Yrittäjyys mahdollistaa meidän näköisen vauva-arjen

Nuorten Yrittäjien johtoryhmän jäsenet Veera ja Kristiina ovat yrittäjiä ja äitejä. Heidän polkunsa yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhdistämiseen ovat erilaisia, mutta kokemuksissa toistuu sama ajatus: perheen ja yrittäjyyden ei tarvitse olla kaksi toisistaan erillistä maailmaa. Kristiina on toiminut yrittäjänä vajaat kolme vuotta ja pyörittää omaa markkinointiyritystään KKP Visualsia. Veera puolestaan lähti ensimmäisen kerran yrittäjäksi esikoisensa ollessa puolitoistavuotias, koska halusi enemmän vapautta omaan ajankäyttöönsä ja ennen kaikkea enemmän aikaa pienen lapsensa kanssa.

Molemmille yrittäjyys on tarjonnut mahdollisuuden rakentaa työelämää tavalla, joka sopii omaan elämäntilanteeseen. Samalla vanhemmuus on pakottanut pohtimaan uudella tavalla aikaa, työn määrää, toimeentuloa ja sitä, millä tavalla yrittäjyydelle haluaa antaa tilaa silloin, kun lapset ovat pieniä.

Työtä ei aina voi eikä halua laittaa kokonaan tauolle

Kristiina tiesi jo raskausaikana, että hän haluaa jatkaa työntekoa myös lapsen syntymän jälkeen. Ajatus lähti siitä ettei oman yrityksen ja uran tarvinnut kadota kokonaan äidiksi tulemisen myötä. Ratkaisu on kuitenkin herättänyt myös ihmettelyä. Kristiinalta on kysytty, miksi hän tekee töitä ”mammalomalla” ja eikö hänen pitäisi vain olla vauvan kanssa ja nauttia vauva-ajasta kotona.

Kysymykset ovat saaneet Kristiinan pohtimaan sitä, kuinka vähän yrittäjän arkea ja taloudellista todellisuutta oikeesti tunnetaan. Yksinyrittäjällä ei välttämättä ole sijaista, jolle asiakkaat, projektit ja vastuu yrityksen toiminnasta siirtyvät vanhempainvapaan ajaksi. Jos yrityksessä on jatkuvia asiakkuuksia ja säännöllisiä toimeksiantoja, toimintaa ei välttämättä voi pysäyttää kokonaan pitkäksi aikaa ilman, että sillä on merkittäviä vaikutuksia myös myöhempään työhön ja toimeentuloon.

(kuva: Kristiina Karvonen Penttilä vauvan kanssa töitä tehden vauvan nukkuessa

Kristiinan tytär on nyt vajaan vuoden ikäinen, ja töitä on tehty käytännössä lapsen syntymästä lähtien. Aluksi vauva nukkui paljon, joten työskentely onnistui päiväunien aikana. Myös viikonloput tarjosivat aikaa asiakastöille. Työn tekemisen tapa kuitenkin muuttui täysin. Ennen vauvaa päivät rakennettiin töiden ympärille, kun taas vauvan syntymän jälkeen työpäivä rakentui pienistä hetkistä siellä täällä. Se vaati uudenlaista joustavuutta ja oli etenkin ensimmäisinä kuukausina myös kuormittavaa.

Nyt Kristiinan tytär on aloittanut osa-aikaisesti päiväkodissa, mikä on mahdollistanut jälleen enemmän yhtenäistä työaikaa. Samalla vauva-arki on edelleen vahvasti läsnä. Kristiinalle kyse ei ole siitä, että pitäisi valita joko yrittäjyys tai vanhemmuus, vaan siitä, että oma arki rakennetaan sen mukaan, mikä juuri siinä elämäntilanteessa toimii.

Veeralle yrittäjyys syntyi halusta saada enemmän aikaa lapsen kanssa

Veeran tarinassa yrittäjyys ja vanhemmuus kohtasivat hieman eri tavalla. Kun esikoinen oli puolitoistavuotias, Veera perusti ensimmäisen yrityksensä. Yksi tärkeimmistä syistä yrittäjäksi lähtemiseen oli mahdollisuus käyttää omaa aikaa vapaammin ja viettää enemmän aikaa pienen lapsen kanssa.

Asiakastöitä pystyi tekemään silloin, kun lapsi oli päiväkodissa sekä tarvittaessa iltaisin tai viikonloppuisin lapsen nukkuessa. Samalla yrittäjyys osoitti konkreettisesti mitä vapaus vaikuttaa omaan työelämään tarkoittaa. Yrittäjänä Veera pystyi ansaitsemaan saman verran kuin aiemmin palkkatyössä puolet pienemmällä työmäärällä, ja juuri vapautunut aika oli hänelle yksi yrittäjyyden suurimmista hyödyistä.

