Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Petri Salminen. Kuva: Jetro Stavén
Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Petri Salminen. Kuva: Jetro Stavén
Yrittäjän puolella
11.3.2024
Petri Salminen

Totuutta toivoisi työelämäkeskusteluunkin

Jälleen uusien poliittisten lakkojen käynnistyttyä on syytä pohtia, että millaisin perustein näitä taisteluja käydään.

Viime viikkoina moni poliitikko, tutkija ja yhteiskunnallinen keskustelija on todennut, että sopimisen ja neuvottelujen pitäisi olla ensisijainen toimintatapa. Useaan otteeseen on myös nähty argumentti, että suomalainen sopimisen kulttuuri ja neuvottelujärjestelmä olisi jopa kansainvälisesti ihastelua herättävä. Hallitusta on vaadittu antamaan – jälleen kerran – neuvotteluille ja sopimiselle mahdollisuus.

On helppoa olla samaa mieltä siitä, että yhteistyö, neuvottelu ja sopiminen ovat ensisijaisia ja parhaita ratkaisuja. Pidän kuitenkin jokseenkin erikoisena sitä, että julkiseen keskusteluun osallistuvat eivät ole juurikaan vaivautuneet pohtimaan tämän ihastelua herättävän järjestelmämme viime vuosien tuloksia.

Suomi on elänyt halvaantuneisuuden tilassa jo lähes kaksikymmentä vuotta niin kasvun, investointien, korkean työttömyyden kuin työn tuottavuudenkin osalta. Kasvua on nähty ainoastaan julkisessa velkaantumisessa. Samaan aikaan samojen suhdanteiden keskellä monissa verrokkimaissa on kyetty alemmilla veroasteilla rakentamaan kasvua ja tasapainoista julkista taloutta. Vaikea on siis pitää suomalaisen neuvottelujärjestelmän tuloksia kovinkaan onnistuneina. Mielestäni saavutettujen tulosten pitäisi kuitenkin olla sopimisjärjestelmien onnistumisen keskeisin mittari.

Poliittisten lakkojen keskellä keskustelu käy tällä hetkellä kovilla kierroksilla. Surullisimpana pidän sitä, että totuudella tuntuu olevan julkisessa kommentoinnissa ajoittain kovin vähän arvoa. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä Helsingin Sanomien uutinen ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöstä metsänhoidossa. Tätä uutista jaettiin jopa liittojohtajien toimesta vihjailemalla, että yritykset pyrkisivät laajasti hyväksikäyttämään työntekijöitään tai lainvastaisesta toiminnasta pyrittäisiin hallitusohjelman työelämäuudistuksilla tekemään laillista. Näin ei ole. Työntekijöiden hyväksikäyttöä ei kukaan ole edistämässä tai helpottamassa. Piste.

Sometrollit voivat roiskia mielikuvituksellisia salaliittoteorioita, mutta yhteiskunnallisesti merkittävien järjestöjen johtajilta on syytä odottaa hieman enemmän harkintakykyä kommenteissaan. Järjestöjen välillä keskustelu voi olla räväkkääkin, mutta suomalaisiin yrittäjiin ja yrityksiin kohdistuva perätön vihjailu ei ole hyväksyttävää.

Erityisen pettynyt olen siitä, että jopa jotkut kansanedustajat ovat lähteneet näitä valheellisia epäilyksiä lietsomaan. Pidän tällaista vihjailua loukkaavana meitä suomalaisia yrittäjiä kohtaan.

Suomessa on satojatuhansia yrityksiä, joissa koetaan kunnia-asiaksi noudattaa lakeja ja yhteisiä pelisääntöjä. Jopa ylitunnollisesti. Työnantajina toimivat yrittäjät kokevat laajasti kunnia-asiakseen rakentaa hyvinvoivia ja motivoituneita työyhteisöjä, sillä tämä on yritysten etu. Yrittäjien vastuullisuus työntekijöitään kohtaan näkyy myös tutkimuksissa. Työpaikoilla tapahtuvan sopimisen tasapuolistaminen myös järjestäytymättömiin yrityksiin ei tätä tulisi mihinkään muuttamaan. Päinvastoin.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa on normaalia, että asioista on erilaisia näkemyksiä. Näin tulee ollakin. Pitäisin kuitenkin vähimmäisvaatimuksena, että keskeiset yhteiskunnalliset päättäjät pysyttelisivät totuudessa omassa argumentoinnissaan.

Suomessa täytyy pystyä löytämään ratkaisuja, joilla pystytään korjaamaan merkittäviä työelämään liittyviä rakenteellisia ongelmia. Muutoin tämä maa ei kykene lunastamaan kansalaisilleen antamia lupauksia edes aivan perustavaa laatua olevissa asioissa kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa tai eläketurvassa.

Itse olen tapaamisissamme todennut jokaisen palkansaajakeskusjärjestön puheenjohtajalle, että vaikka työpaikoilla tapahtuvaa sopimista mahdollistettaisiin myös järjestäytymättömiin yrityksiin, en usko sen heikentävän ay-liikkeen tai järjestöjen asemaa. Ehkä jopa päinvastoin. Työelämässä olisi varmasti uudessakin maailmassa tarvetta tuelle, neuvonnalle ja yhteiskunnalliselle valmistelulle työelämään liittyvissä kysymyksissä. Ja tämähän on järjestöjen ydintehtävä, ei toimeliaisuutta halvaannuttava holhoaminen.

Petri Salminen
Suomen Yrittäjien puheenjohtaja

Muita kiinnostavia aiheita

Petri Salminen