Lausunnot ja kannanotot

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/36276/2025

Kysymys 1. Mitkä ovat näkemyksenne mukaan merkittävimmät esteet mikroyrittäjien rahoituksen saatavuudessa, kun kyse on valtiovallan vastuulla olevista rahoitusjärjestelmistä ja -palveluista?

1. Vakuuksien puute rahoitusta varten. Etelä-Savossa asuntojen ja kiinteistöjen matalat arvot heikentävät vakuusarvoja, mikä vaikeuttaa rahoituksen saamista erityisesti investointeihin ja käyttöpääomaan.
2. Rahoitusinstrumenttien byrokratia ja hitaus. Hakuprosessit ovat monimutkaisia ja päätöksenteko hidasta, mikä kuormittaa pieniä yrityksiä ja estää nopean reagoinnin liiketoiminnan tarpeisiin.
3. Yrityksen taloudellinen tilanne. Mikroyritysten taloudellinen tilanne voi olla haa-voittuva, ja rahoituspäätöksissä painotetaan liikaa nykytilaa kehityspotentiaalin si-jaan.
4. Rahoitus ei vastaa yrityksen tarpeita. Nykyiset julkiset rahoitusinstrumentit eivät aina ole riittävän joustavia tai kohdennettuja mikroyritysten arjen tarpeisiin, joita on kuitenkin valtaosa Suomen yrityksistä.
5. Yritysten osoitevaatimukset. ELY-keskusten vaatimus vakinaisesta osoitteesta ei huomioi monipaikkaista ja yhteisöllistä työskentelyä, mikä estää monien uusien ja varsinkin Startup -yritysten rahoituksen saamisen.

Kysymys 2. Mitä kehittämisehdotuksia Teillä on mikroyrittäjien rahoituksen saatavuuden parantamiseen, kun kyse on valtiovallan vastuulla olevasta yrittäjyyden edistämisestä mikroyrittäjyyden kentässä, kuten toimintaympäristö, politiikkatoimet ja vas-taava?

Valtiovallan tulee joustavoittaa vakuusvaatimuksia ja vahvistaa Finnveran takausmahdollisuuksia erityisesti alueilla, joissa vakuusarvot ovat matalat.
Tarvitaan uusi rahoitusinstrumentti, joka mahdollistaa riskipitoisten investointien ja käyttöpääoman rahoituksen ilman kohtuuttomia vakuusvaatimuksia. Hakuprosesseja tulee yksinkertaistaa ja nopeuttaa siten, että pienille yrityksille tarjotaan nopea käyttöpääomalaina ja erillinen investointilaina, joissa käsittelyajat ovat lyhyet ja vaatimukset selkeästi kevennetyt.
Lisäksi Finnveran ja Business Finlandin rahoituspalvelut tulee integroida siten, että yritys voi hakea samanaikaisesti lainaa ja kehittämistukea yhdellä hakuprosessilla. Näiden toimien tueksi on tärkeää luoda seurantamalli, joka arvioi rahoituksen vaikutuksia liikevaihtoon, työlli-syyteen ja yritysten kehitykseen. Rahoituksen saatavuuden parantaminen mahdollistaa investoinnit ja käyttöpääoman turvaamisen, mikä vahvistaa yritysten jatkuvuutta ja kilpailukykyä sekä parantaa alueen työllisyyttä.

Kysymys 3. Mitkä ovat merkittävimmät esteet omistajanvaihdoksissa yritysten liiketoiminnan jatkumisen turvaamiseksi, kun kyse on valtiovallan vastuulla olevista toimista sukupolvenvaihdosten ja yrityskauppojen edistämisessä.
1. Rahoituksen saatavuus. Valtiovallan tulee edistää tätä rahoituksen saatavuutta kehittämällä erityisiä omistajanvaihdos- ja yrityskaupparahoitukseen tarkoitettuja lainoja ja takauksia, joissa vakuusvaatimukset ovat kevyemmät ja joissa huomioi-daan ostajan tilanne. Lisäksi alueellisia rahoitusinstrumentteja ja kokeiluja tulee pilotoida, jotta voidaan löytää paikallisesti toimivia ratkaisuja.
2. Verotukselliset esteet. Perintö- ja luovutusvoittoverotus hidastaa sekä sukupol-venvaihdoksia että yrityskauppoja. Valtiovallan tulee edistää tätä keventämällä tai poistamalla perintö- ja luovutusvoittoverotusta sukupolvenvaihdostilanteissa sekä yrityskaupoissa, jolloin omistajanvaihdokset eivät kariudu verotuksellisiin esteisiin.
3. Osaamispääoman siirto. Osaamispääoman siirto nykyiseltä yrittäjältä uudelle omistajalle on usein puutteellista. Valtiovallan tulee edistää tätä mahdollistamalla ja rahoittamalla koulutuksellisia ratkaisuja, kuten kisälli- tai mentorointimallin mukaisia siirtymävaiheita, joissa uusi yrittäjä saa käytännön oppia ja osaamisen siirto varmistetaan. Lainsäädäntöön pitää kirjata mahdollisuus ja rahoitus tällaiselle siirtymävaiheen koulutukselle, ja alueellisesti voitaisiin pilotoida koulutukseen nivottua rahoitusmahdollisuutta yrityksen ostoon ja osaamisen siirtoon.
4. Omistajanvaihdosten kiinnostavuus. Tarvitsemme valtiovallan tukea viestintään, kampanjoihin ja koulutukseen, jotka tuovat esiin omistajanvaihdoksen mahdollisuudet myös pienissä yrityksissä. Valtiovallan tulee mahdollistaa rahoitusta ja koulutuksellisia malleja, joiden avulla jatkaja voi kehittää ja kasvattaa yritystä uudessa omistuksessa. Tietoisuuden lisääminen ja omistajanvaihdosten myönteinen esiin tuominen ovat keskeisiä keinoja, joilla aktivoimme yrityksiä suunnittelemaan omistajanvaihdosta ajoissa ja houkuttelemme uusia jatkajia myös pienentyneisiin yrityksiin.
5. Digitaaliset palvelut ja tietojärjestelmät omistajanvaihdosten tukena. Digitaali-set palvelut ja tietojärjestelmät helpottavat omistajanvaihdosprosessia tekemällä siitä sujuvamman, turvallisemman ja saavutettavamman. Niiden avulla yritykset voivat hoitaa omistajanvaihdokseen liittyviä vaiheita, kuten tiedonhankintaa, yhteydenottoja, dokumentointia ja neuvontaa, keskitetysti ja ajasta tai paikasta riippumatta. Valtiovallan on tuettava rahallisesti alueellisten ja valtakunnallisten digitaalisten tietojärjestelmien kehittämistä, jotta yrityksille voidaan tarjota helppokäyttöisiä ja luotettavia ratkaisuja omistajanvaihdosprosessin eri vaiheisiin.
Digitaaliset ratkaisut mahdollistavat myös luottamuksellisen asioinnin ja tarjoavat tukea prosessin eri vaiheisiin, mikä vähentää hallinnollista taakkaa ja madaltaa kynnystä käynnistää omistajanvaihdos.

