Ajattelupääoma ja toimijuus kasvun mahdollistajina

Yrityksen kasvusta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein siihen, mitä yrityksellä on käytettävissään. Onko riittävästi osaamista, pääomaa, teknologiaa, verkostoja ja kyvykkäitä ihmisiä? Ne kaikki vaikuttavat kasvun mahdollisuuksiin, mutta eivät vielä kerro, mitä yritys kykenee niillä saamaan aikaan.

Olen viime aikoina pysähtynyt pohtimaan kasvua kahden käsitteen kautta: ajattelupääoman ja toimijuuden.
Ajattelupääomalla tarkoitan yrityksen ja sen ihmisten kykyä havaita, ymmärtää, kyseenalaistaa ja yhdistää tietoa, kokemusta ja erilaisia näkökulmia tavalla, joka synnyttää uutta ymmärrystä ja arvoa. Toimijuus puolestaan näkyy siinä, mitä tällä ymmärryksellä tehdään: millaisia valintoja uskalletaan tehdä, mistä otetaan vastuuta ja miten ajatukset muuttuvat toiminnaksi.

Kasvun kannalta näiden kahden välinen yhteys on kiinnostava.

Yrityksessä voi olla valtavasti osaamista, mutta osaaminen ei vielä takaa kykyä nähdä uusia mahdollisuuksia. Siellä voidaan myös tehdä paljon ja tehokkaasti ilman, että välillä pysähdytään tutkimaan, mihin tekeminen johtaa tai mitä ympärillä on muuttumassa.

Siksi kasvua ei ehkä kannatakaan tarkastella vain osaamisen tai tekemisen määrän kautta. Olennaisempaa voi olla se, kuinka hyvin yritys pystyy muodostamaan uutta ymmärrystä ja kuinka vahvasti se kykenee toimimaan tämän ymmärryksen pohjalta.

Tästä syntyy ajatus:

Ajattelupääoma × toimijuus = kasvukyky

Mutta yhtälöstä puuttuu vielä jotain olennaista. Ihminen ei ajattele eikä toimi tyhjiössä. Siihen, miten käytämme osaamistamme, vaikutamme toisiimme ja tartumme mahdollisuuksiin, liittyvät aina myös tunteet ja kokemus siitä, millaista tässä yrityksessä on olla ja toimia.
Kasvu tarvitsee myös hyvää fiilistä.

Kokemus antaa vastauksia, uteliaisuus avaa kysymyksiä

Kokemus on yksi yrityksen arvokkaimmista voimavaroista. Sen avulla tunnistamme tilanteita, teemme nopeampia päätöksiä ja vältämme virheitä, jotka olemme jo kerran tehneet. Samalla kokemukseen liittyy kiinnostava ristiriita: mitä enemmän tiedämme, sitä helpommin alamme myös olettaa tietävämme.
Vuosien aikana syntyy käsityksiä siitä, mitä asiakkaat tarvitsevat, miten toimialalla toimitaan, mistä kannattava liiketoiminta muodostuu ja mihin oma osaaminen taipuu. Suuri osa näistä käsityksistä on perusteltuja. Ongelma syntyy vasta silloin, kun lakkaamme tutkimasta, ovatko ne edelleen totta.

Tässä uteliaisuudella on liiketoiminnallinen tehtävä. Se ei tarkoita jatkuvaa uuden etsimistä eikä kaiken olemassa olevan kyseenalaistamista. Se tarkoittaa valmiutta tarkastella tuttua ilman, että vastaus on päätetty etukäteen.
Mitä asiakkaidemme maailmassa on muuttunut? Millaisia tarpeita on syntymässä ennen kuin niistä tulee meille tarjouspyyntöjä? Missä muualla nykyisellä osaamisellamme voisi olla arvoa? Mitä pidämme mahdottomana siksi, että olemme joskus aikaisemmin todenneet sen mahdottomaksi?

Hyvä kysymys ei itsessään ratkaise mitään. Se voi kuitenkin avata näkymän, jota ilman ratkaisua ei olisi koskaan syntynyt.

