YEL-uudistuksessa hyvää ja huonoa

Helsingin Sanomat uutisoi sunnuntaina Yrittäjien eläkelain (YEL) uudistuksesta. HS:n mukaan hallitus on päässyt alustavaan sopuun uudistuksesta. Lopullisesti se on määrä vahvistaa alkavalla viikolla kehysriihessä.

YEL-järjestelmä on yrittäjille erittäin tärkeä, koska se ratkaisee yrittäjän työuran aikaisen sosiaaliturvan ja sen jälkeisen eläketurvan. YEL-vakuutettuja yrittäjiä on tällä hetkellä noin 220000.

Sovussa on paljon hyvää, mutta myös pulmia, jotka liittyvät keski- ja isotuloisten yrittäjien maksukorotuksiin, eläkeyhtiöiden työtulolaskurin rooliin, eri yhtiömuotojen tasapuoliseen kohteluun ja siihen, että esitys voi johtaa tulevaisuudessa malliin, jossa vakuutetaan vain todellisia tuloja.

Hyvää ovat pienituloisten maksuhelpotukset ja se, että osingot eivät ole eläkemaksun perusteena.

Valinnanvapausmalli tuo valtaa yrittäjälle

Esitystä on sanottu valinnanvapausmalliksi, koska se antaa yrittäjälle mahdollisuuden valita, perustaako eläkemaksunsa todellisiin tuloihin eli saamaansa palkkaan vai työtuloon, joka on arvio siitä, mitä yrittäjän pitäisi maksaa kohtuudella jollekin, joka tulee tekemään yrittäjän työn.

Valinnanvapaus on lähtökohtaisesti hyvä asia, koska yrittäjä voi valita sen mallin, joka sopii hänelle paremmin. Tämä huomioi sen, että yrittäjien tilanteet ovat hyvin erilaisia. Joillekin todellisten tulojen malli sopii, joillekin ei.

Valitettavasti valinnanvapaus jää rajalliseksi, koska malli sisältää rajoittimia työtulon valitseville yrittäjille. Työtulon pitää olla HS:n mukaan vähintään 50 prosenttia todellisista tuloista. Tämä säästösyistä tehty linjaus voi johtaa siihen, että työtulon valitseva yrittäjä joutuu maksamaan ylisuurta eläkemaksua suhteessa työtuloonsa.

Monille keski- ja varsinkin suurituloisille yrittäjille tämä tarkoittaa YEL-maksujen korotuksia. Hesarin mukaan maksut nousevat 30 prosentilla YEL-vakuutettuja yrittäjiä.

Pienituloisille yrittäjille tulee helpotusta

Mallissa on hyvää se, että se korjaa pienituloisten yrittäjien ylisuuria eläkemaksuja, joita moni on joutunut maksamaan eläkeyhtiöiden käyttämän työtulolaskurin esitysten vuoksi.

Hyvää on myös se, että YEL:n alarajaa ei lähdetty laskemaan, kuten mm. Myry on esittänyt. Se olisi vähentänyt pienen yrittäjätyön taloudellista mielekkyyttä ja siirtänyt sitä harmaan talouden piiriin.

On huolehdittava, että jatkossa korjataan työtulon määrittämisen ongelmia, lakiin perustumattoman työtulolaskurin valuvikoja ja eläkeyhtiöiden käytäntöjä, jotka ovat keskeinen tekijä yrittäjien tyytymättömyyteen sekä epäluottamukseen YEL-järjestelmää kohtaan.

Osinkoja ei onneksi sotkettu YEL-järjestelmään

Olen tyytyväinen siitä, että hallitus ei esitä miltään osin osinkotuloja YEL-maksun perusteeksi. Tämä oli pitkään esillä erityisesti valtiovarainministeriön vaatimuksesta.

Yrittäjäjärjestö oli keskusteluissa hallituksen kanssa voimakkaasti sitä vastaan, että osingot olisivat olleet edes osin eläkemaksun peruste. Se olisi tarkoittanut eläke- ja osinkojärjestelmän vaarallista koplausta ja olisi murtanut koko eläkejärjestelmää koskevan periaatteen, että eläke perustuu työpanoksen arvoon eikä pääoman tuottoon.

Olen tyytyväinen siitä, että meitä kuultiin eikä osinkoja sotketa eläkejärjestelmään.

Malli kohtelee kuitenkin yrittäjiä eri tavoin riippuen siitä, harjoitetaanko toimintaa osakeyhtiömuodossa, henkilöyhtiössä vai toiminimellä, mitä ei voi pitää hyvänä.

