksesta työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta työmarkkinoilla. Kysely kohdistuu ajankohtaan noin 5-10 vuotta nykyhetkestä eteenpäin. Ts. tarkastelukulma ulottuu huomattavasti pidemmälle kuin normaalisti yrityksiltä kysytään niiden tulevaisuudennäkymiä yritystoiminnassaan.

Osaavan työvoiman saatavuus ja työvoimapula

Suomen Yrittäjät tekee yhdessä Finnveran kanssa kaksi kertaa vuodessa pk-yritysbarometrin, jossa kysytään myös työvoiman käyttöön liittyviä asioita. Tämän kevään barometrissa on kysytty normaalien kysymysten lisäksi myös rekrytointiongelmia sekä ulkomaisen ja vuokratyövoiman käyttöä. Kyselyyn vastasi keväällä 3.400 pk-yritystä ja se on edustava otos suomalaisista pk-yrityksistä.

Ammattitaitoisen työvoiman puute kehittämisen pahimpana esteenä on viime vuosina selvästi noussut. Tämän kevään tiedustelussa 14 % yrittäjistä pitää ammattitaitoisen työvoiman puutetta tärkeimpänä yrityksen kehittämisen esteenä. Hieman tätä suurempi joukko, 17 % yrittäjistä, pitää kireää kilpailutilannetta pahimpana yrityksen kehittämisen esteenä. Muut esteet yritystoiminnan kehittämiselle olivat vastaajien mukaan vähäisempiä kuin nämä kaksi. Viime vuonna kuukaudessa oli keskimäärin avoimia työpaikkoja vajaat 60.000. Näistä kuukauden aikana saatiin täytettyä reilu puolet. Tämän vuoden alkukuukausina avoimien työpaikkojen määrä on lisääntynyt runsaalla 15.000:lla kuukaudessa. Täytettyjen työpaikkojen määrä on kasvanut hiukan vähemmän, jolloin työpaikkojen täyttäminen näyttäisi hidastuneen viime vuodesta. Tämä kertoo osaltaan koko kansantalouden tasolla rekrytointiongelmien pahenemisesta.

Ammattitaitoisen työvoiman puute on siten selvästi kohoamassa aiempaa merkittävämmäksi yrityksen kehittämisen esteeksi. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun työvoimaan tulevien ikäluokkien koko on kääntynyt pienemmäksi kuin työvoimasta syrjään vetäytyvien ikäluokkien koko. Tämä erotus tulee selkeästi kasvamaan lähivuosina suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, jolloin voidaan päätellä, että puute ammattitaitoisesta työvoimasta tulee entisestään pahenemaan myös 5-10 vuoden kuluessa tästä ajankohdasta. Näin ollen kokonaisuudessaan, ellei mitään merkittäviä mullistuksia maailmantaloudessa tapahdu, työvoiman saatavuusongelmat tulevat selvästi pahenemaan tarkasteluajanjaksolla.

Rekrytointiongelmat henkilöstöryhmittäin

Oheisesta, pk-yritysbarometrista otetusta, liitteestä näkyy, että keskeisimmin rekrytointiongelmat kohdistuvat työntekijöihin. Kaikista rekrytointiongelmista yli kaksi kolmasosaa kohdistuu työntekijätasoisiin työpaikkoihin ja vain noin yksi viidesosa toimihenkilöihin. Erityisen selkeästi näin oli rakentamisen alalla, jossa jopa 85 % rekrytointiongelmista kohdistuu työntekijöihin ja toimihenkilöihin vain 4 %. Pidemmällä aikavälillä, noin 5-10 vuoden aikajänteellä, rekrytointiongelmat todennäköisesti yhä vain pahenevat työntekijöiden kohdalla. Tämä johtuu siitä, että uuden työvoiman koulutuksessa työntekijätasoisiin tehtäviin koulutettavien henkilöiden määrä on huomattavasti pienempi kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Suomen koulutuksen rakenne on selkeästi muuttunut siten, että korkeakoulutettuja henkilöitä tulee huomattavasti aiempaa enemmän. Tämä johtaa yhä pahenevaan työntekijätasoisten tehtävien rekrytointiongelmiin.

Keskeisimmät syyt rekrytointiongelmiin yrittäjien mielestä olivat pk-barometrissa työkokemuksen puute sekä puutteellinen koulutus. Puutteellista työkokemusta tulisikin vähentää suosimalla yhä enemmän tulevaisuudessa koulutukseen liittyviä työharjoitteluja, lisäämällä ja tehostamalla oppisopimuskoulutusta sekä kannustamalla opiskelemassa olevaa nuorisoa oman alan työharjoitteluun ennen opiskelujen aloittamista ja opiskelujen aikana. Puutteellisessa koulutuksessa toisaalta on sitä, että koulutus on annettu osittain väärälle alalle ja toisaalta sitä, että koulutus on ollut sisällöltään vanhentunutta nykyisiin työelämän vaatimuksiin verrattuna. Koulutuksen sisältöjä tuleekin pyrkiä tarkentamaan nykyistä paremmin todellisia tarpeita vastaaviksi.

