Pelko pois

´Pieni Suomen kansa katkoo kahleitansa´, laulettiin aikanaan arkkiviisussa. Sillä tarkoitettiin päinvastaista kuin nyt tapahtuu. Nyt Suomi ja koko Eurooppa on herännyt seitin ohuesta ”suomettumisen” unesta katkomaan kahleet Venäjään.

Äkillinen herääminen on saanut aikaan pelkoja. Media ja jotkut asiantuntijat haluavat ennakoida Ukrainan sodan jälkeistä aikaa. Hyökkääkö Venäjä seuraavaksi Suomeen tai Baltiaan tai Puolaan?
Sota on pelottanut turisteja peruuttamaan matkusta Suomeen. Sota on muutaman tuhannen kilometrin päässä, mutta ihmisen mieli toimii kaikkialla samalla lailla. Jos jossain Afrikan tasavallassa taistellaan, ei koko Afrikkaan voi mennä. Jossain USA:n osavaltiossa on levotonta, ei voi mennä. Nyt on yhdessä kohdassa Eurooppaa sota, mutta Eurooppaan ei voi enää matkustaa.

Pelko on tunne, joka syntyy meissä jokaisessa. Sitä ei voi siirtää meihin. Pelko suojelee elämää ja ohjaa turvaan. Pelko on alkukantaisenkin eläimen tapa tehdä riskiarvio. Pelko voi lamauttaa kehon toimintaa, jopa salvata hengityksen. Olennaista on, että se valpastaa aistien toimintaa.

Pelon logiikkaa on joskus arjessa. Sitä opetti myös covid-pandemia. Lähes kahteen vuoteen ei ole voinut tavata ketään, kun on pandemia. Edelleenkään ihmiset eivät kättele tai paljasta kasvojaan. Kuinka monesti pelko käyttää jotain palvelua, on esteenä, eikä yrittäjä saa kauppaa. Kuinka monesti itse tahallisesti tai tahattomasti herätämme pelon toisessa toteamalla ”olen kuullut, että” tai ”yks kaveri kertoi, että”.

Yrittäjälle tervehenkinen pelko on riskinhallintaa. Se on sitä muulloinkin kuin pandemian tai Ukrainan sodan aikana. Ennakoidaan tulevaa ja muutetaan käyttäytymistä sen mukaan. Pelon aiheet ovat erilaisia, mutta ihmisen mielessä pelko on aina samankokoinen, se on liian suuri.

Hallitaan pelon tunteita, puhutaan peloista ja vahvistetaan toisiamme sekä itseämme pienentämällä tätä tunnetta. Pelon vastakohta on pelottomuus, mutta ennen muuta se on rakkaus. Vahvistetaan sitä.