Miksi luottamusvaltuutettu ei käy hallitukselle ja työmarkkinajärjestöille?

Suomen Yrittäjien päätöstä olla hyväksymättä hallituksen esitystä ratkaisuksi paikallisen sopimisen kiistaan on ihmetelty julkisuudessa. Viimeksi sitä kummasteli Helsingin Sanomat.

Minusta on omituista, että kummastelijat eivät perehdy yksinkertaisiin faktoihin suomalaisesta työelämästä.

Tässä niistä – jälleen kerran:

Alkuperäinen työmarkkinajärjestöjen sopimus paikallisen sopimisen laajentamisesta järjestäytymättömiin yrityksiin olisi edellyttänyt myös työnantajana järjestäytymistä, jos kaikki joustot olisi haluttu käyttöön. Viime viikolla tehty kompromissi ei tätä enää edellyttänyt, emmekä ole näin väittäneet.

Sen sijaan kaikkien joustojen käyttöön saaminen edellyttää edelleen ainakin kahden työntekijän järjestäytymistä kyseisen työehtosopimuksen solmineeseen ammattiliittoon: toinen valitsee toisen luottamusmieheksi. Ne, jotka eivät ole liiton jäseniä, eivät tähän valintaan voi osallistua. On hyvä muistaa, että meillä on yksityisellä sektorilla puoli miljoonaa työntekijää, jotka ovat päättäneet käyttää perustuslaillista oikeuttaan olla kuulumatta ammattiliittoon. Tätä soisi kaikkien kunnioittavan!

Olemme myös todenneet, että jokin verran paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ilman työntekijöiden pakkojärjestäytymistä tulisi. Onko kappalemääräinen luku iso vai pieni on yksi kysymys.

Mutta iso kysymys on se, mitä ne ovat sisällöltään. Käsityksemme mukaan – ja tätä vahvistaa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtajan Ilkka Oksalan eilinen kirjoitus – luottamusmiespäätöksen takana olevien asioiden suhteellinen osuus ei tällä työehtosopimuskierroksella ole muuttunut. Ja pääsääntö on tämä: kaikki merkittävimmät päätökset paikallisen sopimisen käytöstä ovat luottamusmiehen päätöksen takana. Tämä siis johtaa siihen, että jos halutaan aidosti vaikuttavimmat mahdollisuudet käyttöön, on työntekijöiden järjestäydyttävä.

Suomalaisilla pienillä työpaikoilla on tutkitusti erinomaisen hyvä yhteishenki ja sopimisen kulttuuri: tieto kulkee, työntekijät kokevat vaikuttamismahdollisuudet hyviksi ja ilmapiiri on avoin. Tätä todistaa esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometri vuodesta toiseen. Eli sopimisen kulttuuri voi siellä erinomaisen hyvin. Toisin kuin niissä korporaatioiden neuvotteluissa, joita tässä on taas viimeinen vuosi saatu seurata. Miksi tämä toimimaton järjestelmä pitäisi väkisin tuoda sinne, missä yhteistyö nyt pelaa?

Miksi kukaan ei kysy, miksi meidän esittämämme kompromissi, jossa luottamusmiehen rinnalla nykyisen työsopimuslain mukainen luottamusvaltuutettu tai aidosti koko työpaikan henkilöstön itse valitsema edustaja tai koko henkilöstö yhdessä voisivat sopia asioista paikallisesti ei käy hallitukselle ja työmarkkinajärjestöille?

Muistutuksesi vielä: näillä työpaikoilla on keskimäärin viisi työntekijää, mikä on aivan jotain muuta kuin se, mihin nyt väkisin työnnettävä järjestelmä on rakennettu.

Nyt mustaapekkaa tarjotaan joka suunnasta Suomen Yrittäjien käteen asiassa, jota me emme ole olleet neuvottelemassa. Oikeita mielipiteitä ja totuuksia tarjotaan annettuina: ota tai olet väärässä.

Kyse on 50 000 pk-yrityksestä ja näiden työntekijöistä. Kyse on siitä, saadaanko Suomen työttömille työpaikkoja. Meidän tehtävänä on olla näiden yritysten ja ihmisten asialla.

Jyrki Mäkynen
puheenjohtaja
Suomen Yrittäjät