Pasi Pitkänen: Kaavoitus- ja rakentamislain ehdotus palautettava uuteen valmisteluun

– Ympäristöministeriön yli neljä vuotta valmistelema ja loppuvuodesta lausunnolle tullut Kaavoitus- ja rakentamislain ehdotus on kokonaisuutena epäkelpo ja keskeneräinen. Se on otettava uuteen laajapohjaiseen jatkovalmisteluun ja aikanaan laitettava lausuntokierrokselle ennen lähettämistä eduskunnan päätettäväksi, toteaa Talonrakennusteollisuus Itä-Suomen piirin hallituksen puheenjohtaja, Rakennusteollisuus RT hallituksen jäsen ja peruskorjauksiin keskittyvän kuopiolaisen KUMONI Oy:n toimitusjohtaja Pasi Pitkänen.

Noin 800-sivuinen ja liki 400 pykälää sisältävä lakiehdotus sai juuri päättyneellä lausuntokierroksella yli 400 lausuntoa. Kyseessä on tärkeä ja vuosikymmeniksi suomalaista maankäyttöä sekä rakentamista perusteellisesti säätelevä laki. Se koskee kuntien ja yritysten lisäksi yksityisiä kansalaisia.

– Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) korvaava Kaavoitus- ja rakentamislaki (KRL) määrittelee, millä perusteilla rakennetaan asuntoja, toimitiloja, infrastruktuuria, liikenneväyliä ja muuta elinympäristöä. Siksi sitä ei pidä säätää keskeneräisenä ja pahimmillaan jopa sen omia hyviä tavoitteita käytännössä sabotoivana lakina, korostaa Pasi Pitkänen.

Sääntelyn sujuvoittamistavoite ei toteudu

Uuden KRL-lain perustavoitteena on edistää maankäytöllä ja rakentamisella yhteiskunnan kestävää vähähiilistä talouskasvua, hyvinvointia ja yrittäjyyttä koko maassa.

– Siksi kaavoituksen ja muun maankäytön sääntelyn on oltava entistä joustavampaa sekä yhteiskunnan muutoksiin hyvin reagoivaa. Nyt monenlainen sääntely uhkaa päinvastoin lisääntyä, ulottua entistä pienempiin asioihin ja torpedoida vuosien mittaan rakentamisen osapuolten kesken hioutuneita toimintatapoja ja sopimusvapautta.

Pitkänen nostaa esiin esimerkkinä lakiehdotuksen kummajaisia, joihin on saatava muutoksia.

– On käsittämätöntä, että rakennustyömaille olisi pääurakoitsijan tai rakennuttajan palkattava kaikista osapuolista riippumaton vastaava työnjohtaja siellä nyt jo toimivan vastaavan mestarin sijaan tai oikeastaan yläpuolelle. Tämä on päällekkäisyyttä jo kunnallisen rakennusvalvonnankin kanssa.
https://d0a61b182e0aeb1588a43cc6ca09afce.safeframe.googlesyndication.com/safeframe/1-0-38/html/container.html

Vastuukysymyksetvaikeutuvat

– Vielä suurempi epäkohta on, että pääaurakoitsija tulisi vastaamaan koko hankkeesta aliurakoitsijat ja itsestään riippumattomat sivu-urakoitsijatkin mukaan lukien. Lisäksi vastuuaika rakennuksesta pitenisi nykyisestä kahdesta takuuvuodesta viiteen vuoteen. Se nostaisi rakentajia kuormittavia vastuuajan takuumaksuja jopa kaksinkertaisiksi. Rakentaja ei voi vastaanottotarkastuksen jälkeen ja rakennuksen luovutettuaan enää vaikuttaa, kuinka rakennusta ylläpidetään – elinkaarihankkeita lukuun ottamatta. Siten hän joutuu kantamaan sellaisia laatu- ja kustannusriskejä, joihin ei pysty vaikuttamaan. Nykyinen hyvä YSE-sopimusehtojärjestelmä määrittää riittävästi rakentajan vastuita, painottaa Pitkänen.