Kysymys 4. Mitä kehittämistarpeita on yritysten sukupolvenvaihdosten edistämisessä liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi, kun kyse on valtiovallan vastuulla olevista toimista?
Valtiovallan tulee turvata jatkuva rahoitus omistajanvaihdosneuvontaan ja varmistaa, että yrityksille on tarjolla asiantuntevaa tukea ja osaavia yrityskauppakonsultteja. Perintöveron poistaminen tai merkittävä keventäminen edistäisi sukupolvenvaihdoksia. Lisäksi Finnveran tulee tarjota joustavampia takauksia ja mahdollisuuksia rahoittaa myös lainojen uudelleenjärjestelyjä. Yrittäjyyskulttuuria ja yrittäjyyskasvatusta tulee entisestään vahvistaa, jotta nuoret näkevät yritystoiminnan houkuttelevana uravaihtoehtona ja jatkajia löytyy myös harvaan asutuille alueille. Osaamispääoman siirtoa on mahdollista edistää mahdollistamalla ja rahoittamalla kisälli- tai mentorointimallin mukaisia siirtymävaiheita, joissa uusi yrittäjä saa käytännön oppia ja osaamisen siirto varmistetaan.

Kysymys 5. Mitä kehittämistarpeita on yritysten yrityskaupalla tehtävien omistajanvaihdosten edistämisessä liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi, kun kyse on valtiovallan vastuulla olevista toimista?
Yrityskauppojen onnistuminen edellyttää osaavaa neuvontaa, joustavia rahoitusratkaisuja ja toimivia matchmaking-palveluja, jotka auttavat löytämään sopivia jatkajia yrityksille. Rahoituksen saatavuus tulee turvata myös silloin, kun ostajalla ei ole riittävästi omaa pääomaa, ja arvonmäärityksen haasteisiin voidaan vastata hyödyntämällä yrityskauppakonsultteja ja lisäämällä neuvontaa. Osaamispääoman siirto on keskeinen osa yrityskaupan onnistumista, ja sen kehittämistarpeet on kuvattu tarkemmin kohdassa 3. Lisäksi omistajanvaihdoksista viestiminen positiivisesti ja yrityksille suunnattujen tukimahdollisuuksien kehittäminen myyntikuntoon saattamiseksi ja kasvun edistämiseksi ovat tärkeitä. Yleinen positiivinen suhtautuminen yrittäjyyteen tukee omistajanvaihdosten onnistumista.

Heidi Loukiainen, aluejohtaja Etelä-Savon Yrittäjät

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/35084/2025

Yleisiä näkemyksiä matkailijaverosta (kysymykset lausuntopalvelusta)

Näkemyksiä matkailijaveron tarpeesta ja sen tavoitteita yleisellä tasolla.
Etelä‑Savon Yrittäjien näkemyksen mukaan alueellinen matkailijavero ei ole tässä markkinatilanteessa tarpeellinen Etelä‑Savossa. Maakunnassa ei ole nähtävissä ylikuormittuneita kohteita tai liikamatkailun aiheuttamia haittoja, ja majoituskapasiteettia on selvästi tarjontaa enemmän. Yrityskenttä toimii samaan aikaan kohonneiden kustannusten, korkean korkotason ja kotimaan kysynnän pehmenemisen puristuksessa, mikä tekee uusista verope-rusteista epäviisaita.

Miten suhtaudut alueellisen matkailijaveron käyttöönottoon? Jos kunnilla olisi mahdollisuus ottaa käyttöön alueellinen matkailijavero, näkisitkö veron ajankohtaisena ja edistettävänä toimenpiteenä?
Etelä-Savon Yrittäjien suhtautuminen veroon on pidättyväinen. Emme pidä veroa Etelä‑Savossa ajankohtaisena tai edistämisen arvoisena. Ilmiöitä, joita verolla tavallisesti pyritään korjaamaan, ei maakunnassa esiinny siinä mittakaavassa, että uusi kustannuserä olisi perusteltu. Tässä tilanteessa veron käyttöönotto kohdistuisi suoraan majoituspalveluiden hintaan ja heikentäisi kysyntää ja yritysten toimintamahdollisuuksia.

Mitä hyötyjä ja haittoja tällaisesta verosta olisi? Entä mitä mahdollisia ongelmia matkailijaveroon voisi liittyä?
Hyötyä voisi syntyä vain, jos tuotto sidotaan läpinäkyvästi matkailun kuor-mituksen hallintaan ja palvelu‑ sekä infraparannuksiin. Ilman tosiasiallista kohdentamista vero ei vahvista kestävyyttä. Haittapäässä korostuvat hin-nankorotusvaikutus, kotimaisen kysynnän hiipuminen ja pienten toimijoiden hallinnollinen lisätyö. Lisäksi valvonta alustapalveluissa on haastavaa, mikä vaarantaa tasapuolisen kilpailun ja voi ohjata asiakkaita niihin kuntiin, joissa veroa ei sovelleta.

Miten suhtaudut veron kokeiluluonteiseen? Miten ja millä tavoin kokeilu olisi toteutettavissa? Mitä veron kokeilulla haluttaisiin saavuttaa?
Mahdolliseen kokeiluun tulee suhtautua varauksella. Jos kokeilua tehdään, sen on perustuttava vapaaehtoisuuteen, tarkkaan rajattuihin tavoitteisiin ja ennalta sovittuihin mittareihin, joilla arvioidaan vaikutus kysyntään, kannattavuuteen ja paikallistalouteen. Kokeilusta ei saa seurata pysyvää kustan-nuslisää, jos vaikutukset osoittautuvat kielteisiksi.

