YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Hankkeen loppuraportti
VOIMAA YRITTÄJÄLLE -HANKE
Toteuttaja: Päijät-Hämeen Yrittäjät
Hankeaika: 1.9.2025–31.8.2026
Rahoitus: EU:n maaseuturahoitus / Päijänne-Leader
Hankevastaava: Jenni Vesanen 1.9.2025 – 5.4.2026 ja Heta Vihervirta-Vuontelo 6.4.2026-31.8.2026
Projektivastaava: Mira-Elisa Ritsilä
1. Tiivistelmä
Voimaa Yrittäjälle -hankkeen tavoitteena oli vahvistaa Päijät-Hämeen maaseutualueiden yksin- ja mikroyrittäjien henkistä ja fyysistä hyvinvointia, verkostoitumista, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä valmiuksia kohdata yrittäjyyden ja toimintaympäristön muutoksia. Hankkeen tavoitteena oli samalla tukea Päijät-Hämeen kuntien elinvoimaa vahvistamalla niiden alueella toimivien pienten yritysten ja yrittäjien toimintaedellytyksiä.
Hanke käynnistyi syksyllä 2025 kartoituskyselyllä, johon vastasi 107 yrittäjää. Kartoitus osoitti yrittäjien hyvinvointiin liittyvän tuen tarpeen. Vastaajista 78,5 prosenttia ilmoitti kokevansa työstä tai yrittäjyydestä aiheutuvaa stressiä. Työ- ja vapaa-ajan tasapaino sai asteikolla 1–5 keskiarvon 3,1 ja työstä irtautuminen 3,2.
Kartoituksen pohjalta toteutettiin kuusi Arjen rytmi ja raja -hyvinvointityöpajaa eri puolilla Päijät-Hämettä. Työpajoissa yhdistyivät asiantuntijatieto, itsetutkiskeluun ohjaavat tehtävät, käytännön hyvinvoinnin työkalut, yrittäjien omat kokemukset, vertaistuki ja verkostoituminen. Hankkeen päätteeksi järjestettiin elokuussa 2026 maakunnallinen päätöstapahtuma.
Hankkeen keskeiseksi havainnoksi muodostui, että yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvoinnin tukemisessa tarvitaan konkreettisten työkalujen ja asiantuntijatiedon lisäksi mahdollisuuksia tulla kuulluksi, kohdatuksi ja arvostetuksi sekä kokea kuuluvansa yrittäjäyhteisöön. Työpajoissa eri toimialoja, eri-ikäisiä yrityksiä ja erilaisia yrittäjätaipaleita edustaneet osallistujat löysivät toisistaan paljon yhteistä.
Päätöstapahtuman yhteydessä toteutettu palautekysely vahvisti hankkeen aikana tehtyjä havaintoja. Vastaajista 96,3 prosenttia kertoi hankkeen tapahtumiin osallistumisen vaikuttaneen ainakin jonkin verran siihen, miten he ajattelevat omasta hyvinvoinnistaan yrittäjänä. Työpajojen tärkeimmäksi anniksi nousivat keskustelut muiden yrittäjien kanssa ja oman hyvinvoinnin merkityksen tunnistaminen, molemmat 50 prosentilla vastaajista. Lisäksi 96,3 prosenttia vastaajista katsoi, että yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvointia, vertaistukea ja verkostoitumista tukevia tapahtumia pitäisi ehdottomasti järjestää myös jatkossa.
Samalla hankkeessa havaittiin ristiriita: yrittäjiä oli ajoittain haastavaa saada irrottautumaan työstään hyvinvointia tukevaan toimintaan, mutta osallistuneet yrittäjät arvioivat toimintaa hyvin myönteisesti ja toivoivat vastaavia kohtaamisia lisää. Tämä nostaa jatkotyön kannalta keskeiseksi kysymykseksi sen, miten hyvinvointia tukeva toiminta voidaan tehdä yrittäjälle riittävän helposti saavutettavaksi ajallisesti, maantieteellisesti ja taloudellisesti.
2. Hankkeen lähtötilanne ja tunnistettu tarve
Päijät-Hämeen Yrittäjät oli neuvonta-, edunvalvonta- ja verkostoimistyössään tunnistanut yksin- ja mikroyrittäjien jaksamisen tärkeäksi alueelliseksi kysymykseksi. Hankkeen kohderyhmäksi määriteltiin Päijät-Hämeen maaseutualueiden yksin- ja mikroyrittäjät riippumatta siitä, kuuluivatko he yrittäjäjärjestöön.
Hankkeen alussa toteutettu kartoituskysely vahvisti tunnistetun tarpeen. Kyselyyn vastasi 107 yrittäjää eri puolilta Päijät-Hämettä. Vastaajista 84 eli 78,5 prosenttia kertoi kokevansa työstä tai yrittäjyydestä aiheutuvaa stressiä.
Hyvinvointia asteikolla 1–5 arvioitaessa fyysisen hyvinvoinnin keskiarvo oli 3,2 ja henkisen hyvinvoinnin 3,3. Työ- ja vapaa-ajan tasapainon keskiarvo oli 3,1. Vastaajista 33,7 prosenttia arvioi työ- ja vapaa-ajan tasapainonsa tasolle 1 tai 2. Työstä rentoutumisen ja irtautumisen arvioi tasolle 1 tai 2 yhteensä 30,8 prosenttia vastaajista.
Tulevien tilaisuuksien kiinnostavimmiksi aiheiksi nousivat työ- ja vapaa-ajan tasapaino (48,6 %), stressinhallinta ja palautuminen (47,7 %), yrittäjän talous ja hallinnollinen jaksaminen (43,9 %) sekä vertaistuki ja verkostoituminen (39,3 %).
Avoimet vastaukset syvensivät määrällistä aineistoa. Niissä nousivat esiin muun muassa arjen ajanhallinta, työstä irrottautumisen vaikeus, stressinhallinta, lomien puuttuminen, syyllisyys vapaapäivien pitämisestä, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen sekä taloudellinen epävarmuus. Osa vastaajista kaipasi nimenomaan matalan kynnyksen yhdessäoloa ja vertaisten seuraa.
Jo alkukartoituksessa tuli näkyviin myös hyvinvoinnin ja talouden yhteys yrittäjän kokemuksessa. Vastauksissa toivottiin yrityksen talouteen liittyvää neuvontaa ja kuvattiin taloudellisen epävarmuuden vaikutusta henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.
Kartoituksen perusteella hankkeen tarve ei siten näyttäytynyt vain fyysiseen tai henkiseen hyvinvointiin liittyvänä kysymyksenä. Yrittäjän hyvinvointi kytkeytyi arjen kokonaisuuteen: aikaan, talouteen, vastuuseen, palautumiseen, ihmissuhteisiin, verkostoihin ja mahdollisuuteen irrottautua työstä.