Kun esikoinen oli noin kolmevuotias, Veera palasi takaisin palkkatöihin, mutta yrittäjyys jäi kulkemaan rinnalle sivutoimisena. Myöhemmin juuri vanhemmuus synnytti myös kokonaan uuden liikeidean. Omalle lapselle oli vaikea löytää satuja, jotka olisivat samaan aikaan opettavaisia ja viihdyttäviä. Siitä syntyi ajatus Taikasatukulmasta. Kun sopivaa sisältöä ei löytynyt, yrittäjämäinen ratkaisu oli lopulta hyvin suoraviivainen: tehdään sitä itse. Nyt Taikasatukulman satuja kuuntelevat tuhannet lapsiperheet ympäri Suomen.

Toinen lapsi toi yrittäjyyden taas lähemmäksi

Veeran esikoinen on nyt kuusivuotias ja perheeseen on syntynyt toinen lapsi. Veera on vanhempainvapaalla päivätyöstään, mutta yrittäjyys kulkee edelleen mukana. Hän ei halua vauva-aikanakaan sulkea työelämää kokonaan pois.

Veera on ammattijuontaja ja hänellä on syksylle sovittu muutamia juonto- ja koulutuskeikkoja. Tahti, noin yksi tai kaksi keikkaa kuukaudessa, tuntuu juuri nyt sopivalta. Suurin osa ajasta kuuluu vauvalle ja perheelle, mutta yksittäiset työpäivät tarjoavat samalla mahdollisuuden käyttää omaa ammatillista osaamistaan, tavata ihmisiä ja päästä hetkeksi pois “vauvakuplasta”.

Veeralle tämä yhdistelmä tuntuu luontevalta. Kaikki vanhemmat eivät halua tehdä töitä vanhempainvapaalla, eikä heidän tarvitsekaan. Mutta myöskään työn tekemisen halua ei pitäisi automaattisesti tulkita niin, ettei vanhempi haluaisi viettää aikaa lapsensa kanssa. Voi nauttia vauva-ajasta ja samalla innostua omasta työstä.

Vanhemmuus muuttaa myös tapaa tehdä töitä

Sekä Kristiinan että Veeran kokemuksissa toistuu yksi asia: ajan merkitys muuttuu lasten myötä. Kun työaikaa on vähemmän ja sitä voi olla vaikea ennakoida, tekemistä alkaa väistämättä priorisoida tarkemmin.

Veera kuvaa huomanneensa, kuinka paljon yhdessä päiväuniajassa voi saada aikaan, kun tietää tarkalleen, mihin ajan haluaa käyttää. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että jokainen päiväuni pitäisi käyttää työntekoon. Välillä tärkein asia on levätä itse. Rajallinen aika on kuitenkin opettanut kysymään aiempaa tarkemmin, mikä työssä on oikeasti tärkeää ja mikä voi odottaa.

Vanhemmuus on pakottanut myös luopumaan ajatuksesta, että kaiken pitäisi tapahtua täydellisesti ja ennakoidusti. Kaikkea ei ehdi tehdä samalla tavalla kuin ennen, eikä tarvitsekaan. Työtunteja tärkeämmäksi nousee se, mitä käytettävissä olevassa ajassa saa aikaan.

Taloudellinen todellisuus vaikuttaa perheiden valintoihin

Vanhemmuuden ja yrittäjyyden yhdistämisessä ei ole kyse vain omasta halusta tai ajanhallinnasta.

Yrittäjän vanhempainvapaaseen liittyy myös taloudellisia kysymyksiä, jotka eivät välttämättä tule vastaan ennen kuin oma perhetilanne muuttuu. Yksi niistä on vanhempainrahan määrä. Yrittäjän vanhempainraha perustuu YEL-työtuloon, ei siihen, kuinka paljon yritys todellisuudessa laskuttaa tai mikä sen liikevaihto on. Jos YEL-työtulo on ollut matala, myös vanhempainraha jää pieneksi. Tässä vaiheessa YELin merkitys konkretisoituu monelle yrittäjälle aivan uudella tavalla.

Veera on huomannut järjestelmässä myös yrittäjän kannalta toimivan puolen. Vanhempainvapaalla työskentelyä tarkastellaan käytetyn työajan perusteella. Hän voi esimerkiksi tehdä puolikkaan työpäivän, käyttää siihen vain puolikkaan vanhempainrahapäivän ja laskuttaa työstä normaalisti sen mukaan, mitä työstä on sovittu. Yrittäjälle tämä voi olla merkittävä mahdollisuus, sillä muutaman tunnin työstä saatava laskutus voi olla huomattavasti suurempi kuin kokonaisen vanhempainrahapäivän määrä.

Toisaalta järjestelmässä on myös ristiriitoja. Vanhempainrahaa määritettäessä yrittäjän tuloja tarkastellaan YEL-työtulon perusteella. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen asiakasmaksua määritettäessä yrittäjän todelliset tulot voivat kuitenkin vaikuttaa maksuun. Yrittäjän näkökulmasta tilanne voi tuntua epäreilulta, jos etuuksia laskettaessa tulot näyttävät YELin perusteella pieniltä, mutta maksuja määritettäessä huomioidaan laajemmin se, mitä yrittäjä todellisuudessa ansaitsee.