1. Veron tavoite ja suuruus
   Minkälaisia tavoitteita matkailijaverolla olisi? Miksi matkailijavero otet-taisiin käyttöön kunnassa ja mitä sillä haluttaisiin saavuttaa?
   Jos veroa harkitaan, sen on oltava nimenomaan väline haittojen hallintaan ja matkailua palvelevien investointien rahoittamiseen. Yleiskatteellinen tu-lonkeruu ei ole hyväksyttävä peruste. Tavoitteiden tulee näkyä konkreetti-sina parannuksina reitistöissä, jäte‑ ja vesihuollossa sekä luonnon kulumi-sen ehkäisyssä niissä kohteissa, joissa kuormitus on todellinen.
   Mitä kestävän matkailun tavoitteella tarkoitetaan ja miten matkailijave-rolla edistettäisiin tätä tavoitetta?
   Kestävä matkailu rakentuu ekologisen kantokyvyn, asukkaiden hyväksyttä-vyyden ja elinkeinon taloudellisen kestävyyden tasapainosta. Vero tukee tätä vain, jos tuotto ohjataan avoimesti kuormitusta vähentäviin toimiin. Muussa tapauksessa vaikutus elinkeinoon kääntyy helposti negatiiviseksi.
   Minkä suuruinen matkailijavero olisi perusteltu?
   Etelä‑Savossa veroa ei tule ottaa käyttöön. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että jos verosta myöhemmin päätetään, tason on oltava erittäin maltillinen ja määräytymisperusteen oikeudenmukainen. Prosenttiosuus yöpymisen hinnasta on heterogeenisessa majoituskentässä todennäköisesti reilumpi kuin kiinteä maksu, mutta tämäkään ei poista kysyntäherkkyyden riskiä.
2. Veron soveltamisala
   Mihin majoitusmuotoihin veron tulisi kohdistua? Entä mihin sen ei tulisi kohdistua?
   Mahdollisen veron tulee kohdistua vain ammattimaiseen majoitustoimintaan ja sen on kohdeltava eri majoitusmuotoja yhdenvertaisesti, myös alustojen kautta tarjottua ammattimaista majoitusta. Työmatkayöpymiset on perustel-tua rajata veron ulkopuolelle, jotta yritysten kustannukset ja alueen saavu-tettavuus eivät heikkene.
3. Veron alueellinen soveltaminen
   Tulisiko vero olla mahdollista ottaa käyttöön alueellisesti yksittäisissä kunnissa? Tulisiko veroa olla mahdollista soveltaa vain osaan kunnan alueista (esimerkiksi vain keskusta‑alueella)? Tulisiko veroa olla mahdollista soveltaa vain osan aikaa vuodesta kuten sesonkiaikoina? Missä määrin kunnille tulisi jättää mahdollisuuksia valita veron soveltamiseen liittyviä yksityiskohtia?
   Päätös verosta kuuluu kunnille, joilla on paras tuntuma omiin olosuhtei-siinsa. Kunnilla voi olla tarve rajata soveltamisaluetta ajallisesti tai maantie-teellisesti, mutta Etelä‑Savossa tällaiselle ei ole tällä hetkellä perustetta. Samalla on tunnistettava, että erilaiset verotasot ja soveltamiskäytännöt voivat ohjata kysyntää verottomille alueille ja vääristää kilpailua.
4. Verotuotto. Voit esittää tässä näkemyksiä verotulojen käytöstä ja kohdistamisesta kunnille.
   Jos vero joskus otetaan käyttöön, tuoton on jäätävä sitä perivälle kunnalle ja se on kohdennettava talousarviossa matkailun haittojen ehkäisyyn ja pal-velu‑ sekä infratason varmistamiseen. Yleiskatteellisena verona matkailija-vero ei ole yritysten näkökulmasta hyväksyttävä. Vaihtoehtoisesti voidaan hyödyntää vapaaehtoisia rahoitusmalleja ilman uutta verorasitusta.
5. Verovelvolliset, verotusmenettely ja veronkanto. Voit esittää tässä näkemyksiä verovelvollisuudesta, verotusmenettelystä ja veron keräämisen toteutuksesta. Verovelvollisuuden tulee kohdistua majoituspalvelun tarjoajaan läpikulku-eränä. Menettelyn on oltava mahdollisimman kevyt ja digitaalinen, jotta pienet yritykset eivät kuormitu. Raportoinnin ja tilitysten tulisi nojata olemassa oleviin käytäntöihin. Ammattimainen alustatalouden majoitus on sisällytet-tävä samaan menettelyyn reilun kilpailun ja uskottavan valvonnan varmista-miseksi. Työmatkayöpymiset tulee rajata veron ulkopuolelle.
6.  Alueellisen matkailijaveron taloudelliset vaikutukset. Minkälainen merkitys matkailulla on kunnille? Matkailu on Etelä‑Savossa keskimääräistä merkittävämpi elinkeino ja työllistäjä, ja kotimainen matkailu muodostaa kysynnän kivijalan. Siksi toimenpiteet, jotka nostavat hintaa tai heikentävät kilpailukykyä, heijastuvat nopeasti paikallistalouteen. Miten matkailijavero vaikuttaisi kunnan matkailumääriin ja vetovoimaan? Vero näkyisi asiakkaalle hinnan nousuna ja heikentäisi erityisesti kotimaan kysyntää. Vetovoima kärsisi, jos lähikunnat jättäisivät veron käyttämättä tai soveltaisivat sitä eri tavoin. Miten arvioit matkailijaveron vaikuttavan alueen yrityksiin ja asukkaisiin? Yrityksille vero tarkoittaisi hintapaineen lisäksi lisää hallinnollista työtä ja investointihalukkuuden hiipumista. Asukkaiden mahdolliset hyödyt jäävät epävarmoiksi, ellei tuottoa sidota selkeästi matkailun tarpeisiin. Miten näet vaikutusten riippuvan siitä, ottavatko lähialueen kunnat matkailijaveron käyttöön ja minkälaisena? Eri tahtiin tai eri tasoisena käyttöön otettu vero muuttaa kilpailuasetelmaa ja ohjaa kysyntää verottomille alueille, mikä on Etelä‑Savossa todellinen riski. Miten arvioit matkailijaveron suhdetta muihin matkailuun tai majoitustoimintaan kohdistuviin veroihin? Yritysten kustannusrasitus on jo noussut, ja uusi vero siirtyisi nopeasti loppuhintaan. Päällekkäisyys heikentää kilpailukykyä suhteessa alueisiin, joissa veroa ei ole tai se on tasoltaan erilainen.
7. Muut huomiot. Mitä muita näkökohtia alueellisen matkailijaveron valmistelussa tulisi huomioida? Miten muuten haluat kommentoida matkailijaveron valmistelua? Valmistelussa on tunnistettava Etelä‑Savon tilanne: matkailun haittoja ei esiinny, mutta elinkeino on herkkä kysyntäshokeille. Yrittäjien ja kuntien aito kuuleminen sekä vaihtoehtoisten, vapaaehtoisiin maksuihin perustuvien mallien arviointi ovat välttämättömiä. Jos veron tuottoa ei voida sitoa tiukasti matkailuun, veroa ei tule ottaa käyttöön Etelä‑Savossa.

Etelä‑Savon Yrittäjät ei kannata matkailijaveron käyttöönottoa Etelä‑Savossa nykytilanteessa. Jos veron valtakunnallista valmistelua jatketaan, päätösvallan tulee olla kunnilla ja verotuotto on sidottava nimenomaisesti matkailun haittojen hallintaan ja infraan.

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/2215/20251

1. Vaikutusten arviointi

Vaikutusten arviointi on pääosin hyvin tehty ja tunnistaa hankintatietovarannon tuoman merkittävän säästöpotentiaalin julkisen sektorin hankinnoissa. Koros-tamme kuitenkin, että säästöpotentiaali toteutuu vain, jos kerättyä tietoa hyödyn-netään aktiivisesti hankintojen suunnittelussa, kilpailutuksessa ja sopimusten seurannassa, eikä se jää pelkäksi raportoinniksi. Tietovarannon perustaminen aiheut-taa alkuvaiheessa kustannuksia, mutta nämä ovat kertaluonteisia investointeja, jotka maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Hyödyt syntyvät erityisesti kilpailun lisääntymisestä, päällekkäisyyksien karsimisesta, sopimuksettomien ostojen vähentämisestä ja suorahankintojen vähenemisestä. Kun ostolaskutiedot ovat avoimia, markkina toimii tehokkaammin ja yritykset näkevät paremmin julkisen sektorin tarpeet, mikä laskee hintoja ja lisää tarjontaa. Huoli hallinnollisesta taakasta on ymmärrettävä, mutta nykyteknologian avulla tietojen toimittaminen voidaan automatisoida lähes täysin, jolloin manuaalinen raportointi poistuu.

