Yleisradiovero / HE:t 28-29/2012

Eduskunta
Liikenne- ja viestintävaliokunta

Hallitus esittää Yleisradio Oy:lle uutta rahoitusmallia. Yle-veroa perittäisiin henkilöverotuksessa 0,68 % puhtaan ansiotulon ja pääomatulon määrästä, kuitenkin enintään 140 euroa, alle 50 euron veroa ei perittäisi. Yritykset osallistuisivat rahoitukseen 22 miljoonalla eurolla siten, että 0,4-1 miljoonan liikevaihdolla toimivat maksaisivat yle-veroa 350 euroa ja yli miljoonan liikevaihdolla 700 euroa. Elinkeinon harjoittajat ja henkilöyhtiöt jäisivät maksun ulkopuolelle.

Suomen Yrittäjät (SY) esittää lausuntona seuraavaa:

SY pitää yle-veroa epäoikeudenmukaisena seuraavista syistä:

• Tulosten suhteessa yrityksen liikevaihtoon on suuria eroja eri toimialoilla ja liikevaihtoon perustuva vero ei huomioi yrityksen veronmaksukykyä ja kannattavuutta. Malli olettaa, että kaikki yli 0,4 – 1 miljoonan euron liikevaihdon yritykset ovat suuria yrityksiä. Yritys voi kuitenkin toimia korkeallakin liikevaihdolla, mutta jos katteet ovat matalat, varsinainen tulos voi olla pieni (näin mm. kaupan alat, viennin ja tuonnin erityispalvelut). Yle-veroa perittäisiin myös tappiollisina vuosina, vaikka tulos on miinusmerkkinen. Liikevaihtoon perustuva tasavero ei siksi huomioi yritysten normaaleja veroperusteita ja maksutavasta on tullut SY:lle paljon kriittistä palautetta.

• Veron merkitys olisi myös suurimmillaan juuri rajojen ylittyessä ja se olisi sosiaalisesti epäoikeudenmukainen. Yle-vero olisi suhteellisesti kalliimpi pienemmille yrityksille ja suuryritysluokassa verolla ei olisi käytännössä enää merkitystä. Yle-vero on käytännössä regressiivinen vero, jonka merkitys laskee tulojen noustessa. Tällainen perintätapa on harvinainen johtuen juuri epäoikeudenmukaisuudesta suurten ja pienten toimijoiden välillä.

• Omistajavetoisten yritysten omistajat maksavat yle-veroa myös henkilökohtaisessa verotuksessa. Tämä merkitsee veron kertaantumista yrittäjäperheissä mahdollisesti useampikertaiseksi. YEL-yrittäjillä henkilökohtainen vero perittäisiin myös joko YEL-työtulon tai puhtaiden ansio- tai pääomatulojen yhteismäärän perusteella sen mukaan, kumpi on korkeampi. Vaikka YEL-yrittäjällä olisi jopa täysin tuloton vuosi, hän maksaisi liikevaihtoon sidotun yle-veron lisäksi myös henkilöverotuksessa yle-veroa todellisia ansioita suurempien tulojen perusteella, sillä YEL-työtulo kuvaa yrittäjillä pidemmän aikavälin keskimääräistä tuloa, ei todellista käytettävissä olevaa tuloa.

• Vaikka Suomi on sitoutunut EU-tasolla yritysten hallinnollisen taakan keventämiseen, vero lisäisi yritysten maksubyrokratiaa. Tilikausien liikevaihdon vaihtelut rajojen molemmin puolin toisivat myös Verohallinnolle uuden valvontatarpeen.

HE:n valmistelussa on esitetty myös muiden tahojen kriittisiä näkemyksiä (ks. www.vm.fi/ lausuntoyhteenveto), joissa mm:

• VATT on katsonut, että yhteisöille ei tulisi määrätä yle-veroa ottaen huomioon tulkinnalliset ongelmat, yhteisöjen koon ja maksukyvyn erottamiseen liittyvät ongelmat, hallinnolliset kustannukset ja järjestelmän vaikeaselkoisuus

• VM:n budjettiosasto on katsonut, että yle-veron porrastus liikevaihdon mukaan merkitsee, että etenkin suurilta, liikevaihdoltaan yli 2 milj. euron yrityksiltä peritään kokoonsa nähden hyvin pieni yleisradiovero ja siksi myös uudistuksen sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuisi vain ao. rajoituksella.

Myös eduskunnan lähetekeskustelussa nousi esiin tarve pohtia vaihtoehtoja yritysten yle-veroon. Esitämme, että ongelmaan vielä paneudutaan ja tehdään korjaukset valiokuntakäsittelyssä.

Yritysten rahoitusosuus yhteisöveron tuotosta

Oikea tapa kerätä yritysten rahoitusosuus olisi koota rahoitus liikevaihtoon sidotun maksun sijaan yhteisöveron tuotosta. Ratkaisu poistaisi maksukyvyn määrittelyyn liittyvät ongelmat ja maksurasitus määräytyisi yleisten veronmaksuperusteiden mukaisesti. Ratkaisulle ei ole käytännössä budjettitaloudellista tai perustuslaillista estettä.

Jos kuntien ja seurakuntien jako-osuuksia samalla muutetaan, nettovaikutus yhteisöverokannassa olisi 0,058 %-yksikköä (huomioitu veron vähennyskelpoisuus).

Koska yhteisöverokantaa ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista muuttaa välittömästi, ratkaisuun tulisi varautua sisällyttämällä rahoitustarve yhteisöverokannan seuraavan tarkistamisen yhteyteen. Väliaikainen rahoitus voitaisiin kattaa arvonlisäveron tuotosta.

Jos liikevaihtoon sidottua yle-veroa pidetään ongelmistaan huolimatta ainoana mahdollisena ratkaisuna, korjausvaihtoehto voisi olla, että YEL-yrittäjien ei tarvitsisi maksaa lainkaan yle-veroa kotitalouden maksun lisäksi. Tämä merkitsisi, että saman YEL-yrittäjän osalta vain kotitalouteen maksettu maksu olisi riittävä.

Verohallinto käyttää YEL-yrittäjätietoa sairausvakuutusmaksujen perinnässä ja tieto on rekisteröitynä Verohallinnolla. Ratkaisu korostaisi yritysmuotoneutraalisuutta omistajavetoisessa pk-yritystoiminnassa. Heikkoutena olisi luonnollisesti, että tuottotavoitteen säilyessä samana maksurasitus useampikertaistuisi jäljelle jäävässä yritysjoukossa.

Yritysten yle-rahoituksen osuus (22 milj. euroa) vaihtelisi ylipäätään 0,3 – 0,7 %:n välillä yhteisöveron kokonaistuotosta hyvien ja huonojen vuosien verokertymästä riippuen, mikä vaikuttaisi myös veron suuruuteen yritystasolla.

Ensisijainen esityksemme on kuitenkin, että hallituksen esitystä muutetaan siten, että yritysten rahoitusosuus peritään suoraan yhteisöveron tuotosta.

Anna Lundén
Johtaja

SUOMEN YRITTÄJÄT

» Johtopäätöksiä esitetystä yritysten YLE-verosta