Ajattelupääoma syntyy myös ihmisten välissä

Ajattelu mielletään helposti yksilön ominaisuudeksi. Yrityksen näkökulmasta kiinnostavimmat oivallukset eivät kuitenkaan välttämättä synny yhden ihmisen päässä. Ne voivat syntyä kahden erilaisen kokemuksen, näkökulman tai osaamisen kohdatessa.

Tämä tekee ajattelupääomasta myös johtamisen ja vuorovaikutuksen kysymyksen.
Jos samat ihmiset määrittelevät ongelmat, käyvät keskustelut ja tekevät ratkaisut vuodesta toiseen, yritys hyödyntää vain osaa käytössään olevasta ajattelusta. Työntekijä voi nähdä asiakkaan käyttäytymisessä muutoksen ennen johtoa. Myyjä voi kuulla saman tarpeen useassa asiakaskeskustelussa. Uusi työntekijä voi ihmetellä toimintatapaa, jota muut eivät enää edes huomaa. Kumppani toiselta toimialalta voi kysyä kysymyksen, jota yrityksen sisällä ei olisi tullut mieleenkään esittää.

Johtamisen kannalta kiinnostava kysymys on silloin, kuinka paljon tällaista ajattelua pääsee näkyviin. Siihen ei vaikuta ainoastaan se, kysytäänkö ihmisiltä heidän näkemyksiään. Merkitystä on myös sillä, miltä niiden kertominen tuntuu.

Hyvä fiilis ei tässä tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla jatkuvasti iloisia tai samaa mieltä. Minulle hyvä fiilis tarkoittaa enemmänkin kokemusta siitä, että voimme puhua asioista rehdisti, olla eri mieltä, kysyä keskeneräisiä kysymyksiä ja tuoda esiin myös sellaisia havaintoja, joita muut eivät ehkä haluaisi kuulla.
Juuri rehti vuorovaikutus tekee ajattelupääomasta yhteistä.

Jos ihmiset oppivat odottamaan, että johto tietää vastauksen, yrityksen ajattelupääoma kapenee nopeasti muutaman ihmisen ajatteluksi. Jos sen sijaan on luontevaa kysyä “Mitä sinä näet, mitä minä en näe?”, käyttöön voi tulla huomattavasti suurempi osa yrityksessä jo olevasta kyvykkyydestä.

Fiilis ei ole kasvun sivutuote

Työelämässä fiiliksestä puhuminen saatetaan helposti sijoittaa hyvinvoinnin puolelle ja liiketoiminnan kasvu omalle puolelleen. Minusta niiden välinen raja ei ole näin selvä.
Tunteet vaikuttavat siihen, mihin kiinnitämme huomiota, kuinka tulkitsemme tilanteita ja miten toimimme toistemme kanssa. Ne vaikuttavat myös siihen, uskallammeko ehdottaa jotain uutta, kysyä vaikean kysymyksen, myöntää ettemme tiedä tai tarttua mahdollisuuteen, jonka lopputuloksesta ei ole varmuutta.
Siksi hyvä fiilis ei tarkoita yrityksessä vaikeiden asioiden väistämistä. Joskus hyvä fiilis syntyy juuri päinvastaisesta: siitä, että tiedämme missä mennään, asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä ja ihmiset kokevat voivansa vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tässä kohtaa oma käsitykseni menestyksestä on lopulta varsin yksinkertainen.

Menestys on seurausta selkeästä suunnasta, hyvästä fiiliksestä ja rehdistä vuorovaikutuksesta.
Selkeä suunta auttaa ymmärtämään, mitä kohti olemme menossa ja miksi. Hyvä fiilis luo energiaa ja halua olla mukana. Rehti vuorovaikutus mahdollistaa sen, että tieto, havainnot, erilaiset näkemykset ja myös vaikeat asiat pääsevät näkyviin mahdollistaen kyvykkyyden kasvun.

Kun nämä ovat kunnossa, myös ajattelupääomalla ja toimijuudella on paremmat edellytykset vahvistua.
Asiakkaan kuuntelemisesta asiakkaan maailman ymmärtämiseen
Sama ajatus ulottuu asiakkaisiin. Asiakasymmärrys jää helposti palautteen keräämiseksi: mitä asiakas piti palvelusta, kuinka tyytyväinen hän oli ja mitä voisimme tehdä paremmin.

Kasvun kannalta kiinnostavampi tieto saattaa löytyä hieman kauempaa omasta palvelustamme.
Mitä asiakkaan liiketoiminnassa tapahtuu juuri nyt? Mikä hänen työssään vaikeutuu? Mihin hän käyttää enemmän aikaa kuin ennen? Mitä hän yrittää saavuttaa? Millaisia muutoksia hänen asiakkaansa puolestaan odottavat?

Asiakas ei välttämättä osaa kuvata palvelua, joka yrityksen kannattaisi seuraavaksi rakentaa. Eikä hänen tarvitsekaan. Olennaisempaa on oppia näkemään hänen toimintaympäristössään sellaisia muutoksia, joihin omalla osaamisella voidaan vastata.

Tässä kohtaa ajattelupääomasta tulee konkreettisesti kasvun voimavara. Uutta liiketoimintaa ei aina tarvitse keksiä tyhjästä. Se voi syntyä, kun olemassa oleva osaaminen yhdistetään havaintoon, jota aikaisemmin ei osattu pitää merkityksellisenä.

Verkoston arvo ei ole vain siinä, kenet tunnemme

Pohjois-Pohjanmaalla tämä näkökulma on erityisen kiinnostava. Alueella kohtaavat uusi ja uudistuva teknologia, teollisuus, tutkimus, koulutus, vihreään siirtymään liittyvä osaaminen ja monenlainen yrittäjyys. Tavallisesti tällaisen ympäristön vahvuutta kuvataan osaamisen tai verkostojen määrällä.
Entä jos yhtä tärkeää olisi tarkastella sitä, mitä niiden välillä tapahtuu?
Verkoston arvo ei silloin rajoitu kontakteihin, myyntimahdollisuuksiin tai suositteluihin. Toiselta toimialalta tuleva ihminen tuo mukanaan erilaiset kysymykset, oletukset ja tavan nähdä ongelmia. Tutkimus voi tehdä näkyväksi ilmiön, jonka yritys on jo havainnut käytännössä, mutta jota se ei ole osannut sanoittaa. Yrittäjien keskustelussa kaksi toisistaan irrallista ajatusta voi muodostaa kolmannen.
Siksi verkostot voivat olla yritykselle ajattelupääomaa.

Tällöin kiinnostava kysymys ei ole ainoastaan se, keitä tunnemme, vaan keiden kanssa ajattelemme ja millaista uutta ymmärrystä kohtaamisemme tuottavat.

Toimijuus tekee ajattelusta merkityksellistä

Ajattelupääoman arvo ei lopulta määräydy sen perusteella, kuinka kiinnostavia ajatuksia yrityksessä syntyy. Ratkaisevaa on, mitä niiden seurauksena tapahtuu.

Tässä toimijuus astuu kuvaan.

Toimijuus ei ole vain toimeenpanoa tai tehtävälistan suorittamista. Kasvun yhteydessä se tarkoittaa mahdollisuutta ja kykyä vaikuttaa, tehdä valintoja, ottaa vastuuta sekä uskallusta viedä asioita eteenpäin myös silloin, kun kaikkea ei voida tietää varmasti.

Myös tässä fiiliksellä on merkitystä. Vastuun ottaminen on aivan erilaista ympäristössä, jossa luotetaan, keskustellaan avoimesti ja onnistumisten lisäksi myös epäonnistuneista kokeiluista voidaan oppia, kuin ympäristössä, jossa oman aseman suojeleminen vie huomion itse tekemiseltä.

Ajattelupääoman ja toimijuuden suhde on kaksisuuntainen. Ajattelu antaa toiminnalle suuntaa, mutta toiminta tuottaa samalla uutta tietoa ajattelun aineksiksi. Päätös, asiakaskohtaaminen tai kokeilu kertoo jotakin, mitä emme olisi voineet saada selville pelkästään pohtimalla.

Siksi kasvukyky ei synny siitä, että ensin ajatellaan ja sitten toimitaan. Se rakentuu jatkuvassa liikkeessä näiden kahden välillä.

Kasvu tarvitsee kykyä oppia toiminnasta

Kun havainto muuttuu kokeiluksi, ajatus kohtaa todellisuuden.

Kokeilu voi vahvistaa oletuksen, osoittaa sen vääräksi tai avata kokonaan uuden kysymyksen. Jokaisessa tapauksessa yrityksellä on käytössään enemmän ymmärrystä kuin ennen kokeilua.
Tässä piilee yksi toimijuuden tärkeimmistä yhteyksistä kasvuun. Toiminta ei ainoastaan toteuta ajattelua, vaan rikastaa sitä.

Yrityksen kilpailuetu ei siksi välttämättä synny siitä, että se tietää enemmän kuin muut. Se voi syntyä kyvystä havaita muutoksia, muodostaa niistä ymmärrystä, toimia riittävän rohkeasti ja oppia siitä, mitä toiminnasta seuraa. Silloin ajattelupääoma kasvaa kierros kierrokselta.

Pysähdy. Havaitse. Rikasta.

B.UPissa puhumme rikastamisesta. Ajattelupääoman ja toimijuuden kautta sille muodostuu hyvin konkreettinen yhteys kasvuun.

Pysähtyminen antaa mahdollisuuden irrottautua hetkeksi siitä, mitä olemme tottuneet ajattelemaan ja tekemään. Havaitseminen tuo näkyviin muutoksia, yhteyksiä ja mahdollisuuksia. Rikastaminen alkaa siitä, mitä havainnoilla tehdään: mitä yhdistämme uudella tavalla, mitä kokeilemme, mitä vahvistamme ja mistä päätämme luopua.

Kaikkea havaittua ei tarvitse muuttaa. Hyvä ajattelu tekee näkyväksi myös sen, mikä toimii ja mistä kannattaa pitää kiinni. Ehkä juuri tässä on ajattelupääoman ja toimijuuden yhteinen merkitys. Niiden tarkoitus ei ole saada yritystä muuttumaan jatkuvasti, vaan vahvistaa sen kykyä ymmärtää, milloin tarvitaan muutosta, mihin kannattaa tarttua ja mikä ansaitsee tulla vahvistetuksi.
Ja tämän kaiken tekevät ihmiset. Siksi sillä on väliä, millaisessa ilmapiirissä ajattelemme, keskustelemme ja toimimme yhdessä.

Mitä emme vielä näe?

Yrityksen tulevaisuutta ei ratkaise vain se, kuinka paljon sillä tänään on tietoa, osaamista tai kokemusta. Tulevaisuuden kannalta vähintään yhtä kiinnostavaa on, millaista uutta ymmärrystä se pystyy niistä rakentamaan, millaista energiaa ihmisillä on yhteisen suunnan toteuttamiseen ja mitä tämän ymmärryksen pohjalta lopulta tehdään.

Ajattelupääoma siirtää huomion tiedon määrästä ajattelun laatuun ja yksittäisten ihmisten osaamisesta yhdessä syntyvään ymmärrykseen. Toimijuus tuo mukaan ihmisen, joka voi vaikuttaa, valita, ottaa vastuuta ja toimia. Hyvä fiilis ja rehti vuorovaikutus luovat puolestaan olosuhteita, joissa kumpikin voi vahvistua.
Ehkä kasvun mahdollistaminen ei lopulta olekaan vain strategian, osaamisen tai tekemisen kysymys. Se on myös kysymys siitä, miten ajattelemme, miltä yhdessä tekeminen tuntuu ja mitä saamme yhdessä aikaan. Siksi yksi yrityksen tärkeimmistä kasvukysymyksistä voi lopulta olla hyvin yksinkertainen:

Mitä emme vielä näe ja mitä teemme, kun näemme?

Siitä on hyvä aloittaa. Avoin mieli riittää.

Kirjoittaja:
Katja Koskimies CEO, B.UP Success Leader®
restoratiivinen työyhteisösovittelija
PPY Kasvuverkoston johtoryhmän jäsen
Katja Koskimies on yrittäjä, valmentaja ja rikastamisen asiantuntija. Hän työskentelee yritysten, johtajien ja työyhteisöjen kanssa kasvun, uudistumisen ja erilaisten murroskohtien äärellä