2. Hankintatietovarantoa koskeva ehdotus

Ehdotus keskitetystä hankintatietovarannosta on tarpeellinen, sillä nykyinen ha-jautettu tieto estää kokonaiskuvan muodostamisen. Verovarojen käytön tulee olla julkista, ellei laissa ole erikseen toisin säädetty, ja hankintatietovaranto on käytän-nön tekninen ratkaisu tämän periaatteen toteuttamiseen. Liikesalaisuuksiin liitty-vät huolet on toki otettava vakavasti, mutta ostolaskutason tiedot, kuten toimittaja, summa ja tiliöinti, eivät yleensä ole aitoja liikesalaisuuksia. Aidosti kriittiset tiedot voidaan suojata teknisin ratkaisuin ilman, että pääosa hankinta- ja ostolaskutiedoista jää salassa pidettäväksi. On myös tärkeää varmistaa, että tietovarannon toteutus noudattaa EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön salassapitosäännöksiä. Yhtenäinen tietovaranto mahdollistaa kuntien ja hyvinvointialueiden kustannusrakenteiden vertailun, mikä on veronmaksajan etu ja tukee avoimuutta.

3. Huomiot ehdotetuista muutoksista julkisia hankintoja ja erityisalojen han-kintoja koskeviin lakeihin sekä niiden perusteluihin

Lakimuutokset, jotka velvoittavat tietojen toimittamiseen, ovat välttämättömiä. Kokemus on osoittanut, että vapaaehtoisuus ei toimi, vaan raportointi jää haja-naiseksi ja epätäydelliseksi ilman lakisääteistä velvoitetta. Jotta tietojohtaminen onnistuu, datan on oltava kattavaa. Turvallisuuteen liittyvät poikkeukset ovat pe-rusteltuja, mutta niiden soveltamisala tulee määritellä täsmällisesti ja seurata tar-kasti, jotta poikkeuksia ei käytetä perusteettomasti tietojen pimittämiseen tai hankintojen pilkkomiseen raportointivelvoitteiden välttämiseksi.

4. Valtiokonttorin rooli
Valtiokonttori on luonteva taho hallinnoimaan hankintatietovarantoa, sillä sillä on jo olemassa oleva infrastruktuuri ja osaaminen valtion taloushallinnon datasta sekä Hilma-palvelusta. Uuden viranomaisen perustaminen tai tehtävän hajauttaminen olisi tehotonta. Valtiokonttorin roolin tulee olla aktiivinen, ei pelkkä datan säilöjä. Sen tulee jalostaa tietoa päätöksenteon tueksi ja seurata tietojen kattavuutta, laatua ja hyödyntämistä sekä tehdä tarvittaessa ehdotuksia sääntelyn ja ohjauksen kehittämiseksi.

5. Muut huomiot

Hankintatietovaranto on välttämätön, jotta voidaan arvioida strategisten tavoittei-den toteutumista. Vuoden 2014 hankintadirektiivin tarkoitus oli tehdä julkisista hankinnoista työkalu innovaatioiden, ympäristö- ja sosiaalisten tavoitteiden edistä-miseksi, mutta Suomessa tämä ei ole ollut mahdollista puutteellisen tietopohjan vuoksi. Tietovaranto mahdollistaa seurannan ja parantaa pk-yritysten asemaa, mikä on EU:n hankintapolitiikan keskeinen tavoite. Nykyinen hajautettu tieto suosii suuria toimijoita, kun taas tietovaranto tuo näkyviin myös pienhankinnat, jotka ovat pk-yrityksille tärkein väylä julkisille markkinoille.
Avoin data luo painetta jakaa suuret kilpailutukset osiin, mikä lisää tarjoajien mää-rää ja laskee hintoja. Tämä on erityisen tärkeää, sillä jakamisvelvoitetta tiukenne-taan tulevassa hankintalain muutoksessa, ja tietovaranto on keskeinen työkalu sen seurannassa.
Avoimuus torjuu harmaata taloutta ja korruptiota, ja tietovaranto mahdollistaa poikkeamien, kuten eturistiriitojen ja laittoman pilkkomisen, automaattisen havaitsemisen. Vaikka uudet velvoitteet koetaan rasitteena, julkisen hallinnon on oltava läpinäkyvää, ja kansalaisilla on oikeus tietää, miten varoja käytetään. Lyhytaikaiset kustannukset eivät saa estää avoimuuden kehitystä. Valtion tulee kuitenkin tukea erityisesti pieniä hankintayksiköitä rajapintojen ja tietomallien käyttöönotossa, jotta velvoitteet eivät jää yksittäisten kuntien ja hyvinvointialueiden kannettaviksi, vaan hyödyt toteutuvat koko julkisessa taloudessa.

Heidi Loukiainen, aluejohtaja Etelä-Savon Yrittäjät

hyvinvointialueiden kus-tannusrakenteiden vertailun, mikä on veronmaksajan etu ja tukee avoimuutta.
3. Huomiot ehdotetuista muutoksista julkisia hankintoja ja erityisalojen han-kintoja koskeviin lakeihin sekä niiden perusteluihin

Itä-Suomen elinvoimakeskus, lausuntopyyntö

Etelä-Savon Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua Etelä-Savon työlupalinjauksesta ajalle 1.12.2025–31.5.2026.

Pidämme tärkeänä, että työlupalinjaus tukee yritysten mahdollisuuksia vastata työvoimatarpeisiin sujuvasti ja ennakoitavasti. Linjauksen ei tule estää rekrytointia tilanteissa, joissa yrityksellä on perusteltu tarve palkata työvoimaa myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta. Työvoiman saatavuus on keskeinen edellytys yritysten toiminnan jatkuvuudelle, kasvulle ja alueen elinvoimalle.

Yleiseen työmarkkinatilanteeseen perustuva arvio ei riittävästi kuvaa Etelä-Savon tilannetta. Työvoiman saatavuushaasteet ovat usein toimiala- ja yrityskohtaisia sekä ajallisesti vaihtelevia. Rekrytointivaikeuksia esiintyy, vaikka alueella ei kokonaisuutena olisi työvoimapulaa. Tämän vuoksi työvoiman tarvetta tulee voida arvioida tapauskohtaisesti ja huomioida yrityksen esittämä konkreettinen tarve.

Matkailu- ja palvelualat ovat Etelä-Savossa keskeisiä elinkeinoja. Näillä aloilla työvoiman tarve on usein kausiluonteista ja riippuvaista kysynnän vaihteluista. Yritykset tarvitsevat joustavuutta erityisesti sesonkiaikoina, jolloin kotimaista työvoimaa ei ole riittävästi saatavilla. Työluvan saamisen sujuvuus vaikuttaa suoraan yritysten kykyyn vastata kysyntään ja tuottaa alueelle matkailutuloa.

Pidämme tärkeänä, ettei työlupalinjaus sulje pois työluvan myöntämistä sellaisissa tehtävissä, joita ei ole erikseen määritelty saatavuusharkinnasta vapautetuiksi. Yritysten tarpeet eivät aina asetu ennalta laadittuihin luokituksiin, joten järjestelmän tulee mahdollistaa joustava harkinta. Prosessin tulee olla myös riittävän nopea, jotta yritykset voivat reagoida muuttuviin tilanteisiin.

Työvoiman saatavuus kytkeytyy Etelä-Savossa laajemmin väestökehitykseen. Työikäisen väestön väheneminen lisää työperäisen maahanmuuton merkitystä yritysten toimintaedellytysten turvaamisessa.

Etelä-Savon Yrittäjät katsoo, että työlupalinjauksen tulee olla mahdollistava ja huomioida alueen elinkeinorakenteen erityispiirteet.