Pk-yritysbarometrin vuokratyövoiman käyttöä koskevat kysymykset kuvaavat olennaisia asioita työmarkkinoiden toimivuudesta pientyönantajan näkökulmasta. Kysyttäessä vuokratyövoiman käytön syitä ylivoimaisesti merkittävämmimmäksi syyksi yrittäjät ilmoittivat kysynnän epävarmuuden ja sen vaihtelut. Tämän jälkeen seuraavaksi merkittävimpinä syinä tulivat työvoiman saatavuuden ongelmat sekä työvoiman irtisanomiseen liittyvä riski. Vuokratyövoiman käytöllä näyttää olevan siten selvät ja loogiset perusteet ja ilmeistä on, että vuokratyövoiman käyttö tulee entisestään vain lisääntymään ja sillä tulee olemaan merkittävä yritysten toiminnan joustavuutta parantava vaikutus. Suu-ret yritykset saavat toiminnassaan suuruuden avulla skaalaetuja, kun sen sijaan pk-yritysten kilpailukyky perustuu joustavuuteen ja nopeuteen. Tähän tarkoitukseen vuokratyövoiman käyttö soveltuu hyvin. Aiemmin suuret yritykset ovat pyrkineet hakemaan joustavuutta toimintaansa vuokratyövoiman käytöllä. Nyt suurten yritysten ohella myös pk-sektori on oppinut käyttämään tätä keinoa. Asiaa on tehnyt tunnetuksi pk-sektorilla myös vuokratyövoiman käyttö uusien EU:n jäsenmaiden siirtymäkautena. Pk-yrityksistäkin jo 17 % ilmoitti käyttäneensä vuokratyövoimaa viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tämä määrä tulee todennäköisesti jatkossa edelleen kasvamaan, kun markkinat tulevat yhä nopeatempoisemmiksi ja työllistämiseen liittyvät ongelmat ja riskit siten vaikeammin hallittaviksi. Tarkasteltaessa eteenpäin noin 5-10 vuoden päähän, vuokratyövoiman osuus pk-sektorin käyttämästä työvoimasta tulee olemaan huomattavasti nykyistä suurempi ja monipuolisempi ulottuen nykyistä useammille toimialoille.

Rekrytointiongelmat toimialoittain

Pk-yritysbarometrin mukaan avoimia työpaikkoja oli neljästä keskeisestä toimialasta eniten teollisuudessa. Vaikka rakentamisen alalla avoimia työpaikkoja oli suhteellisesti vähemmän kuin teollisuudessa ja jonkin verran vähemmän myös kuin muilla toimialoilla, oli kuitenkin rakentamisessa koettu enemmän ongelmia uuden työvoiman rekrytoinnissa kuin muilla toimialoilla. Jossakin määrin enemmän oli ongelmia työvoiman rekrytoinnissa myös teollisuudessa verrattuna kaupan ja palvelun aloihin.

Teollisuudessa ja rakentamisessa nykyisen työvoiman ikärakenne on sellainen, että näiltä toimialoilta siirtyy suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä huomattavasti enemmän työvoimaa eläkkeelle kuin kaupasta ja palveluista. Tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että 5-10 vuoden kuluessa nykyhetkestä teollisuudessa ja rakentamisen alalla tulee olemaan erittäin merkittäviä rekrytointiongelmia, vaikka näillä aloilla toimintaa ei laajennettaisikaan yhtä ripeästi kuin muilla toimialoilla. Näin ollen näyttäisi siltä, että merkittävin huoli ammattitaitoisen työvoiman saatavuudessa kohdistuu pidemmällä aikavälillä nimenomaan teollisiin ja rakentamisen ammatteihin. Näille aloille tulisi saada hyvin koulutettua, motivoitunutta työvoimaa perinteisiin ammattitehtäviin.