Myös Kristiinan kokemuksessa taloudellinen puoli on ollut olennainen. Yksinyrittäjän yritystä ei välttämättä voi pysäyttää pitkäksi aikaa, jos taustalla on jatkuvia asiakkuuksia, sopimuksia ja yrityksen toiminnasta syntyviä kuluja. Jos samaan aikaan vanhempainraha jää selvästi aiempaa tulotasoa pienemmäksi, työn jatkaminen voi olla sekä yrityksen jatkuvuuden että perheen talouden kannalta tarpeellista.

Perheiden tilanteet ovat erilaisia, eikä ulkopuolelta aina näe, millaiset taloudelliset realiteetit yrittäjävanhemman ratkaisujen taustalla ovat. Siksi työntekoa vanhempainvapaan aikana ei voi tarkastella vain kysymyksenä siitä, haluaako vanhempi olla töissä vai vauvan kanssa. Monelle yrittäjälle kyse on käytännössä siitä, miten nämä kaksi saadaan toimimaan rinnakkain tavalla, niin, että lopputulos on sekä perheen että yrityksen kannalta paras mahdollinen.

Jos vauva ei voi tulla, vanhempikaan ei välttämättä tule

Vanhemmuuden ja yrittäjyyden yhdistämiseen liittyy myös kysymys siitä, kuinka hyvin työelämän ja yrittäjyyden verkostot hyväksyvät perhe-elämän näkyväksi osaksi arkea. Veeran vauva oli jo kahden viikon ikäisenä mukana Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien toimistolla Nuorten Yrittäjien johtoryhmän kokouksessa. Vauvan mukaan ottaminen ei ollut mikään suuri kannanotto, vaan yksinkertaisesti tapa, jolla osallistuminen oli mahdollista.

 (Kuva: Nuorten yrittäjien johtoryhmän kokouksesta elokuulta 2026)

Suomessa vauvan tai pienen lapsen mukaan ottamista ammatillisiin tapahtumiin saatetaan kuitenkin edelleen jännittää. Moni miettii, onko vauva tervetullut, häiritseekö hän muita tai näyttääkö paikalle tuleminen lapsen kanssa epäammattimaiselta. Pieneltä kuulostavalla asialla voi olla iso vaikutus, sillä jos vauva ei voi tulla, vanhempikaan ei välttämättä tule.

Silloin väliin ei jää vain yksi tapahtuma. Samalla voivat jäädä väliin uudet kontaktit, keskustelut, yhteistyöideat ja mahdollisuudet. Kaikkien tapahtumien ei tietenkään tarvitse olla lapsille suunnattuja eikä vauvan tarvitse päästä mukaan joka tilanteeseen. Useammin voisi kuitenkin pysähtyä pohtimaan, onko lapsen läsnäololle todella jokin este vai olemmeko vain tottuneet siihen, että työ ja perhe pidetään tiukasti erillään.

Yrittäjävanhemmuus ei ole marginaalinen ilmiö

Aihe on kiinnostava myös laajemmasta näkökulmasta. Suomen Yrittäjien Tilastokeskukselta tilaaman tarkastelun mukaan yrittäjien kokonaishedelmällisyysluku on ollut keskimäärin korkeampi kuin palkansaajilla tai ei-työllisillä sekä naisilla että miehillä.

Yrittäjävanhemmuus ei siis ole yrittäjäkentän marginaalinen erityiskysymys, vaan osa hyvin monen yrittäjän tavallista elämää. Siksi myös yrittäjäjärjestöillä ja verkostoilla voi olla tärkeä rooli siinä, miten helppoa mukana pysyminen eri elämäntilanteissa on. Jos tapahtumiin voi osallistua joustavasti ja yrittäjävanhempi kokee olevansa edelleen osa yhteisöä, kynnys säilyttää yhteys verkostoihin madaltuu.

Joskus tarvitaan konkreettisia järjestelyjä. Joskus riittää se, että vauvan kanssa saapuvaa vanhempaa ei katsota kummeksuen.

Yrittäjyyden ja vanhemmuuden ei tarvitse olla tasapainoilua

Työn ja perheen yhteydessä puhutaan usein tasapainosta, mutta ehkä kyse ei ole siitä, että työn ja perheen pitäisi saada joka päivä yhtä suuri osa elämästä. Elämäntilanteet muuttuvat, ja myös työn määrä voi muuttua niiden mukana.

Joskus yrittäjyys vie enemmän aikaa. Joskus vauva tai muu perhe-elämä tarvitsee lähes kaiken huomion. Joskus töitä tehdään tunnin verran päiväunien aikana ja toisinaan ei moneen päivään lainkaan. Tärkeämpää kuin täydellinen tasapaino on löytää tapa, joka toimii juuri omalle perheelle.

Vanhemmuus ei tee ihmisestä vähemmän yrittäjää. Se voi päinvastoin opettaa priorisoimaan, käyttämään aikaa tarkemmin ja katsomaan omaa työtä aivan uudesta näkökulmasta. Parhaimmillaan yrittäjyys voi antaa juuri sitä, mitä vanhemmuuden keskellä eniten tarvitsee: mahdollisuuden rakentaa työ omannäköisen elämän ympärille.