3. Hankkeen tavoitteet ja kohderyhmä
Hankkeen varsinaisena kohderyhmänä olivat Päijät-Hämeen maaseutualueiden yksin- ja mikroyrittäjät. Toiminta oli avointa kaikille kohderyhmään kuuluville yrittäjille, ei ainoastaan yrittäjäjärjestön jäsenille.
Kohderyhmän tavoittamisessa huomioitiin tietoisesti myös yrittäjäjärjestöön kuulumattomat yrittäjät. Päijät-Hämeen Yrittäjien jäsenviestinnän lisäksi hankkeen tapahtumista viestittiin sosiaalisen median maksetulla mainonnalla, Business Lahden (ent. LADEC) tapahtumakanavassa sekä alueen Naisyrittäjille. Yrittäjiä kannustettiin myös kutsumaan mukaan yrittäjäkollegoitaan. Kaikessa tapahtumaviestinnässä tuotiin esille, ettei osallistuminen edellyttänyt yrittäjäjärjestön jäsenyyttä.
Tavoittamisessa onnistuttiin myös jäsenkunnan ulkopuolella: jokaisessa kuudessa hyvinvointityöpajassa oli mukana vähintään yksi yrittäjäjärjestöön kuulumaton yrittäjä. Työpajoihin osallistui yhteensä 86 yrittäjää, joista vähintään kahdeksan ilmoitti, ettei kuulu yrittäjäjärjestöön. Lisäksi kaksi osallistujaa vastasi jäsenyyttä koskevaan kysymykseen ”en tiedä”.
Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa kohderyhmän:
- henkistä ja fyysistä hyvinvointia
- verkostoitumista
- resursseja liiketoiminnan pyörittämiseen ja kehittämiseen
- kykyä reagoida liiketoimintaympäristön muutoksiin
- mahdollisuuksia jatkaa ja kehittää yritystoimintaa
- osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sijaintikuntiensa tärkeinä palveluntuottajina.
Laajempana tavoitteena oli tukea Päijät-Hämeen kuntien elinvoimaa. Hankesuunnitelmassa yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvoinnin ja arjen resilienssin vahvistamisen nähtiin tukevan paitsi yritystoiminnan jatkuvuutta myös kuntien palvelutarjontaa, verkostoja, paikallista identiteettiä ja ympäristöä, jossa kannattaa yrittää ja tuottaa palveluja. Hankkeen hyödynsaajiksi tunnistettiin yrittäjien lisäksi kunnat, kuntalaiset sekä elinkeino- ja aluekehittämisen toimijat.
Hankkeen toteutuksessa hyvinvointia tarkasteltiin kokonaisuutena. Lähtökohtana oli, ettei yrittäjän hyvinvointi ole liiketoiminnasta irrallinen asia, vaan yrittäjän työ- ja toimintakyky muodostaa erityisesti yksin- ja mikroyrityksessä keskeisen osan yrityksen toimintakyvystä.
4. Hankkeen toteutus
4.1 Kartoituskysely
Hanke käynnistettiin syksyllä 2025 Päijät-Hämeen yrittäjille suunnatulla kartoituskyselyllä. Hankesuunnitelman mukaisesti kyselyn tarkoituksena oli selvittää yksin- ja mikroyrittäjien fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin haasteita ja käyttää tuloksia hankkeen sisältöjen ja tapahtumien suunnittelussa.
Kyselyyn saatiin 107 vastausta. Tulosten perusteella työpajojen keskeiseksi teemaksi muodostui Arjen rytmi ja raja. Sisällöissä käsiteltiin muun muassa palautumista, stressinhallintaa, työn ja vapaa-ajan suhdetta, omien rajojen tunnistamista, arjen rytmittämistä, fyysistä hyvinvointia, verkostoja ja yrittäjän käytettävissä olevia tukimuotoja.
4.2 Hyvinvointityöpajat
Alkuperäisessä hankesuunnitelmassa tavoitteena oli järjestää 7–10 hyvinvointityöpajaa loppuvuoden 2025 ja kevään 2026 aikana.
Toteutuneita työpajoja oli kuusi:
- Heinola 25.11.2025
- Orimattila 4.12.2025
- Hollola–Kärkölä 5.2.2026
- Asikkala–Padasjoki 19.3.2026
- Sysmä–Hartola 16.4.2026
- Iitti–Nastola–Lahti 29.4.2026.
Tapahtumien markkinoinnin aikana havaittiin, että erityisesti pienemmillä paikkakunnilla riittävän osallistujamäärän kokoaminen yksittäiseen kuntakohtaiseen työpajaan oli haastavaa. Tämän vuoksi pienempiä kuntia yhdistettiin yhteisiin työpajoihin. Ratkaisu oli hankesuunnitelman mukainen ja mahdollisti tarkoituksenmukaisemmat osallistujamäärät sekä samalla kuntarajat ylittävän vertaistuen ja verkostoitumisen.
Työpajat olivat noin kolmen tunnin mittaisia lähitapaamisia. Vetovastuussa toimi hankkeen projektivastaava Mira-Elise Ritsilä.
Työpajoissa hyödynnettiin myös ulkopuolista asiantuntijaosaamista. Toisintekijät Oy:n Nina Rantanen osallistui pajoihin asiantuntijapuhujana. Kahdessa ensimmäisessä työpajassa mukana oli lisäksi MIELI ry:n edustaja. Myöhemmissä työpajoissa projektivastaava esitteli osallistujille MIELI ry:n yrittäjille suunnattuja verkkosisältöjä ja verkkokurssia, jotta tieto yrittäjille tarjolla olevista tukimateriaaleista oli mukana kaikissa työpajoissa.
Työpajojen rakenteessa yhdistyivät asiantuntijatieto, yrittäjien oma pohdinta, käytännön tehtävät, fyysistä hyvinvointia aktivoivat osuudet, yrittäjätarinat sekä yhteinen keskustelu. Jokaisessa työpajassa yksi yrittäjä sai mahdollisuuden kertoa omaa yrittäjätarinaansa muita syvemmin.
Työpajojen tarkoituksena ei ollut tarjota yhtä kaikille sopivaa hyvinvoinnin mallia. Keskusteluissa korostui ihmisten ja yrittäjien erilaisuus: toiselle sopii tarkasti aikataulutettu päivä, toiselle joustavampi rytmi. Tavoitteena oli auttaa osallistujia tunnistamaan omaa tapaansa toimia, omia voimavarojaan ja niitä muutoksia, jotka voisivat olla heidän omassa arjessaan mahdollisia.
Jokaiseen työpajaan osallistui vähintään yksi yrittäjä, joka ei ole Yrittäjäjärjestön jäsen.
4.3 Päätöstapahtuma
Maakunnallinen Voimaa Yrittäjälle -päätöstapahtuma järjestettiin 19.8.2026 Hotelli Kumpeli Spassa Heinolassa. Päivä rakennettiin yhdistämään hankkeen aikana käsiteltyjä teemoja, asiantuntijasisältöä, verkostoitumista, hyvinvointia ja yrittäjän tavallisesta arjesta irrottavaa toimintaa.