Ennusteiden mukaan työllisyys kasvaa tulevaisuudessa kaupassa sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnassa ja liike-elämän palveluissa. Julkisen sektorin puolella kasvua tulee jo ikärakenteen muutoksesta johtuen terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Nämä kasvavat alat tulevat siten kilpailemaan supistuvasta aktiivi-ikäisestä työvoimasta tulevina vuosina perinteisten alojen kanssa. Näillä aloilla työvoiman kysyntää ylläpitää merkittävästi alalta poistuvien ikääntyvien työntekijöiden ohella näiden alojen kasvu. Teollisella ja rakentamisen alalla uuden työvoiman tarve lähinnä perustuu näiltä aloilta poistuvien vanhempien ikäluokkien korvaamiseen. Lopputuloksena eri syistä näillä toimialoilla tapahtuvista työvoiman tarpeista on se, että näillä keskeisillä lohkoilla uuden työvoiman tarpeet saattavat olla likimain samansuuruisia seuraavan 10 vuoden kuluessa.

Rakennetyöttömyys

Rakennetyöttömyys paheni Suomessa voimakkaasti 1990-luvun alussa pankkikriisin ja suuren laman aikana. Rakennetyöttömyyden voimakkaaseen kasvuun vaikutti siten kansainvälisen talouden heikkeneminen 1990-luvun alussa, jolloin Suomessa lama muodostui syväksi samaan aikaan tapahtuneen Neuvostoliiton kaupan romahduksen kiihdyttämänä. Osaltaan kehitykseen vaikutti varmasti se tapa, jolla pankkikriisiä Suomessa hoidettiin. Suomessa lähdettiin takaamaan pankkeja eikä kriisiin ajautuneita pankkien asiakasyrityksiä. Tuolloin Suomen Yrittäjät vaati takausten antamista suoraan pankkien asiakkaina oleville yrityksille mahdollisimman monen yrityksen ja niiden työpaikkojen pelastamiseksi. Jossain määrin tätä tehtiin silloin Valtiontakuukeskuksen ja Keran antamilla suhdannetakauksilla, jotka pelastivatkin useita satoja yrityksiä muutoin tapahtuvalta konkurssilta. Jos Suomessa olisi pankkituki kokonaisuudessaan annettu takaamalla niiden asiakkaina olevia yrityksiä eikä suoraan pankkeja, todennäköisesti olisi säästytty huomattavalta määrältä konkursseja ja rakennetyöttömyys olisi muodostunut nykyistä pienemmäksi.

Rakennetyöttömyys tulee erittäin kalliiksi yhteiskunnalle, kun kymmeniä tuhansia ihmisiä on siirtynyt aktiivisesta tuotannosta julkisin varoin elätettäviksi passiivisiksi kansalaisiksi. Rakennetyöttömyyden johdosta sekä kansantalouden koko on pienempi että julkiset menot suurempia. Ilman merkittävää rakennetyöttömyyttä bruttokansantuote voisi olla muutaman prosenttiyksikön korkeammalla tasolla kuin se on nyt ja vastaavasti julkiset menot matalammalla tasolla ja siten myös verorasitus kevyempää kuin tällä hetkellä.

Työvoiman ulkopuolella voidaan arvioida olevan potentiaalisesti tällä hetkellä työvoimaa noin 100.000-150.000 henkeä. Työttömiä, työttömyyseläkkeellä olevia ym. potentiaalisia työvoimareservejä lienee noin 250.000 henkeä. Lisäksi vajaatyöllistettyjä on vajaat 100.000 henkeä. Näin ollen puhutaan koko kansantalouden tasolla noin 400.000-500.000 hengen reservistä, josta määrästä melkoinen osa voidaan katsoa rakennetyöttömiksi. Rakennetyöttömyys on pysynyt vaikeana lamasta lähtien. Suurehko rakennetyöttömyyden kohteeksi joutunut ryhmä ovat suurten ikäluokkien edustajat, jotka ovat aikanaan menneet työelämään nuorina ja ilman nykyisin markkinakelpoista ammattitutkintoa. Heidän osaltaan ongelma on vaikea, koska he ovat jo sen ikäisiä, että täysin uuden ammatin hankkiminen voi olla vaikeaa. Tämän ryhmän lisäksi pitkäaikaistyöttömiksi siirtyy jatkuvasti uusia ihmisiä ja osa suoraan koulun penkiltä. Syyt työttömyyteen voivat olla monet, mutta yhtenä merkittävänä syynä on myös passivoivat tukijärjestelmät. Suomessa tulisikin muuttaa tukijärjestelmiä huomattavasti aktiivisempaan suuntaan esim. Tanskan mallin mukaisesti. Ihmisiä tulee toisaalta tukea työttömyyden kohdatessa, mutta toisaalta tulee myös vaatia ihmisiä mukaan aktiiviseen työelämään, koska se on myös näiden henkilöiden itsensä etu pidemmällä aikavälillä.

Suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään poistuu rakennetyöttömyydestä laman aikana sinne joutunut merkittävä suurten ikäluokkien ryhmä. Tästä eteenpäin rakennetyöttömyyden kohteena tulee yhä suuremmassa määrin olemaan kustakin uudesta ikäluokasta työttömäksi jäävät syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja keski-ikäiset henkilöt. Näiden henkilöiden saaminen aktiiviseen työelämään on sekä julkisen talouden, yritysten että näiden henkilöiden itsensä kannalta tärkeätä. Näiden henkilöiden työllistymismahdollisuuksia rajoittavat myöskin globalisaation vaikutukset Suomen kansantaloudessa. Globalisaatio vie Suomesta pois mittavassa määrin matalapalkkaista teollista työtä, joka juuri olisi sellaista, jossa nämä henkilöt voisivat työllistyä. Näiden henkilöiden työllistymisen mahdollistamiseksi tulisi olla järjestelmä, jossa työstä maksettava palkka olisi sellaisella tasolla, jolla yritystoiminta on kannattavaa ja näiden henkilöiden kohtuullinen toimeentuloturva taattaisiin palkan lisäksi tulevalla sosiaaliturvalla. Näin henkilöt pääsisivät mukaan aktiiviseen työelämään ja heille myös tulisi tuloksena tästä aktiivisuudesta kohtuullinen toimeentulo.

Työvoimakoulutus

Työvoimakoulutuksen keskeisin tavoite on työllistäminen. Tällä mittarilla työvoimakoulutuksen tehokkuudessa on parantamisen varaa, vaikka selviä myönteisiä vaikutuksiakin on nähtävissä. Selvitysten mukaan 12 kuukautta työvoimakoulutuksen jälkeen yli kolmannes koulutukseen osallistuneista on edelleen työttöminä. Työvoimakoulutuksen eri muodoilla on suuria eroja työllistävyydessä. Yleisesti voi todeta, että mitä lähempänä koulutus on työelämää ja mitä enemmän siihen sisältyy ammatillisten valmiuksien lisäämistä, sitä parempi on työllistyvyys. Keskimäärin paras tulos näytettäisiin saavuttavan oppisopimuskoulutuksen ja työvoimakoulutuksen yhdistelmällä yksityisen sektorin yrityksessä. Myös yrittäjyyskoulutus ja starttirahan yhdistäminen koulutukseen tuottavat hyviä työllistymistuloksia.

Em. syistä työvoimakoulutuksen laatuun tulisi kiinnittää erityishuomiota. Koulutusta suunniteltaessa tulisi huomioida muut työvoimakoulutusta tukevat polut, kuten oppisopimuskoulutus tai starttiraha. Yksityisen sektorin yritykset tulee sitouttaa työpaikalla oppimiseen jo koulutuksen hankintavaiheessa. Lisäksi koulutuksessa tulisi olla ammatillista osaamista edistäviä sisältöjä. Heikoin työllistyminen on ikääntyvillä vailla ammatillista koulutusta olevilla henkilöillä.

Työvoimakoulutuksen vaikuttavuudesta ei ole riittäviä dynaamisia arviointimenetelmiä. Työvoimakoulutuksen jälkeisen työllistymisen seuranta on tilastoinniltaan puutteellista ja erillisseurannat kuvaavat tilannetta useita vuosia taaksepäin. Työvoimakoulutuksen vaikuttavuuden seurantaa on kehitettävä, jotta saadaan nopeaa ja luotettavaa tietoa koulutuksen vaikutuksista ja voidaan tehdä nopeitakin muutoksia koulutukseen.

Osa työvoimakoulutusta on nk. yhteishankintakoulutus. Tällöin yritys ja työhallinto suunnittelevat, rahoittavat ja toteuttavat koulutuksen yhdessä. Yhteishankinta koulutus on suunnattu työntekijöiden kouluttamiseen. Pienyrityksissä (93 % suomalaisista yrityksistä) on yrittäjä itsekin useimmiten saman koulutuksen tarpeessa kuin työntekijät. Yrittäjä ei lain mukaan voi osallistua yhteishankintakoulutukseen. Tämä lainsäädännön epäkohta tulisi pikaisesti korjata.

Valtioneuvoston esityksessä hankintalaiksi työvoimakoulutuksen kynnysarvoksi ollaan asettamassa 50 000 €. Tällöin tämän alle meneviä koulutuksia ei tarvitse kilpailuttaa avoimesti ja määrämuotoisesti. Työvoimakoulutuksen tehokkuuden huomioiden näin korkea kynnysarvo ei ole perusteltua vaan rajan tulisi olla korkeintaan 15 000 €. Tällöin työvoimakoulutus asetettaisiin useammin avoimeen kilpailuun. Kilpailutilanteen ja avoimuuden on osoitettu vaikuttavan palveluiden innovatiivisuuteen ja laatuun.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Risto Suominen
johtaja