Malli on valitettavan monimutkainen

Hallituksen mallin huono puoli on sen monimutkaisuus. Yrittäjälle tehdään ensin arvio työtulosta. Siinä selviää, onko otettava YEL-vakuutus. Jos yrittäjä on vakuutusvelvollinen eli työtulo on vähintään noin 9400 euroa vuodessa, hän saa valita joko todellisiin tuloihin tai työtuloihin perustuvan mallin.

Todellisten tulojen malli on yksinkertainen niille osakeyhtiöyrittäjille, jotka maksavat itselleen palkkaa.

Jos toiminimiyrittäjä valitsee todellisten tulojen mallin, eläkemaksu perustuu mahdollisesti hänen yritystoimintansa tulokseen.

Toiminimiyrittäjän tulos on syntynyt paitsi yrittäjän myös mahdollisesti hänen työntekijöidensä tai kumppaneidensa työpanoksen ansiosta. Siksi se voi johtaa siihen, että yrittäjä maksaa eläkemaksua myös tuloksesta, jota muut ovat tehneet. Tämä on eläkejärjestelmän hengen vastaista.

Aloittava yrittäjän alennus poistuu

Huonoksi lasken myös sen, että aloittavan yrittäjän alennus poistuu. Aloittava yrittäjä tosin välttää ylisuuret eläkemaksut todellisten tulojen mallin myötä. Jos ei ole varaa maksaa palkkaa, ei tarvitse maksaa myöskään eläkemaksua.

Nykyisin aloittava yrittäjä on saanut kuitenkin alhaisemmalla maksulla isomman eläkekertymän. Jatkossa tämä – esimerkiksi maatalousyrittäjien eläkejärjestelmään olennaisesti kuuluva ominaisuus – ei ole aloittavalla yrittäjällä.

Huonoksi lasken myös työtulon valitsevan yrittäjän rajoittimen, joka nostaa työtulon vähintään 50 prosenttiin todellisista tuloista. Tämä heikentää valinnanvapautta ja pakottaa joitakin yrittäjiä tarkemmin miettimään, miten paljon voi itselleen palkkaa maksaa.

Hallituksella oli mahdoton urakka

Yhteenvetona voi todeta, että hallitus oli lähes mahdottoman edessä, kun se lähti uudistamaan YEL-järjestelmää tilanteessa, jossa taloudellinen liikkumavara on mitätön.

Aika näyttää, miten alustava sopu pitää ja saadaan kirjattua lakiin. Piru asuu tässäkin uudistuksessa yksityiskohdissa ja myös siinä, miten eläkeyhtiöt lopulta lakia soveltavat. Historia osoittaa, että lain kirjaimesta ei ole aina välitetty.

Uudistuksen liikkumatilaa söi YEL-järjestelmän alijäämä, josta on syyllistetty – aiheettomasti – nykyisiä yrittäjiä, joilla ei ole mitään vastuuta siitä, että eläkkeellä on noin 20 prosenttia enemmän yrittäjiä kuin aktiivityössä. Maatalousyrittäjissä on eläkkeellä olevia suhteellisesti vielä enemmän, miksi MyEL-järjestelmän alijäämä on merkittävästi suurempi.

Koko eläkejärjestelmää pitää tehostaa

Seuraavaksi katse pitää siirtää koko eläkejärjestelmän tehostamiseen. On päivänselvää, että velkajarru-Suomessa myös eläkejärjestelmää pitää tarkastella.

Edessä on mitä todennäköisimmin jonkinlaisia eläkeleikkauksia, esimerkiksi indeksien tarkastelua. Ennen eläkeleikkauksia pitää huolehtia, että eläkejärjestelmä on tehokas. Tällä hetkellä se ei ole sitä.

Meillä on liikaa eläketoimijoita, joita rahoitetaan veroluonteisilla eläkemaksuilla ja verorahoilla. Samalla pitää pohtia, tarvitaanko kahta yrittäjien eläkejärjestelmää – MyEL:ä ja YEL:ä – ja pitäisikö kaikki yrittäjäeläkkeet hoitaa yhden laitoksen toimesta.

Itse näen, että eläkejärjestelmässä on satojen miljoonien eurojen vuotuinen säästöpotentiaali, joka pitää perata ennen eläkeleikkauksia ja maksukorotuksia.

Tärkeää on myös selvittää, miten yrittäjäeläkkeiden rahastointia voidaan edistää.

MIKAEL PENTIKÄINEN

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja.