YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.

JÄSEN, oletko jo ladannut Yrittäjät-sovelluksen puhelimeesi? Lataa sovellus Androidille tai Applelle.

Varsinais-Suomen Yrittäjien blogi
16.3.2022
Kati Pesonen

Kun yrittäjän usko horjuu

Menneet vuodet ovat olleet haastavia, osalle yrityksiä mahdottomia, osalle fataaleja. Onneksi menestyjiäkin on. 

Jatkuva muutos on tullut harvinaisen selväksi. On pitänyt osata muuttaa toimintatapoja, organisaatioita, tuoterepertuaaria. On paljon yrittäjiä, jotka ovat jaksaneet vääntää ja kääntää kaikki kivet ja kannot ja sillä sitkeydellä ovat nipin napin selvinneet. Valtionjohto ja AVI ovat heittäneet toiminnallaan jatkuvasti pikkupommeja ja yrittäjien on ollut tehtävä muutoksia ja päätöksiä, välillä jopa alle vuorokaudessa! Ja yrittäjähän tekee, koska hän pystyy. Moni ei pystyisi. 

Aurinko alkoi jo paistaa, koronaluvut kääntyivät laskuun (koska ei enää testattu) ja virus alkoi heiketä. Rajoitukset lievenevät ja kohta toivottavasti poistuvat. Mutta sitten alkaa sota! Euroopassa. Ja taas saamme luoda plan B:n ja plan C:n ja miettiä että riittääkö ne? Entä jos materiaalien hintojen nousu jatkaa yhä kasvuaan, saatavuus heikentyy edelleen, työvoimapula ei helpota. Enkä halua edes ajatella muiden uhkien mahdollisuutta ja samalla ajatukseni ovat kaikkien viattomien sodan uhrien luona.

Korona-aika ei iskenyt meille (toistaiseksi) niin kovin että olisimme kaatuneet. Horjuneet kyllä vähän. Mutta mitä pidemmälle tämä jatkuu, sen haasteellisemmaksi homma käy. Muutoksen johtaminen on hengästyttävää, välillä tuntuu kuin juoksisi paikallaan, mutta ei saa mistään kiinni. On oltava tiukka ja kokonaisvaltainen käsitys yrityksen olemuksesta ja tarkoituksesta. Sitä kuuluisaa punaista lankaa venytellään suuntaan ja toiseen ja toivotaan että keskimäärin polku johtaa oikeaan. Jatkuva muutos ja epävarmuudessa eläminen syö optimistinkin uskoa tulevaan. Ja välillä huomaan ajattelevani, että onko tässä mitään järkeä. Helpommallakin pääsisi.

Mutta sitten taas mietin yrityksemme pitkää historiaa, katson tuon upean henkilöstön tekemistä ja sitoutumista ja tulen toisiin ajatuksiin. Minulla on vastuu heistä ja he luottavat minuun. Minä luotan heihin. Me pärjäämme. Mikään ei kestä ikuisesti ja koska muutoksen on sanottu olevan jatkuvaa niin se hyvä ja loistavakin tulee sieltä vielä! 

Joskus jokaiselle tulee se päivä eteen, kun arvostaa niitä ihmisiä yli kaiken, jotka ovat pysyneet matkassa mukana kaikesta huolimatta ja niitä enemmän, jotka ovat mukana juuri siksi.

Tapani Tulla
Kati Pesonen