Rakentamisen viiveitä ja ennakoimattomuutta vähennettävä

Pasi Pitkänen muistuttaa myös lukuisista lakiehdotuksen kohdista, jotka altistavat rakennuttajia ja rakentajia sekä rakennusten käyttäjiä ennakoitavuuden heikkenemiselle sekä viivästyville aikatauluille. Niin käy, jos valitusmahdollisuudet lisääntyvät tai lupa- ja kaavoitusmääräyksiä ulotetaan liian yksityiskohtaisiksi.

– Valitusmahdollisuuksia olisi pikemminkin rajattava enemmän vain asianosaisiin. Lisäksi viranomaisille olisi asetettava aikatauluvelvoitteita lupa- ja kaava-asioissa sekä tiedusteluissa, jotta viiveet eivät veny kohtuuttomiksi. Valitusten ennakkoseulonta olisi hyvä keino käsitellä nopeammin perusteettomat valitukset ja se vähentäisi viranomaistyötäkin.

– Valitusoikeus on tulossa myös sellaisten rakennusten purkamiseen, joita ei ole suojeltu lain tai kaavan nojalla, mutta jotka olisivat ehkä historiallisesti arvokkaita. Lakiehdotuksessa ei ole kuitenkaan todettu, mikä taho voi määritellä rakennuksen sellaiseksi. Tämä on omiaan aiheuttamaan poikkeavia tulkintoja eri puolilla maata.

– Ongelmia syntyy myös, jos rakennuksen omistaja ei voi valituksen tai viranomaispäätöksen vuoksi korjauttaa rakennustaan tavalla, joka pidentäisi sen käyttöikää, poistaisi sisäilmaongelmia tai parantaisi energiatehokkuutta.

Hyvä parannus olisi Pitkäsen mielestä asemakaavoituksen laadintaa ja muuttamista koskevan aloiteoikeuden mahdollistaminen kiinteistön ja tontin omistajille. Se nopeuttaisi kaavoitusta ja kannustaisi tuomaan maa-alueita kaavoitukseen. Tämä tukisi täydennysrakentamista ja toisi tyhjiä tiloja muunnettavaksi uusiokäyttöön. Lain tulisi velvoittaa kuntia täydennysrakentamiseen, koska se on yhteiskuntataloudellisesti suotuisaa sekä lain tavoitteidenkin mukaista.

Hiilikädenjälki käsitteenä epämääräinen

– Kaiken huipuksi lakiehdotukseen on otettu peruskäsitteeksi hiilikädenjälki, vaikka sen määrittelyt ja laskentamenetelmät ovat rakentamisessa paljolti epäselviä. Lakiehdotuksessa rakennuttaja vastaa, että rakennus on suunniteltava ja rakennettava vähähiiliseksi. Lisäksi uuden rakennuksen tai laajasti korjattavan rakennuksen hiilikädenjälki olisi raportoitava rakentamislupaa varten ilmastoselvityksessä.

– Hiilijalanjäljen epämääräisyys aiheuttaa ongelmia niin rakentajille kuin rakentamista valvovillekin. Soveltamisalasta tulee poistaa ainakin laajamittainen korjaaminen, koska on hyvin vaikea verrata vähähiilisyyttä edistävien toimenpiteiden päästövaikutuksia korjausrakentamiskohteissa. Ilmastoselvityksen laatijalle tulee olla pätevyysvaatimukset ja kuntien rakennusvalvonnalla pätevyydet sen arviointiin.

Lisätietoja:

Pasi Pitkänen Talonrakennusteollisuuden Itä-Suomen piirin puheenjohtaja, Rakennusteollisuus RT jäsen, Suomen Yrittäjien rakentamisen valiokunnan jäsen, puh. 050 529 3750 pasi.pitkanen@kumoni.fi