Ohjelmaan sisältyivät muun muassa Roteva Coachin Janne Hartikaisen puheenvuoro, erilaiset toiminnalliset pisteet, yhteinen illallinen, live-musiikki ja stand up -koomikko Tero Tiittasen esitys.
Aktiviteettipisteissä osallistujat pääsivät muun muassa keskittymään aistihavaintoihin Ainoa Wineryn tastingissa, kokeilemaan Speden peleistä tuttua nopeustestiä, lentämään virtuaalilasien avulla Lahden maisemissa, liikkumaan, pysähtymään ajatusten äärelle sekä jakamaan toisille yrittäjille neuvoja ja tulevaisuuden toiveita.
Päätöstapahtuman palautekyselyyn vastasi 27 osallistujaa. Lähes kaikki vastaajat olivat osallistuneet myös vähintään yhteen hankkeen hyvinvointityöpajaan, minkä vuoksi palaute antaa tietoa paitsi päätöstapahtumasta myös laajemmin osallistujien kokemuksesta hankkeen kokonaisuudesta. Päätöstapahtumaan osallistui kaiken kaikkiaan 45 henkilöä Päijät-Hämeestä.
4.4 Viestintä
Hankesuunnitelmassa viestintäkanaviksi määriteltiin muun muassa Päijät-Hämeen Yrittäjien uutiskirje, sosiaalinen media, verkkosivut, Yrittäjät-palsta sekä sähköpostiviestintä.
Hankkeen aikana viestittiin työpajoista ennen tapahtumia sekä niiden jälkeen. Viestinnässä tuotiin esille yrittäjien hyvinvoinnin merkitystä, työpajoissa syntyneitä oivalluksia ja yrittäjien kokemuksia.
Päätöstapahtuman palautteessa tapahtumaan liittyvä viestintä ja käytännön ohjeistus sai keskiarvon 4,7/5. Vastaajista 96,3 prosenttia koki saaneensa ennen tapahtumaa riittävästi tietoa ohjelmasta, aikataulusta ja järjestelyistä.
Työpajojen jälkeen laadittiin lisäksi tiedote hankkeen aikana esiin nousseista havainnoista ja yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvoinnin yhteydestä kuntien elinvoimaan. Tiedote toimitettiin Päijät-Hämeen kuntajohtajille ja kuntien elinvoima-asioiden parissa työskenteleville, Lahden Seudun Kehitys LADECin johdolle, Lahden ja Päijät-Hämeen työllisyysalueiden johdolle, Päijät-Hämeen kansanedustajille sekä Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johdolle. Viestinnän tavoitteena oli paitsi tehdä hankkeen havaintoja näkyviksi myös välittää päätöksenteon ja alueellisen kehittämisen tueksi tietoa yksin- ja mikroyrittäjien arjesta, hyvinvoinnista ja tuen tarpeista.
Tiedote herätti myös vastaanottajissa myönteistä vastakaikua. Saaduissa vastauksissa hankkeen havaintoja pidettiin tärkeinä ja hyödyllisinä oman toiminnan kehittämisen kannalta. Hyvinvointialueelta saadussa palautteessa tunnistettiin erityisesti yksin- ja mikroyrittäjien merkitys sopimus- ja palvelusetelituottajina.
Hankkeen toiminnallisen osuuden päätyttyä, työpajojen ja päätöstapahtuman jälkeen, laadittiin vielä hankkeen tuloksia ja keskeisiä havaintoja kokoava lopputiedote. Tiedote toimitettiin alueen kunnille, Päijät-Hämeen hyvinvointialueelle, muille keskeisille sidosryhmille ja medialle sekä julkaistiin Päijät-Hämeen Yrittäjien verkkosivuilla.
5. Työpajojen tulokset ja keskeiset havainnot
5.1 Yrittäjät tarvitsevat tilaa tulla kuulluiksi
Yksi hankkeen vahvimmista laadullisista havainnoista oli yrittäjien tarve keskustelulle. Kolmen tunnin työpaja saattoi etukäteen näyttäytyä yrittäjälle pitkänä aikana irrottautua työstä tai vapaa-ajasta. Käytännössä jokaisessa työpajassa keskustelua olisi kuitenkin riittänyt pidempäänkin. Osallistujat jakoivat kokemuksiaan, ratkaisukeinojaan, onnistumisiaan ja vaikeita tilanteitaan avoimesti.
Työpajapalautteissa toivottiin lisää vastaavanlaista toimintaa. Sysmä–Hartolan palautteessa toimintaa kuvattiin tärkeiksi kohtaamisiksi ja merkityksellisiksi keskusteluiksi, ja pienempien paikallisten työpajojen koettiin madaltavan osallistumiskynnystä. Hollola–Kärkölän palautteessa toivottiin suoraan lisää samankaltaisia tilaisuuksia.
Päätösvaiheen palautekysely vahvisti havainnon. Kun vastaajilta kysyttiin työpajojen tärkeintä antia, keskustelut muiden yrittäjien kanssa nousivat jaetulle ensimmäiselle sijalle: puolet vastaajista valitsi ne yhdeksi tärkeimmistä asioista. Tulos tukee käsitystä siitä, ettei yrittäjille suunnatussa hyvinvointitoiminnassa ole kyse vain tiedon välittämisestä, vaan myös keskustelulle varatun ajan ja tilan luomisesta.
5.2 Kuulluksi tulemisen rinnalla korostui tarve kuulua yhteisöön
Projektivastaavan havaintojen perusteella työpajoissa ei korostunut ainoastaan tarve saada tietoa tai tulla kuulluksi. Osallistujille vaikutti olevan tärkeää myös kokemus siitä, että oma yrittäjyys on arvokasta ja että yrittäjä on merkityksellinen osa yhteisöään ja yhteiskuntaa.
Vaikka osallistujat edustivat erilaisia toimialoja ja yrittäjätaipaleet vaihtelivat aivan yrittäjyyden alkuvaiheesta vuosikymmenten kokemukseen, keskusteluissa löytyi paljon yhteistä. Vastuu, epävarmuus, onnistumiset, toimeentulo, jaksaminen ja halu tehdä työnsä hyvin yhdistivät osallistujia.
Yksin tekeminen ei poista tarvetta kuulua johonkin. Päinvastoin työyhteisön puuttuessa vertaisyhteisön merkitys voi korostua. Työpajoissa syntyi nopeasti tilanteita, joissa toisilleen ennestään tuntemattomat yrittäjät keskustelivat kuin kollegat.