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/39063/2025

Kommentit nykytilaan ja sen arviointiin

Etelä-Savon Yrittäjät ry kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi yrittäjän eläkelain ja Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta.

Nykyinen YEL-järjestelmä jää monelle yrittäjälle vaikeaselkoiseksi ja tuntuu irralliselta yritystoiminnan arjesta. Luottamusta on nakertanut ennen muuta se, että työtulon määrittely on koettu läpinäkymättömäksi ja toisinaan yrittäjän oman näkemyksen ohittavaksi. Uudistuksen tärkein tehtävä on palauttaa tämä luottamus. Sen edellytyksenä on järjestelmä, jonka lopputulokset yrittäjä pystyy ennakoimaan ja ymmärtämään ja jossa hänen työpanoksensa, tulonmuodostuksensa ja yritystoimintansa luonne otetaan aidosti huomioon.

Etelä-Savossa yritykset ovat usein kooltaan pieniä. Maakunnassa toimii runsaasti yksinyrittäjiä, muutaman hengen työnantajayrityksiä, sivutoimisia yrittäjiä ja voimakkaasti kausiluonteista liiketoimintaa. Matkailussa, palvelualoilla, tapahtuma-alalla, luovilla aloilla, maaseutuyrittäjyydessä ja pienissä asiantuntijayrityksissä tulot vaihtelevat kausittain ja vuosittain. Nykytilan arvioinnin lähtökohdaksi on siksi otettava se tosiasia, ettei yrittäjän tulo kerry tasaisena virtana vaan seuraa liiketoiminnan luonnollisia heilahteluja.

Kommentit ehdotuksista ja niiden vaikutuksista

Yrittäjän valinnanvapauden vahvistaminen on kannatettava tavoite. Ratkaisevaa on kuitenkin se, toteutuuko vapaus yrittäjän arjessa aidosti vai jääkö se muodolliseksi.

Esityksessä yrittäjä voisi valita työtulonsa perusteeksi joko yritystoiminnan veronalaisen ansiotulon tai eläkelaitoksen kokonaisarvion, ja valinnan voisi uusia kolmen vuoden välein. Ansiotulomallin heikkous on siinä, että se nojaisi jo vahvistettuun verotukseen eikä yrittäjän ajantasaiseen tulotilanteeseen. Jos liikevaihto on kääntynyt laskuun mutta työtulo lasketaan menneiden vuosien verotietojen pohjalta, maksurasitus voi nousta kohtuuttomaksi juuri silloin, kun yrityksellä menee heikoiten. Jotta valinnanvapaus olisi todellista, jatkovalmistelussa on etsittävä ratkaisu, jossa ansiotulon vakuuttaminen voi tukeutua ajantasaisiin rekisteritietoihin siltä osin kuin niitä on saatavilla.

Kolmen vuoden valintaväli istuu huonosti aloille, joilla tulot vaihtelevat vuodesta toiseen. Kausiluonteisessa liiketoiminnassa tilanne voi muuttua nopeasti, jolloin kolmeksi vuodeksi lukittu määräytymistapa ei enää vastaa todellisuutta. Valinnan tulisi joustaa silloin, kun yritystoiminnan edellytykset olennaisesti muuttuvat. Kolmen vuoden valintavälistä riippumatta yrittäjällä on oltava nimenomainen oikeus tarkastella ja tarvittaessa tarkistaa työtuloaan vähintään kerran vuodessa. Yrittäjän tulot voivat vaihdella voimakkaasti vuoden sisällä esimerkiksi sairastumisen, tilauskannan tai kausivaihtelun vuoksi, eikä kolmeksi vuodeksi lukittu määräytymistapa saa estää työtulon sopeuttamista todelliseen tilanteeseen.

Kokonaisarviomalliin kaavailtu sääntö, jonka mukaan työtulon olisi siirtymäajan jälkeen oltava vähintään puolet yrittäjän veronalaisesta ansiotulosta, ei saa tuottaa kohtuuttomia lopputuloksia yrittäjillä, joiden tulot heilahtelevat. Säännön suhde kokonaisharkintaan on määriteltävä niin, että yrittäjän todellinen tilanne voidaan edelleen ottaa arviossa huomioon.

Yrittäjän eläkemaksun tulisi määräytyä ennen kaikkea sen työn perusteella, jonka yrittäjä yrityksessään tekee. Palkansaajalla eläke kertyy tehdystä työstä, ei yrityksen omistamisesta tai varallisuuden tuotosta, ja saman lähtökohdan tulisi ohjata myös yrittäjän vakuuttamista. Siksi on johdonmukaista jättää ansiotulo-osingot YEL-työtulon ulkopuolelle.

Aloittavan yrittäjän kohdalla nykyinen alennus korvattaisiin maksujoustolla, jonka taso nostettaisiin 25 prosenttiin. Muutos ei saa nostaa kynnystä ryhtyä yrittäjäksi. Toiminnan alkuvaiheessa maksujen kohtuullisuus painaa erityisen paljon, joten uudistuksen vaikutukset juuri aloittaviin yrittäjiin on arvioitava huolellisesti.

Kokonaisuutena uudistus ei saa hillitä pienyritysten kasvuhalua eikä lisätä yrittäjän epävarmuutta. Yritystoiminnan muoto, laajuus, elinkaaren vaihe, osa- tai sivutoimisuus ja kausiluonteisuus eivät saa johtaa yrittäjän todellisesta tilanteesta irralliseen lopputulokseen, eikä yrityksen oikeudellinen muoto tai yrittäjän toiminnan tyyppi saa ilman asiallista syytä johtaa toisistaan poikkeavaan kohteluun.

Kommentit säännöskohtaisiin perusteluihin

Työtulon määräytymisen perusteiden on käytävä laista nykyistä selkeämmin ilmi. Yrittäjän tulee voida nähdä, mihin hänen työtuloarvionsa nojaa, mitä tietoja siinä käytetään ja miten hän voi oikaista virheelliset tai vanhentuneet tiedot.

Eläkelaitoksen perusteluvelvollisuuden on oltava vahva ja käytännössä toimiva. Yrittäjällä tulee olla aito mahdollisuus täydentää arviota omilla tiedoillaan yritystoiminnastaan, työpanoksestaan, tulonmuodostuksestaan ja kausivaihteluistaan, ja näiden tietojen on myös vaikutettava lopputulokseen. Muodollinen kuuleminen ilman todellista vaikutusta ei riitä.

Työtulolaskurin asema on ratkaistava yksiselitteisesti. Laskuri voi olla korkeintaan arvion tukiväline, ei yrittäjän tilanteen ohittava koneisto. Lisäksi laista tulee ilmetä, miten yrittäjän työn merkitys ja laajuus konkreettisesti mitataan, jotta kokonaisarvio ei jää yksittäisen eläkelaitoksen laskentatavan varaan. Yrittäjän omalla, yritystoimintaansa koskevalla selvityksellä on oltava tosiasiallista painoarvoa työtuloa vahvistettaessa.

Kun työtulo perustuu vahvistettuun verotukseen, yrittäjällä on oltava selkeä ja nopea keino hakea siihen muutosta silloin, kun tulot tai yritystoiminnan edellytykset olennaisesti muuttuvat. Tulojen olennainen muutos on kirjattava laissa nimenomaiseksi perusteeksi työtulon tarkistamiselle, eikä muutoksen hakeminen saa muodostua yrittäjälle raskaaksi tai byrokraattiseksi.

