Paikallinen sopiminen

Yksittäisen työntekijän ja työnantajan välistä oikeussuhdetta kutsutaan työsuhteeksi.

Työsuhteen ehtoja eli ”työehtoja” määrittää paitsi lainsäädäntö, myös mahdollinen työnantajaa sitova työehtosopimus, työntekijän ja työnantajan keskenään solmima työsopimus, työnantajan ja työntekijöiden tekemät yhteistoimintasopimukset, työnantajan työnjohtovaltansa perusteella antamat yksipuoliset ohjeet ja määräykset sekä mahdollinen vakiintunut käytäntö.

Keskeisimpiä työsuhteen osapuolten eli työnantajan ja työntekijän välistä oikeussuhdetta määritteleviä ”työlakeja” ovat työsopimuslaki, työaikalaki ja vuosilomalaki. Kyseiset lait ovat tärkeimpiä silloin kun arvioidaan työpaikkasopimisen mahdollisuuksia ja toisaalta työnantajan mahdollisuuksia työnjohtovaltansa nojalla määrittää työn tekemisen ehtoja ja käytänteitä.

Työlainsäädäntö on pääosin pakottavaa oikeutta. Tällä tarkoitetaan sitä, että lain säännöksistä ei voida poiketa ilman, että laissa siihen erikseen annetaan mahdollisuus. Pakottavasta sääntelystä ei siis voida sopia toisin.

Laissa ei ole määritelty, mitä paikallisella sopimisella tai paikallisella sopimuksella tarkoitetaan. Paikallisella sopimisella voidaan eri yhteyksissä tarkoittaa eri asioita. Paikallisella sopimuksella yleensä tarkoitetaan sopimusta, joka koskee useampia työntekijöitä kollektiivisesti.

Työlainsäädäntö on pääosin pakottavaa ja laki velvoittaa tietyllä toimialalla toimivaa yritystä noudattamaan kyseisen alan yleissitovaa työehtosopimusta. Työehtosopimuksessa voidaan sallia paikallinen sopiminen.

Näin ollen paikallisen sopimuksen tekemiselle pitää löytyä oikeutus joko laista tai työehtosopimuksesta. Ennen paikallisen sopimuksen tekemistä pitää varmistaa, että suunnitellun sopimisen aiheesta saadaan tehdä paikallinen sopimus.

Työntekijöiden osalta paikallinen sopimus voidaan tehdä henkilöstön kanssa yhdessä tai edustuksellisesti. Jälkimmäisessä tavassa työntekijöitä edustaa luottamusmies, luottamusvaltuutettu tai muu työntekijöiden keskuudestaan valitsema henkilö. Laki ja työehtosopimus voivat sisältää rajoituksia sekä paikallisen sopimuksen sisällölle että sille, kuka tai ketkä saavat työntekijöiden puolesta tehdä paikallisen sopimuksen.

Tällä sivulla käsitellään pääasiassa työehtosopimukseen perustuvaa paikallista sopimista. Tämän lisäksi paikallinen sopimus voi perustua esimerkiksi työlainsäädännön ns. tahdonvaltaisiin säännöksiin tai siihen, että paikallisesti sovittavasta asiasta ei ole säännöstä laissa eikä asiasta määrätä myöskään työehtosopimuksessa.

Työlainsäädännössä on myös sellaisia säännöksiä, joista voidaan sopia toisin työehtosopimuksen osapuolten kesken. Toisin sanoen, jos esimerkiksi Teknologiateollisuuden työnantajat ry ja Teollisuusliitto tekevät keskenään työehtosopimuksen, ne voivat sopia toisin laissa erikseen luetelluista asiakokonaisuuksista. Tällaisia puolipakottavia eli semidispositiivisia säännöksiä on työsopimuslaissa, työaikalaissa ja vuosilomalaissa.

Puolipakottavista lain säännöksistä voidaan sopia työehtosopimuksella myös työntekijöiden etuja heikentäen. Esimerkki: Lain mukaan sairausajan palkkaa maksetaan heti ensimmäisestä sairauspoissaolopäivästä alkaen.

Joissakin työehtosopimuksissa on kuitenkin sovittu, että ensimmäinen sairauspoissaolopäivä on palkaton, ellei jokin työehtosopimuksessa määritelty seikka oikeuta saamaan sairausajan palkkaa jo ensimmäisestä sairauspoissaolopäivästä lukien.

Myös yrityskohtaisella työehtosopimuksella voidaan poiketa lain puolipakottavista säännöksistä.

Työlainsäädännössä on myös sellaisia tahdonvaltaisia eli dispositiivisia säännöksiä, joista voidaan sopia toisin myös työnantajan ja yksittäisen työntekijän välillä. Työsopimuslaissa, työaikalaissa ja vuosilomalaissa olevat tahdonvaltaiset säännökset on lueteltu alempana tällä sivulla.