Päätöstapahtuman avoimissa palautteissa sama ilmiö tuli näkyviin osallistujien omissa sanoissa. Palautteissa kuvattiin muun muassa kokemusta siitä, että tapahtumaan oli tervetullut ja että joukkoon sopi mukaan. Myös rennot, luottamukselliset keskustelut muiden yrittäjien kanssa nousivat esiin. Tämä vahvistaa tulkintaa siitä, että vertaistoiminnan arvo ei synny ainoastaan uusista kontakteista vaan myös kokemuksesta kuulua joukkoon.
Tämä havainto vastaa hankkeen alkuperäistä tavoitetta osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamisesta.
5.3 Taloudellinen epävarmuus kuormittaa hyvinvointia
Taloudellinen huoli ja epävarmuus nousivat projektivastaavan havaintojen mukaan keskusteluun kaikissa kuudessa työpajassa. Yrittäjät kuvasivat tilanteita, joissa huoli toimeentulosta, asiakkaista ja yrityksen tulevaisuudesta johtaa tekemään työtä omien voimavarojen äärirajoilla.
Taloudelliset kysymykset olivat näkyvissä jo alkukartoituksessa: yrittäjän talous ja hallinnollinen jaksaminen oli yksi kiinnostavimmista tulevien tilaisuuksien aiheista, jonka valitsi 43,9 prosenttia vastaajista. Kartoituksen avoimissa vastauksissa pyydettiin myös konkreettista talousneuvontaa ja kuvattiin taloudellisen tilanteen vaikutuksia hyvinvointiin.
Työpajoissa nousi lisäksi kokemuksia siitä, etteivät yhteiskunnan rakenteet tai suurempien toimijoiden käytännöt aina huomioi pienten yritysten rajallisia resursseja. Kyse on osallistujien kokemuksesta, eikä hankkeen aineiston perusteella voida arvioida ilmiön yleisyyttä tai sen taustalla olevia rakenteita. Kokemus on kuitenkin hyvinvoinnin näkökulmasta merkityksellinen.
5.4 Kestävän yrityksen ei tarvitse tarkoittaa kasvavaa yritystä
Työpajoissa syntyi keskustelua myös yritysten kasvusta ja siitä, millä mittareilla onnistunutta yrittäjyyttä arvioidaan. Hankkeen aikana vahvistui näkemys, ettei kasvu ole jokaiselle yksin- tai mikroyrittäjälle ainoa tarkoituksenmukainen tavoite. Yritys voi olla onnistunut ja yhteiskunnallisesti merkityksellinen myös silloin, kun yrittäjän tavoitteena on säilyttää toiminta tarkoituksella pienenä, turvata oma toimeentulo ja tehdä työtä omien voimavarojensa puitteissa.
Kasvu ei myöskään tarkoita aina oman henkilöstömäärän kasvattamista. Pieni yritys voi kasvaa yhteistyön, alihankinnan ja kumppanuuksien kautta ja samalla synnyttää työtä toisille yrittäjille. Hankkeen keskusteluissa vahvistui kuva yrittäjyyden verkostoista eräänlaisina ”yrittäjien yhdyskuntina”, joissa eri alojen pienet toimijat tarvitsevat toistensa osaamista ja palveluja. Näin yhden yrityksen toiminta voi vahvistaa myös muiden yritysten toimintaedellytyksiä ilman, että yhdenkään niistä tarvitsee kasvaa suureksi organisaatioksi.
Tämä tarkentaa alkuperäisen hankesuunnitelman kasvua koskevaa näkökulmaa. Hankesuunnitelmassa hyvinvoinnin ja resilienssin vahvistamisen arvioitiin parantavan yrittäjien mahdollisuuksia esimerkiksi kasvattaa yritystoimintaa ja työllistää. Hankkeen aikana saatu kokemus puoltaa rinnalle laajempaa tulkintaa: hyvinvointi voi mahdollistaa kasvun, mutta yhtä lailla se voi auttaa yrittäjää tunnistamaan itselleen kestävän yritystoiminnan koon ja suunnan.
Liiketoiminnan tavoitteita tulisi voida suhteuttaa yrittäjän voimavaroihin – ei rakentaa yrittäjän jaksamista jatkuvasti liiketoiminnan kasvutavoitteiden ehdoilla.
5.5 Aika on sekä hyvinvoinnin että osallistumisen haaste
Työpajoihin osallistujien saaminen osoittautui ajoittain haastavaksi. Tästä ei voida päätellä, ettei toiminnalle olisi ollut tarvetta. Osallistuneilta saatu palaute oli pääosin myönteistä ja vastaavia tilaisuuksia toivottiin lisää. Esimerkiksi Iitti–Nastola–Lahti-työpajassa kaikki palautekyselyyn vastanneet arvioivat tilaisuuden sisällön erinomaiseksi. Sysmä–Hartolassa sisällön arvioi erinomaiseksi 80 prosenttia vastaajista.
Päätösvaiheen kyselyssä jatkotarve näkyi erittäin vahvana: 96,3 prosenttia vastaajista toivoi yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvointia, vertaistukea ja verkostoitumista tukevia tapahtumia ehdottomasti myös jatkossa. Tämä vahvistaa tulkintaa siitä, että osallistumisen haaste ei ole sama asia kuin tarpeen puuttuminen.
Hankkeen perusteella syntyykin jatkossa tutkittava kysymys: miten hyvinvointia tukeva toiminta tuodaan yrittäjän ulottuville niin, ettei siihen osallistumisesta itsestään muodostu uutta ajankäytön kuormitusta? Alkukartoituksen tulokset tukevat tämän kysymyksen merkitystä, sillä työ- ja vapaa-ajan tasapaino sekä työstä irrottautuminen kuuluivat jo lähtötilanteessa tunnistettuihin haasteisiin.
5.6 Yhteisöllisyys ei tarkoita lisää viestintäkanavia
Alkuperäisessä hankesuunnitelmassa tavoitteena oli synnyttää myös yrittäjävetoisia verkostoitumiskanavia, kuten WhatsApp- tai sosiaalisen median ryhmiä, jotka voisivat jatkaa hankkeen päätyttyä.
Työpajoissa asiaa kysyttiin osallistujilta. Projektivastaavan mukaan yhdessäkään työpajassa ei noussut toivetta uuden sähköisen keskusteluryhmän perustamisesta. Osallistujat kuvasivat olemassa olevien WhatsApp- ja muiden ryhmien määrän jo suureksi ja viestitulvan jopa kuormittavaksi. Tästä syystä alkuperäistä suunnitelmaa ei toteutettu sellaisenaan.
Havainto on hankkeen jatkon kannalta tärkeä: yhteisöllisyyden tarve ja uuden digitaalisen yhteisön tarve eivät ole sama asia. Sen sijaan jatkossa voidaan selvittää kiinnostusta yksisuuntaiseen tiedotuskanavaan, jossa ylläpito välittäisi harvakseltaan tietoa nimenomaan yksin- ja mikroyrittäjille tarkoitetuista tapahtumista ja palveluista ilman jatkuvaa ryhmäkeskustelua. Varsinaiselle keskustelulle ja kokemusten vaihtamiselle voitaisiin puolestaan luoda tilaa kasvokkaisissa kohtaamisissa ja tapahtumissa, joita osallistujat hankkeen aikana selvästi arvostivat.