Kommentit voimaantuloon

Voimaantulon on oltava yrittäjän kannalta ennakoitava ja selkeästi viestitty. Yrittäjien on saatava ajoissa ymmärrettävää tietoa siitä, mitä muutokset heidän omassa tilanteessaan tarkoittavat ja miten valinta eri työtuloperusteiden välillä käytännössä tehdään. Koska työtulon määrittämistä koskeva säännös tulisi voimaan jo muuta lainsäädäntöä aiemmin, tiedon on tavoitettava yrittäjät hyvissä ajoin ennen ensimmäistä valintaa.

Siirtymäajan on oltava riittävän pitkä etenkin pienille yrityksille, yksinyrittäjille ja aloittaville yrittäjille. YEL-maksu on monelle merkittävä kuukausittainen meno, ja sen muutokset on voitava ottaa huomioon osana yrityksen talouden suunnittelua. Uuteen malliin siirryttäessä työtulon nousu on porrastettava riittävän pitkällä siirtymäajalla niin, ettei yrittäjän maksurasitus kasva yhdellä kertaa kohtuuttomasti, vaikka työtulon määräytymisperuste muuttuisi. Toimeenpanossa on huolehdittava siitä, ettei uudistus kasvata yrittäjän hallinnollista taakkaa ja että eläkelaitosten käytännöt ovat keskenään yhtenäiset.

Kommentit lakiehdotuksista

Lakiehdotusten on oltava riittävän täsmällisiä, jotta työtulon määräytyminen on yrittäjälle ennakoitavaa. Työtulon perusteet, eläkelaitoksen perusteluvelvollisuus ja tulojen olennaiseen muutokseen kytkeytyvä muutoksenhaku on kirjattava lakiin niin selkeästi, että ne toimivat käytännössä eivätkä jää pelkkien soveltamisohjeiden varaan.

Sääntelyn on myös turvattava, ettei eri yritysmuotoja tai yrittäjäryhmiä kohdella perusteettomasti eri tavoin. Yritystoiminnan monimuotoisuus, osa- ja sivutoimisuus, kausiluonteisuus sekä yrityksen elinkaaren eri vaiheet on huomioitava tavalla, joka ei heikennä yrittämisen edellytyksiä.

Muut kommentit ja yleiset huomiot

Etelä-Savon Yrittäjien mielestä uudistuksen onnistumista mittaa ennen muuta se, kasvaako yrittäjän luottamus YEL-järjestelmään ja hänen mahdollisuutensa vaikuttaa oman eläketurvansa tasoon. Työtulon perusteiden on oltava selkeitä ja riittävän täsmällisesti laissa määriteltyjä, ja yrittäjän oma tieto yritystoiminnastaan on otettava aidosti huomioon.

Kehysriihessä linjatut YEL-järjestelmän rahastointia ja hallinnollisten kustannusten alentamista koskevat toimet eivät sisälly tähän luonnokseen. Niitä on syytä edistää osana kokonaisuutta, jotta järjestelmän kustannustehokkuus ja kestävyys paranevat.

YEL-järjestelmän kuuluu tukea yrittäjyyden aloittamista, jatkamista ja kasvua, ei lisätä epävarmuutta tai korottaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. Etelä-Savossa tämä on samalla alueellisen elinvoiman kysymys. Pienet yritykset pitävät yllä palveluja, työllistävät ja vahvistavat paikallistaloutta eri puolilla maakuntaa. Uudistuksen onnistumista on siksi arvioitava nimenomaan pienyrittäjien, yksinyrittäjien, aloittavien ja kausiluonteisesti toimivien yritysten arjesta käsin.

Lausuntopyyntö Suomen Yrittäjät, 25.6.2026

Etelä-Savon Yrittäjät ry kannattaa koulujen kesälomien siirtämistä nykyistä myöhemmäksi ja pitää hyvänä, että uudistusta viedään eteenpäin.

Olemme jo vuonna 2020 esittäneet Suomen Yrittäjille, että koulujen kesälomia tulee siirtää myöhemmäksi matkailukauden pidentämiseksi, työllisyyden vahvistamiseksi ja alueiden elinvoiman tukemiseksi. Tämä kanta on edelleen ajankohtainen. Etelä-Savossa kesäsesongilla, matkailulla, vapaa-ajan asumisella, tapahtumilla ja paikallisilla palveluilla on merkittävä vaikutus yritysten toimintaedellytyksiin ja koko maakunnan elinvoimaan.

Millaisia vaikutuksia näkisitte aiheutuvan koulutusjärjestelmälle, mikäli perusopetuksen loma-ajat muutettaisiin mallin esittämällä tavalla?

Perusopetuksen loma-aikojen muuttaminen vaikuttaa koulutusjärjestelmään ja edellyttää huolellista valmistelua. Muistion mukaan muutos vaikuttaa muun muassa perusopetuksen sääntelyyn, yhteishakuun, päättöarviointiin, toisen asteen koulutukseen, kuntien palveluihin sekä opetus- ja ohjaushenkilöstön työaikoihin.

On kuitenkin hyvä huomioida, että koulujen loma-aikoja on Suomessa aiemminkin rytmitetty myös elinkeinopoliittisista syistä. Esimerkiksi talvilomien porrastus on tukenut matkailusesongin jakautumista eri alueille. Siksi myös kesälomien ajankohtaa on perusteltua tarkastella koulutusjärjestelmän lisäksi matkailun, työllisyyden, yritysten työvoiman saatavuuden ja alueiden elinvoiman näkökulmasta.

Emme ota yksityiskohtaisesti kantaa siihen, miten koulutusjärjestelmän sisäiset aikataulut järjestetään. Keskeistä on, että muutos valmistellaan ennakoitavasti, valtakunnallisesti johdonmukaisesti ja riittävän pitkällä siirtymäajalla.

Yritysten näkökulmasta loma-aikojen muutoksen pitää olla selkeä ja ajoissa tiedossa. Yritykset suunnittelevat henkilöstöä, aukioloaikoja, tapahtumia, palveluita, harjoittelujaksoja ja sesonkia pitkälle etukäteen. Ennakoitava ja yhtenäinen toteutus tukee yritysten mahdollisuuksia sopeuttaa oma toimintansa uuteen rytmiin.

Millaisia vaikutuksia näkisitte aiheutuvan muille toimialoille tai edustamallanne toimialalle, mikäli perusopetuksen loma-ajat toteutettaisiin mallin esittämällä tavalla?

Yritysten näkökulmasta vaikutukset ovat pääosin myönteisiä. Kesälomien siirtäminen myöhemmäksi pidentää ja tasaa kesäsesonkia. Tämä tukee erityisesti matkailu-, ravintola-, tapahtuma-, kaupan ja palvelualoja sekä laajemmin koko alueen elinvoimaa.

Etelä-Savossa monen yrityksen vuoden tulos rakentuu lyhyen kesäkauden aikana. Kun sesonki jatkuu pidemmälle elokuuhun, yrityksillä on paremmat mahdollisuudet pitää palveluita avoinna, työllistää, palvella asiakkaita ja kehittää toimintaansa pitkäjänteisemmin. Vaikutukset näkyvät matkailun lisäksi kaupassa, liikennepalveluissa, ohjelmapalveluissa, tapahtumissa, kulttuuripalveluissa ja muissa paikallisissa palveluissa.