Mahdollisuus sopia työsuhteen ehdoista työpaikalla yhdessä sopien toisin kuin työehtosopimuksessa määrätään.

Työehtosopimukseen perustuvassa paikallisessa sopimisessa on huomioitava yritystä sitovan työehtosopimuksen ja työlainsäädännön asettamat rajat.

Työehtosopimus määrittää, mistä asioista voidaan sopia työehtosopimuksen määräyksistä poiketen, missä rajoissa paikallinen sopiminen on mahdollista, kenen kanssa paikallinen sopimus voidaan tehdä, ja mitkä ovat mahdolliset muut paikallisen sopimuksen tekemisen edellytykset.

Työehtosopimus (usein käytetään lyhennettä TES) on lain mukaan sopimus, jonka yksi tai useampi työnantaja taikka rekisteröity työnantajien yhdistys tekee yhden tai useamman rekisteröidyn työntekijöiden yhdistyksen kanssa ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava.

Työehtosopimus tehdään siten aina ammattiliiton kanssa. Yrityksessä yhdessä henkilöstön kanssa neuvoteltavat paikalliset sopimukset eivät ole lain tarkoittamia työehtosopimuksia (paitsi jos ne perustuvat sellaiseen työehtosopimukseen, jota työnantaja on velvollinen noudattamaan työnantajaliiton jäsenyyden perusteella eli kyseessä on yrityksen kannalta ns. normaalisitova työehtosopimus).

Työehtosopimus on valtakunnallinen, jos sen ovat tehneet valtakunnalliset työehtosopimusosapuolet (siis työnantajaliitto ja työntekijäliitto) ja jos työehtosopimuksen alueellista soveltamisalaa ei ole rajoitettu. Yrityskohtainen eli vain tiettyä yritystä koskeva työehtosopimus ei ole lain määrittelemällä tavalla valtakunnallinen työehtosopimus, vaikka yritys käytännössä toimisikin koko Suomen alueella.

Jos yritys on työehtosopimuksen solmineen työnantajaliiton jäsen, yritys on velvollinen noudattamaan työnantajaliiton solmimaa työehtosopimusta. Tällaisen yrityksen näkökulmasta kyse on ns. normaalisitovasta työehtosopimuksesta. Normaalisitovuuden kannalta olennaista on siis se, että yritys on työnantajaliiton jäsenyyden perusteella (tai yrityskohtaisen työehtosopimuksen sopimusosapuolena) sitoutunut noudattamaan työehtosopimusta.

Normaalisitovuuden perusteella työnantajan tulee noudattaa aivan kaikkia työehtosopimuksen määräyksiä, mukaan lukien mm. työntekijöiden ammattiliiton jäsenmaksun tilittämistä ja luottamusmiesjärjestelmää koskevat määräykset.

Yrityskohtainen eli niin sanottu talokohtainen työehtosopimus koskee vain yhtä yritystä. Jotta kyseessä olisi yrityskohtainen työehtosopimus, työntekijäpuolelta työehtosopimuksen osapuolena tulee olla työntekijöitä edustava ammattiliitto. Valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen kanssa tehdyllä yrityskohtaisella työehtosopimuksella voi poiketa lain puolipakottavista säännöksistä työntekijän etuja heikentäen.

Yrityskohtainen työehtosopimus voidaan tehdä myös ammattiliittoon kuuluvan alayhdistyksen, esimerkiksi ammattiosaston, kanssa. Jos yrityskohtainen työehtosopimus tehdään ammattiliiton alayhdistyksen kanssa ja yrityksen toimialalla on myös yleissitova työehtosopimus, ammattiosaston kanssa tehty yrityskohtainen työehtosopimus ei voi olla työntekijän kannalta saman toimialan yleissitovaa työehtosopimusta heikompi.

Myös yrityskohtainen työehtosopimus on normaalisitova työehtosopimus.

Myös liittoon kuulumattoman työnantajan on noudatettava työsuhteissaan työehtosopimusta, joka on valtakunnallinen ja asianomaisella toimialalla edustavana pidettävä. Työehtosopimus on edustava, jos sellaisten yritysten palveluksessa, jotka ovat normaalisitovuuden perusteella velvollisia noudattamaan työehtosopimusta, on vähintään noin puolet työehtosopimuksen tarkoittaman alan työntekijöistä.
Jos työehtosopimus on yleissitova, sitä on noudatettava kaikissa kyseisellä toimialalla toimivissa yrityksissä eli myös sellaisissa järjestäytymättömissä yrityksissä, jotka eivät ole työehtosopimuksen tehneen työnantajaliiton jäseniä.