6. Osallistujapalaute
Kuuden työpajan palautekyselyihin saatiin yhteensä 20 vastausta. Vastausmäärä on melko pieni, minkä vuoksi tuloksia ei tule yleistää kaikkiin hankkeen kohderyhmän yrittäjiin. Palautteet antavat kuitenkin laadullista tietoa osallistujien kokemuksista.
Palautteissa työpajoja kuvattiin muun muassa tarpeellisiksi, hyödyllisiksi ja ajankohtaisiksi. Heinolan palautteessa todettiin, että erityisesti pienissä yrityksissä hyvinvointiin panostamiseen ei aina ole riittävästi voimavaroja. Sysmä–Hartolan palautteissa puolestaan korostettiin paikallisten pienten työpajojen merkitystä ja sitä, että kuntiin jalkautuminen madalsi osallistumiskynnystä.
Myös kehittämisehdotuksia saatiin. Osassa palautteista toivottiin enemmän keskustelua ja vuorovaikutusta, väljempää aikataulua, lisää käytännön työkaluja sekä vähemmän kalvopainotteista työskentelyä. Kriittinen palaute on jatkokehittämisen kannalta arvokasta. Se vahvistaa käsitystä siitä, että tämän kohderyhmän toiminnassa asiantuntijatiedon rinnalle kannattaa jättää runsaasti tilaa osallistujien omalle keskustelulle, kokemusten vaihtamiselle ja käytännön tekemiselle.
Iitti–Nastola–Lahti-työpajan avoimessa palautteessa toivottiin vastaavaa toimintaa lisää ja korostettiin aitoa halua auttaa pienyrittäjiä menestymään.
Päätöstapahtuman jälkeen toteutettuun palautekyselyyn vastasi 27 osallistujaa. Lähes kaikki olivat osallistuneet myös johonkin hankkeen työpajaan, joten kyselyä voidaan tarkastella myös hankkeen kokonaisuutta täydentävänä jälkiarviointina.
Hyvinvointipajojen hyödyllisyys sai kyselyssä keskiarvon 4,1/5, ja 86,9 prosenttia vastaajista antoi arvosanan 4 tai 5. Vastaajista 96,3 prosenttia kertoi hankkeen tapahtumiin osallistumisen vaikuttaneen ainakin jonkin verran siihen, miten he ajattelevat omasta hyvinvoinnistaan yrittäjänä. 29,6 prosenttia arvioi vaikutuksen olleen melko tai erittäin suuri, eikä kukaan vastannut, ettei vaikutusta olisi ollut lainkaan.
Avoimissa vastauksissa osallistujat kuvasivat myös konkreettisia muutoksia ja oivalluksia omassa arjessaan. Mainintoja saivat muun muassa mikrotaukojen lisääminen, levon merkityksen parempi ymmärtäminen, työmäärän keventäminen oman kuormituksen perusteella, ajankäytön hallinta, hengitystekniikat, taukojen lisääminen, työstä irrottautuminen sekä uudet kontaktit ja yrittäjäystävät.
Kun vastaajilta kysyttiin työpajojen tärkeintä antia, kaksi yleisintä valintaa olivat keskustelut muiden yrittäjien kanssa ja oman hyvinvoinnin merkityksen tunnistaminen, molemmat 50 prosenttia. Käytännön työkalut ja vinkit valitsi 46,2 prosenttia, asiantuntijasisällön ja pysähtymisen oman tilanteen äärelle 42,3 prosenttia, vertaistuen 38,5 prosenttia ja verkostoitumisen tai uudet kontaktit 34,6 prosenttia.
Tulokset tukevat työpajoissa tehtyä laadullista havaintoa: hyvinvointia tukeva toiminta on kohderyhmälle arvokkainta silloin, kun asiantuntijatieto, oma pohdinta ja vertaiskeskustelu täydentävät toisiaan.
7. Tavoitteiden toteutumisen arviointi
Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin vahvistaminen
Arvio: toteutui hyvin hankkeen vaikutusmahdollisuuksien ja käytettävissä olevan seuranta-aineiston puitteissa.
Osallistujille tarjottiin tietoa, käytännön harjoitteita ja mahdollisuuksia tarkastella omaa hyvinvointiaan ja arkeaan. Päätösvaiheen kyselyssä 96,3 prosenttia vastaajista arvioi hankkeen tapahtumiin osallistumisen vaikuttaneen ainakin jonkin verran siihen, miten he ajattelevat omasta hyvinvoinnistaan yrittäjänä.
Avoimissa vastauksissa osallistujat kuvasivat konkreettisia muutoksia ja oivalluksia, kuten palautumisen ja mikrotaukojen lisäämistä työpäiviin, oman kuormituksen parempaa tunnistamista, työmäärän keventämistä, levon arvostamista, ajankäytön hallintaa sekä uusia kontakteja ja vertaistukea.
Hankkeen aineistolla ei kuitenkaan voida osoittaa esimerkiksi stressitason, työuupumusriskin tai fyysisen hyvinvoinnin pitkäaikaista muutosta. Näitä vaikutuksia ei siksi raportoida toteutuneina terveysvaikutuksina.
Verkostoituminen, vertaistuki ja yhteisöllisyys
Arvio: toteutui hyvin kasvokkaisissa kohtaamisissa, mutta suunniteltu digitaalinen jatkoverkosto ei toteutunut.
Työpajoissa ja päätöstapahtumassa syntyi runsaasti keskustelua ja uusia kontakteja. Päätöskyselyssä keskustelut muiden yrittäjien kanssa nousivat yhdeksi työpajojen tärkeimmistä anneista, ja päätöstapahtumassa mahdollisuus keskusteluun ja verkostoitumiseen sai keskiarvon 4,8/5. Vastaajista 81,5 prosenttia arvioi tämän osa-alueen erinomaiseksi.
Sen sijaan suunnitelluille WhatsApp- tai someryhmille ei löytynyt kohderyhmästä halukkuutta. Tätä voidaan pitää myös hankkeen oppimistuloksena: kohderyhmän kuuntelemisen perusteella toimintamallia ei ollut tarkoituksenmukaista toteuttaa alkuperäisessä muodossa.
Muutoskyvykkyys ja arjen resilienssi
Arvio: tavoitetta tuettiin ja osallistujat raportoivat ajattelun sekä arjen käytäntöjen muutoksia, mutta pitkäaikaisvaikutusta ei voida vielä osoittaa.