Muutos tukee myös opiskelijoiden harjoittelu- ja kesätyömahdollisuuksia sekä yritysten työvoiman saatavuutta. Nykyisin koulujen ja oppilaitosten varhainen alkaminen katkaisee monen nuoren työ- tai harjoittelujakson jo elokuun alussa, vaikka yrityksissä työvoiman tarve jatkuu usein pitkälle elokuuhun. Kun koulutyö alkaa myöhemmin, opiskelijat pystyvät olemaan pidempään harjoittelussa tai kesätyössä, ja yritykset saavat työvoimaa sesongin kannalta tärkeään ajankohtaan. Tämä vahvistaa myös nuorten työelämäkokemusta ja yhteyttä paikallisiin yrityksiin.

Taloudelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Aiemmassa kannanotossamme vuonna 2020 viittasimme elinkeinoministeriön selvitykseen, jonka mukaan koulujen kesälomien siirto kahdella viikolla kasvattaa kesäkuukausien matkailutuloa noin 219 miljoonaa euroa ja lisää matkailuyritysten henkilöstötarvetta noin 1 300 henkilötyövuodella. Käytännössä vaikutus näkyy yritysten liikevaihdossa, työllistämismahdollisuuksissa, palveluiden aukioloissa, tapahtumien järjestämisessä ja paikallistalouden vahvistumisessa.

Yritysten näkökulmasta on olennaista, että Suomi näyttäytyy matkailijoille avoinna olevana maana myös elokuussa. Nykyinen koulujen varhainen alkaminen lyhentää käytännössä kesäsesonkia, vaikka kysyntä, sääolosuhteet ja matkailun mahdollisuudet jatkuvat edelleen.

Mitä muita yhteiskunnallisia vaikutuksia koulujen kesälomien siirtämisellä näkemyksenne mukaan on?

Koulujen kesälomien siirtäminen nykyistä myöhemmäksi vahvistaa paikallistaloutta, lisää palveluiden käyttöä, tukee työllisyyttä ja parantaa yritysten mahdollisuuksia toimia kannattavasti.

Kun palvelut pysyvät avoinna pidempään ja asiakasvirrat jakautuvat tasaisemmin, hyödyt näkyvät yritysten liikevaihdossa, työpaikkojen määrässä, palveluiden saatavuudessa, kuntien elinvoimassa ja alueen veropohjan vahvistumisessa.

Muutos tukee myös kotimaan matkailua ja nuorten kiinnittymistä työelämään. Kun koulujen loma-ajat vastaavat paremmin Suomen kesäkauden todellista rytmiä, perheillä on paremmat mahdollisuudet hyödyntää elokuun matkailu- ja tapahtumatarjontaa, ja nuorilla on paremmat mahdollisuudet pidempiin kesätyö- ja harjoittelujaksoihin.

Jatkovalmistelussa vaikutuksia tulee arvioida elinkeinoelämän, työllisyyden, matkailun, nuorten harjoittelu- ja työmahdollisuuksien sekä aluekehityksen näkökulmasta koulutusjärjestelmän vaikutusten rinnalla.

Mikä on kantanne esitettyyn loma-aikamalliin?

Kannatamme esitettyä loma-aikamallia ja pidämme hyvänä, että uudistusta viedään eteenpäin.

Esitetty malli siirtää perusopetuksen kesälomaa nykyistä myöhemmäksi siten, että koulutyö päättyy kesäkuussa viikolla 24 ja alkaa elokuussa aikaisintaan viikolla 34. Mallissa kevätlukukautta kevennetään huhtikuun loppuun sijoittuvalla viikon mittaisella kevätlomalla. Lomapäivien kokonaismäärä ei muutu, vaan kyse on lomien uudelleen ajoittamisesta.

Keskeistä on, että kesälomien siirtäminen nykyistä myöhemmäksi tukee yritysten toimintaedellytyksiä, vahvistaa kesäsesonkia, parantaa työvoiman saatavuutta, lisää harjoittelu- ja kesätyömahdollisuuksia sekä vahvistaa alueiden elinvoimaa.

Ratkaisussa tulee huomioida yritysten tarpeiden rinnalla myös lasten ja nuorten jaksaminen, perheiden arki sekä koulutusjärjestelmän toimivuus. Uudistuksen tulee olla kokonaisuutena selkeä, ennakoitava ja käytännössä toimiva.

Miten suhtaudutte malliin, jossa koulutyö päättyisi kesäkuussa viikolla 24 viimeisenä arkipäivänä, helatorstain yhteyteen lisättäisiin yksi vapaapäivä ja koulutyö alkaisi elokuussa aikaisintaan viikolla 35 ensimmäisenä arkipäivänä, eli huhtikuun loppuun ei otettaisi viikon mittaista lomaa?

Suhtaudumme myönteisesti myös tähän vaihtoehtoiseen malliin siltä osin kuin se siirtää kesälomaa myöhemmäksi ja tukee kesäsesongin jatkumista pidemmälle elokuuhun.

Yritysten näkökulmasta elokuun loppupuoli on monilla alueilla edelleen tärkeää matkailu-, tapahtuma- ja palveluaikaa. Koulutyön alkaminen aikaisintaan viikolla 35 vahvistaa yritysten mahdollisuuksia hyödyntää kesäkautta nykyistä paremmin ja tukee opiskelijoiden mahdollisuuksia jatkaa harjoittelu- ja kesätyöjaksoja pidemmälle elokuuhun.

Emme ota yksityiskohtaista kantaa siihen, toteutetaanko kevätlukukauden keventäminen huhtikuun viikon mittaisella lomalla, helatorstain yhteyteen lisättävällä vapaapäivällä vai muulla tavalla. Tämä ratkaisu kuuluu ensisijaisesti koulutusjärjestelmän, lasten ja nuorten jaksamisen sekä perheiden arjen näkökulmasta arvioitavaksi.

Yritysten ja alueiden elinvoiman näkökulmasta tärkeintä on, että lopullinen ratkaisu siirtää kesälomia nykyistä myöhemmäksi ja vahvistaa kesäkauden hyödyntämisen edellytyksiä.

Muut mahdolliset huomiot muistiosta

Jatkovalmistelussa tulee kuulla yrityksiä, matkailu- ja palvelualojen toimijoita sekä alueellisia yrittäjäjärjestöjä.

Jatkovalmistelu tulee tehdä jo varhaisesta vaiheesta lähtien eri ministeriöiden tiiviinä yhteistyönä. Kyse ei ole vain koulutusjärjestelmän sisäisestä aikataulukysymyksestä, vaan uudistuksella on vaikutuksia myös elinkeinoelämään, matkailuun, työllisyyteen, aluekehitykseen, liikenteeseen, kuntien palveluihin, perheiden arkeen sekä nuorten harjoittelu- ja työmahdollisuuksiin. Vaikutusten arviointia tulee tehdä laajasti eri ministeriöiden kesken sekä valmisteluvaiheessa että uudistuksen käyttöönoton jälkeen. Uudistuksen onnistumista tulee seurata käytännön kokemusten, yritysvaikutusten, matkailun, työllisyyden ja alueellisten vaikutusten perusteella.