Kun työnantajan pitää noudattaa työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella, työantajan on noudatettava työehtosopimuksessa sovittuja työsuhteen ehtoja ja työoloja koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan tarvitse hoitaa esimerkiksi työehtosopimuksessa mahdollisesti sovittua työntekijöiden ammattiliiton jäsenmaksun tilittämistä ammattiliitolle.

Jos työntekijän työsopimuksessa on sovittu ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa, työsopimuksen kyseistä asiaa koskeva ehto on mitätön. Tällöin työsopimuksessa sovitun sijasta on noudatettava työehtosopimuksen määräystä.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaa työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta. Yleissitovuutta on mahdollista muuttaa, jos sen edellytykset muuttuvat. Esimerkiksi Tietotekniikan palvelualan työehtosopimus lakkasi olemasta yleissitova lautakunnan vuonna 2022 tekemällä päätöksellä.

Voimassa olevat yleissitovat työehtosopimukset löydät sivultamme Työehtosopimukset.

Yritys, joka kuuluu työehtosopimuksen sopijaosapuolena olevaan työnantajaliittoon ja siten noudattaa työehtosopimusta normaalisitovuuden perusteella. Näitä yrityksiä on Suomessa noin 20 000.

Yritys, joka ei kuulu työnantajaliittoon. Osa järjestäytymättömistä yrityksistä on velvollisia noudattamaan yleissitovaa työehtosopimusta. Näitä yrityksiä on Suomessa noin 50 000. Osa järjestäytymättömistä yrityksistä puolestaan kuuluu niin sanottuun vapaaseen kenttään, eli näillä yrityksillä ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta noudattaa mitään työehtosopimusta. Näitä yrityksiä on Suomessa noin 20 000.

Työntekijä, joka kuuluu johonkin ammattiliittoon.

Työntekijä, joka ei kuulu ammattiliittoon.

Luottamusmies on ammattiliiton edustaja yrityksessä, joka noudattaa työehtosopimusta normaalisitovuuden perusteella. Hänen on kuuluttava työehtosopimuksen sopineeseen ammattiliittoon, ja hänen valintaansa voivat pääsääntöisesti osallistua vain samaan ammattiliittoon kuuluvat työntekijät. Luottamusmiehiä on arviolta 3000 – 5000 yrityksessä.

Järjestäytymättömissä yrityksissä koko henkilöstö voi valita keskuudestaan luottamusvaltuutetun, joka on eri asia kuin luottamusmies. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2022:35 katsonut, että myös järjestäytymättömässä yrityksessä ammattiliiton jäsenillä tulee halutessaan olla oikeus valita keskuudestaan luottamusmies. Korkein oikeus ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen, tulisiko järjestäytymättömässä yrityksessä valitulle luottamusmiehelle antaa työehtosopimuksen mukaisia erityisoikeuksia tai -etuja. Näin ollen lähtökohta edelleen on, että järjestäytymättömässä yrityksessä ei tarvitse noudattaa työehtosopimuksen luottamusmiesjärjestelmää koskevia määräyksiä kuten luottamusmiehen tiedonsaantioikeutta tai erillistä luottamusmieskorvausta (paitsi jos työnantajayritys on nimenomaisesti hyväksynyt, että ammattiliiton jäsenten keskuudestaan valitsemalla luottamusmiehellä on kaikki työehtosopimuksen mukaiset edut ja oikeudet).

Lainsäädännössä ja useissa työehtosopimuksissa on yhä terminä ”luottamusmies”, mutta joissakin työehtosopimuksissa on otettu käyttöön sukupuolineutraali termi ”luottamushenkilö” tai ”luottamusedustaja”.

Luottamusvaltuutettu on työsopimuslain 13 luvun 3 §:n mukainen työntekijöiden lakisääteinen edustaja yleissitovaa työehtosopimusta noudattavissa yrityksissä sekä yrityksissä, jotka eivät ole velvollisia noudattamaan mitään työehtosopimusta.

Järjestäytymättömässä yrityksessä luottamusvaltuutetun vaaliin saa ilmoittautua ehdokkaaksi jokainen työntekijä riippumatta siitä, kuuluuko hän työntekijöiden ammattiliittoon vai ei. Vastaavasti luottamusvaltuutetun valintaan voivat osallistua kaikki työntekijät liiton jäsenyydestä riippumatta.

Jos yritys on järjestäytynyt ja yrityksessä ammattiliiton jäsenet ovat valinneet keskuudestaan luottamusmiehen, luottamusmies edustaa niitä työntekijöitä, joita hänen on katsottava edustavan. Ne järjestäytyneen yrityksen työntekijät, jotka eivät olleet oikeutettuja osallistumaan luottamusmiehen valintaan, saavat valita keskuudestaan edustajakseen luottamusvaltuutetun. Järjestäytyneessä yrityksessä voi siis olla henkilöstön edustajana rinnakkain sekä luottamusmies että luottamusvaltuutettu.