Työpajoissa käsiteltiin muun muassa oman arjen rytmiä, voimavaroja, rajoja, verkostoja ja niitä tekijöitä, joiden avulla yrittäjä voi ylläpitää tasapainoa epävarmuuden keskellä. Päätösvaiheen palautteissa kuvatut käytännön muutokset osoittavat, että osa osallistujista oli vienyt hankkeen sisältöjä omaan arkeensa.
Liiketoiminnan jatkuvuus, kasvu ja työllistäminen
Arvio: pitkän aikavälin vaikutuksia ei voida hankkeen päättyessä todentaa.
Alkuperäisessä hankesuunnitelmassa hyvinvoinnin vahvistamisen arvioitiin voivan parantaa yrittäjän valmiuksia hankkia asiakkaita, kasvattaa yritystoimintaa ja työllistää. Hankkeen keston ja käytettävissä olevan aineiston perusteella ei ole mahdollista osoittaa syy-yhteyttä hankkeen ja osallistuneiden yritysten taloudellisen tuloksen, kasvun tai työllistämisen välillä.
Hankkeen voidaan sen sijaan todeta tarjonneen osallistujille hyvinvointia, arjen hallintaa, verkostoja ja oman toiminnan tarkastelua tukevia välineitä, joiden voidaan perustellusti nähdä tukevan yritystoiminnan edellytyksiä. Hankkeen aikana nousi lisäksi esiin laajempi näkökulma työllistävään vaikutukseen: pieni yritys voi synnyttää työtä myös toisille yrittäjille alihankinnan, palveluostojen ja kumppanuuksien kautta ilman oman henkilöstömäärän kasvua.
8. Mikä onnistui ja mikä osoittautui haastavaksi?
Onnistumiset
Hankkeen keskeisiä onnistumisia olivat:
Kohderyhmän äänen kuuleminen. Alkukartoituksen lisäksi yrittäjät saivat työpajoissa runsaasti tilaa kertoa omista kokemuksistaan.
Luottamuksellisen ilmapiirin syntyminen. Työpajoissa päästiin nopeasti keskustelemaan myös vaikeista asioista. Palautteissa järjestäjiä ja puhujia kuvattiin luottamusta herättäviksi.
Vertaisuus. Eri toimialojen yrittäjät löysivät toisistaan yhteisiä kokemuksia ja pystyivät tarjoamaan toisilleen ratkaisuja ja näkökulmia.
Paikallisuus. Toiminnan viemistä eri kuntiin arvostettiin. Sysmä–Hartolan palautteessa todettiin nimenomaisesti, että toiminnan jalkautuminen kuntiin Lahden sijaan madalsi osallistumiskynnystä.
Sisällön mukautuminen kokemusten perusteella. Hankkeen edetessä korostui entistä enemmän osallistujien keskustelulle ja omille kokemuksille annettava tila.
Päätöstapahtuman kokonaisuus. Tapahtuma sai kokonaisarvosanan 4,6/5, ja 66,7 prosenttia vastaajista antoi sille täydet viisi pistettä. Tapahtumapaikka, ajankohta, kesto ja kokonaisohjelma saivat kukin keskiarvon 4,7/5. Erityisen korkealle arvioitiin mahdollisuus keskusteluun ja verkostoitumiseen, Janne Hartikaisen puheenvuoro sekä live-musiikki, jotka saivat keskiarvon 4,8/5.
Viestintä. Päätöstapahtuman viestintä ja käytännön ohjeistus sai keskiarvon 4,7/5, ja 96,3 prosenttia koki saaneensa riittävästi ennakkotietoa.
Haasteet ja toteutuksessa tehdyt muutokset
Osallistujien tavoittaminen ja sitoutuminen. Työpajoihin oli ajoittain vaikea saada osallistujia, vaikka osallistuneet arvioivat toimintaa jälkikäteen myönteisesti.
Työpajojen toteutusmäärää mukautettiin osallistujamäärien perusteella. Suunnitellun 7–10 työpajan sijaan toteutettiin kuusi työpajaa yhdistämällä erityisesti pienempien kuntien yrittäjiä samoihin tilaisuuksiin. Ratkaisulla pyrittiin varmistamaan riittävä osallistujamäärä sekä keskustelun ja verkostoitumisen kannalta toimiva ryhmäkoko.
Digitaalisen verkoston malli ei vastannut osallistujien tarpeeseen. Uusia keskusteluryhmiä ei haluttu jo valmiiksi suuren viestimäärän rinnalle.
Hyvinvoinnin ja taloudellisen todellisuuden yhteensovittaminen. Hankkeessa korostui, ettei yrittäjän kuormitusta voida käsitellä irrallaan yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Pelkät hyvinvointiohjeet voivat tuntua riittämättömiltä yrittäjälle, jonka keskeinen huoli on toimeentulo.
Tämä näkyi jo alkukartoituksen kriittisissäkin vastauksissa. Osa vastaajista kyseenalaisti hyvinvointitoiminnan merkityksen ja toivoi yrittäjäjärjestöltä sen sijaan vaikuttamista esimerkiksi yrittäjyyden taloudellisiin rakenteisiin. Tätä palautetta ei tule nähdä hankkeen epäonnistumisena vaan tärkeänä muistutuksena siitä, että hyvinvointia tukevan toiminnan rinnalla yrittäjät tarvitsevat myös edunvalvontaa, talousneuvontaa ja konkreettisia ratkaisuja yritystoiminnan haasteisiin.
9. Mitä hanke opetti yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvoinnista?
1. Hyvinvointi ei ole liiketoiminnasta irrallinen kysymys Erityisesti yksinyrittäjän kohdalla yrittäjän oma työ- ja toimintakyky, ja yrityksen toimintakyky ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Hyvinvoinnista huolehtiminen tulisi nähdä osana yrityksen riskienhallintaa ja jatkuvuutta, ei vain vapaa-ajan kysymyksenä.
2. Taloudellinen epävarmuus ja hyvinvointi kietoutuvat yhteen Yrittäjälle ei ole mielekästä puhua palautumisesta huomioimatta samalla sitä, mistä toimeentulo syntyy. Jatkossa hyvinvointia tukevaan toimintaan olisi hyödyllistä yhdistää nykyistä vahvemmin tietoa taloudellisesta ennakoinnista, yrityksen ongelmatilanteiden neuvonnasta ja siitä, mistä apua saa jo ennen kriisiä.
3. Yrittäjä tarvitsee kuulluksi tulemisen lisäksi kokemuksen arvostuksesta Yksin- ja mikroyrittäjät ovat paikallisten palvelujen, verkostojen ja kuntien arjen rakentajia. Hankkeen aikana korostui tarve kokea, ettei pieni yrittäjyys ole vähäpätöistä tai epäonnistunutta yrittäjyyttä.