Muistioluonnoksessa tarkastelu painottuu ymmärrettävästi koulutusjärjestelmän näkökulmaan. Sen rinnalle tarvitaan vahvempi elinkeinoelämän ja aluekehityksen vaikutusarviointi.

Pidämme koulujen kesälomien siirtämistä myöhemmäksi perusteltuna ja myönteisenä uudistuksena. Uudistus tukee yritysten toimintaedellytyksiä, vahvistaa matkailua ja palvelualoja, parantaa työvoiman saatavuutta sekä lisää alueiden elinvoimaa. Kannatamme uudistuksen jatkovalmistelua.

5.6.2026

Etelä-Savon Yrittäjät pitää Euroopan komission Right to Stay -strategia-aloitetta tärkeänä ja oikeansuuntaisena. Etelä-Savossa on noin 9 000 yritystä, joista valtaosa on mikro- ja pk-yrityksiä – niiden varaan alueen elinvoima ja palvelut rakentuvat. Väestön kehitystä ei voida tarkastella irrallaan yritysten toimintaedellytyksistä: alueelle jäädään ja sinne muutetaan silloin, kun siellä on työtä, palveluja ja näköalaa kasvuun. Kun paikallinen yritys sulkee ovensa, alueen arki ja vetovoima heikkenevät konkreettisesti.

Strategiaan on sisällytettävä myös yritysten jatkuvuuden näkökulma. Väestön ikääntyminen tarkoittaa riskiä siitä, että elinkelpoista yritystoimintaa päättyy yrityksen jatkajan puuttuessa. Onnistuneet omistajanvaihdokset turvaavat työpaikkoja, palveluja ja verotuloja sekä vahvistavat pitovoimaa, tämä on suoraan väestö- ja elinvoimakysymys, johon Right to Stay -strategian on tarkoitus vastata.

Strategian toimeenpanon on käytännössä tuettava yritysten kasvua ja investointeja myös Etelä-Savon alueella. Tämä edellyttää toimivia yhteyksiä, saavutettavia rahoitusvälineitä ja ennakoitavaa sääntelyä. Etelä-Savon Yrittäjät esittää, että strategiaan kirjataan selkeä tavoite hallinnollisen taakan keventämiseksi pk-yrityksiltä EU-tasolla: lupamenettelyjä, raportointivaatimuksia ja muita velvoitteita on yksinkertaistettava niin, että pienenkin yrityksen on mahdollista toimia ilman kohtuutonta byrokratiaa.

Onnistunut Right to Stay -strategia turvaa paitsi ihmisten myös yritysten mahdollisuuden toimia, kasvaa ja jatkaa alueella. Ilman elinvoimaista pk-yrityskenttää ei ole kestävää väestönkehitystä. Etelä-Savon Yrittäjät on valmis osallistumaan strategian jatkovalmisteluun ja tarjoamaan aluetason näkemystä toimeenpanon tueksi.

9.9.2026

Euroopan kesät kuumenevat. Yhä useampi matkailija etsii lomakohdetta, jossa on tilaa hengittää, puhdasta luontoa, vettä, turvallisuutta ja miellyttävämpi lämpötila. ”Etelä-Savolla on tähän kysyntään poikkeuksellisen vahva vastaus: alueen tuhannet järvet ja upeat vesistöt, kuten Saimaa ja Puula, sekä mökit, metsät, sauna, paikallinen ruoka, kulttuuri ja hiljaisuus.”
Coolcation ei ole Etelä-Savolle ohimenevä matkailutrendi vaan kasvava liiketoimintamahdollisuus. Nyt se pitää muuttaa matkailutuloksi, työksi ja elinvoimaksi.
Matkailu on Etelä-Savolle merkittävä elinkeino. Matkailijoiden ja vapaa-ajan asukkaiden eurot eivät jää vain majoitus- ja ravintolayrityksiin, vaan näkyvät kaupassa, kuljetuksissa, ohjelmapalveluissa, kiinteistöpalveluissa ja monella muulla toimialalla. Pelkästään Savonlinnan Oopperajuhlilla vieraili kesällä 2026 noin 55 000 katsojaa. Mitä useampi vieras viipyy alueella pidempään ja käyttää useampia palveluja, sitä suurempi hyöty jää koko maakuntaan.
Etelä-Savon vahvuuksia ei tarvitse keksiä. Meidän pitää tehdä niistä helpommin löydettäviä, ostettavia ja saavutettavia.

Etelä-Savon Yrittäjät esittää, että maakunta ottaa tavoitteekseen nousta yhdeksi Pohjois-Euroopan kiinnostavimmista coolcation-kohteista.
Tämä edellyttää viittä asiaa.

1. Matkailupalvelut on muutettava ostettaviksi tuotteiksi
   Majoituksen, saunan, ruoan, luonnon, kulttuurin ja aktiviteettien ympärille tarvitaan valmiita kokonaisuuksia, joilla on hinta, saatavuus ja mahdollisuus ostaa ne verkosta. Palvelujen tulee löytyä vähintään englanniksi ja tärkeimmillä kohdemarkkinoilla myös saksaksi.
2. Yritysten pitää tehdä enemmän yhdessä
   Yksittäinen pieni matkailuyritys ei pysty yksin rakentamaan kansainvälistä näkyvyyttä tai kokonaisia matkaketjuja. Tarvitaan yritysten yhteisiä tuotteita: mökki, ravintola, melontaretki, kulttuurikohde ja kuljetus voivat yhdessä muodostaa asiakkaalle yhden ostettavan elämyksen. Yhteistyön pitää näkyä ennen kaikkea kasvavana myyntinä.
3. Kuntien ja maakunnan on rakennettava edellytykset kasvulle
   Kuntien tehtävänä on huolehtia matkailuinfrasta, ympäristöjen viihtyisyydestä, satamista, reiteistä, opastuksesta sekä yritystoiminnan sujuvuudesta. Etelä-Savon maakuntaliiton ja matkailutoimijoiden on puolestaan koottava toimijat yhteisen tavoitteen ympärille ja suunnattava kehittämisrahoitusta hankkeisiin, jotka kasvattavat kansainvälistä myyntiä – ei vain uusia suunnitelmia ja verkostoja.
4. Etelä-Savoon on päästävä helposti myös ilman omaa autoa
   Matka ei saa päättyä Mikkelin, Pieksämäen tai Savonlinnan keskustaan. Helsinki-Vantaan, junien ja bussien jatkoksi tarvitaan toimivat viimeisen kilometrin yhteydet mökeille, hotelleihin, satamiin ja matkailukohteisiin. Saavutettavuus on osa matkailutuotetta.
5. Matkailukautta on pidennettävä
   Kansainvälisen matkailun avulla elokuu ja alkusyksy voivat olla Etelä-Savolle nykyistä huomattavasti vahvempia matkailukuukausia. Kesän loppuminen koulujen alkuun ei saa tarkoittaa matkailukauden loppumista.
   Etelä-Savon tavoitteena ei pidä olla vain enemmän matkailijoita, vaan enemmän matkailutuloa, pidempiä viipymiä ja ympärivuotisempaa yritystoimintaa.

Euroopan kuumentuessa meillä on jotain, jonka arvo kasvaa: puhdasta vettä, väljyyttä, hiljaisuutta, turvallisuutta ja suomalainen luonto.

Etelä-Savon Yrittäjät
Vuosikokous, Puumala