4. Pieni voi olla tarkoituksellinen ja onnistunut Kaikkien yritysten ei tarvitse tavoitella kasvua. Kestävää yrittäjyyttä voi olla myös yrityksen pitäminen yrittäjän omiin voimavaroihin, elämäntilanteeseen ja tavoitteisiin sopivan kokoisena. Pienet yritykset voivat samalla ostaa toisiltaan palveluja, toimia toistensa alihankkijoina ja muodostaa verkostoja, joissa yhden yrittäjän toiminta synnyttää työtä toiselle. Myös tällainen keskinäinen kasvu ja paikallisen yritysekosysteemin vahvistuminen on arvokasta.
5. Vertaisuus on voimavara Asiantuntijatietoa tarvitaan, mutta hankkeen kokemusten perusteella vähintään yhtä arvokkaaksi muodostui yrittäjien keskinäinen kokemusten vaihto. Hankkeen toteutuksessa havaittiin vertaisuuden merkitys myös hankevastaavan ja osallistujien välillä. Projektivastaavan oma kokemus yksinyrittäjyydestä helpotti yrittäjyyden arjen tunnistamista ja vaikutti projektivastaavan arvion mukaan luottamuksellisen ilmapiirin rakentumiseen.
6. Yhteisöllisyyttä ei välttämättä rakenneta lisäämällä viestintää Hankkeen ehkä kiinnostavimpia käytännön havaintoja oli, että yrittäjät kaipasivat voimakkaasti kasvokkaista vertaisuutta mutta eivät uutta digitaalista keskusteluryhmää. Yhteisöllisyys voi syntyä siitä, että tarjotaan aika ja paikka, jossa yrittäjä tulee nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi.
7. Hyvinvointiin vaikuttava toiminta voi olla pienimuotoistakin Päätösvaiheen palautteissa osallistujat kuvasivat konkreettisia arjen muutoksia, kuten mikrotaukoja, lepoa, työmäärän tarkastelua ja parempaa irrottautumista työstä. Kaiken tuen ei siten tarvitse olla raskasta tai pitkäkestoista: myös pieni pysähtyminen, keskustelu tai käytännön työkalu voi käynnistää muutoksen.
10. Jatkotoimenpiteet ja suositukset
Hankkeen kokemusten ja päätösvaiheen palautteen perusteella Päijät-Hämeen yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvoinnin tukemista on perusteltua jatkaa. Vastaajista 96,3 prosenttia toivoi hyvinvointia, vertaistukea ja verkostoitumista tukevia tapahtumia ehdottomasti myös jatkossa. Toiminnan ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa Voimaa Yrittäjälle -hankkeen mallin toistamista sellaisenaan.
1. Järjestetään jatkossakin kasvokkaisia vertaiskohtaamisia Muutama laadukas kohtaaminen vuodessa voi olla kohderyhmälle tarkoituksenmukaisempi kuin jatkuva tapahtumatarjonta. Tapaamisten tulisi jättää riittävästi aikaa vapaalle keskustelulle. Avoimissa palautteissa toivottiin muun muassa pieniä vertaistukihetkiä ja 1–2 tapaamista vuodessa.
2. Viedään toimintaa sinne, missä yrittäjät ovat Kuntiin jalkautuminen sai myönteistä palautetta. Kaiken yksin- ja mikroyrittäjille suunnatun toiminnan ei tulisi keskittyä maakuntakeskukseen.
3. Kokeillaan eripituisia ja erilaisia tapahtumamuotoja Kolmen tunnin työpaja mahdollisti syvällisen keskustelun, mutta voi samalla olla joillekin yrittäjille liian suuri ajallinen sitoumus. Jatkossa voidaan kokeilla rinnakkain esimerkiksi lyhyitä aamiais- tai iltapäivätapaamisia, pieniä hyvinvointi- tai aktiviteettihetkiä sekä pidempiä työpajoja.
4. Huomioidaan myös taloudellinen osallistumiskynnys Palautteissa nousi esiin maksuttomuuden merkitys erityisesti niille yrittäjille, joiden taloudellinen tilanne on tiukka. Toisaalta yksittäisessä palautteessa myös pieni omavastuu nähtiin mahdollisena. Jatkossa tapahtumien hinnoittelua kannattaa tarkastella saavutettavuuden näkökulmasta niin, ettei hinta muodostu esteeksi juuri tukea eniten tarvitseville.
5. Yhdistetään hyvinvointi ja yrityksen taloudellinen kestävyys Hyvinvointitoimintaan kannattaa kytkeä konkreettista tietoa talousneuvonnasta, ennakoinnista ja saatavilla olevasta tuesta. Tavoitteena olisi auttaa yrittäjää ennen kuin kuormitus tai taloudellinen tilanne muodostuu kriisiksi.
6. Vahvistetaan ajatusta yrittäjän omannäköisestä menestyksestä Yrittäjille suunnatussa toiminnassa voidaan tietoisesti tehdä näkyväksi, että yrityksen onnistumisen mittari ei ole aina kasvu. Kannattava, yrittäjän voimavaroihin sopiva ja jatkuvuuden mahdollistava pienyritys on arvokas. Samalla voidaan vahvistaa yrittäjien välistä yhteistyötä, jossa kasvu ja työllistävä vaikutus voivat syntyä myös yritysten välisen työnjaon, kumppanuuksien ja alihankinnan kautta.
7. Ei perusteta uusia viestintäkanavia vain kanavan vuoksi WhatsApp- tai someryhmän sijaan voidaan selvittää kiinnostusta yksisuuntaiseen, vähän kuormittavaan tiedotuskanavaan yksin- ja mikroyrittäjille suunnatuista tapahtumista, tuesta ja palveluista. Keskustelulle ja vertaisuudelle voidaan puolestaan tarjota tilaa kasvokkaisissa kohtaamisissa.
8. Tuodaan hyvinvointiteemoja myös muun yrittäjätoiminnan sisälle Kaikki yrittäjät eivät hakeudu erilliseen hyvinvointitapahtumaan. Jaksamisen, palautumisen ja vertaisuuden teemoja voidaan siksi sisällyttää myös muihin yrittäjätapahtumiin ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyviin sisältöihin.
9. Säilytetään yrittäjältä yrittäjälle -näkökulma Kohderyhmän kanssa työskentelevien henkilöiden ei tarvitse itse olla yrittäjiä, mutta yrittäjyyden arjen aito ymmärtäminen ja arvostava kohtaaminen näyttävät olevan merkityksellisiä luottamuksen rakentumisessa.
10. Jatketaan yrittäjien kuulemista Jatkotoimia ei kannata suunnitella vain organisaatiolähtöisesti. Hankkeen yksi keskeinen oppi oli, että yrittäjät itse osaavat kertoa, mikä heitä auttaa – ja myös sen, mikä lisää kuormitusta.
11. Päätöstapahtuman palaute ja hankkeen jatkotarve
Päätöstapahtuman palautekyselyyn vastasi 27 osallistujaa. Tapahtuman kokonaisarvosana oli 4,6/5, ja 66,7 prosenttia vastaajista antoi tapahtumalle täydet viisi pistettä. Tapahtumapaikka, ajankohta, kesto ja kokonaisohjelma saivat kukin keskiarvon 4,7/5 ja aktiviteetti- ja hemmottelupisteet 4,6/5.
Korkeimman keskiarvon, 4,8/5, saivat mahdollisuus keskusteluun ja verkostoitumiseen, Janne Hartikaisen puheenvuoro sekä live-musiikki. Keskustelu- ja verkostoitumismahdollisuuden arvioi erinomaiseksi 81,5 prosenttia vastaajista. Tulos on linjassa työpajojen aikana syntyneen havainnon kanssa siitä, että yrittäjät tarvitsevat asiantuntijatiedon lisäksi aikaa keskinäiselle kohtaamiselle.
Tapahtuman osa-alueista matalimman keskiarvon sai juhlaillallinen, 4,0/5. Avoimissa vastauksissa esitettiin yksittäisiä kriittisiä huomioita ruoan laadusta. Muutoin avoimissa palautteissa korostuivat myönteinen tunnelma, kohtaamiset, rentous, monipuolinen ohjelma ja kokemus tervetulleeksi tulemisesta.
Hankkeen jatkotarpeesta saatiin kyselyssä erittäin selvä tulos. Vastaajista 96,3 prosenttia katsoi, että yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvointia, vertaistukea ja verkostoitumista tukevia tapahtumia pitäisi ehdottomasti järjestää myös jatkossa. Kukaan ei vastannut ”todennäköisesti ei” tai ”ei”.
Avoimissa vastauksissa jatkoon toivottiin muun muassa pienempiä kohtaamisia, aikaa keskustelulle, yhdessä tekemistä, vertaistukea, asiantuntijasisältöjä, liikkumista sekä pieniä irtiottoja yrittäjän arjesta. Yhdessä palautteessa fasilitoitujen kohtaamisten merkitystä perusteltiin sillä, että hyvinvointi ja vertaistuki hautautuvat muuten helposti arjen kiireeseen. Palautteissa nousi esiin myös toiminnan taloudellinen saavutettavuus.
Jo tapahtuman aikana projektivastaavan loppusanojen yhteydessä yleisöstä esitettiin spontaanisti toiveita vastaavan toiminnan jatkumisesta ja uuden hankkeen järjestämisestä. Tätä havaintoa ei käsitellä kyselytuloksena, mutta se on yhdenmukainen varsinaisen palautekyselyn erittäin vahvan jatkotoiveen kanssa.
Päätöstapahtuman palaute vahvistaa siten koko hankkeen keskeistä johtopäätöstä: yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvointia tukevassa toiminnassa on jatkotarvetta, mutta toiminnan muotoa kannattaa kehittää kohderyhmän ajankäytön, saavutettavuuden ja toivotun kasvokkaisen vertaisuuden ehdoilla.
12. Johtopäätökset
Voimaa Yrittäjälle -hanke lähti liikkeelle kysymyksestä, miten Päijät-Hämeen maaseutualueiden yksin- ja mikroyrittäjien henkistä ja fyysistä hyvinvointia, resilienssiä, verkostoja ja osallisuutta voidaan vahvistaa.
Hankkeen perusteella vastaus ei ole yksi menetelmä tai palvelu.
Yrittäjä tarvitsee tietoa ja konkreettisia työkaluja, mutta niiden rinnalla tarvitaan mahdollisuutta pysähtyä. Hän tarvitsee verkostoja, mutta ei välttämättä lisää digitaalisia ryhmiä. Hän tarvitsee taloudellista osaamista ja yritystoiminnan tukea, mutta myös mahdollisuuden puhua epävarmuudesta ilman tarvetta näyttää jatkuvasti pärjäävältä.
Päätösvaiheen palautekysely osoittaa, että hankkeeseen osallistuminen vaikutti lähes kaikkien vastaajien omaa hyvinvointia koskevaan ajatteluun ainakin jonkin verran. Osallistujat kuvasivat myös konkreettisia muutoksia omassa arjessaan. Samalla 96,3 prosentin vahva jatkotoive osoittaa, että vastaaville kohtaamisille koetaan olevan tarvetta myös hankkeen jälkeen.
Ennen kaikkea hankkeen aikana nousi näkyviin ihmisen perustavanlaatuinen tarve kuulua johonkin.
Yksinyrittäjä tekee työtään usein ilman omaa työyhteisöä. Silti hän ei ole irrallinen ympäröivästä yhteisöstä. Pienet yritykset tuottavat palveluja, ostavat toisilta yrityksiltä, toimivat toistensa kumppaneina ja alihankkijoina, rakentavat yhteistyöverkostoja ja muodostavat osan kuntien arjesta, paikallisesta identiteetistä ja elinvoimasta. Tämä näkökulma oli mukana jo alkuperäisessä hankesuunnitelmassa.
Pienten yritysten merkitys ei siten synny ainoastaan suorasta työllistämisestä. Ne voivat muodostaa keskenään verkostoja – eräänlaisia yrittäjien yhdyskuntia – joissa yritykset tarvitsevat toistensa palveluja, osaamista ja yhteistyötä ja synnyttävät siten työtä myös toisilleen.
Siksi yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvoinnin tukemisessa ei ole kyse vain yksittäisen yrittäjän jaksamisesta. Kyse on myös yritystoiminnan jatkuvuuden edellytysten vahvistamisesta ja niiden ihmisten huomioimisesta, joiden työ rakentaa paikallista palvelutarjontaa ja yhteisöjä.
Hanke nosti esille myös tarpeen tarkastella yrittäjyyden menestystä monipuolisemmin. Kasvu voi olla yrittäjän tavoite, mutta sen ei tarvitse olla kaikkien tavoite. Viisautta voi olla myös tunnistaa omat voimavarat ja rakentaa yritystoiminta niiden kanssa kestävään suhteeseen.
Hankkeessa syntyneitä havaintoja välitettiin myös alueen päätöksentekijöille ja elinvoiman kehittämisestä vastaaville toimijoille, jotta yksin- ja mikroyrittäjien kokemukset ja tarpeet voisivat tulla huomioiduiksi tulevassa päätöksenteossa ja palvelujen kehittämisessä.
Voimaa Yrittäjälle -hankkeen ehkä tärkein oppi voidaan kiteyttää seuraavasti:
Yhteisöllisyyttä ei rakenneta välttämättä lisäämällä viestintää. Joskus se rakennetaan luomalla aika ja paikka, jossa yrittäjä tulee nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi.
Hankkeen jatkotyössä keskeinen kysymys onkin, miten tällaisia kohtaamisia voidaan tarjota tavalla, joka sopii yrittäjän rajalliseen aikaan, on riittävän helposti saavutettavaa ja tukee sekä hänen hyvinvointiaan että yritystoimintansa kestävyyttä.
Lue hankkeen lopputiedote täältä
